Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Uskomaton hetki Saimaalla – "Norppa toi minulle muikkuja!"

0
0

Lappeenrantalainen Kimmo "Kiide" Vertanen koki elämänsä hetken pääsiäisenä Saimaalla, kun parivuotias saimaannorppa päätti tehdä tuttavuutta lähietäisyydeltä.

Vertanen suuntasi veneensä tuttuun lahden poukamaan Puumalan lähistöllä, kun hän tapasi norpan aurinkoisella lepokivellä. Kiveltä norppa tuli uiskentelemaan rauhallisesti veneen ympärille. Kohtaamispaikka oli hänelle tuttu monien vuosien korvasieniretkiltä.

– Otin ensin varovasti muutaman kuvan ikkunan läpi, ettei norppa säikähdä. Sillä ei ollut kuitenkaan aikomustakaan lähteä veneen luota pois, vaikka nousin veneen kannelle touhuilemaan, kuvailee Vertanen.

Lukuisia norppia Saimaalla tavannut Vertanen pitää kohtaamista tämän yksilön kanssa ikimuistoisena.

– Jotenkin minulle tuli mielikuva, että norppa kaipasi seuraa!

Norpan aikataulu

Kimmo Vertasen kokemuksen mukaan norpat noudattavat hyvin säntillistä päiväaikataulua. Vertanen seurasi veneestään norpan päiväohjelmaa parin päivän ajan.

– Heräsimme samoihin aikoihin siinä viiden kuuden aikoihin. Norppa tuli heti aamulla veneelle tervehtimään. Sen jälkeen se läksi kalaan selälle.

Puolen päivän aikoihin norppa palasi kalaretkeltään ja tuli silloinkin aina veneilijää moikkaamaan.

– Ajattelin, että norppa ehkä samaistui minuun, kun olen tällainen vaaleahiuksinen ja vaaleapartainen, Vertanen nauraa.

– Norppa oli varmasti seurankipeä pitkän talven jälkeen! Nukuimme kolme yötä rinnakkain samassa poukamassa ja sinne kaveri jäi pötköttämään, kun haikein mielin ajelin takaisin Lappeenrantaan.

Kaverille muikkuja

Kolmen päivän kohtaamisen herkin hetki koettiin, kun norppa palasi veneelle Vertasen luo muikkusaaliin kanssa. Kimmo Vertanen muistelee tilannetta liikuttuneena.

– Norppa toi minulle näytille toistakymmentä isoa muikkua. Sitten se näytti yhdellä muikulla, miten muikun syöminen tapahtuu. En unohda sitä tilannetta koskaan.

Norppa-asiantuntija Ismo Marttisen mukaan kyseessä oli ehkä parivuotias, rohkea norppa. Kuutti se ei ollut, koska kyseiseen paikkaan ei kevään laskennoissa tiedetä syntyneen poikasia.

Norpilla on parhaillaan käynnissä karvanvaihto. Sitäkin Vertanen pääsi todistamaan, kun norppa tuli hankaamaan itseään venettä vasten.

– Ihmettelin veneeseen kuuluvaa ääntä ja laidan yli katsoessani näin, että norppa hankasi poskiaan venettä varten.


Kansallispuistoaikaan siirtyminen vie Etelä-Konnevedellä pari vuotta

0
0

Rautalammille ja Konnevedelle suunniteltu kansallispuisto vaatii alueen hoito- ja käyttösuunnitelman päivittämistä.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Raimo Itkonen sanoo, että esimerkiksi Hanhitaipaletta voitaisiin kehittää melonta- ja pienveneretkien lähtöpaikaksi. Itkosen mukaan hoito- ja käyttösuunnitelman päivittäminen kansallispuistostatukselle vie muutaman kuukauden.

Metsähallitus on arvioinut, että kansallispuiston perustaminen vaatii rahaa 450 000 euroa. Erikoissuunnittelija Raimo Itkosen mukaan ns. perustasoinen kansallispuisto saadaan rakennettua parissa vuodessa. Alueelle on kaavailtu uutta reitistöä ja rantautumispaikkoja.

Metsähallituksen suunnitelmissa Etelä-Konneveden kansallispuiston kävijämäärä nousee lähivuosina 10 000–20 000 ihmiseen.

Rautalammilla uutta kansallispuisto odotetaan innokkaasti. Rautalammin kunnan ja paikallisten yrittäjien laskelmissa kansallispuisto vetää kymmenen vuoden kuluttua 30 000–40 000 kävijää vuodessa.

Kunnanjohtaja Risto Niemelän mukaan reilun tunnin ajomatkan päässä kansallispuistosta asuu noin 250 000 ihmistä. Kansallispuistoon liittyvien palvelujen parantamisessa mietitään myös EU-rahoituksen hyödyntämistä.

Tavoitteena on, että eduskunta päättää Etelä-Konneveden perustamisesta ennen kesälomakautta. Eduskunnan hyväksyessä lakiehdotuksen, Konnevedelle ja Rautalammille tulee noin 1 500 hehtaarin suuruinen kansallispuisto.

Silminnäkijä todisti hurjan ajojahdin: Veneilijät ahdistelivat joutsenparia ja tuhosivat pesän

0
0

Heinolalainen Kati Väyrynen katseli laituriltaan pesänrakennuspuuhissa olevia joutsenia tämän viikon tiistaina. Ruotsalaisen Vartianlahdella lintujen seuraaminen on tullut asukkaille tutuksi, sillä joutsenet ovat viihtyneet alueella aiempinakin vuosina.

Tällä kertaa joutsenpariskunnan pesänrakennus sai kuitenkin ikävä päätöksen.

– Yhtäkkiä paikalle tuli kovaa vauhtia pikavene, jossa oli kaksi nuoren näköistä poikaa. He ajoivat suoraan sinne, missä joutsenet olivat pesänrakennuspuuhissaan. Joutsenet lähtivät karkuun, ja pojat jäivät rikkomaan airolla hakkaamalla sen, mitä joutsenet olivat saaneet aikaiseksi, Väyrynen kertaa.

Hänen mukaansa vene suuntasi pian aikuisten joutsenten perään.

– Se oli kauhea näky, kun ne eivät meinanneet päästä lentoon. Joutsenet menivät jo seuraavan niemen taakse, kun vene saavutti ne. En nähnyt, mitä niille kävi.

Myöhemmin illalla Väyrynen käveli tapahtumapaikan lähistölle, mutta joutsenista ei näkynyt enää jälkeäkään eivätkä ne ole sittemmin palanneet rikotulle pesälle.

Väyrysen mukaan ennen välikohtausta joutsenet olivat ehtineet viivähtää Vartianlahdella vasta muutaman päivän. Hän ei tiedä, oliko pesässä vielä munia.

– Yleensä kaikki tykkäävät joutsenista ja haluavat katsella niitä. Vastaavia tilanteita en ole nähnyt sen viiden vuoden aikana, kun olemme tässä asuneet.

Väyrynen otti tapauksen jälkeen yhteyttä poliisiin, jossa oli hänen mukaansa todettu, ettei asialle ole tehtävissä mitään, jos tekijöiden nimet eivät ole tiedossa.

Rikoskomisario Riku Vihtilä Hämeen poliisilaitokselta ei ota kantaa kyseiseen tapaukseen. Hän kertoo, että poliisille tulee yhteydenottoja eläimiin kohdistuvasta ilkivallasta harvakseltaan. Vielä harvempi tapaus etenee tutkintaan asti.

Poliisi korostaa, ettei eläinten häiritseminen ole suotavaa.

"En voi ymmärtää ihmisiä, jotka sortuvat tällaiseen"

Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori kertoo eri puolilla Suomea tulevan ilmi vuosittain tapauksia, joissa linnun ylitse on ajettu tahallisesti veneellä. Vuori on kuullut myös Vartianlahdella sattuneesta tapauksesta.

– Sen oli nähnyt useampikin ihminen. Nämä ovat valitettavia tapauksia, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka sortuvat tällaiseen. Joutsenkanta on lisääntynyt. Aina silloin tällöin joku saa älynväläyksen lähteä ajamaan isoja lintuja takaa ja ajaa ruovikossa jopa pesän yli, hän kertoo.

Vuori huomauttaa, että joutsenen mahdollisuudet paeta nopeita veneitä ovat heikot. Iso lintu vaatii pitkän matkan päästäkseen vedestä siivilleen.

– Joutsen on puolisukeltaja, joten se ei pysty sukeltamaankaan pakoon vaan se pääsee veden alle vain hetkittäin. Jos sitä pommitetaan veneellä, huonoilla se on.

Syynä vieraantuminen luonnosta?

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu ja rauhoitettu. Lintujen pesimäaikana huhtikuun alun ja heinäkuun lopun välisenä aikana kaikki linnut ovat muutenkin rauhoitettuja, eikä niitä saa häiritä.

Vuoren mukaan ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta, mikä aiheuttaa ongelmia. Joutsenta hän ei pidä lähtökohtaisesti aggressiivisena lintuna, jota olisi syytä häätää.

– Ei voi sanoa, että se olisi aggressiivinen. Kolikon toinen puoli on se, että kaikki haluavat asua lähellä järven rantaa. Kun sinne muutetaan, ja siellä onkin ensimmäinen elukka, siitä halutaan eroon. Tämä on yleistä.

Vuori ei osaa arvioida, miten Kati Väyrysen näkemille joutsenille lopulta rytäkässä kävi.

– Jos veneellä ajaa joutsenta päin, se yleensä kuolee siihen.

Vaikka lintupariskunta olisikin selvinnyt ehjin nahoin, Olli Vuori pitää epätodennäköisenä, että ne palaisivat enää tuhotulle pesälle. Hän huomauttaa, että tässä vaiheessa kevättä varhaiseen pesänrakennuspuuhiin ryhtyneillä joutsenilla saattaa olla jo munia pesässään.

Metsätoimi oikoo tarkastuslautakunnan väitteitä – henkilöstövaje täyttä totta

0
0

Tarkastuslautakunta on löytänyt runsaasti kehitettävää Lahden kaupungin tavasta hoitaa metsiään. Metsätoimessa väitteitä ei purematta niellä, vaikka suuri työmäärä tuokin omat haasteensa.

 – Kaikki kommentit kiteytyvät riittämättömään henkilöstöresurissiin, myöntää vs. metsäpäällikkö Markus Niemelä.

Metsätoimessa on töissä kaksi ihmistä, mikä on kaupungin kokoon suhteutettuna vähemmän kuin missään muualla Suomessa. Käytännössä työtehtäviä on pakko priorisoida kovalla kädellä.

– Työmäärä on kahdelle ihmiselle valtava. Pitkää päivää tehdään, sillä työt olisi saatava tehtyä. Asukkaille se näkyy valitettavasti siinä, että esimerkiksi maisematyölupien käsittely venyy.

Myös uuteen sertifiointijärjestelmään siirtyminen on hidasta, sillä käsiparit loppuvat kesken. Lahden kaupungilla oli käytössä useita vuosia FSC-sertifiointi, mutta siitä luovuttiin lautakunnan päätöksellä vuoden 2013 alussa. Sertifioimaton puu voi hankaloittaa myyntiä ja ennen kaikkea laskea puusta saatavia myyntituloja. 

– Kansainvälisessä puukaupassa on itsestäänselvyys, että puu on sertifioitua. Varmasti vuoden sisällä pyritään liittymään tähän PEFC-järjestelmään. Siinäkin tulee tämä henkilöstön vähäisyys vastaan, Niemelä toteaa.

Hän kuitenkin korostaa, että metsän hoitoon järjestelmän uupuminen ei vaikuta.

– Metsää pyritään hoitamaan niin hyvin kuin mahdollista.

"Kirjanpainajista voidaan spekuloida vaikka mitä"

Tarkastuslautakunta näpäytti kaupunkia myös siitä, ettei se ole noteerannut metsätoimen aiempien vastuuhenkilöiden ajamaa hakkuulinjaa. Vuonna 2009 valmistunutta metsäsuunnittelijan tilanneraporttia ei edes käsitelty virallisesti missään toimielimessä. Tarkastuslautakunta pohtiikin, olisiko kirjanpainajatuhoja vältetty, jos vanhoja kuusikoita olisi raivattu ajoissa.

– Kirjanpainajista voidaan spekuloida vaikka mitä, mutta nehän ovat ongelma kaikkialla Etelä-Suomessa, eivät vain Lahdessa, muistuttaa vs. metsäpäällikkö Markus Niemelä.

Hänen mukaansa 2009 valmistunut raportti oli luonnosversio metsänhoidon periaatteista, eikä sitä olisi ollut syytäkään käsitellä tarkemmin.

– Työn tekemistä on jatkettu ja hoitoperiaatteet on tarkoitus tuoda käsittelyyn ensi syksyn aikana, Niemelä kertoo.

Hän kuitenkin myöntää, että 90-luvun lama-ajan säästöt näkyvät edelleen Lahden metsissä. Metsätoimen henkilöstömäärää on edelleen vähennetty ja koko palvelutuotanto on ulkoistettu.

– Pajukot kasvavat, myrskytuhot lisääntyvät ja paikat pusikoituvat, kun metsänhoitotöitä on supistettu. Se tuo omat haasteensa metsäsuunnitteluun.

Niemelä ei myöskään allekirjoita väitettä, jonka mukaan metsäomaisuuden määrä tiedettäisiin vain 1000 hehtaarin tarkkuudella.

– Se on kuriositeetti. Lähinnä kysymys on siitä, että on makuasia, mikä lasketaan metsäalueeksi. Eli kuinka monta puuta täytyy puistossa olla, jotta se on metsää. Ja lasketaanko luonnonsuojelualueet metsäpinta-alaan vai ovatko ne eri kategoriassa, metsäpäällikkö oikoo.

Talvivaaran uraaniluvalle täystyrmäys Ylä-Savossa: liian isot riskit

0
0

Ylä-Savossa ollaan pettyneitä Talvivaaran kaivoksen saamaan ympäristölupaan. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi keskiviikkona kaivokselle uuden ympäristöluvan. Päätös mahdollistaa uraanin talteenoton.

Toiminnan riskit ovat ympäristölle Ylä-Savon SOTE:n ympäristöjohtaja Martti Vetelin mukaan liian suuret.

–  Metallien talteenottoa emme vastusta. Uraanin talteenottoon, varastointiin ja kuljetuksiin liittyvät riskit ovat sen verran suuria ja Talvivaaran kaivoksella on sattunut useita allasvuotoja ja sen taloustilanne on erittäin heikko. Olemme katsoneet, että tällainen yritys ei ole riittävän luotettava käsittelemään näin vaarallisia aineita, Veteli perustelee.

Valituskierre edessä

Kaivos perui pyyntönsä saada aloittaa uraanin talteenottolaitoksen toiminta muutoksenhausta huolimatta. Aluehallintoviraston päätös voidaan siis panna täytäntöön vasta mahdollisten valitusten käsittelyn jälkeen.

Veteli pitää varmana, että AVI:n päätöksestä valitetaan.

– Valitusprosessit on käytävä. Ylä-Savon SOTE:n ympäristölautakunnan puolesta en osaa sanoa, valitetaanko päätöksestä, mutta joku siitä varmasti valittaa, ja asia etenee aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, Veteli ennustaa.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntijat eivät ole vielä ehtineet perehtyä yli 500-sivuiseen, poikkeuksellisen laajaan ympäristölupapäätökseen. Sen jälkeen ELY-keskuksessa harkitaan, haetaanko päätökseen muutosta.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen toukokuun loppuun asti.

"Helvetti Savon kannalta"

Talvivaaran kaivoksen alasajoa vaativan Stop Talvivaara -liikkeen johtohahmoihin kuuluva iisalmelainen Hannu Hyvönen on odotetusti tyrmistynyt aluehallintoviraston päätöksestä.

– Kaivoksen ydintoiminta bioliuotus ei toimi ja ympäristöongelmia ei voi välttää, ja silti annetaan lupa jatkaa toimintaa. Hämmästyttävää on myös se, että konkurssikypsälle yritykselle annetaan nostetta ja vielä lupa uraanin talteenottoon, Hyvönen sanoo.

Hyvösen mukaan ainoa edistysaskel on se, että metallitehtaan jätteille on rakennettava kaatopaikka. Mutta sekään ei hänen mielestään estä mahdollisia uusia allasvuotoja.

– Tämä on suoraan sanottuna helvetti Savon kannalta. Siellä on täysi kaaos ja moskat voivat lähteä liikkeelle milloin vain. Katastrofi vain odottaa tapahtumistaan. Laskekoon sitten jätevesiä Perämereen kunhan ei tänne, Hyvönen lataa.

Ainoaksi todelliseksi edistysaskeleeksi Hyvönen laskee vain tehtaan alasajon.

– ELY ja AVI voivat jaella uhkasakkoja ja nostaa ympäristövakuuksia, mutta eihän se mitään merkitse, kun yhtiöllä ei ole kuin velkoja. Jos tätä olisi ajateltu vain liiketalouden kannalta, yritys olisi kuopattu jo kauan aikaa sitten, Hyvönen kritisoi.

Uraania on kaikkialla

Uraani on jokseenkin yleinen alkuaine maankuoressa. Suomessa kallioperän uraanipitoisuus vaihtelee huomattavasti.

Geologian tutkimuskeskuksen mukaan esimerkiksi Etelä-Suomen graniittialueiden kivilajit sisältävät luonnostaan kohtalaisen paljon uraania, jota liukenee kalliopohjaveteen.

Lähes viidennes porakaivovesistämme ylittää Maailman terveysjärjestön WHO:n asettaman uraanipitoisuuden ohjearvon 15 mikrogrammaa litrassa.

STUK:n mukaan Talvivaaran kaivoksen uraanipitoisuus on hieman Suomen kallioperän keskimääräistä uraanipitoisuutta suurempi, mutta ei poikkeuksellisen korkea.

Talvivaarassa uraanin keskipitoisuus mustaliuskemalmissa 17 miljoonasosaa (0,0017 prosenttia), kun tyypillinen uraanin pitoisuus suomalaisessa peruskalliossa on neljä miljoonasosaa.

Uraani on kemiallisesti myrkyllinen raskasmetalli ja suurina annoksina haitallinen etenkin munuaisille.

Kuivuus uhkaa järviä ja pohjavettä

0
0

Kuivuus uhkaa järviä ja pohjavesiä Hämeessä. Tällä hetkellä järvien vedentasot ovat vielä normaalilla tasolla, mutta jos vettä ei pian sada reilusti, niin tasot laskevat tavanomaista matalammalle. Myös pohjavesivarannot hupenevat Hämeen ELY-keskuksen mukaan.

Normaalisti tähän aikaan vesi on korkeimmillaan, mutta nyt vähäluminen talvi ja kuiva kevät ovat verottaneet vesiä. Alhaiset vedenkorkeudet haittaavat muun muassa veneilyä ja virkistyskäyttöä sekä lisäävät rantojen ruovikoitumista.

Ihmistä kaihtamaton norppa on poikkeusyksilö tai sairas

0
0

Lappeenrantalainen veneilijä Kimmo Vertanen todisti lahdenpoukamassa ankkurissa ollessaan, miten norppa toi muikkusaaliinsa näytille ja ryhtyi aterioimaan. Ja miten se rapsutteli itseään veneen pohjaa vasten.

- Ilmeisesti veneilijä oli norpan reviirillä. Se sai kalaa ja käyttää tätä paikkaa ruokailualueena, tulkitsee norppien suojelun kanssa koko ikänsä tekemisissä ollut lappeenrantalainen Ismo Marttinen.

- Saattaa olla, että se oli seurankipeä tai ainakin erityisen utelias. Varsinkin nuoret yksilöt voivat tulla tapaamaan ihmistä, ottamaan selvää, onko uhkaa. Tämä on nuori norppa, jonka olen itsekin nähnyt.

Marttisen mukaan ihmistä pelkäämättömät norpat ovat kuitenkin useimmiten sairaita.

- Ne eivät jaksa paeta ja kuolevatkin sitten lyhyen ajan sisällä.

Norpilla jatkuu talvikarvan lähtö, ja veneen pohja on ollut sopivan karkea pinta itsensä kyhnyttämiseen.

Viisaampi väistää 

Niin utelias kuin norppa luonnoltaan onkin, normaalisti se pelkää ihmistä ja poistuu kauemmaksi saatuaan vainun ihmisestä. Tosin Ismo Marttisella itselläänkin on kokemuksia yltiöuteliaista vesseleistä.

- On niitä tullut metrinkin päähän veneestä tarkistamaan, millainen kaveri on liikkeellä. Ihan kotieläimeksi asti ne eivät kuitenkaan ihmiseen totu.

Marttinen muistuttaa, että äärimmäisen uhanalaista luontokappaletta ei pidä inhimillistää eikä pitää vertaiskumppanina. 

- Sille on annettava se tila ja rauha, jonka eläin tarvitsee. Esimerkiksi nyt karvanvaihtoaikana ei pidä lähestyä turhaan lepokiviä. Viisaampi väistää.

Tässä tapauksessa ainakin veneilijä Vertanen väisti ja lähti kolmen norpan kanssa vietetyn vuorokauden jälkeen omalle reviirilleen. Episodi oli harvinaislaatuinen, vaikka Marttinen näistä aina silloin tällöin kuuleekin.  

- Pitää olla iloinen, että tällainen kohtaaminen on tapahtunut, myhäilee norppa-asiantuntija.

Hän toivoo, että vastaavista tapahtumista ihmiset kertoisivat myös norpan suojelusta vastaaville tahoille eli Metsähallitukselle, WWF:lle tai Suomen luonnonsuojeluliitolle.   

Talvivaaran uusi ympäristölupa voimaan vasta vuosien kuluttua

0
0

Kaivosyhtiö Talvivaaran toiminta on muuttunut niin paljon, ettei Pohjois-Suomen aluehallintovirasto päivittänyt vanhaa ympäristölupaa, vaan antoi kokonaan uuden. Talvivaaran toinen nikkeliesiintymä, Kolmisopen alue, pudotettiin luvasta kokonaan pois. Aluehallintovirasto ei halunnut, että yhtiö laajentaa toimintaa ennen kuin entiset ongelmat on ratkaistu.

– Tämä nivoutuu nimenomaan vesitaseongelmaan, mikä yhtiöllä on ollut ja vuotoihin kipsisakka-altaissa, jotka nyt näkyvät. Siellä on vaarallisia kemikaaleja johdettu ympäristöön, kertoo ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta.

Uuden luvan mukaan yhtiö joutuu muun muassa rakentamaan varotilavuutta metalliliuoksille, uusia kipsisakka-altaita ja vaarallisen jätteen kaatopaikkoja sekä siivoamaan ympäri kaivosaluetta sijoitettuja sakkoja.

– Nyt on useammalta vuodelta todellinen tieto jätteiden haitta-ainepitoisuuksista ja liukoisuuksista, joiden perusteella luokituksia tehdään, Koivula sanoo.

Aiemmassa luvassa jätteiden luokittelu perutui arvioituihin ennakkotietoihin. Nyt kaivoksen keskeiset jätteet on luokiteltu vaarallisiin jätteisiin kuuluviksi.

Valituskierros tuo aikaa talouteen, mutta ei apua vesiongelmaan

Yhtiöltä vaadittavat vakuudet nousevat nykyiseen verrattuna kolminkertaiseksi 107 miljoonaan euroon.

Paikallisen osakaskunnan eli yhteisten vesialueiden puheenjohtaja olisi halunnut vielä tiukempaa lupaa.

– Vesiasiat olisi pitänyt määrätä kuntoon ennen kuin toimintaa jatketaan. Nyt yhtiö saa toimia entisellä luvalla niin kauan kuin valitusajat menevät umpeen. Varmaa tässä tapauksessa on, että tämä kestää useita vuosia ennen kuin valitukset on käyty läpi korkeimmassa oikeudessa asti, sanoo Jormasjärvi-Korholanmäki osakaskunnan puheenjohtaja Leo Schroderus.

Kaivosyhtiö pyysi aluehallintovirastolta, ettei lupa tule lainvoimaiseksi ennen valituskierrosta. Lykkäys ei auta yhtiön akuutteihin vesi- ja päästöongelmiin, joihin ratkaisun on löydyttävä kesän aikana. Näin yhtiö saa kuitenkin lisäaikaa saadakseen kerättyä rahaa muihin tarvittaviin investointeihin ja vakuuksiin.

Valvovaa viranomaista eli Kainuun ELY-keskusta tilanne harmittaa, koska se joutuu nyt eräänlaiseen välitilaan. ELYn on valvottava vanhaa lupaa, mutta otettava myös uusi huomioon. Myös jäteasetusta olisi noudatettava.

Kaivosyhtiön itsensä lisäksi useat tahot ovat tekemässä luvasta valitusta Vaasan hallinto-oikeuteen.

– Me harkitsemme valituksen tekemistä. Lisäksi olemme olleet yhteydessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa, joka myös harkitsee vailtuksen tekemistä, sanoo Leo Schroderus.


Ilvesten aiheuttamat vahingot kasvaneet rajusti – valtaosa korvauksista Etelä-Pohjanmaalle

0
0

Ilvekset aiheuttivat viime vuonna Suomessa kotieläimille kymmenkertaiset vahingot edellisvuoteen verrattuna. Lähes kaikki vahingot tapahtuivat Etelä-Pohjanmaalla. Vahingot keskittyivät Evijärven ja Vimpelin turkistarhoille.

Ilvekset aiheuttivat koko maassa lähes neljännesmiljoonan euron tappiot. Tästä summasta yli 200 000 euroa koitui pohjalaistarhoille.

Susien ja karhujen aiheuttamat vahingot jäivät pohjalaispitäjissä vähäisiksi. Karhut turmelivat jonkin verran mehiläispesiä ja rehupaaleja. Sudet raatelivat muutaman koiran ja toistakymmentä lammasta.

Hämmentyneet hirvivasat toikkaroivat nyt liikenteessä – karkotus voi olla vasalle dramaattinen hetki

0
0

Kun hirviemo hätistää poikasen maailmalle, se voi tulla vasalle yllätyksenä ja olla hyvin dramaattinen hetki. Emo voi nousta takajaloilleen hätistääkseen vasan tiehensä. Hirviemot karkottavat poikasiaan loppukeväästä, kun uusi vasa on tuloillaan.

– Emo karkottaa vasan uhkailemalla ja vasa yleensä ennemmin tai myöhemmin ymmärtää tilanteen, tutkija Jyrki Pusenius Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo.

Pusenius huomauttaa, että emon tarkoitus ei ole vahingoittaa poikasta, koska hirvillä on pyrkimyksenä tuottaa elinaikanaan mahdollisimman paljon eläviä jälkeläisiä.

– Emolle on tärkeää, että se voi saattaa jälkeläisensä sukua jatkamaan.

Omilleen jouduttuaan vasat ovat alkuun hämmentyneitä ja pyrkivät pysyttelemään emonsa läheisyydessä. Aluksi ympäristö on outo, koska vasat ovat oppineet toimimaan emojen esimerkin mukaan.

– Vasat opettelevat omaa itsenäistä elämäänsä ja vähitellen välimatka emoon kasvaa. Aluksi vasa voi käyttäytyä uudessa ympäristössä arvaamattomasti ja aiheuttaa ongelmia esimerkiksi liikenteessä tai tulla taajamiin ja kuljeksia päämäärättömästi ja joutua hankaliin tilanteisiin.

Uuteen tilanteeseen totuttelemiseen ja aloille asettumiseen hirvinuorelta menee vuodesta kahteen.

Hirvinaaras puolustaa poikasiaan voimakkaasti

Hirvinaaraat ovat lisääntymiskykyisiä reilun kymmenen vuoden ajan. Elinikänsä aikana hirvinaaras voi tuottaa toistakymmentä jälkeläistä. Vanhetessaan hirvinaaraat alkavat saada kaksoisvasoja.

Hirviurokset eivät osallistu jälkeläistensä hoitoon, vaan vasa ja naaras ovat hirvillä niin sanottu perheyksikkö.

Pusenius kertoo, että joissakin tapauksissa jo kertaalleen pois potkittu vasa voidaan ottaa uudelleen emon ja uuden vasan perheyksikköön, kun uuden vastan syntymästä on kulunut muutama viikko. Emo imettää uutta vasaansa tyypillisesti syksyyn asti. Emo myös puolustaa poikasiaan pedoilta etusorkillaan potkimalla.

– Peto voi saada siinä sellaisen tällin, että hengenlähtö on lähellä, Pusenius sanoo.

Hirvi voi elää luonnossa jopa 20-vuotiaaksi. Hirvet kuitenkin saavuttavat 15 vuoden iän hyvin harvoin. Hirvinaaraat elävät keskimäärin uroksia pidempään.

– Hirvi voi olla hyväkuntoinen ja parhaimmillaan 10-12 vuoden ikään asti, mutta sen jälkeen vanheneminen alkaa, Pusenius valottaa hirvien ikääntymisprosessia.

Unesco tuomitsee ruoppausjätteen kasaamisen Ison valliriutan lähelle

0
0

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco tuomitsee Australian päätöksen sallia ruoppausjätteen kasaaminen merialueelle maailmanperintökohteisiin lukeutuvan Ison valliriutan lähettyvillä. Australian ympäristöviranomaiset antoivat tammikuussa luvan läjittää alueelle kolme miljoonaa kuutiota ruopattua maamassaa. Ruoppaus liittyy Australian antamaan lupaan laajentaa Queenslandin osavaltiossa olevaa hiilisatamaa.

Vaikka läjitys tapahtuu kaukana valliriutasta, on se ympäristöjärjestöjen mukaan suuri uhka koralleille.

Iso valliriutta on yksi maailman parhaiten säilyneistä koralliriutoista. Kolmen viime vuosikymmenen aikana jo puolet koralleista on kuitenkin tuhoutunut.

Unesco harkitseekin Ison valliriutan lisäämistä vaarassa olevien maailmanperintökohteiden listalle.

Kymmeniä arktisen öljynporauksen vastustajia pidätetty Hollannissa – video

0
0

Poliisi on pidättänyt 44 ympäristöaktivistia Rotterdamissa Hollannissa. Aktivistit yrittivät estää venäläisen öljyaluksen kiinnittymisen satamaan menemällä laiturin ja aluksen väliin kumiveneillä. Mukana oli myös Greenpeacen Rainbow Warrior -alus. Sen kapteenina on Peter Willcox, joka oli mukana järjestön mielenilmauksessa Venäjällä viime syksynä. Tuolloin 28 aktivistia ja kaksi toimittajaa vangittiin.

Hollannin poliisi nousi ympäristöjärjestö Greenpeacen alukselle Rotterdamin satamassa. Järjestö yritti pysäyttää venäläisen säiliöaluksen, joka kuljetti ensi kertaa Eurooppaan öljyä, joka on peräisin arktiselta jäätyvältä merialueelta. Greenpeace on nostanut esille ongelmat, joita öljynporaukseen pohjoisessa liittyy. Nyt Hollantiin tuodun öljyn ostaa ranskalaisyhtiö Total. Aiemmin Total on kommentoinut, ettei se poraa öljyä Arktiksella, koska mahdollinen öljyvuoto olisi pohjoisilla vesillä erittäin tuhoisa.

Greenpeacen mukaan mielenilmaukseen osallistui 80 aktivistia. Mukana oli myös Venäjällä vangittuna ollut Sini Saarela sekä kaksi muuta suomalaista. He eivät olleet tänään pidätettyjen joukossa, Suomen Greenpeacesta kerrotaan Svenska Ylelle.

– Rotterdamiin saapuvaa öljyä ei tarvita. Pohjoisen jäämeren luonto on suojeltava, siitä ei saa tehdä öljykenttää, Saarela kommentoi ennen mielenosoitusta.

Mihail Uljanov -niminen venäläisalus kuljetti öljyä Prirazlomnajan öljykentältä. Sen omistaa venäläisyhtiö Gazprom. Viime syyskuussa Saarela yritti toisen aktivistin kanssa nousta kyseiselle öljynporauslautalle. Tuolloin venäläisviranomaiset valtasivat Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksen. Aktivisteja syytettiin merirosvouksesta. Sittemmin heidät armahdettiin runsaan kahden kuukauden vankeuden jälkeen. Arctic Sunrise -alus puolestaan on edelleen Venäjän hallussa Murmanskissa, vaikka hallussapito on kansainvälisen merioikeuden päätöksen vastainen.

Venäjän valtionyhtiöt kuten Gazprom tekevät yhteistyötä pohjoisessa öljy-yhtiöiden kuten Shellin, BP:n ja Statoilin kanssa. Greenpeace painottaa, että riippuvuus öljystä ja kaasusta on uhka myös maailman turvallisuudelle, ei pelkästään ympäristölle.

Petola heräsi talviunilta

0
0

Luontokeskus Petola herää talviunestaan tänään perjantaina. Normaalin petotietouden ja retkeilyneuvonnan lisäksi luontokeskus on mukana kamarimusiikkiviikkojen konserttipaikkana sekä lapsille ja lapsenmielisille tarkoitetussa Hilpeä heinäkuu –tapahtumassa.

Pysyvän näyttelyn lisäksi kesän aikana on kaksi vaihtuvaa näyttelyä.

– Tänään avautuu kesäkuun puoliväliin saakka kestävä rovaniemeläisen Tea Karvisen kansallispuistoaiheinen luontokuvanäyttely ”Yhteinen perintömme – matka halki kansallispuistojen”, kertoo luontokeskuksen asiakasneuvoja Juha Pääkkönen.

Näyttelyllä halutaan juhlistaa toukokuun lopulla vietettävää Euroopan kansallispuistopäivää. Tea Karvisen näyttelyn jälkeen jatketaan Metsäpeuran jäljillä näyttelyllä, joka pohjautuu Martti Montosen vuonna 1974 julkaistuun kirjaan Suomen peura. Metsäpeura näyttely alkaa 16. kesäkuuta.

– Samalla myös aukioloaika pitenee tunnilla kello 17 saakka, kun Petola on nyt keväällä ja alkukesästä avoinna aamu yhdeksästä iltapäivään kello neljään, lisää Pääkkönen.

Ei pelkkää karhununta

Talven aikana Petolassa ei ole levätty laakereilla ja nukuttu karhununta, sillä muutaman tapahtuman lisäksi ovia on avattu tilauksesta ryhmille. Talven aikana tarjontaa on päivitetty ja laitteistoa uusittu.

– Petolassa on metsästyslaissa ja asetuksissa tapahtuneet muutokset laitettu ajan tasalle. Tietoteekkiosastolle on tehty uusia rullalakanoita ja tekniikkaa on uusittu. Esimerkiksi auditorioon saimme uuden videotykin, joka mahdollistaa luontokuvailloissa ja filmien katselussa aikaisempaa näyttävimpien ja hienojen kuvien esille tulon, paljastaa Petolan asiakasneuvoja Juha Pääkkönen.

Joutsenpariskunta Ainon ja Jannen kesäloma Aulangolla alkaa maanantaina

0
0

Hämeenlinnan Aulangon luonnonsuojelualueen kyhmyjoutsenpariskunta Aino ja Janne saapuvat Joutsenlammelle maanantaina 5. toukokuuta. Joutsenet ovat majoittuneet talvikuukaudet jälleen Ähtärin Eläinpuistossa.

Autolla taittuvan muuttomatkan jälkeen Aino ja Janne vapautetaan Joutsenlampeen noin kello 17. Yleisö on tervetullut seuraamaan lampeen pulahtamista, kertoo Metsähallitus tiedotteessaan.

Joutsenet viipyvät Aulangolla syksyyn asti. Syksyn viiletessä joutsenpariskunta palaa Ähtärin Eläinpuistoon talvihoitoon.

Aino ja Janne saivat nimensä Yle Hämeen ja Metsähallituksen järjestämässä yleisökilpailussa vuonna 2009. Joutsenet ovat kuuluneet Aulangon historiaan jo yli vuosisadan ajan. Tämä joutsenpariskunta tuotiin Aulangolle vuonna 2008 muutaman joutsenettoman vuoden jälkeen. Pariskunta on saanut Joutsenlammella myös poikasia ja joutsenperheestä on tullut kaupunkilaisten suuria suosikkeja.

Tornien taisto houkuttelee jälleen bongaamaan lintuja

0
0

Leikkimielisessä kilpailussa lintuharrastajat yrittävät tehdä havaintoja mahdollisimman monesta lintulajista. Havainnot tulee tehdä lintutornista aamuviiden ja iltapäivän kello yhden välillä.

Tornien taistosta on tullut vuosien mittaan yksi suosituimmista lintujen havainnointitapahtumista. Kilpailuun ilmottautuneiden tornien määrä on kasvanut vuosien mittaan huimasti.

 Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla lintuja bongailtiin vuosi sitten noin 30:ssa tornissa, kun tänä keväänä kisaan ilmoitettuja torneja on jo nelisenkymmentä.

Lumijoen Sannanlahden tornissa kisaan osallistuva Harry Nyström on tyytyväinen siihen, että kisaajien määrä on kasvussa.

-Tapahtuma on pidetty ja sillä on pitkät perinteet. Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi, Nyström kertoo.

Digikamerat lisänneet lintuharrastusta

Nyström uskoo, että luontokuvausvälineiden halpeneminen näkyy myös lisääntyneenä kiinnostuksena lintujen tarkkailuun.

- En varmaan itsekään kuvaisi luontoa, jos digikamerat eivät olisi tulleet markkinoille.

Eniten lintuhavaintoja on perinteisesti tehty etelärannikolla, jossa lajisto on runsaampi. Viime päivinä etelässä sää on kuitenkin ollut tuulista ja koleaa, mikä saattaa kääntää kisan pohjoisen eduksi.

- Hanko-Pori-Turku -akselilta on yleensä saatu parhaimmat tulokset. Pohjoisempana sata lajia on jo kova tulos, Nyström sanoo.

Tapahtumaa voi tulla seuraamaan paikan päälle. Lisäksi monien tornien läheisyydessä järjestetään opastettuja linturetkiä.


Suurpetojen kohtaamiseen laadittiin ohjeet

0
0

Luonnossa työtään tekeville ja heidän työnantajilleen on laadittu ohjeet suurpetojen kohtaamiseen. Koneyrittäjien liitosta kerrotaan, että toimintaohjeen tarve on syntynyt käytännön tilanteista ja ohje on vastaus luonnossa työtään tekevien ja heidän työnantajiensa toiveeseen.

Suomen suurpetoja ovat karhu, susi, ilves ja ahma. Kainuun koneyrittäjien puheenjohtaja Markku Haverinen kertoo, että Kainuussa luonnossa työskentelevä kohtaa suurpedoista useimmiten suden.

– Susia on nähty tosi paljon. Yleensä peto nähdään, kun ollaan auton ratissa tai koneen ohjaamossa. Meidän työssä jalan ei juurikaan liikuta. Sellaisiakin tilanteita on tosin ollut, että miehet ovat olleet ulkona ohjaamosta ja susi on tullut lähelle, kertoo Haverinen työntekijöiden kokemuksista.

Karhun kanssa kohtaamisia ei Haverisen mukaan ole ollut, mutta susi on tullut joskus todella lähelle.

– On ollut tapauksia, joissa susi on tullut ihan lähelle töllistelemään. Mielestäni sellainen ei kuitenkaan ole ihan normaali, vaan joku kesyyntynyt tapaus.

– Vaaratilanteita ei kuitenkaan toistaiseksi onneksi ole ollut. Vaikka kyllähän se hytkäyttää, kun näkee pedon. On hyvä, että ohjeet kohtaamiseen on laadittu, Haverinen toteaa.

Suurpeton kohtaamiseksi laaditun ohjeen suunnittelussa ovat olleet mukana Koneyrittäjien liitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Meto – Metsäalan Asiantuntijat ry, Puu- ja erityisalojen liitto ry, Suomen riistakeskus sekä Yksityismetsätalouden Työnantajat ry. Toimintaohjeen tekoa on tukenut Metsämiesten Säätiö.

Lintujen ystävä pitää kaverit kylläisinä kesälläkin

0
0

Normaalivuosina linnut löytävät kotipihojen lintulaudat ja tarjotut ruuat loka-marraskuun vaihteessa. Nyt se tapahtui pari kolme viikkoa myöhemmin.

– Talvi oli poikkeuksellinen. Sen huomasi siitä, että siemeniä meni vähemmän. Syksyllä kesti kauan, ennen kuin linnut tulivat laudalle, kertoo pietarsaarelainen Kari Koskela.

Myös tämä kevät on ollut lintuihmiselle ihmettelyn aihe.

– On jännittävää, että vaikka on lämmintä, linnut tulevat edelleen hakemaan lintulaudalta ruokaa. Parhaiten käyvät kaupaksi talipallot, toiseksi parhaiten siemenet.

Kotipihalla ovat käyneet ruokailemassa varpuset, pikkuvarpuset, viherpeipot, keltasirkut, punatulkut ja vihervarpuset. Koskelan mukaan tänä talvena on käynyt myös paljon mustaratsataita. Tikkojen mieliruokaa on ollut talimakkara.

Kaurasta ja siemenistä näkkileipään

Kari Koskela on ruokkinut lintuja vuosikymmeniä. Hän aloitti kauralla ja auringonkukansiemenillä. Nyt hän tekee itse seoksia, joissa on mukana kauran ja auringonkukansiementen lisäksi pellavaa, vehnää ja jopa näkkileipää. Hän laittaa myös siemeniä rasvapalloihin, joita hän valmistaa itse talista tai kookosrasvasta.

– Tarjonta pitää olla monipuolista, sillä eri linnut syövät eri tavalla, Kari Koskela sanoo.

Pitkään jatkuva ruokinta saattaa tuoda kaupunkipihaan myös vähemmän toivottuja vieraita: puluja ja naakkoja.

– En niitä kaipaa, mutta eihän niitä voi estääkään. Ne tahtovat sotkea paikkoja, sanoo Koskela.

Koskelan pihalla on kolme ruokinta-automaattia, joihin mahtuu kaksi kiloa ruokaa kerrallaan. Viikossa automaatit ovat tyhjiä, ellei niitä täytetä koko ajan. Ruokinnan voisi lopettaa toukokuun alussa, kun ruokaa saa jo luonnosta. Vaikka Kari Koskela lopettaa sen kotona, hän jatkaa sitä kesämökillä.

– En näe mitään syytä, miksi lopettaisin ruokinnan kesällä. Lintujen touhuja on mukava seurata myös kesällä - on hieno tunne kun koti-ikkunan viereen tulee pikkulintuja. Vihervarpuset, peipot ja mustarastaat ovat tavallisia vieraita. On kiva nähdä kun luonto palkitsee.

Koskela pitää mainiona asiana sitä, että lintujen ruokaa saa jo lähes kaikista kaupoista. Yksi 25 kilon siemensäkki maksaa jo 25 euroa - se riittää kuukauden.

Muuttolinnut saavat matkaevästä

Aluevastaava Marko Pohjoismäki Keski-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä sanoo, että kotipihojen lintulaudoilla nähdään juuri nyt vähemmän talvehtivia, mutta enemmän muuttavia lintuja.

– Muuttolinnuilla on takana pitkä muuttomatka - kyllä niiden on hyvä päästä levähtämään ja tankkaamaan.

Lintujen ruokintaa on hyvä jatkaa toukokuun puoliväliin. Yöt ovat vielä kylmiä. Sen jälkeen linnut pärjäävät luonnon antimilla. Vaikka kesäruokinta on tavallaan turhaa, siitä ei Pohjoismäen mukaan ole haittaakaan.

– Tiedän, että kesäisin linnuille ruokaa tarjoavia alkaa jo olla useita. Haittaa siitä ei ole, jos puhtaudesta pidetään huolta, etteivät taudit pääse leviämään. Myös ei-toivottuja lintuja voi tulla pihapiiriin, ja välttämättä aina naapuritkaan eivät pidä suurista lintumääristä.

Siemenet ja pähkinät ovat kuivia eivätkä sovi kesän poikasille, jotka tarvitsevat kosteaa ruokaa.

– Linnut kantavat kyllä poikasilleen luonnosta hyönteisiä ja toukkia, joissa on nestettä.

Pohjoismäen mukaan useimmat siemenet ovat ulkomaisia, joiden laatua tulli tutkii.

Kun ihmiset ovat alkaneet ruokkia lintuja, joidenkin lintujen kanta on kasvanut suureksi.

– Viherpeippo hyötyi auringonkukansiemenistä. Kanta kasvoi, mutta viitisen vuotta sitten paljon viherpeippoja kuoli loistautiin, ja kanta romahti.

Pohjoismäen mukaan lintuja ei juurikaan ruokittu ennen 1980-lukua. Ruokinta ja ruokamäärät ovat sen jälkeen kasvaneet. Nykyään uusia sekotteita tulee jatkuvasti. Uutuuksia tulee myyntiin vuosittain.

Kylmyys ja yöpakkaset rauhoittavat kasveja luonnossa ja puutarhassa

0
0

Puutarhuri Timo Koskinen ei ole yllättynyt kevään yöpakkasista ja viileästä säästä.

– Yöpakkaset tietty kuuluvat vuodenaikaan. Vapun kylmä sää ei ole mikään yllätys, vaan nämä lämpötilat ovat aika tyypillisiä tälle ajalle. Yöpakkaset rauhoittavat kasvikuntaa, jos ei niitä olisi ollut, niin mehän hukuttaisiin kohta hedelmiin.

– Yöpakkasten tehtävä on rauhoittaa luonnon etenemistä ja myös puutarhakasvien etenemistä, Koskinen muistuttaa.

Kylmyys antaa puutarhanhoitajalle lisäaikaa.

– Yöpakkaset ovat jarruttaneet kasvun vauhtia niin, että totaalinen kasvu ei ole päällä ja esimerkiksi koristepensaita voi vielä surutta napsia.

Kuivuus haittaa kylvöjä

On ollut myös äärettömän kuivaa, mikä ei ole hyvä kasvien kannalta, kertoo Koskinen.

– Maaperässä varmasti löytyy kosteutta, siellä tulee kostea maa vastaan 5-10 sentissä ja hyvin juurtuneet kasvit pystyvät sitä hyödyntämään. Kylvöt vaativat ehdottomasti vettä, samoin jos on jo vaikka orvokit viety ulos, niin kastelua ne vaativat. Mitä tulee monivuotisiin kukkakasveihin, niin laiskana puutarhurina olen yrittänyt välttyä kastelulta, mutta ehkä saatan letkuun kohta tarttua, Koskinen uumoilee.

Hätäisimmät yksilöt ehtivät jo aloittaa kukintansa lämpimien päivien innoittamina. Koskinen kertoo kaverinsa jakaneen vapun alla Facebookissa kuvaa, jossa imeläkirsikka kukkii Helsingissä, vaikka pölyttäjiä tuskin löytyy.

– Kasveilla on kuitenkin kymmenien tuhansien vuosien historia, ja ne ovat viisaita. Kukinta tulee, kun on sen aika ja mehiläiset ja kimalaiset hereillä.

Puut pärjäsivät, perennoilla hankalampi talvi

Koivu ja leppä jo kukkivat runsaasti, mikä on merkki siitä, että puut ovat selviytyneet talvesta, kertoo Timo Koskinen.

– Omassa pihassani Hattulassa pilvikirsikka on komeassa nupussa jo ja kokeilukasveista tähkävaahterakin on selviytynyt hyvin, kertoo Koskinen.

– Edellistalvi oli varsin hieno ja suojaisa lumen osalta, mutta tuuli vaikutti pahasti, mitä taas ei ole tänä vuonna ollut, eli herkemmätkin pensaat näyttävät selviytyneen mainiosti. Jasmikkeet ja alppiruusutkin näyttävät selviytyneen hyvin, ja ihmiset ovat oppineet myös suojaamaan pensaita.

Sen sijaan perennoissa tulee talvituhoja.

– Itsellä on mennyt viisi, kuusi lajia mykäksi. Esimerkiksi sammalleimu ei ole talvesta tykännyt, samoin särkynytsydän nousee aina väärään aikaa eli yöpakkaset ovat ehkä vieneet siltä tajun, muotoilee Koskinen.

Lapissa satoi vuorokaudessa yli 30 senttiä lunta

0
0

Varsinkin Lapin länsi- ja pohjoisosissa kuun keskilämpötila poikkesi 1-1,5 astetta keskimääräisestä. Käsivarressa kuun keskilämpötila oli miinus yksi astetta.

Lauhan sään vuoksi Lapin pohjoisosissa satoi tavallista enemmän. Tämän viikon tiistain lumipyryssä Keski-Lapissa satoi vuorokaudessa paikoin yli 30 senttimetriä lunta.

Kuun lopussa kahdessa Ilmatieteen laitoksen mittauspisteessä oli yli metrin lunta: Kilpisjärvellä lumen syvyys oli 133 senttiä ja Kittilän Kenttärovassa 103 senttiä.

Tänä vuonna myös helmi- ja maaliskuu olivat tavallista lämpimämpiä. Huhtikuun alin lämpötila mitattiin 4. päivä Sallan Naruskassa, jossa oli -24 astetta.

Korjattu 2.5.2014 kello 14.52 ensimmäistä lausetta, keskilämpötila ei jäänyt 1-1,5 astetta keskimääräisen alle, vaan ylitti sen.

Sata kiloa särkeä katiskassa, taas!

0
0

Äänekoskella vappuaatto sai erikoisen käänteen, kun Hannu Kinnunen kävi kokemassa katiskaansa.

– Ensin luulin, että katiska on jäänyt pohjaan kiinni, kun en saanut sitä liikkumaan mihinkään. Ei siinä sitten auttanut muu kuin uittaa katiska veneen kupeessa rantaan, Kinnunen kertaa vappuaaton tunnelmia.

Sitä mukaa, kun katiska alkoi nousta pinnan alta, pyydyksen säpinä lisääntyi. Eikä Kinnunen ollut uskoa silmiään.

– Noin tulitikkulaatikon kokoisia särkiä oli työntynyt katiskan jokaiseen silmään, ihan joka helkkarin silmä oli varattu. Osa oli työntynyt silmiin kiinni ulkoapäin. Siellä on jonkunlainen kalabaliikki ollut käynnissä ja liikennettä joka suuntaan, kalastaja ihmettelee.

"Tahtoo mennä kalavaleeksi"

Kinnunen ei jaksanut yksin nostaa katiskaa, vaan hän joutui pyörittämään sen rannalle. Sen jälkeen mies lähti hakemaan kameran ikuistaakseen ainutlaatuisen näyn.

– Kalavaleeksihan tämä tahtoo mennä – ennen kuin näkee kuvat. Ja kaikki, jotka ovat käyneet katsomassa katiskaa, ovat sanoneet, ettei tuo ole mahdollista, hän sanoo.

Saaliin tarkka paino jää arvoitukseksi, mutta 50 kiloa hän arvelee menneen reippaasti rikki.

- Ei katiskaa kokonaan jaksanut yksin nostaa, ja kyllä riski mies nostaa yksin ainakin 50 kiloa, hän naurahtaa.

Saalista kissoille ja variksille

Hannu Kinnunen kertoo saaneensa katiskan syntymäpäivälahjaksi kymmenkunta vuotta sitten. Yleensä sinne on uinut haukia, joskus ahvenia.

– Joskus toki särkiäkin, mutta ei lähellekään tällaisia määriä, hän ihmettelee.

Särkisaaliista pääsivät nauttimaan tuttujen kissat - suurin osa pikkuruisista särjistä päätyi varisten ruoaksi.

Kinnusen kalastusharrastus ajoittuu vain katiskaan ja kevääseen, jäiden lähdön jälkeiseen aikaan. Tänä keväänä katiska ei enää Hujakkolampeen pääse.

– Lammen siivousta tuli tehtyä, mutta katiskan puhdistamisessa oli niin hirveä homma, että kalastus saa ainakin vähäksi aikaa riittää. Kalat piti nyhtää irti yksitellen.

Katiskantekijä tyytyväinen

Särkitungos katiskassa ei ole aivan ainutkertainen juttu, sillä touko-kesäkuun vaihteessa 2012 Pekka Tammenoksan katiskaan Laukaassa ui lähes sata kiloa särkiä.

Hannu Kinnusen lahjakatiskan valmistanutta korpilahtelaista katiskavalmistaja Veikko Hakalaa vappuaaton muhkea särkisaalis myhäilyttää.

– Kyllä mieltä lämmittää, ettei ole turhaan tullut työtä tehtyä.

Hakalalle särkien käyttäytyminen kutuaikaan ei ole yllätys. Hän on saanut kuvia särkien täyttämästä katiskasta myös Rovaniemeltä, aikaa tapahtuneesta on jo tosin 6-7 vuotta.

Hakalan katiskamenestys on todistettu kilpailuareenoillakin, sillä hänen kehittelemänsä WEKE-katiska on voittanut maailmanmestaruuden 19 vuonna peräkkäin.

– Virallinen maailmanennätys on 58,120 kiloa kalaa 20 tunnissa, mutta epävirallisesti on saatu kovempiakin tuloksia. Vuonna 1996 Korpilahden Painaajärvestä sain kolmesta katiskasta 220 litraa ahvenia, mutta ei tullut punnittua niitä, hän kertoo.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live