Ala-Koitajoen koskien kunnostus helikopterilla on alkanut. Voimayhtiö Vattenfall maksaa Pamilonkosken ja Kuusamonkosken soraistuksen, jotta äärimmäisen uhanalainen Saimaan järvilohi voisi lisääntyä koskissa. Kutusoraa ajetaan kahteen koskeen yhteensä 100 kuutiota.

Yhteen kuormaan mahtuu noin 700 kiloa soraa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari seisoo koskessa ja opastaa helikopterikuskia, mihin tyhjentää sorakuorma.

Soran helikopteri levitys maksaa Vattenfallille muutamia kymmeniätuhansia euroja. Vattenfallilla on velvollisuus tehdä seuranta- ja tutkimustyötä Saimaan järvilohen elinolosuhteista.

– Puhutaan sadoistatuhansista euroista, Vattenfallin johtaja Erik Mälkki sanoo.

Voimayhtiö toivoo saavansa panoksestaan positiivista julkisuutta.

– Viime aikoina on puhuttu kriittisesti vesivoiman tuotannosta, mutta meidän tarkoitus on näyttää, että voimme tehdä yhteistyötä. Voimme yhdistää voimantuotannon ja kala-asiat näissä samoissa vesistöissä.

Viime syksynä Vattenfall sai negatiivista huomiota, kun sen tekemät juoksutukset tuhosivat järvilohen kutupesiä. Voimayhtiön mukaan teko välttämätön. Viranomaiset antoivat tuolloin luvan lisäjuoksutuksiin.

– Ilman muuta se myötävaikutti tähän asiaan, Mälkki tunnustaa.

Kun Vattenfall saa valmiiksi Pamilonkosken ja Kuusamonkosken soraistukset, helikopteri siirtyy ELY-keskuksen käyttöön. ELY-keskus maksaa Siikakosken soraistuksen helikopterilla. ELY-keskus on kunnostanut koskia jo aiemmin kaivinkoneen avulla.

Keski-Pohjanmaalla Perhossa kaadettiin tammikuussa 2013 kolme sutta viiden suden laumasta. Poliisi on tutkinut tapausta törkeänä metsästysrikoksena. Nyt asia etenee syyteharkintaan 15 henkilön osalta.

Laajassa esitutkinnassa on kuultu lähes kolmeakymmentä epäiltynä osallisuudesta metsästykseen. Sen aikana on käyty läpi poikkeuksellisesti kaksi loppulausuntokierrosta. Esitutkinta-aineistoa on kertynyt yli tuhat sivua.

Lisätutkinnassa keskityttiin muun muassa tapettujen eläinten lajipuhtauteen. Asiasta on käyty vilkasta keskustelua myös julkisuudessa.

Pirkanmaan ELY-keskus sai maaliskuussa aluehallintovirastolta poikkeusluvan muuttaa Kiikoisjärven ja Mouhijärven säännöstelyä kevätkaudella. Tavoitteena on se, että Kiikoisjärvessä ja Mouhijärvessä riittää vettä myös alkukesällä.

Yleensä järviin on tehty keväällä niin sanottu kevätkuoppa eli tilaa sulamisvesille. Tänä vuonna jouduttiin toimimaan toisin, kertoo ylitarkastaja Diar Isid Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

– Tässä tapauksessa, kun ei ole ollut lumia, eikä sulamisvesiä, kuoppaa ei ole tehty eli vedenkorkeutta ei ole laskettu. Vettä riittääkin nyt sekä järvissä että alapuolisessa uomastossa.

Diar Isid on huolissaan kuivuudesta muutenkin.

– Tämä kuivuus näyttää siltä, että minimivirtaamiin joudutaan kuitenkin kesän tullessa. Kuivuus tulee meitä vaivaamaan, ellei sateita tule ja muuta tätä vesitilannetta.

Tutkija Kristian Forbesin mukaan peltomyyrän elämään merkittävästi vaikuttavia tekijöitä ovat ravinto ja taudit.

Koska saalistusta on tähän asti pidetty itsestään selvästi myyrien syklisten kannanvaihtelujen syynä, ei muihin tekijöihin ole edes kiinnitetty huomiota.

Forbesin väitöksessä osoitetaan ensi kerran, että ravintovarat ja tietyt taudit voivat rajoittaa pikkunisäkäskantojen kasvua.

Forbes käytti tutkimuksessaan erilaisia menetelmiä, esimerkiksi laajamittaista kansallista myyräseuranta-aineistoa sekä ulkoaitauskokeita.

MPH Kristian Forbesin ekologian ja evoluutiobiologian väitös "Ecology of host­ parasite relationships in boreal Europe: voles, food and infectious diseases" tarkastetaan tänään Jyväskylän yliopistossa.

Metsät näyttävät kuivilta ja palovaarasta muistutetaan. Kuivuus on kuitenkin vain päälle näkyvää, metsän pohja on suurimmassa osassa maakuntaa vielä syvässä roudassa. Pelkkä päivien korkea lämpötila ei sulata routaa nopeasti vaan siihen tarvitaan apuriksi vesisade.

Tilanteesta huolimatta istutuskausi on ovella ja ensimmäiset taimet tekevät jo matkaa kasvattamoista tiloille. Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Kari Kuusniemi muistuttaa myös lähiajoille luvatuista yöpakkasista, joiden takia roudan sulaminen hidastuu lisää.

Keski-Suomenkin metsiin istutetaan jo runsaasti niin sanottuja pakkastaimia. Taimet ovat tullessaan vielä jäässä ja ne pitää sulattaa varovaisesti. Istuttaa ne voi vasta kokonaan sulaneena.

Istutusalat kasvussa

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen alueella metsän uudistamisessa on eletty pari hiljaista kautta. Nyt istutusalat ovat kasvamaan päin.

– Puukauppa kävi hyvin viime vuonna ja myös alkaneen vuoden puolella myynti on ollut vilkasta. Niinpä istutusmäärätkin ovat taas nousussa. Eli vilkas puukauppa lisää metsänuudistamistöitä. Toivottavasti kohta lähestytään jo niitä viiden vuoden takaisia ennätysmääriä.

Kangasvuokkoesiintymillä on tähän vuodenaikaan säpinää, kun kasvit heräävät kukkimaan. Kangasvuokot käyvät kuitenkin yhä harvinaisemmiksi, kertoo kasvitieteen dosentti, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre.

Mutta esimerkiksi Heinolan Vierumäellä harvinainen kukka viihtyy. Sen tarkasta olinpaikasta vaietaan, jotta vähät kasviyksilöt saisivat jatkossakin kasvaa tutulla paikallaan.

Nastolalainen luontoharrastaja Terho Anttolainen on seurannut ja kuvannut kangasvuokkoja vuosien ajan aina keväisin. Hän on huomannut, että harvinaiset kukat ovat kokeneet kovia.

Ihminen on rauhoitetun kasvin pahin uhka.

– Yhdelläkin paikalla kaveri kävi katsomassa kolme päivää aiemmin, että kangasvuokot ovat hyvällä nousulla. Kun tulin paikalle, kaikki oli möyhitty. Se veti mykäksi. Toisessa paikassa kasveilta oli otettu lapiolla pää poikki, Anttolainen kertoo havainnoistaan.

Kangasvuokko viihtyy nimensäkin mukaan harjualueella kangasmetsissä. Esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle, Hämeestä Etelä-Karjalaan asti.

– Paikat näytetään harvoille ja valituille. Niille, jotka osaavat arvostaa. Nämä ovat aina tietyllä tavalla salaisia paikkoja. Jos paikoista kerrottaisiin julkisesti, kohta kukista ei olisi mitään jäljellä, Anttolainen sanoo ja antaa kameran sulkimen räpsyä.

Harva tunnistaa

Kasvitieteen dosentti Henry Väre uskoo kangasvuokon harvinaistuvan Suomessa monesta syystä. Hänestä suojelun eteen pitäisi tehdä nykyistä enemmän töitä alueilla, missä kukka viihtyy.

– Harva varmaan edes tunnistaa sitä, vaikka tietäisi kasvin nimeltä. Esiintymisalue on sen verran suppea. Jos ihminen tulee keväällä liikkuneeksi oudolla paikalla, hän ei ehkä edes tiedä, että tämä on se kangasvuokko. Kuvien näyttäminen esimerkiksi lehdissä lajin esiintymisalueella on suositeltava luonnonsuojelullinen toimenpide.

Sekä Väre että luontoharrastaja Anttolainen toivovat, että kasvin tunnistavat antaisivat sen kasvaa rauhassa luonnossa. Kangasvuokon siirtäminen kotipuutarhaan on paitsi laitonta myös turhaa.

– Kangasvuokkojen esiintymisalueilta löytyy silloin tällöin monttuja. Selvästi näkee, että kasvi on viety maan kanssa muualle. Vaikka kasvi on näyttävä, sitä ei pidä kaivaa metsistä. Kangasvuokon siirtäminen pihoihin on todennäköisesti suurempi ongelma kuin esimerkiksi metsäkoneet, Väre sanoo.

Metsäkoneetkin voivat silti olla osasyyllisiä kasvin harvinaistumiseen. Väreen mukaan hakkuusuunnitelmia tehtäessä on ensiarvoisen tärkeää olla yhteydessä alueen ympäristökeskukseen ja selvittää, kasvaako seudulla uhanalaisia kasveja.

Ihaile paikan päällä, älä vie kotiin

Luonnonystävät toivovat, että kangasvuokot saavat kukkia metsissä rauhassa.

Vierumäeltä usean kukan esiintymän bongannut Terho Anttolainen kertoo, että esimerkiksi hänen tänä keväänä löytämänsä viiden kukan rypäs on erittäin harvinainen.

– Ihmisten pitäisi muistaa, etteivät ota kangasvuokkoja, vaikka näkisivät niitä. Ihaillaan vain paikan päällä. Muuten kasvi ei säily.

Meriharakan tunnistaa helposti punaisesta nokasta ja punaisista silmistä. Kahlaajien tavoin meriharakalla on myös pitkät jalat, joilla se harppoo pitkin rantoja.

Lisäksi sillä on erityistuntomerkkinä kova ääni. Meriharakka ei ääntään säästele eikä arkaile. Janakkalalainen lintujenharrastaja Ari Lehtinen kuvailee meriharakan ääntä kovaksi piippaukseksi.

– Meriharakka on luonteeltaan rohkea ja sen voi tavata satunnaisesti esimerkiksi puistoissa ja ihmisasutuksen lähettyviltä. Lehtinen sanoo, että meriharakka elää pienenä polulaationa jo Vanajaveden luodoilla eli voidaan sanoa sen olevan jo paikkalintu.

Meriharakan höyhenpuvun väri on tumma ja kun se nousee siivilleen siivistä paljastuu vaalea kuvio.

Meriharakoita pesii nyt myös Vanajanselällä

Vanajanselän alueella pesii nyt neljä-viisi meriharakkaparia. Ari Lehtisen mukaan Vanajanselän meriharkkakanta on peräisin Valkeakosken paperitehtaan liepeiltä ja onpa niitä nähty aikoinaan myös Janakkalassa Turengin sokeritehtaan ympäristössä silloin, kun tehdas oli vielä toiminnassa.

– Teollisuusympäristöjen lauhdevesialtaiden yhteyteen kehittyy ihan omanlainen hyönteisfauna, joka houkuttelee lintuja, kertoo Lehtinen. Meriharakan pitkä nokka soveltuu hyvin lietteen kaivamiseen ja hyöteisten etsiskelyyn.

Lehtisen mukaan Vanajaveden meriharakat ovat myös onnistuneet pesimään ja lisääntymään, joten kanta on myös kasvussa. Lintuharrastaja ei kuitenkaan usko mihinkään suureen meriharakkapopulaatioon Vanajaveden ympäristössä.

Uimahallin pari pesimispuuhissa

Hämeenlinnassa meriharakoita on nähty muun muassa Hämeensaaressa uimahallilla ja Verkatehtaan rannassa.

– On ihan mahdollista, että uimahallin rannan meriharakkapari matkii kalatiiroja ja aikoo pesiä katolla. Hiekkapäällysteinen katto muistuttaa paljon meriharakan luontaista pesimisbiotooppia eli luontaisestihan se tekee pesäksi hiekkaan kuopan eikä rakenna mitään erityistä pesää. Se on pelkkä painanne, Lehtinen sanoo.

Yhtä hyvin uimahallin meriharakat voivat pesiä nurmikon painanteessa. Ne voivat valita pesimispaikakseen myös golfkenttien soramontut, sillä nekin soveltuvat Ari Lehtisen kokemuksen mukaan mainiosti pesimistarkoitukseen.

Helsingin edustalla sijaitseva Harakansaari on pulassa. Avaran saaren ovat vallanneet puskat ja pensaat. Samalla ne ovat syjäyttämässä saaren vanhoja ja arvokkaita kasveja.

– Todellakin tilanne on nyt huono. Saari on pahasti pensittynyt, sanoo Helsingin kaupungin luontoasiantuntuntija Tuuli Ylikotila.

Harakan saari on kasvitieteellinen keidas. Yhdeksän hehtaarin saarella on harvinainen tervaleppäkorpi ja aikoinaan laivojen mukanaan tuomia niin sanottuja venäläiskasveja.

Nyt vanhoille kasveille halutaan tehdä tilaa vesakon raivaus- ja niittourakalla. Vesuria heilutetaan Harakalla näillä näkymin vuoden kuluttua.

– Kaikki raivattu pitää kuljettaa pois saaresta. Toivomme, että se antaa tilaa vanhoille kasveille, Ylikotila sanoo.

Harakka on myös lintujen suosikkisaari. Ylikotila arvelee, että niilläkin on oma osansa saaren pensittymiseen.

– Hyvin ne ovat ainakin lannoittaneet saarta, Ylikotila päättää.

Hanketta vetää Lapin Ely-keskus. Hankkeessa ovat mukana myös Kemijärven kaupunki ja Kemijoki Oy. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan aluekehitysrahastolta ja valtiolta, Kemijoki Oy:ltä ja Kemijärven kaupungilta.

Kantojen keruu aloitetaan molemmilla alueilla vappuviikolla. Työn toteutus riippuu säistä ja rantojen sulamisesta sekä Kemijärven vedenpinnan noususta. Työn aloitus on mahdollista vasta kun rantajää kantojen päältä on sulannut sen verran, että kannot tulevat esille ja työtä voidaan jatkaa siihen asti, että Kemijärven vesipinta nousee niin ylös, että se estää keruutyön.

Työ toteutetaan kahdessa vuorossa ja 2-4 työryhmällä. Työryhmässä on kaivinkone, metsätraktori ja mönkijä. Kannot kasataan ranta-alueille ja hävitetään myöhemmin joko polttamalla tai mahdollisesti hakettamalla hyötykäyttöön. Kantojen nostotyössä tarvittava konekalusto on kilpailutettu ja urakoitsijoina toimivat Napapiirin Kuljetus Oy sekä Peltoniemen Kone Oy.

Sotkamon ja Kajaanin välissä olevan Nuasjärven rannalla on totuttu odottamaan jäidenlähtöä vasta äitienpäivän jälkeisellä viikolla. Tänä vuonna jäidenlähtö tapahtui ennätysaikaisin, maanantaina ei järvenselällä enää vaeltanut edes jäälauttoja.

Kainuun ELY-keskuksella on tarkkoja tilastoja jäidenlähdöstä Kainuussa.

– Viimeksi jäät lähtivät Nuaselta Vuokatin puolelta 28. huhtikuuta vuonna 1921 ja Rehjan puolelta 1910. Sitä aikaisempia merkintöjä ei ole vuoteen 1885 ulottuvassa vanhemmassakaan aineistossa, sanoo rakennusmestari Jouko Juntunen.

Nuasjärven jäänlähtöä tarkkaillaan pitkän järven molemmista päistä. Vuokatin päästä jäät lähtevät tavallisesti viikkoja aiemmin kuin selältä, koska Mujehoulunjoki eli Tenetinvirta rapauttaa jäät isolta alalta. Vaikutus ei kuitenkaan yllä selälle saakka. Toinen tarkkailupiste on Rehjalla Kajaanin päässä. Pitkäaikaisten keskiarvojen mukaan jäiden lähtö on kolmisen viikkoa etuajassa.

– Rehjan päästä katsottuna vuosien 1962 - 1990 välisenä aikana keskimääräinen jäänlähtöpäivä oli 18. toukokuuta ja vuosien välillä 1991-2005 16. toukokuuta. Mutta toisaalta, vuonna 2000 jäät lähtivät 4. toukokuuta ja seuraavana vuonna 5. toukokuuta.

Osa järvistä voi olla vielä pilkkikunnossa

Aikainen jäidenlähtö on monen tekijän summa, sanoo Juntunen.

– Ensinnäkin meillä on ollut koko talven jäiden paksuus 10 -15 senttiä normaalia ohuempaa. Toisekseen viime vuoden lopulla satoi silkkaa vettä ja oli tulvia, jotka heikensivät jäitä. Ja kolmanneksi jäiden päällä ei ole ollut muutamaan kuukauteen kohvajäätä, joka sulaa teräsjäätä hitaammin.

Kaikki Kainuun järvet eivät kulje samaa tahtia sulamisaikataulussa. Mittapaikoista otetaan näytteet joka 10. päivä. Esimerkiksi 20. huhtikuuta Kuhmon Lammasjärvelle ei jään paksuutta mittaavalla ollut asiaa, mutta Suomussalmen Pesiöjärveltä on saatu 46 sentin jäänpaksuuslukema ja Oulujärven Paltaselältä on ollut jäätä 37 senttiä.

– Isot järvenselät vapautuvat jäistä hieman myöhemmin. Keskiarvoilla mitaten esimerkiksi Oulujärvi vapautuu muutamaa päivää myöhemmin kuin Nuasjärvi.

Myös lumiraja vaikuttaa. Kainuun pohjoisosissa on vielä pilkkikelit joillain järvillä, sanoo Juntunen.

– Sellainen järvi, jossa ei ole juuri virtapaikkoja, on vielä hyvinkin vappuna pilkkikunnossa. Mutta muutos tapahtuu nopeasti, itse en mene enää tummuneille järville, jossa teräsjää on tikkuuntunut, sanoo Juntunen.

Lokit ovat aiheuttaneet haittaa Kalajoen Hiekkasärkillä, kun lannan ravinteet ovat valuneet puroa pitkin mereen ja lianneet hiekkarantaa. Leirintäalueen rannassa oli viime kesänä pitkään kehotus välttää uimista. Linnut ovat häirinneet loma-asumista ja matkailua.

Kaupunki on yrittänyt parantaa tilannetta. Umpeen kasvaneesta järvestä perattiin ELY-keskuksen luvalla kasveja viime syksynä. Sen ympärille viriteltiin keppejä ja naruja lokkeja karkottamaan. Lisäksi järven vedenpintaa nostettiin padolla.

Alueella on nyt noin 1500 lokkia etsimässä tuttua pesäpaikkaa Keskuskarin kluuvijärvestä ja lähialueelta.

– Lähiviikkojen aikana selviää, kuinka paljon lokkeja jää pesimään alueelle, sanoo tilannetta tarkkaileva ympäristösuunnittelija Tapani Pirinen.

Kalajoki haluaisi käyttää kuitenkin vielä voimakkaampia keinoja lokkien häätämiseen. Se on hakenut aluehallintovirastolta lupaa järven ruoppaamiseen.

Yhdyskunta todennäköisesti hajoaa

Ympäristösuunnittelija Tapani Pirinen arvioi, että lokit eivät pysty pesimään vanhoilla paikoillaan ja tutussa yhdyskunnassaan.

Lokkien pesintäaika on yleensä huhtikuun lopussa, joten niillä alkaa olla jo kiire löytää uusi paikka. Paine pesinnän aloittamiseen kasvaa nyt koko ajan.

– On vaikea kuvitella, että koko yhdyskunta voisi jäädä pesimään alueen lähiympäristöön. Muutamia kymmeniä pareja voi jäädä. On siis todennäköistä, että tämä yhdyskunta hajoaa, Pirinen sanoo.

Tarkastuslautakunta syyttää Lahden kaupunkia leväperäisestä metsänhoidosta. Metsätoimi patisti kaupunkia lautakunnan mukaan jo vuosia sitten lisäämään hakkuita - tuloksetta.

Vuonna 2009 valmistunutta metsäsuunnittelijan tilanneraporttia ei edes käsitelty virallisesti missään toimielimessä. Tarkastuslautakunta pohtiikin, olisiko kirjanpainajatuhoja vältetty, jos vanhoja kuusikoita olisi raivattu ajoissa.

Tarkastuslautakunnan mukaan on myös järkyttävää, että kaupungin metsäomaisuuden määrä tiedetään vain 1000 hehtaarin tarkkuudella.

Metsätoimessa on töissä kaksi ihmistä, mikä on kaupungin kokoon suhteutettuna vähemmän kuin missään muualla maassa. Henkilöstön vähäisyyden vuoksi on jouduttu luopumaan muun muassa metsäkummitoiminnasta ja kaupunkilaisten omatoimisesta ympäristönhoidosta.

Suomen riistakeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos päivittävät susikannan hoitosuunnitelmaa. Kansalaisilla on mahdollisuus osallistua työhön internetissä olevalla keskustelufoorumilla.

Keskustelua on tarkoitus käydä kahdessa vaiheessa. Juuri päättyneessä ensimmäisessä osassa keskusteltiin susien aiheuttamista ongelmista ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Seuraavaksi foorumilla avautuu keskustelu susien hyödyistä.

Keskusteluun on tullut tähän mennessä noin 450 kommenttia. Keskustelijoita on huolestuttanut muun muassa susien tottuminen ihmisiin ja liikkuminen entistä lähempänä asutusta. Ongelmallisena pidetään myös susien esimerkiksi poro- ja kalataloudelle aiheuttamia ongelmia.

Osa keskustelijoista ei pidä susien läsnäoloa ongelmana ja pitää niiden nykyistä käyttäytymistä luonnollisena.

Mielipiteitä vaihdettiin vilkkaasti myös susiasioihin liittyvästä tiedottamisesta. Keskustelijat haluaisivat nykyistä enemmän faktoihin perustuvaa tietoa susien liikkeistä, käyttäytymisestä ja susien määrästä.

Keskustelijoiden mukaan susien aiheuttamia ongelmia pitäisi ehkäistä jo ennakkoon. Keinoiksi ehdotettiin muun muassa karkotuksia ja petoaitoja. Osa keskustelijoista toivoi, että ongelmayksilöitä voisi metsästää entistä helpommin.

Salmelan tilalla Jyväskylän Puuppolassa pitää kiirettä. Kylvöt ovat käynnistymässä ja siemenvilja on saatava maatiloille. Valtaosa viljasta peitataan ennen pussittamista eli käsitellään kasvinsuojeluaineella.

– Ensinnäkin peittaus parantaa itävyyttä eli siementä tarvitsee kylvää vähemmän ja sitten se orastaa paremmin eli kasvaa paremmin, tilan isäntä Tuomas Mäkinen kertaa.

Erilaisten kasvinsuojeluaineiden käyttö on otettu entistä tarkempaan syyniin. Tämän vuoden alusta maatiloilla tuli pakolliseksi integroitu kasvinsuojelu. Se tarkoittaa, että ennen kuin tartutaan torjunta-aineeseen, on punnittava muut keinot.

– Eli ensin harkitaan muita mahdollisia vaihtoehtoja, kuten mekaanista torjuntaa, ja laajennetaan sitä keinovalikoimaa, erikoisviljelyasiantuntija Marjo Marttinen Pro Agriasta selittää.

Tuholaishavainnot kirjattava ylös

Torjunta-aineita saa käyttää, mutta vain tarpeeseen. Toisin sanoen tuholaisista on oltava olemassa havaintoja.

– Ja jos tuholaisella on kynnysarvo, niin sitä pitää käyttää. Torjua saa vasta, kun kynnysarvo ylittyy eli kun tuholaisia on tietty määrä, Marjo Marttinen toteaa.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa viljelyn kestävyyttä. Suomessa lähtötilanne on parempi kuin monessa muussa maassa.

– Meillä ei ole ollut niin suurta tarvetta käyttää kemiallisia torjunta-aineita ja käyttökulttuuri on ollut hyvä. Uhkatekijöitä kuitenkin on olemassa eli muun muassa resistenssin syntyä. Se tarkoittaa sitä, että tuholainen, tauti tai rikkakasvi muuttuu torjunta-aineita kestäväksi, Marttinen kertoo.

Torjunta-aineiden käyttöön tutkintovaatimus

Integroitu kasvinsuojelu ei ole uusia asia. Viljelijät ovat käyttäneet vaihtoehtoisia keinoja jo vuosia. Kannustimena on toiminut paitsi puhtaampi ympäristö myös raha. Luhangassa omenia ja herukoita viljelevä Immo Mönkölä on huomannut, että usein vaihtoehtoiset keinot tulevat halvemmaksi.

– Kilon torjunta-ainepurkki voi maksaa 500 eurosta jopa tuhanteen euroon, Mönkölä arvioi.

Uudet vaatimukset teettävät viljelijöillä kuitenkin paperityötä, kun kaikki tuholaishavainnot ja toimenpiteet on kirjattava ylös. Lisäksi marraskuusta 2015 lähtien kasvinsuojeluaineiden käyttö edellyttää suoritettua tutkintoa. Maanviljelijöiden ohella tenttiin joutuvat muun muassa golfkenttien hoitajat.

– Kaikki ne, jotka ammatissaan käsittelevät kasvinsuojeluaineita, joutuvat suorittamaan tutkinnon, Marjo Marttinen vahvistaa.

Tutkinto on uusittava viiden vuoden välein. Viljelijä suhtautuu vaatimukseen varauksella.

– Se pitää muistaa ja tehdä. Ehkä siitä on käytännössäkin jotain hyötyä. Ainakin voi sitten jälkikäteen katsoa tuloksia, että paljon tuholaisia on ollut ja miten torjunta on auttanut, Tuomas Mäkinen toteaa.

Helsingin Hietaniemen uimaranta on paikoin karua katseltavaa. Pantittomia tölkkejä ja muovia, lasia ja pitsalaatikoita. Roskaa on paitsi vesirajassa myös maalla. Vapun aatonaattona ranta näyttää siltä kuin juhlat olisi jo ohi.

- Aika roskaiselta näyttää. Täällä näkee, että roskaa tulee sekä mereltä että mantereelta. Valitettavan tuttu näky tämä on etenkin näillä rannoilla, jotka ovat kaupungin välittömässä läheisyydessä, toteaa Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen projektipäällikkö Hanna Haaksi.

Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin: esimerkiksi Helsingin rannoille tyypillisten työmailta kulkeutuvien panoslankojen määrä on laskussa, Haaksi iloitsee.

- Helsingissä se on todella yleinen, koska Helsingissä rakennetaan niin paljon, mutta kaupunki on ilokseni todella vakavasti ottanut asian ja haluavat tehdä parannuksen tässä näin. Eli sitä tiettyä louhintajätettä ei enää käytetä merentäyttöön ja se on iso askel.

Älypuhelin roskavahdiksi

Parin viikon päästä innokkaat siivoojat voivat kutsua toisiaan mukaan talkoisiin Siisti biitsi -älypuhelinsovelluksen avulla. Samalla roskaiset ja jo siivotut paikat tulee raportoitua.

Kampanjalla halutaan herättää ihmiset huomaamaan, että jokainen voi tehdä jotain ympäristön ja rantojen viihtyvyyden eteen - vaikka joka päivä.

- Ei ole sellaista, joka ei voisi Siisti biitsiin osallistua. Haastan ihan jokaisen rannikoiden lähellä olevan!

Myös Suomen ympäristökeskus on kehittelemässä omaa sovellustaan, jolla roskista voi tulevaisuudessa ilmoittaa vaikkapa samalla kun levähavainnoista. Vielä tälle kesälle roskiseurantaa ei saada, mutta kenties jo vuoden päästä, kertoo vanhempi tutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksesta.

- Ei siihen tarvita muuta kuin gps-paikannus, että tiedetään mistä havainto tulee. Puhelimella voi lähettää paikanpäältä joko tekstitiedon tai vaikkapa valokuvan siitä mitä on havainnoinut. Esimerkiksi muoviroskat on yksi kategoria, tai onko roska kuitua, keramiikkaa, elektroniikkaa... Niitä kategorioita on paljon.

Vappupallo voi päätyä pitkälle

Vapun juhlijoiden on syytä pitää huolta paitsi pulloistaan myös palloistaan, sillä muovinen ilmapallo voi löytää tiensä yllättävään paikkaan, muistuttaa Hanna Haaksi.

- Ilmapalloja ei kannata huvikseen päästää tuonne ilmaan, että ne päätyy suureksi osaksi meidän saaristoon. Esimerkiksi Jussarön autioilta rannoilta löytyi viimeksi kymmenen ilmapalloa. Ja jos jaksaa kantaa ne juomapullot ja tölkit ulos, ne jaksaa kantaa myös roskikseen asti. Tyhjänä ne on vielä kevyempiä ja niillä on arvoa myös silloin.

Tekoallaskeskustelu nostaa jälleen päätään Lapissa. Lapin liiton alainen tulvatyöryhmä esitti huhtikuun alussa, että tekoallas on tärkein vaihtoehto tulvasuojelussa. Muina vaihtoehtoina ovat esimerkiksi tulvapenkereet Rovaniemelle ja Sodankylään sekä Kemijärven nykyistä voimakkaampi sääntely.

Tulvatyöryhmässä eriävän mielipiteen jättivät Lapin Ely-keskus ja Pelkosenniemi. Ely-keskusta työryhmässä edustanut insinööri Timo Alaraudanjoki pitää tekoaltaan rakentamista tulvasuojelullisin perustein ylimitoitettuna toimenpiteenä.

–Jos katsotaan vain tulvasuojeluperusteita, Kemijärven säännöstelyllä päästäisiin haluttuun tavoitteeseen. Altaan rakentaminen tuntuu liian järeältä vaihtoehdolta ongelmaan nähden, Alaraudanjoki sanoo.

Ely-keskuksen mukaan paras tapa varautua tulviin olisivat penkereet pahimmille tulva-alueille Rovaniemelle ja Kemijärvelle sekä nykyisten järvien tehokkaampi sääntely.

–Tulvasuojelullisin perustein tämän valitun toimenpiteen pitäisi olla lain mukaan myös vesienhoidon kanssa yhteen sovitettavissa. Allas on vesienhoidon vastainen, Alaraudanjoki sanoo. 

Tulvatyöryhmällä oli käytössään selvitykset, jotka oli Lapin Ely-keskuksen tilauksesta tehnyt Kemijoki Aquatic Technology -yhtiö (KAT). Kemijoen tytäryhtiö on erikoistunut vesistömittauksiin ja geoteknisiin tutkimuksiin.

–Teetimme selvitykset KAT Oy:llä, jotta ei syntyisi kuvaa, että ely-keskus vetäisi omia tutkimuksiaan. Samoihin tuloksiin tulisi mikä tahansa asiantuntijafirma. Tulokset ovat luotettavat, mutta ehkä tässä jotkin muut arvot painavat enemmän kuin tulvasuojeluasia, Alaraudanjoki sanoo.

Kemijoki kiinnostunut altaan rakentamisesta

Tulvatyöryhmän puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk) mukaan allas on tehokkain tapa, jos halutaan estää suurtulvat, joita tapahtuu noin 250 vuoden välein.

–Kohtuullisin ja järkevin kustannuksin ei voida varautua 250 vuoden tulvauhkaan Rovaniemen osalta ilman, että allastetaan ylempänä Kemijoella. Rovaniemellä tapahtuvat melko isot vahingot, jos tulva tulee.

250 vuoden varautumisjakso poikkeaa yleisimmistä varautumisjaksoista. Yleisemmin varaudutaan kerran 50 tai 100 vuodessa sattuviin tulviin.

Kysymys on myös rahasta. Mannisen mukaan Kemijoki-yhtiö on ilmoittanut alustavasti halukkuutensa altaan rakentamiseen, jolloin se myös kattaisi kustannukset. Rovaniemelle ja Kemijärvelle rakennettavat penkereet menisivät kuntalaisten maksettavaksi.

Uusi allas aiempaa pienempi

Tulvatyöryhmän puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk) mukaan uusi suunnitelma poikkeaa merkittävästi Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2002 torppaamasta suunnitelmasta. Tuolloin KHO hyl­kä­si Ke­mi­jo­ki Oy:n ra­ken­nus­lu­pa­ha­ke­muk­sen Vuo­tok­sen al­taas­ta. Viime elokuussa Lapin ely-keskus ja Kemijoki-yhtiö sopivat Kemihaaran alueen soiden suojelusta.

Uusi allas olisi kolmanneksen edeltäjäänsä pienempi. Mannisen mukaan se muuttaa aiempia suunnitelmia siinä määrin, että hanke voidaan avata uudelleen.

-Tottakai se voidaan avata uudelleen käsiteltäväksi vaikka huomenna, jos perusteet ovat muuttuneet ja ne ovat lainmukaiset, Manninen sanoo. 

Pokka: Suomessa Natura-päätöstä ei ole kumottu

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka ei halua ottaa kantaa vielä keskeneräiseen tulva-asiaan, mutta muistuttaa, että Natura-suojelupäätöksen kumoaminen vaatii järeät syyt.

–Valtioneuvoston Natura-päätös jolla Kemihaaran suot on suojeltu, on yhä olemassa, ja se koskee kaikkia kilpailevia hankkeita. Vain valtioneuvoston yleisistunto voi EU-komissiolta lausunnon pyydettyään muuttaa Natura-päätöstä. Se on varsin tiukka, Suomessa säädöstä ei ole koskaan toteutettu, Pokka sanoo.

Tulvatyöryhmän lopullinen esitys tulee kuultavaksi lokakuussa, ja sen jälkeen se menee maa- ja metsätalousministeriöön päätettäväksi.

Vähän alle parimetrinen hai lipuu sulavasti silmien editse. Täplikäs seeprahai, nimeltään Mussukka, on tottunut uteliaisiin tuijottelijoihin, sillä sen koti sijaitsee akvaariossa Sea Life Helsingissä.

Erityisen tottunut Mussukka on paikan intendenttiin, meribiologi Markus Dernjatiniin. Hän saattaa silloin tällöin pulahtaa akvaarioon Mussukan ja noin kymmenen muun hain seuraksi, jos tankkia pitää puhdistaa.

– Mussukka on ainoa, joka rynnii syliin. Se ihan vain törmäilee, jolloin sitä joutuu tuuppia etäämmälle, Dernjatin kertoo hymyillen.

Luonnossa seeprahai elää Intian valtameressä alueella, joka ulottuu itäisestä Afrikasta aina Australian länsirannikolle saakka. Jälkimmäisessä haita jahdataan tällä hetkellä harvinaisen laajasti.

Isoille haille langetettiin kuolemantuomio

Australiassa ryhdyttiin vuoden alussa koviin toimiin haihyökkäysten takia. Pitkin Länsi-Australian rannikkoa uimarantojen edustoille viritettiin koukkuja, joiden tarkoituksena on pyydystää suurikokoisia haita. Viranomaiset määräsivät tapettaviksi kaikki yli kolmemetriset valko-, tiikeri- ja härkähait.

Dernjatin on tyrmistynyt ja yllättynyt meneillään olevasta haijahdista.

– Australia on ollut perinteisesti hyvä suojelualueiden perustamisessa ja valvonnassa. Haiden lahtaus on tässä mielessä poikkeuksellisesta.

Sitä paitsi haiden tappaminen ei edes tepsi, todistavat tutkimukset. Havaijilla tapettiin yli 4 500 haita vuosina 1959–1976, mutta haihyökkäysten määrä pysyi samana – vaikka väestö kasvoi.

Dernjatin kaivaa esiin australialaisen luonnonsuojeluyhdistyksen tilastot. Niiden perusteella maassa on sadan viime vuoden aikana ollut noin 600 provosoimatonta haihyökkäystä, joissa on kuollut 158 ihmistä.

– Vertailun vuoksi todettakoon, että pelkästään yhden vuoden aikana Australiassa hukkuu lähes yhtä paljon ihmisiä.

Vaikka kuolemaan johtaneita tapauksia on ollut viime vuosina useita, eivät haiden hyökkäykset ole kokonaisuutena yleistyneet Australiassa. Floridan luonnontieteellisen museon ylläpitämän tilaston mukaan esimerkiksi vuonna 2013 koko Australiassa raportoitiin kymmenen hyökkäystä, kun vuotuinen keskiarvo 2003–2012 oli 12,3.

Samasta tilastosta käy tosin ilmi, että maailmanlaajuisesti ihmisiin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntyneet tasaisesti 1900-luvun alusta lähtien. Tutkijat uskovat kasvun johtuvan enimmäkseen siitä, että kasvava väestö viettää yhä enemmän aikaa vedessä.

Oppiiko hai saalistamaan ihmistä?

Aika ajoin nousee esiin teoria siitä, että ylikalastus ja siitä seuraava ravinnon puute ajaisivat hait syömään ihmisiä. Dernjatin kumoaa käsityksen: hait eivät muuta käyttäytymistään tällä tavalla.

– Taannoin Punaisellamerellä spekuloitiin haiden hyökänneen ihmisten kimppuun siksi, että ohikulkevilta laivoilta olisi heitetty lampaanraatoja veteen. Tämä on täysin puppua ja aivan liian yksinkertainen päättelyketju.

Australiassa on myös pohdittu, onko haiden määrä lisääntynyt. Dernjatinin mukaan mikään ei viittaa tähän, pikemminkin päinvastoin.

– Yleensä ottaen haikannat ovat romahtaneet. Monen lajin kannasta on jäljellä 1–5 prosenttia.

Yksi Länsi-Australian tappolistalle joutuneista lajeista on uhanalainen valkohai. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokittelee valkohain vaarantuneeksi, mutta eläinten todellista lukumäärää on hankala arvioida.

Vaikka valkohai on yksi eniten julkisuutta saaneista hailajeista, sen elintavat ovat pitkälti hämärän peitossa. Vasta aivan viime aikoina on valjennut, että valkohait liikkuvat todella pitkiä matkoja säännöllisesti.

Maaliskuussa 2013 Ocearch-järjestön tutkijat asensivat seurantalaitteen noin 4,4-metriseen, Lydiaksi nimettyyn valkohaihin Floridassa. Pohjois-Atlantilla vaeltava Lydia on uinut reilussa vuodessa miltei 40 000 kilometriä.

– Seurantalaitteet ovat tulleet viime vuosina suosituiksi tekniikan kehittymisen myötä, mutta muilta osin monista haista tiedetään edelleen todella vähän. Esimerkiksi poikasten määrä ja munintatapa ovat useilla lajeilla arvoituksia, kertoo Dernjatin.

Tonnikalapurkin hinta voi nousta

Kanadalaisen Dalhousien yliopiston mukaan maailmassa tapetaan arviolta 100 miljoonaa haita joka vuosi. Suurin osa pyydystetään pelkästään evien saamiseksi aasialaisiin ruokapöytiin ja uskomuslääkkeisiin. Jopa kolmannesta avomeren hailajeista uhkaa sukupuutto.

Länsi-Australian koukkuihin on kuollut kuluvana vuonna joitakin kymmeniä haita, mikä saattaa tuntua pieneltä maailmanlaajuiseen lukuun verrattuna. Jahdilla voi kuitenkin olla ennalta-arvaamattomia, maailmanlaajuisia vaikutuksia.

Asian hahmottaminen edellyttää ravintoverkon toiminnan tuntemista. Ravintoverkkoa käytetään kuvaamaan eliöyhteisön saalistus- ja ravintosuhteita.

– Jos jokin huippupeto otetaan pois ravintoverkosta Australiassa, tämä voi näkyä Suomessa saakka. Vaikutukset menevät joka suuntaan, eikä niitä pysty kauhean hyvin hahmottamaan saati ennustamaan, varoittaa Dernjatin.

Dernjatinin mukaan hait ovat tärkeitä ensinnäkin siksi, että ne poistavat ravintoverkosta heikot ja sairaat yksilöt. Tämä vähentää tautien leviämisen riskiä ja ylläpitää tervettä ravintoverkkoa.

Toisekseen hait pitävät lajien verkostossa pykälää alempana olevan kannan hallinnassa. Jos haita ei ole, esimerkiksi tonnikalakanta saattaa lopulta romahtaa, koska yli kantokyvyn kasvanut populaatio syö ravintonsa loppuun.

– Seurauksena tonnikalapurkin hinta voi nousta aika korkealle myös Suomessa. Tämä nostaa painetta lisätä kalankasvatusta, millä on paikallista vaikutusta kalakantoihin. Kasvatettavia kaloja taas syötetään muilla kaloilla, lisäksi lajeja karkaa, ravinnekuorma kasvaa ja niin edelleen.

Dernjatin kertoo esimerkin Yhdysvaltain itärannikolta, mistä hävitettiin 80-luvulla isot hait käytännössä kokonaan.

– Tämän jälkeen lehmärauskut lisääntyivät holtittomasti ja söivät vaeltaessaan kampasimpukat täysin. Samalla katosi simpukanpyyntiin keskittynyt teollisuus.

Lisäksi haiden vähentyminen vaikuttaa lintuihin. Linnut liikkuvat laajalti, ja monen linnun ravinto tulee merestä.

Pelko istuu suomalaisissa syvällä

Länsi-Australian haijahti kestää näillä näkymin pitkään. Osavaltio haluaa pitää haikoukut vedessä vuosittain marraskuun alusta huhtikuun loppuun ainakin vuoteen 2017 saakka.

Jo jahdin alussa päätöstä arvosteltiin tunteisiin perustuvaksi hätäreaktioksi. Dernjatinin mukaan alkukantainen pelko on luonnollista, mutta sen ei pitäisi antaa sumentaa järkeä.

– Sellainen ajattelu, jossa kaikki vaaralliset eläimet tapetaan, on sairasta. Tuolla logiikalla meidän pitäisi tappaa esimerkiksi lehmät, jotka ovat haita vaarallisempia.

Voi vielä olla, että yleinen mielipide pakottaa Länsi-Australian päättäjät perääntymään jahdista. Eri puolilla maata on järjestetty laajoja protesteja haiden tappamisen lopettamiseksi.

Ylipäätään ihmisten asenteet vaikuttavat muuttuneen haiystävällisemmiksi vuosikymmenten kuluessa, kun lajeista on kertynyt tietoa. Tutkijoiden mukaan Mussukan kaltaiset akvaariohait ovat erityisen tärkeitä tässä tiedon lisäämisessä ja pelkojen hälventämisessä.

Sea Life Sydneyssä lähes 600 kävijälle äskettäin tehdyssä kyselyssä ainoastaan neljä prosenttia vastanneista kannatti haiden tappamista. Kolme neljästä ilmoitti, että hait pelottavat vain vähän tai eivät lainkaan.

Sen sijaan useimmat suomalaiset kavahtavat edelleen haita. Markus Dernjatin on työssään huomannut, että pelko istuu syvällä.

– Monesti tarjoan vieraille ihan vitsillä mahdollisuutta mennä uimaan haiden kanssa, mikä herättää kauhua. Ei auta, että kerron olleeni haialtaassa monta kertaa, Dernjatin sanoo virnistäen ja katsoo lasin takana rauhallisesti uivaa Mussukkaa.

Metsähallitus laskee kaikki Venäjän puolelta Pääjärvestä Kuusamon Oulankajoen vesistöön nousevat taimenenet ensi kesän aikana. Taimenista sata merkitään radiolähettimillä. Näin pystytään seuraamaan kuinka kututaimenet rajavesistössä liikkuvat.

Taimenhankkeen tavoitteena on säilyttää geeniperimältään ainutlaatuinen taimenkanta Oulankajoen vesistössä, sillä Oulangan taimenkantaa uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.

- Jos kalastus jatkuu nykyisen suuruisena vuosi toisensa jälkeen ja samalla Venäjän puolella kalaturismi ja kalastusharrastus lisääntyy Pääjärvellä ja Paanajärven kansallispuistossa, niin kyllä siinä saa kieli keskellä suuta olla, ettei jonakin vuonna verotus mene niin kovaksi, että kanta on sukupuuton partaalla, sanoo Oulangan taimenprojektin projektipäällikkö Raisa Nikula.

Kalastusta rajoitettava

Metsähallituksessa työskentelevä Nikula sanoo, että kalastusta pitää tarvittaessa rajoittaa.

- Ihanteellisin tilanne olisi silloin, kun voitaisiin  joka vuosi suhteuttaa kalastuskiintiöt sopiviksi kalamäärän mukaan. Tämä tietenkiin vaatii kalakannan tutkimista, jota nyt parhaillaan teemme.

Oulangan taimen talvehtii Venäjän puolella Pääjärvessä ja nousee kutemaan ja kalastettavaksi erityisesti Kuusamon suosittuihin Kitka- ja Kuusinkijokiin.

Oulangan taimenhanke käynnistyi pilottina viime kesänä, jolloin Venäjältä nousevista taimenista hankkeen turvin 24 merkittiin lähettimillä. Taimenista 17 nousi Kuusamoon kutemaan. Neljä taimenista jäi talvehtimaan Suomen puolelle.

Kuusamolaiset kalastavat paljon

Alustavien arvioiden mukaan Venäjältä Suomen puolelle nousee vuosittain tuhat taimenta. Taimenista kalastajien saaliiksi jää kolmisensataa.

- Taimenista yli puolet kalastavat kuusamolaiset harrastajakalastajat, vaikka Kuusamossa käy vuosittain nelisentuhatta jokialueilla kalastavaa matkailijaa, Nikula kertoo.

Raisa Nikula muistuttaa kalastajia päästämään ensi kesänä vieheisiin jäävät, lähettimellä varustetut taimenet jatkamaan matkaa.

Huuhkajan pesintä on keskeyttänyt Stora Enson hakkuut ylikiiminkiläisessä yksityismetsässä.

Maassa oleva huuhkajanpesä löytyi päivittäisellä suunnittelumatkalla merkittäessä leimikkoa metsäkonetta varten.

- Huuhkaja on luonnonsuojelulaissa rauhoitettu laji. Soitin metsänomistajalle, että mitä tehdään. Meillä pitäs suojata tämmönen lintu ja turvata sen pesiminen. Omistaja sanoi että ilman muuta rauhoitetaan vaikka koko kuvio, että lintu saa olla rauhassa, kertoo pesän löytänyt Stora Enson hankintasiamies Esko Hyttinen.

Huuhkaja on rauhoitettu laji

Rauhoitettu huuhkaja on silmälläpidettävä laji ja PEFC- sertifikaatti edellyttää sen pesinnän turvaamista. Suomen talousmetsistä 90 % on kyseisen palstan tavoin PEFC-sertifioitu.

- Tässä tapauksessa me päätettiin metsänomistajan kanssa, että siirretään hakkuut pesintäkauden jälkeiseen aikaan. Jos käy ilmi, että tämä huuhkajalle harvinaisempi maapesä on sellainen, että siinä voidaan  pesiä useampana vuonna peräkkäin, jätämme tarvittaessa hakkaamattoman alueen siihen pesän ympärille, sanoo Hyttinen.

Pesintä aiheutti  muutoksen sertifioituun metsään suunniteltuihin hakkuisiin. Suomen talousmetsistä 90 % on PEFC-sertifioitu. PEFC on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, joka varmistaa että matsätalous tapahtuu vastuullisesti ja kestävästi.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa ei käytetä, arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään ja  uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan.

- Suunnitteluvaiheessa aina katsotaan että lajien elinolosuhteet tulee turvattua. PEFC-sertifikaatissa on 38 eri kohtaa jotka pitää ottaa huomioon, muistuttaa Hyttinen.

Harvinainen tapaus

Huuhkajan pesintää ei ole koskaan aikaisemmin Hyttisen kolmikymmenvuotisen virkauran aikana tullut vastaan. Tällaista sattuu ehkä kymmenisen tapausta vuodessa. Useimmiten kyse on teeren tai metson pesästä.  

- Käytännössä sertifikaatti voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa meidän kannalta sitä, että palsta jää kokonaan hakkaamatta. Myös metson soidinpaikka saattaa vaikuttaa hakkuisiin rajoittavasti. Elinpiirin huomioiminen tarkoittaa sitä että palstalta saa euroja vähemmän. Mutta en ole koskaan törmännyt metsänomistajaan joka haluaisi tuhota tai vahingoittaa metson elinpiiriä tai mitään luontonympäristöä ylipäätään.

Lyhytkarvainen saksanseisojauros Roppa on Hyttisen apuna pesien kartoituksessa. Se löytää ja merkkaa pesät hyvin. Koulutuksensa mukaisesti seisoja jää seisomaan löytämäänsä lintua. Roppa on Hyttisellä myös aina kytkettynä kun se on metsässä näissä virkatoimissa.

Kemijokisuussa ei päästä pyytämään alamittaista taimenta. Lapin ely-keskus ei ole myöntänyt vesialueen omistajille poikkeuslupaa, joka olisi mahdollistanut alamittaisen taimenen pyynnin tänä kesänä.

Luonnonkantaa suojellaan

Ely-keskuksen mukaan poikkeusluvalle ei ole perusteita, koska Kemijokisuussa liittyy merkittäviä määriä Tornionjoen luonnonkantaa olevia meritaimenia.

Rajajoen meritaimenkantaa suojellaan täysrauhoituksella jo toista kesää, sillä Tornionjoella ja sen edustan merialueella kaikki pyydyksiin joutuneet meritaimenet tulee vapauttaa. Tämä Tornionjoen rajajokisopimuksen alue ulottuu Kemijokisuussa Kaakamoniemeen saakka.

Kemijokisuussa esiintyy ely-keskuksen mukaan sekaisin Tornionjoen luonnonkantaa sekä Torniojnjokeen ja Kemijokisuuhun tehdyistä istutuksista lähtöisin olevia meritaimenia.

Päätökseen voi hakea muutosta

Kemin kirkonkylän osakaskunta ja Perämeren kalatusalue hakivat lupaa pyytää Kemijokisuussa 50 senttistä taimenta, kun taimenen alamitta on 60 senttiä. Suomessa meritaimenkannat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi.

Päätökseen voi hakea muutosta valittamalla maa- ja metsätalousministeriön maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta.