Jos ei ole lunta, niin ei ole kevättulviakaan. Tämä on tilanne tänä keväänä Uudenmaan joissa. Vantaanjoella on mitattu tulvia vuodesta 1937 lähtien. Jos kevätsateet eivät totaalisesti yllätä, niin näin vähän vettä ei ole keväällä virrannut Vantaassa koko sen mittaamishistorian aikana.

– Kevättulviksi nämä ovat ennätyspieniä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Kalle Sippel.

Tähän mennessä pienin virtaamaa kevättulvien aikana Vantaanjoessa on ollut 56 kuutiometriä sekunnissa. Tänä keväänä vastaava luku on ollut vain 30 kuutiometriä sekunnissa.

Sippelin mukaan suurin osa kevättulvien vedestä tulee sulavasta lumesta. Tulvia on vähentänyt myös se, että se vähäinenkin  lumi on sulanut talven aikana pois moneen otteeseen.

Liito-oravakannan kartoitusta jatketaan tänä keväänä. Viimeksi liito-oravakantaa selvitettiin kymmenisen vuotta sitten. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan liito-oravanaaraita oli Suomessa 143 000.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan liito-oravat viihtyvät kaupunkiympäristössä yllättävän hyvin. Helsingin yliopistoon väitöskirjaa valmisteleva Sanna Mäkeläinen tutki näiden cityliitureiden käyttäytymistä Kuopiossa muutama vuosi sitten.

Silloin selvisi, että oravat pystyvät liikkuvat taajamissa useiden kilometrien matkoja ja pystyvät muun muassa ylittämään moottoriteitä.

Liitelijä viihtyy kaupungissa

Havainnon vahvistaa Kuopion kaupungin vs. ympäristönsuojelusuunnittelija Kalle Ruokolainen. Hänen mukaansa liito-oravat viihtyvät kaupunkialueella yllättävän hyvin.

Ruokolainen kertoo, että Kuopiossa on satakunta liito-oravaesiintymää ja tuhansia liito-oravapareja. Liito-orava on otettava huomioon kaavasuunnittelussa ja niinpä kaupunkiin on jätetty tontteja, joissa kasvaa jyrsijän suosimaa vanhahkoa sekametsää.

Ruokolaisen mukaan on mahdotonta arvioida, onko liito-orava kanta Kuopion seudulla kasvanut, mutta suojelulla on hänen mukaansa ollut merkitystä.

- Jostakin syystä liito-orava viihtyy ihmisen läheisyydessä. Esimerkiksi Kuopiossa on paljon lehtimetsää. Liito-oraville jätetään rakentamattomia alueita, hoitamatonta, lahoa ja vanhempaa puustoa, kuusia ja erilaisia lehtipuita, harmaaleppiä ja pajuja, josta ne tykkäävät, Ruokolainen toteaa.

"Liito-oravia ei suojella riittävästi"

Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentin, liito-oravatutkija Ilpo K. Hanskin mukaan tärkein vaikutus liito-oravakantaan on kuitenkin metsätaloudella. Hänen mukaansa nykyiset säädökset eivät ota riittävästi huomioon eläinten tarpeita.

Tämä osoitettiin jo viime vuonna Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon, Oulun yliopiston ja Turun yliopiston ekologien yhteistutkimuksessa, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Suomen metsätalouden ohjeet vuodelta 2004 määräävät jättämään vähintään 0,03–0,07 hehtaaria puustoa liito-oravaa varten.

- Tutkimuksemme osoitti, että tällainen muutaman aarin alue riitä alkuunkaan, vaan alueen pitäisi olla yli hehtaarin tai muutamia hehtaareita, Hanski toteaa.

Vuonna 2010 arvioitiin, että Suomen liito-oravakanta laskee edelleen. Nyt kantaa selvitetään 13 alueella Kokkola–Iisalmi–Nurmes-linjan eteläpuolella, jossa liito-oravia esiintyy runsaimmin.

- Kannan kehitystä on tarkoitus kartoittaa. Joillakin tutkimusalueilla ei ole tapahtunut mitään, joillakin on voinut olla hakkuita. En usko, että liito-oravat kokonaan häviävät, mutta koska suojelu on edelleen riittämätöntä, uskon, että kanta vähenee edelleen, Hanski sanoo.

Oravat pistivät kaiken uusiksi

Kuopion kaupungin asemakaavapäällikkö Martti Lätti puolestaan on sitä mieltä, että liito-oravien suojelussa on jo liioittelun makua ja hänestä liito-oravan suojelua koskevia pykäliä tulkitaan joskus liian tiukasti. Kaavasuunnittelussa on aina selvitettävä, löytyykö alueelta liito-oravia ja niiden löytyminen vaikuttaa suuresti kaavaratkaisuihin.

- Kalliimmaksihan se tulee ja joutuu tekemään tehottomia ja epätarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja jättämään liian isoja viheralueita tyhjilleen. Myös valitukset voivat viivästyttää suunnitelmia, Lätti toteaa.

Lätti muistaa useita tapauksia, joissa liito-oravat ovat sotkeneet kaavoittajien suunnitelmia. Näin kävi useita vuosia sitten, kun Kuopion Saaristokaupunkia kaavoitettiin. Alueella asustavat liito-oravat havaittiin, kun suunnittelussa oli jo siirrytty yleiskaavasta asemakaavavaiheeseen, ja työ oli aloitettava alusta.

- Siinä paloi kymmeniä tuhansia, Lätti sanoo.

Myös Leväsen koulun purkamiseen piti kysyä lupaa Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta, kun ullakolta löytyi merkkejä liito-oravasta.

Tuoreempikin esimerkki löytyy Päivärannasta. Kuopion kaupunki haluaa tehdä kaavamuutoksen ja rakentaa alueelle, josta on löydetty liito-oravien papanoita.

ELY-keskus tulkitsee, ettei alueelle saa rakentaa, mutta kaupunki on eri mieltä.

- Se, että mikä heikentää liito-oravien elinolosuhteita on tulkintakysymys, ja sitä tulkitaan joskus liian tiukasti. Katsotaan valittaako ELY-keskus asiasta, Lätti sanoo.

Viheralueet myös ihmisten ilo

Siilinjärvellä liito-oravat on huomioitu esimerkiksi rakentamalla niille kulkuväylä valtatie 5:n yli. Se ei tosin ole ollut pariin vuoteen oravien käytössä.

Siilinjärven kunnan kaavoituspäällikkö Timo Nenonen ei pidä ongelmana liito-oravien ja rakentamisen yhdistämistä.

- Ei liito-oravan huomioonotto kaavassa tarkoita, että lopputulos olisi huonompi. Myös ihmiset viihtyvät, kun jätetään viheralueita liito-oraville. Yhdessä tapauksessa suunniteltiin ensin Vuorelaan rivitaloja, mutta lliito-oravien vuoksi päädyimme tehokkaampaan ratkaisuun, kerrostaloon, Nenonen toteaa.

Paraislainen Mikael Sarelin on harrastanut siian ongintaa 2000-luvun alusta lähtien. Mies on ottanut ilolla vastaan sen, että tänä vuonna siikavesille on pääsyt tavanomaista aikaisemmin. Useimmiten siikakausi on alkanut vasta huhtikuussa.

- Kyllä siikakausi alkaa olla nyt kuumimmillaan. Vedet alkavat lämmetä. Sitä myöten siika aktivoituu ja saaliit kasvavat, Mikael Sarelin sanoo.

Leppoisaa puuhaa

Mikael Sarelin on innokas kalamies. Mies harrastaa perhokalastusta, pilkkimistä, täkyongintaa, meritaimenen tyrskykalastusta - you name it! Yksi suosikki kalastustapojen joukossa on myös siian keväinen onginta madolla ja virvelillä.

- Tämä on tosi kiva tapa aloittaa uusi kalastuskausi. Tämä on usein leppoisaa puuhaa. Istutaan aurinkoisessa ja tyynessä paikassa, juodaan kahvia ja nautitaan luonnon heräämisestä, sanoo Mikael Sarelin.

Kalaan pääsee vaikka Ruissalon bussilla

Siian ongintaa madolla, liukupainolla ja virvelillä harrastetaan Suomessa lähinnä Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Kalastustapa rantautui Suomeen Ruotsista parikymmentä vuotta sitten.

Mikael Sarelin neuvoo aloittelijaa hakeutumaan aluksi tunnetuille kalapaikoille.

- Esimerkiksi turkulaisille helpoin paikka siian onkimiseen on varmasti Ruissalon nokka. Sinne pääsee vaikka bussilla.

Kokeneempi kalamies voi alkaa katsella kalapaikkoja vaikka merikortin perusteella.

- Parhaita paikkoja ovat yleensä salmet, hieman virtaavat paikat, sellaiset joissa on puhdas hiekkapohja. Tämä sen vuoksi, että siellä siian on helppo erottaa ravinto eli mato, Mikael Sarelin kertoo.

Mato kelpaa siialle hyvin

Siikojen oikeaa ravintoa näin keväällä ovat monisukasmadot. Tavallinen onkimato kuitenkin muistuttaa sen verran paljon siian ruokaa, että kala menee halpaan helposti.

- Kun löytää oikean paikan, voi saaliiksi saada päivän aikana useita siikoja, Mikael Sarelin tietää.

Mikä sitten saa kokeneen kalamiehen siikajahtiin joka kevät uudestaan ja uudestaan?

- Minun mielestäni siika on Saaristomeren paras kala maultaan. Se hakkaa esimerkiksi lohen ja taimenen, Mikael Sarelin sanoo.

Kotipuutarhan pensaiden ja puiden leikkaaminen ei ole vain ammattilaisten tai todellisten viherpeukaloiden puuhaa. Puutarhuri Pirjo Uuttanan mielestä aloittelijakin voi rohkeasti tarttua oksasaksiin.

- Hyvin harvoin leikkaamisella voi tuhota kasvin. Reippaasti vain ulos nauttimaan auringosta ja auttamaan kasveja uuteen kasvuun, hän kannustaa.

Vaikka kokemusta leikkaamisesta ei olisikaan, turha varovaisuus kannattaa Uuttanan mielestä unohtaa.

- Useimmat kasvit sietävät aika rajuakin leikkausta - silloin niistä usein tuleekin parhaimpia. Esimerkiksi tavalliset pensaat, jotka näyttävät vanhoilta ja ränsistyneiltä ja edellisestä leikkaamisesta on aikaa 5-10 vuotta, silloin voi leikata ihan reilusti.

Leikkaamistarpeen voi arvioida silmillä: kun on tarve nuorentaa, harventaa ja siistiä, saksiin kannattaa tarttua.

- Turhaan ei kannata leikata, mutta jos kasvi näyttää tunkkaiselta ja tukkoiselta, niin silloin leikkaaminen auttaa kasvua. Mielestäni aina pitäisi leikata vain kokonaisia oksia pois, pelkkien oksan kärkien napsiminen kannattaa unohtaa kokonaan, hän sanoo.

Muutama oksa tai kokonaan matalaksi

Pirjo Uuttanan mukaan pensaiden leikkaamisessa on kaksi linjaa: joko muutaman oksan poistaminen tai kokonaan matalaksi vetäminen.

- Jos pensas näyttää vielä melko hyvältä, mutta keskelle alkaa muodostua risukasaa, silloin riittää, että leikkaa keskiosasta muutaman vanhan oksan pois. Ne kannattaa leikata mahdollisimman alhaalta, riittää, kun jättää 5-10 senttimetriä oksaa jäljelle.

Sellaistakin nyrkkisääntöä on pensaan siistimisessä käytetty, että 1/3 pensaan vanhoista oksista leikataan - joskus voi tosin riittää vähempikin. Joskus taas tarvitaan reippaampia toimia.

- Jos pensas on kasvanut ihan umpeen, sen voi leikata kokonaan eli kaikki oksat pätkäistään noin 10 senttimetrin korkeudelta maanpinnasta.

Puiden ja pensaiden leikkaustarve kannattaa puutarhurin mielestä arvioida aina keväisin, vaikka niitä olisi jo syksyllä leikattu.

- Lumikinos, lumen auraus tai jänikset voivat tehdä talven aikana tuhoja, ja ne kannattaa siistiä pois.

Siilit ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosimiljoonia ja sitä kutsutaankin joskus eläväksi fossiiliksi. Kyseessä on siis varsin sopeutuvainen eläin, mutta kuinka piikkikasa on pärjännyt erikoisen vähälumisena ja lämpimänä talvena? Mikkeliläinen siilitutkija Anni Rautio ei ole huolissaan siilien talvehtimisen onnistumisesta.

– Siili ei ole Suomessa alkuperäislaji, vaan se on tuotu aikoinaan eteläisemmästä Euroopasta. Nyt kun viime syksy oli pitkä ja lämmin, on etenkin naarassiileillä ollut enemmän aikaa hankkia vararavintoa ennen horrostamista. Tällaisina talvina siilit yksinkertaisesti horrostavat lyhyemmän aikaa, Anni Rautio kertoo.

Osa siileistä on jo kömpinyt talvipesistään liikkeelle, ja kevään ensimmäiset havainnot tehdään yleensä urossiileistä.

– Urokset heräävät pari kolme viikkoa naaraita ennen, jotta ovat sitten valmiita kun paritteluaika alkaa. Mutta normaalitalvina Joensuun korkeudella esimerkiksi urokset heräävät huhtikuun puolenvälin jälkeen, joten nyt ovat kyllä todella aikaisessa.

Ruokkiako vaiko eikö?

Siilitutkija ei koe ongelmaksi aikaista heräämisajankohtaa tai lyhyttä talvihorrosta. Mutta takatalvi ja suuret lämpötilanvaihtelut voivat tehdä hallaa siilipopulaatiolle.

– Nyt on siitä hyvä talvi ollut, että vaikka ei ole ollut eristävää lumikerrosta pesän päällä, niin ei myöskään ole ollut kauhean kylmää, ainakaan pitkiä jaksoja. Ja siili on taitava pesänrakentaja, että ei se ihan helposti sinne palellu. Nyt jos siilit ovat heränneet ja tulee kylmää, niin kyllä ne osaavat sinne pesäänkin takaisin mennä.

Ihmisten puuttumisesta siilien elämään, esimerkiksi ruokkimalla niitä, siilitutkija Anni Rautio on vähän kahta mieltä. Toisaalta on tutkitusti todistettu, että Suomessa siilit hyötyvät ruokinta-avusta. Mutta maalaisjärjen käyttöä tutkija peräänkuuluttaa. 

– Siilit ensinnäkin levittävät salmonellaa, myös ihmisiin, joten hygienian suhteen tulisi olla ruokintapaikoilla tarkkana. Siileille voi tulla myös riitaa ruokintapaikolla. Keväällä ja loppukesästä voi tarjota ruokaa pihalla liikkuville siileille, mutta siinä olisi hyvää pitää taukoa keskikesällä, kun ruokaa on muutenkin tarjolla.

Ihmisten rakentamista pesäkopeista ei juuri ole ollut hyötyä siilien talvehtimiselle, sillä siilit mielellään tekevät omat talvipesänsä puiden juurille mättäisiin. Raution mukaan siiliä voi tosin vähän auttaa pesänrakennuspuuhissa.

– Syksyllä voi jättää omalle pihalleen lehtiä ja risuja siilin käyttöön. Ja toki kaupunkisuunnittelulla voidaan paljon auttaa siiliä. Kaupunkimetsiä ja joutomaita kun jätetään rakennetun ympäristön lomaan, on siileillä paremmat mahdollisuudet selviytyä talvista.

Valoisa tulevaisuus

Maamme siilien lukumäärästä ei ole kenelläkään edes arviota. Näppituntuman mukaan siilit ovat vähentyneet, mutta siitä ei ole tieteellistä näyttöä. Suurin yksittäinen siilien uhka on liikenne. 

- Uskon että siileillä on maassamme kuitenkin valoisa tulevaisuus. Suomessa ei kaupunkirakentaminen ole niin tiivistä kuin monissa muissa Euroopan maissa, vaan siileille elintärkeitä kaupunkimetsiä löytyy. Kunhan vain kiinnitetään rakenteisiin huomiota, että kaupunkiympäristöihin jää siileille turvallisia kulkuväyliä puistoista ja metsistä toisiin, Anni Rautio sanoo.

Ranuan eläinpuiston muut karhut, nuori uros Jehu ja karhuvaari Palle-Jooseppi, ovat nauttineet keväästä ulkona jo useamman viikon ajan.

Tuore karhuäiti Malla sen sijaan on pysytellyt pesässään, sillä sen tammikuussa syntynyt pentu on ollut liian pieni jättämään pesänsä. Pennun alkaessa liikkua yhä enemmän pesätiloissa, on se tarpeeksi vahva seuraamaan emoaan ulos kevääseen.

Marraskuussa alkanut talviuni on karhujen sopeutuma pitkän lumipeitteisen talven varalle, jolloin metsistä ei löydy kasvisravintoa karhujen syötävaksi.

Karhunpennulle etsitään nimeä 4.4. alkaen esimerkiksi Ranuan eläinpuiston nettisivuilla. Koska pennun sukupuoli ei ole vielä tiedossa, kannattaa suosia sukupuolettomia nimiehdotuksia. Nimi päätetään syyskuun alussa.

Korjattu klo 14.47: Päivämäärä on 31.3.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

Hämeessä on säästytty kevättulvilta. Luonnontilassa olevissa järvissä vedenpinta on jo vähitellen kääntymässä laskuun. Yleensä vedenpintojen lasku alkaa vasta huhti-toukokuussa.

Päijät-Hämeessä järvien pinnat ovat tällä hetkellä ajankohtaan nähden korkealla. Esimerkiksi Hartolan Jääsjärvellä vedenpinta on 24 cm keskitasoa korkeammalla. Koska pinnat ovat nyt huipussaan, vedenpinnat alkavat myös laskea keskivertoa aiemmin.

Keväällä tarvittaisiinkin runsaasti sateita, jotta vältytään kaivojen kuivumiselta. Myös pohjavesien pintojen nousu jäi vähälumisen talven vuoksi paljon tavanomaista heikommaksi.

Kevätjäille ei pidä Hämeessä suunnata ollenkaan, sillä hauras jää ei enää kanna jäällä liikkujia.

Muoniossa on päästy sopuun metsien käytöstä. Pohjois-Muonioon perustetaan maisemametsänhoidon valtakunnallinen pilottialue.

Suunnitelman on laatinut yhteistyöryhmä, jossa oli mukana Lapin liitto ja Metsähallitus sekä Muonion kunta, paliskunta, luonnonsuojeluyhdistys ja riistanhoitoyhdistys sekä alueen yrittäjiä ja kyläyhdistyksiä. Työryhmän päätös oli yksimielinen.

Ylimuonion alueelle laadittu käyttösuunnitelma ohjaa alueen valtion maiden käyttöä vuoteen 2040 saakka. Suunnitelma edistää valtionmaiden kokonaistaloudellista käyttöä sekä Metsähallituksen että paikallisten elinkeinojen kannalta.

Yhteistyöryhmä päätti, että alueella harjoitetaan maisema-arvoja sekä poronhoitoa ja matkailun tarpeita huomioivaa metsätaloutta, joka perustuu metsän peitteisyyttä ylläpitäviin maisemahakkuisiin. Alueen pohjoisosassa Kätkäsuvannon lähialueilla laajennetaan Metsähallituksen suojelumetsiä.

Vuontisjärven länsirannalle osoitetaan kaavoitettava alue valtion maalle. Kaava säilyttää alueen erämaaluonteen.

Vuonna 1997 Kilpisjärvellä olisi pitkäkin mies peittynyt lumeen, sillä lunta oli peräti 190 senttimetriä. Se on tähänastinen Suomen lumiennätys ja tänä talvena sen rikkominen saattaa jäädä haaveeksi.

Maaliskuun 25. päivän  virallisesta huippulukemasta 156 cm on jo tultu kymmenen senttiä alaspäin.

- Toivottavasti tässä vielä päästään uuteen ennätykseen, ettei nuo tähänastiset olis turhan päiten sataneet,  Antti Pöykkö Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta lohkaisee.

Tavallisen töisevää

Antti Pöykön mukaan kilisjärveläisten talvi on kulunut lapiota heilutellessa ja kolaa lykkiessä. Rankimpana jaksona Antti Pöykkö pitää maaliskuun alkupuolta, jolloin lumisateen kaverina hääri jopa myrskylukemissa riehunut tuuli.

- Kymppiviikon lopulla oli kaikista pahin myräkkä. Meilläkin oli Retkeilykeskuksen pihassa ja liittymissä kolme autoa kiinni lumessa yhtä aikaa. Hinasin porukkaa pyörökuormaajalla irti, mutta piti olla kaveri kauhan edessä näyttämässä suuntaa, koska hytistä ei nähny kahta metriä pitemmälle, Antti Pöykkö kuvailee.

Paljosta lumesta on Antti Pöykön mukaan myös hyötyä.

- Kyläläisille ja vierailijoille on hienoa, että maastoon voi lähteä melkein mistä vain. Ei tarvi ainakaan varoa kiviä, vaikka maasto lumen alla onkin kivikkoista.

Kevätsesonki alkaa

Kilpisjärven kevättä enteilee jo pitkään jatkuva päivänvalo.

- Iltakahdeksaan saakka riittää ulkona hyvin valoa. Räystäiltä tipahtelee vähän vesiä ja kuuluu lintujen laulua, mutta lumenpaljous tekee vielä talvisen tunnun, Antti Pöykkö kertoo.

Talven aikana Kilpisjärvellä ovat matkailleet lähinnä norjalaiset karavaanarit, joilla on kylässä kausipaikkoja. Maaliskuun viimeinen viikonloppu tuo muutoksen matkailuun.

- Kevätsesonki on myöhässä, mutta tästä se alkaa. Viikonloppuna tulee suuri ryhmä Joensuusta ja yksittäisiä matkailijoita muualtakin Suomesta. Kilpisjärven ulkoilukelit ovat nyt parhaimmillaan, Antti Pöykkö hehkuttaa.

Antti Pöykkö pohtii, mitä tapahtuu Kilpisjärven lumimassojen alkaessa myöhemmin keväällä sulaa.

- Viime vuonnahan toukokuun lopulla oli todella lämmin jakso. Silloin jouduttiin Karesuvannossa sulkemaan Ruotsiin vievä silta eikä vastaavaa ollut tapahtunut vuosikymmeniin. Jos tänä vuonna tulee samanlainen lämpöaalto, niin kyllähän se tietysti vedenpintaa tuolla alempana nostattaa. Toisaalta lumi satoi täksi talveksi aikaisin, joten jos maaperä ei ole kovin jäässä, se alkaisi vetää vettä vähemmäksi.

Norjan itäisimmästä kolkasta Paatsjokilaaksosta näkyvät Venäjän Nikkelin kaivoskaupungin piiput savupatsaineen vain muutaman kilometrin päässä.  Piiput kuuluvat maailman suurimmaksi nikkelintuottajaksi itseään kehuvalle venäläiselle Norilsk Nickel -konsernille. Yhtiön toinen tuotantolaitos on vähän kauempana rajasta Zapoljarniyssa.

Upporikas yhtiö tunnetaan Suomessa Harjavallan nikkelitehtaasta ja Talvivaaran bioliuotuskaivoksen alkuperäisenä suurasiakkaana.  

Vaikka Petsamon nikkeliteollisuuden päästöt ovat vain neljännes 1970-luvun hirmutasoista, rikkovat ne Norjan soveltamat EU:n terveysrajat, sanoo erikoistutkija Pia Anttila Ilmatieteen laitokselta.

– Norjan pohjoisimmassa kolkassa EU:n raja-arvot ihmisten terveyden suojelemiseksi ylittyy, mikä tietysti on aika paha asia. Esimerkiksi Suomessa tämmöisiä ylityksiä ei juuri ole. Venäjän ei tarvitse noudattaa EU:n arvoja.

Viisi kertaa Norjan päästöt

Petsamon nikkelilaitosten rikkidioksidipäästöt ovat Norjan ilmantutkimuslaitoksen Norsk institutt for luftforskningin NILU:n mukaan 100 000 tonnia vuodessa eli yli viisi kertaa enemmän kuin Norjan kaikki päästöt yhteensä. NILU:n mukaan myös raskasmetallien kuten nikkelin, kuparin, koboltin ja arseenin päästöt ovat merkittäviä.  

Ilmatieteen laitoksen mukaan koko Suomen rikkidioksidin vuosipäästöt ovat 50 000 tonnia eli puolet Petsamon kahden laitoksen määrästä.

Ilmatieteen laitos seuraa ilmansaasteita Lapissa kolmella asemalla. Lähin on Raja-Jooseppi 120 kilometriä lounaaseen Petsamon nikkelipiipuista ja kauimpana lännessä Pallas kolmensadan kilometrin päässä.

Venäjällä hurja väite: Kuolan saasteet ovatkin Suomesta ja Norjasta

Norjan ilmantutkimuslaitoksen NILU:n nettisivuilla on asiasta englanninkielinen tiedote, jossa venäläisväitteet kiistetään väärinä ja epätieteellisenä.  

Kuolan saastekeskustelu pantiin Venäjällä viime kesänä päälaelleen. Sikäläisissä tiedotusvälineissä väitettiin sikäläisten tutkimuksien osoittavan, että Murmanskin alueen ilmansaasteista merkittävä osa onkin peräisin lännestä eli Norjasta ja Suomesta.

Myös Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila tyrmää Venäjällä esitetyt väitteet Suomesta ja Norjasta Kuolan ilmansaasteiden lähteenä. Kyse voi olla politiikasta.

– No siinä on varmaan ihan heidän omia tavoitteitaan, ehkä siellä tehdään jotain sisäpolitiikkaa.      

Lapissa Euroopan puhtain ilma

Lapin ilma on säilynyt puhtaana, koska Lapissa tuulee yleensä eteläisistä ilmansuunnista. Tämä vastatuuli estää saastuneiden ilmamassojen kulkeutumisen Lappiin saakka Petsamon piipuista. Heti kun tuulee idästä, Lapin saastemittarit värähtävät.

– Suomen suuntaan tuulee hyvin paljon harvemmin. Käytännössä voisi sanoa, että pari kertaa kuukaudessa Suomen puolelle tulee sieltä saastuneempi ilmamassa, eli meillä tosiaan nämä pitoisuudet ja päästöt näkyvät, mutta pitoisuudet ovat paljon alhaisempia kuin Norjan puolella.

Suomessa mittaukset ovat osoittaneet selkeästi itä-länsisuuntaisesti Kuolasta peräisin olevan rikkidioksidin, kuparin ja nikkelin pitoisuuksia. Pitoisuudet ovat vähäisiä ja vähentyneet Anttilan mukaan parinkymmenen vuoden ajan pysytellen viimeiset viisi vuotta samantasoisina.

Varikset tekevät johtopäätöksiä yhtä pätevästi kuin 5–7-vuotiaat lapset, kertoo tuore uusiseelantilainen tutkimus. Tutkittavana ei ollut suomalaisille tuttu varis, mutta sukulainen kuitenkin. Uudenkaledonianvaris on 40-senttinen musta varislintu, joka elää kahdella Uuden-Kaledonian saarella Tyynellämerellä.

Uudenkaledonianvaris on vanhastaan tiedetty älykkääksi lintulajiksi, joka selvittää pulmia päättelykyvyllään. Se käyttää myös työkaluja, muun muassa tikkuja, joilla se kaivaa ruokaa ahtaista koloista. Se on myös keksinyt, että kovat pähkinät kannattaa viedä tielle autojen murskattaviksi. 

Aucklandin yliopiston tutkijat päättivät selvittää, kuinka suuret päättelytaidot variksella todella on. Kuuden linnun koeryhmälle annettiin tehtäväksi selvittää, miten ulottumattomissa kelluvan ruokapalan saisi napattua vesiastiasta.

Ihmislapsi päättelee varista paremmin vasta 8-vuotiaana

Ratkaisu oli astian täyttäminen esineillä, jotka nostivat veden pintaa. Varikset oivalsivat niksin nopeasti: huokoisten ja kelluvien esineiden sijasta ne pudottelivat astiaan kiinteitä esineitä, jotka olivat kyllin raskaita painuakseen pohjaan.

U:n muotoinen putki, joka päällisin puolin näytti kahdelta erilliseltä putkelta, oli variksille sentään liian hankala haaste. Lapsiltakin jujun ymmärtäminen onnistuu vasta noin kahdeksan vuoden iässä.

Tutkimusta johtaneen Sarah Jelbertin mukaan variksen tappiokin oli tavallaan voitto, sillä se osoitti, että normaali syy-seuraussuhde todella aukeni variksille, koska sen puuttuessa pulma jäi ratkeamatta.

Tutkimus on julkaistu PLoS ONE -tiedelehdessä. Kokeista on nähtävissä video  Phys.org-verkkosivulla.

Japanissa varastoihin kasaantuneen valaanlihan määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, sillä kysyntä on romahtanut. 

Kansainvälinen sopimus kieltää kaupallisen valaanpyynnin, mutta Japani perustelee pyyntiään tieteellisillä syillä. Pyydettyjen valaiden liha kuitenkin myydään ravintoloihin ja kotikeittiöihin – tai myytäisiin, jos ne ostaisivat.

50 vuotta sitten japanilaiset saivat puolet proteiinistaan valaanlihasta, mutta nykyisin sitä on ruokalistalla enimmäkseen vain joissakin erikoisravintoloissa ja koulujen ruokaloissa. Vain joissakin rannikon pienissä kalastajakylissä valaanliha on lautasilla yhä yleistä.

Kokonaisuudessaan  kysyntä on pudonnut niin voimakkaasti, että varastot kasvavat, vaikka pyyntiä vastustavat järjestöt ovat häirinnällään onnistaneet pienentämään valassaaliit alimmilleen. Hintakaan ei enää houkuttele kuluttajia, sillä aikoinaan naudanlihaa halvempi valaanliha on noussut samoihin hintoihin.

Japanin suurimpien satamien pakastimissa on tällä hetkellä yli 2 300 lahtivalaan liha. Siitä huolimatta valaiden vuosittainen pyyntikiintiö on 1 300, joskaan siihen ei enää ole moneen vuoteen ylletty.

Ala työllistää enää alle 200 ihmistä. Enimmillään työntekijöitä oli 50 vuotta sitten yli kymmenen tuhatta.

Tutkija: Kaupallinen pyynti ei kannattaisi enää

Japanin mukaan tieteellisen pyynnin tavoitteena on osoittaa, että valaskanta kestää myös kaupallista pyyntiä. Yhä useammin kysymys kuitenkin kuuluu, onko valtion voimakkaasti tukema pyynti enää taloudellisesti kestävää.

– Kaupallisen pyynnin aloittaminen ei ole enää realistinen vaihtoehto, ja tutkimusperusteesta on tullut pelkkä tekosyy, sanoo Keski-Japanissa sijaitsevan Tokain yliopiston tutkija Ayako Okubo.

Fukushiman ydinvoimalan runnelleen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Japanin viranomaiset käyttivät katastrofin hoitoon tarkoitettuja varoja salaa valaanpyynnin velkojen maksamiseen. Sen paljastuminen aiheutti Japanissa ankaraa kritiikkiä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Antti Härkälää tituleerataan kentällä susisovittelijaksi, vaikka virallisesti hän työskentelee keskuksessa tutkimusapulaisena.

– Susisovittelija-termi on työnimi, mutta se on jäänyt mediaan elämään. Vähän sitä välillä itse kavahdin aluksi, mutta toisaalta se kuvaa hyvin tätä työtä, jossa yritetään sovitella asioita eikä tehdä mitään väkisin, Antti Härkälä sanoo.

Tosiasioiden perusteella

Antti Härkälä seuraa työkseen erityisesti Lounais-Suomen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen susitilannetta, kertoo siitä ihmisille ja tiedottaa viranomaisille. Läsnäoloa, Härkälä kuvaa työtään. Välillä työ kuljettaa muuallekin, susialueille.

– Painituomariksi ei ole tarvinnut ruveta, mutta kyllä vahinkokohteelle mennessäni olen se, jonka päälle harmi ja ihmisten paha olo kaadetaan. Olen kokenut sen niin, että se on työtäni, joten antaa tulla vaan, Antti Härkälä toteaa.

Susisovittelijalla ei ole kantaa sudesta - puolesta eikä vastaan.

– Välimaastossa ollaan ja suhtaudutaan suteen eläimenä. Keskitytään tosiasioihin ja tehdään niiden perusteella johtopäätöksiä, Härkälä kuvailee.

Liikaa vai ei?

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen helmikuussa valmistuneen arvion mukaan Suomen susikannan koko oli 140-155 sutta. Kannan koosta ollaan keskusteluissa kuitenkin montaa mieltä.

– Osittain suden käyttäytyminen aktiivisesti ja yli kuntarajojen luo sen harhan, että jotkut sudet voidaan laskea useiksi, kun liikkuvat laajalla alueella, Antti Härkälä sanoo.

– Toki voi olla, että jos tietojenhankintajärjestelmä ei toimi niin, että kentältä petoyhdyshenkilöiden kautta ilmoitetaan havainnoista viranomaisille, virheen mahdollisuus on olemassa myös toisinpäin.

Siihen, onko susia liian paljon, sopivasti vai liian vähän, Härkälä ei vastaa.

– Kysymys on melko mahdoton vastata. Se on toisaalta mielipidekysymys, sillä toinen kokee, että yksi on liikaa, toisen mielestä viisisataa on liian vähän, Antti Härkälä perustelee.

– Paljon vaikuttaa myös se, miten susiyksilöt käyttäytyvät. Jollain alueella viiden suden lauma voi elellä rauhallisesti, jossain taas yksi susi aiheuttaa vahinkoa. Ei tätä pysty määrään näin sitomaan. Susi eläimenä aiheuttaa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, sekä turvattomuuden tunnetta, jota ei voi aliarvioida.

Kokemusten purkamista

Eri puolilla maata järjestettävissä yleisötilaisuuksissa sudesta ja sen ominaisuuksista on keskusteltu, ja keskustellaan, puolesta ja vastaan. Antti Härkälä oli mukana Alavudella viikolla järjestetyssä susi-illassa. Tilaisuus kiinnosti kuntalaisia ja oli tunnelmaltaan Härkälän mukaan tyypillinen.

– Kyllä siellä välittyi tietty susivastaisuus, mutta se ei tullut yllätyksenä. Keskustelu säilyi asiallisena, Härkälä kuvaa iltaa.

– Tyypillisesti sanotaan, että susia saa olla, muttei täällä. Seuraavassa maakunnassa sanotaan sitten samalla tavalla.

Härkälä näkee tilaisuudet hyvinä, mutta ei "susiongelman" lopullisena ratkaisuna.

– Yleisötilaisuuksissa pääsee kertomaan tietoa susista ja purkamaan kokemuksia, mutta kyllä nyt jo on aika tarkkaan tiedossa, mitä ihmiset susista ajattelevat. Pitkässä juoksussa tilaisuudet jo toistavat itseään eli eivät ole lopullinen ratkaisu, Antti Härkälä arvelee.

Harrastekanalan pitoa säätelevät kunnat. Aivan ensimmäinen asia onkin ottaa lupa-asioista selvää oman asuinkunnan maaseutuviranomaiselta. Yleensä riittää ilmoitus, että alkaa pitämään kanoja ja rekisteröi kanojen pitopaikan. Viranomaisilla pitää olla tieto kanojen asuinpaikasta, jotta ihmisiä voidaan tiedottaa mahdollisissa epidemiatilanteissa.

Jotkin kunnat vaativat myös ilmoituksen terveysviranomaisille, mutta tämä selviää ottamalla yhteyttä maaseutusihteeriin. 

Oma piha riittää monissa tapauksissa harrastekanalan pitoon. Parvekkeelle harrastekanala ei sovi, mutta viiriäisiä pystyy pitämään terraariotyyppisessä häkissä, jolloin niiden pito saattaa onnistua myös parvekkeella.

Kanat ovat laumaeläimiä. Suositeltava määrä aloittelevalle kanaharrastajalle on 2-4 kanaa. Kukko ei ole välttämätön, paitsi jos toivoo, että munista kuoriutuisi tipuja. Isommassa laumassa kukko myös pitää huolta laumastaan. Taajama-alueilla kukkoa harkitsevan kannattaa tosin pyytää lupa naapureilta, koska kukko herättää aamuisin ja on muutenkin paljon kovaäänisempi kuin hiljaisemmat kanat.

Harrastekanalan varusteet

Vähimmäismääräykset kanojen pitopaikasta löytyvät eläintensuojelulaista. Minimissään kanoilla täytyy olla syrjäisä paikka jossa se voi munia. Munintakoppi on hieman kanaa isompi eli noin limsakorin kokoinen. Jokaiselle kanalle ei tarvita omaa koppia, vaan kanat voivat käydä munimassa samassa paikassa vuorotellen. Esimerkiksi neljälle kanalle riittää hyvin yksi munintapaikka.

Munintakoppi on hyvä sijoittaa pimeään nurkkaukseen, johon ei paista suora auringonvalo. Munintakopin lämpötilan tulee pysyä plussalla, eli minimilämpötila kanalalle on se, ettei vesi jäädy. Kesäkanoja vuokraavalla tätä ongelmaa ei ole, kun suositeltava pitoaika on toukokuulta syyskuulle. Tosin toukokuussa kanoja ei voi vielä päästää vapaana pihalle muuttolintujen tuomien mahdollisten tartuntojen vuoksi.

Kanala tarvitsee myös katoksen, jotta kanahaukat tai muut petolinnut eivät saa pyydystettyä kanoja. Aitoja tarvitaan kettuja ja esimerkiksi vapaaksi päässeitä koiria varten suojaamaan kanoja. Muuten kanat ovat reviiritietoisia eivätkä juuri karkaile.

Kanat nukkuvat orrella, joka pitää sijoittaa ylemmäs. Kanojen lentokyky vaihtelee. Toiset tykkäävät nukkua orsilla, jotka ovat jopa kahdessa metrissä, mutta harrastekanalan pystyy perustamaan vaikka koirankoppiin, jossa orsi nostetaan vain hieman maanpinnan yläpuolelle.

Kanat peseytyvät tuhkassa, jota voi ottaa omasta tai naapurin takasta. Myös soraa ja kalkkia pitää olla. Jos lattia on kova, kannattaa siihen laittaa reilusti purua, jossa kana tykkää peuhata. Tämä on myös helppo siivota, jotta hajuhaitoilta vältytään.

Harrastekanalan vaatimat tarvikkeet, kuten orret, kopit, aidat ja katokset voi nikkaroida itse hyvinkin edullisesti. Itse kanojen hinta vaihtelee paljon, riippuen tuleeko niiden mukana rehut ja tarvitseeko apua esimerkiksi lupien kanssa. Esimerkkihinta neljän kanan vuokraamiseen toukokuulta syksyyn on vajaa parisataa euroa, mikä pitää sisällään myös rehut.

Vaativat kanat ovat kaikkiruokaisia

Kanoja pitää käydä katsomassa vähintään kerran päivässä. Eli kesäksi kanoja vuokraava ei voi lähteä kahdeksi viikoksi mökille ja jättää kanoja hoitamatta. Kanat ovat myös aika kekseliäitä veitikoita ja saattavat vetää vaikkapa jonkin ämpärin päällensä tai jäädä jumiin, jolloin ihmistä tarvitaan apuun.

Kanoille voi syöttää kotoa melkein kaikkea ylijäämäruokaa ja kotiruoan jätteitä, kuten makaronilaatikkoa. Ainoastaan kanaperäisiä tuotteita tulee välttää, kuten munaruokia tai broileria. On olemassa myös joitain kasveja, joita ei saa antaa kanoille, joten harrastekanalan pitäjän pitää itse selvittää, mitä ruokaa kanoille syöttää.

Ruoka vaikuttaa kuitenkin munien makuun, joten tasalaatuisen makuisia munia haluavat käyttävät usein jonkinlaista rehua tai seosta, missä on mukana esimerkiksi kauraa ja ohraa. Ruoan lisäksi kanat tarvitsevat jatkuvasti saatavilla olevaa raikasta vettä sekä kalkkia, jotta munien kuorista tulisi kestäviä, sekä soraa, jota kana tarvitsee ruoansulatuksen avuksi.

Kanat munivat keskimäärin yhden munan päivässä. Ruskeat kanat munivat yleensä ruskeita munia ja valkoiset valkoisia. Kana munii myös ilman kukkoa, mutta kukko tarvitaan, jos haluaa että munasta voi kuoriutua tipu. Kanat pitää opettaa käymään munakopilla munimassa, mikä onnistuu esimerkiksi nostamalla lattialle munitut munat kopin oljille. Yleensä kanat munivat aamulla tai aamupäivän aikana.

Ongelmiakin voi tulla eteen

Tyypillisiä tauteja ovat esimerkiksi kalkkijalka tai ulkoloiset, joita pystyy hoitamaan eläinlääkäriltä saatavalla reseptilääkkeellä. Jos kana sairastuu, useimmiten se sairastuu niin vakavasti, että se pitää lopettaa. Kanalle voi tulla esimerkiksi halvaantumisoireita, jos toinen kana on nokkaissut sitä pahasti. Harrastekanalaa harkitsevan tulee siis myös pystyä tarvittaessa lopettamaan kana itse. Omistajan täytyy selvittää, miten kana lopetetaan ja miten sen ruumis hävitetään oikein.

Harrastekanalan parhaimpiin puoliin kuuluu herkullisten munien lisäksi myös se, että kaupunkilaislapset oppivat luonnon kiertokulkua ja mistä ruoka tulee. Kanat ovat myös kilttejä, jolloin lapset voivat ottaa niitä syliinsä, ruokkia niitä ja käydä hakemassa munia.

Tätä artikkelia varten haastateltiin Orhissuon tilan Marika Alanderia. Nämä tiedot eivät siis ole viranomaistietoja, joten jokaisen harrastekanalaa harkitsevan tulee itse varmistaa tietojen oikeellisuus omasta kunnasta.

Ruokavaliossa lihaa korvaaville tuotteille kuten soijavalmisteille, tofulle ja pavuille voi hakea uutta makua suomalaisesta metsästä. Monet luonnossa kasvavat yrtit sopivat paitsi perinteisten ruokien maustamiseen, myös lihankorvikkeisiin. Suomalaiset käyttävät liian vähän oman luonnon antimia, huomauttaa elintarvikeaineiden opettaja Mari Vartiainen Savonia-ammattikorkeakoulusta.

- Soijatuotteet ja tofu ovat luonnostaan neutraalin makuisia, joten ne täytyy maustaa vahvemmin kuin liha. Suomesta löytyy runsaasti villiyrttejä, joita ruuanlaitossa voitaisiin käyttää paremmin hyödyksi. Esimerkiksi nokkonen, voikukanlehdet, maitohorsman lehdet, väinönputki ja juuret ovat erinomaisia mausteita myös esimerkiksi salaatissa. Siankärsämö puolestaan tuo pippurista makua, jos haluaa jäljitellä lihan makua, kertoo Vartiainen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että yrtit on tunnettava, sillä joukosta löytyy myös myrkyllisiä kasveja. Kiinnostus villiyrttien käyttöön näkyy jo esimerkiksi Pohjois-Savossa, jossa Martat ovat aloittamassa villiyritteihin liittyvää kurssia.

- Pyrimme kannustamaan ihmisiä käyttämään oman maan tuotteita. Lähdetään liikkeelle kotimaisilla tuotteilla, ja niitä voidaan sitten täydentää muualta tuoduilla. Meiltä löytyy luonnosta esimerkiksi runsaasti sieniä, jotka ovat erinomaisia proteiininlähteitä lihan tilalle. Sieniä saa ympäri vuoden ruokakaupoista. Suomalaiset voisivat käyttää myös marjoja nykyistä enemmän, kertoo erikoisneuvoja Heta Nykänen Pohjois-Savon Martoista.

Soijapavut pitävät nälän loitolla

Proteiinia voi hakea myös maailmalla jo vuosia myydystä ja Suomeen viime vuosina rantautuneesta sieniproteiinivalmisteesta nimeltä quorn. Prosessoimalla valmistettua tuotetta käytetään kasvisruokavaliossa korvaamaan lihaa. Tuotteeseen tutustutaan nykyään laajasti jo ravitsemusalan opetuksessa ja sitä käytetään useissa ravintoloissa.

- Sieniproteiinivalmiste on soijaproteiinin oloinen, jota voi käyttää ruokaan esimerkiksi kuutiona tai rouheena jauhelihan tapaan. Sitä voi käyttää esimerkiksi pataruuissa, kastikkeissa ja wokeissa. Se on hyvin sienimäinen ja sitä myydään ravintoloissa jo omana tuotteena esimerkiksi quorn-leikkeenä. Tuotetta on käytetty erityisesti opetustunneilla viime aikoina, kertoo elintarvikeaineiden opettaja Mari Vartiainen.

Lihaa voi ruokavaliossa korvata myös useilla vähärasvaisilla maitotuotteilla sekä palkokasveilla. Herneet ja pavut ovat hyviä proteiininlähteitä. Kaikki raaka-aineet eivät kuitenkaan tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin liharuuat.

- Paras raaka-aine kylläisyyden lisäämiseen on soijapavut. Niissä on aminohappokoostumus, joka korvaa hyvin lihan. Soijapavuista tehdään esimerkiksi tofua, japanilaista misotahnaa ja soijamaitoa, Vartiainen kertoo.

Vartiainen sanoo, että viime aikoina myös pähkinät ja siemenet ovat entistä enemmän tulleet osaksi suomalaista ruokavaliota. Uuden pohjoismaisen ravintosuosituksen mukaan pähkinöitä suositellaan syötäväksi pari ruokalusikallista päivässä.

- Kyllä ne ovat vasta tulossa osaksi suomalaista ruokavaliota, niihin vasta totutellaan. Niillä ei tosin korvata lihasta saatavaa proteiinia, mutta ne toimivat hyvänä lisänä proteiinin rinnalla. Niissä on paljon rasvaa, joten määrien on oltava melko pieniä, kertoo Heta Nykänen.

Aasialainen ja skandinaavinen keittiö suosittuja

Lihaa voi myös korvata erityisillä ruuanlaittoon tarkoitetuilla keittobanaaneilla eli jauhobanaaneilla. Niitä myydään nykyään jo useiden ruokakauppojen vihanneshyllyillä.

- Banaania keitetään öljyssä tai lisätään johonkin ruokaan. Se ei ole niin makea kuin tavallinen banaani, Nykänen kertoo.

Elintarvikealan ammattilaiset ovat huomanneet, että jo vuosia trendinä ollut aasialainen kulttuuri on entisestään voimistumassa Suomessa. Rinnalle on kuitenkin yhä enemmän tulossa skandinaavinen keittiö.

- Aasiasta haetaan edelleen tiettyjä makuja, ja esimerkiksi erilaisia leviä käytetään varmaan jatkossa meilläkin enemmän. Merileväähän käytetään sushissa, mutta sillä voi myös maustaa ruokaa. Skandinaavinen ruokakulttuuri alkaa näkyä niin, että ruokaa etsitään yhä enemmän lähiseuduilta, mikä on hyvä asia, Mari Vartiainen huomauttaa.

- Kyllä myös kiinnostus kasvisruokaan ja erilaisiin lihankorvikkeisiin on lisääntynyt. Erilaisia proteiinituotteita on yhä enemmän tarjolla, ja niitä tulee myyntiin jatkuvasti lisää.

Asiantuntijat korostavat, että kuten missä tahansa ruuanlaitossa, myös lihakorvikkeiden valmistamisessa voi käyttää mielikuvitusta ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä.

- Kaikista ruuasta täytyy löytää kultainen keskitie ja itselle sopiva tyyli syödä ja tehdä ruokaa, toteaa Heta Nykänen.

Joesuun keskustan liepeillä, junaradan ja Pielisjoen varrella, surraa kevätauringossa yhdeksän mehiläispesää. Joensuulainen Raino-Lars Albert aloitti mehiläisten hoidon vuonna 2011, ja hänet on jo palkittu hunajasta. Harrastus on tuonut luonnon lähelle kaupunkilaista.

- Ihmiset kaipaavat luontosuhdetta, vaikka asuvatkin kaupungissa. Tämä on helppo tapa pitää pienellä alueella tällaisia kotieläimiä,  Raino-Lars Albert kertoo.

Mehiläisten hoito on kasvattanut suosiota viime vuosina.  Mehiläishoidon kurssit kansalais- ja aikuisopistossa ovat Joensuussakin tupaten täynnä. Aikuisopistossa täyttyi 18 paikkaa ja saman verran opiskelijoita on kansalaisopistossa. Monille uusille tarhaajille ei ehkä riitäkään pesiä.

- Ainakin talvehtineita pesiä olen koittanut meidän jäseniltä kysyä, niin ihan muutamia tarjouksia on vasta tullut. Voi olla, että osa joutuu odottamaan heinäkuun alkuun saakka, jolloin saadaan tehtyä jaokkeita eli pieniä pesän alkuja, puheenjohtaja  Anneli Salonen Pohjois-Karjalan Mehiläishoitajista kertoo.

Talvitappiota tavallista vähemmän

Mehiläishoidon suosio johtuu monesta asiasta. Citytarhauksen lisäksi taustalla ovat lähiruokabuumi ja kasvanut tietoisuus mehiläisten merkityksestä pölyttäjinä.

Sään lämmetessä ja kevään edetessä mehiläiset kömpivät pesistään puhdistuslennoille. Mennyt, poikkeuksellisen leuto ja lumeton talvi vaikuttaa kohdelleen hyönteisiä melko hyvin.

- Kotona ainakin pesissä näytti olevan ihan hyvä tilanne, ja monet, jotka ovat keväällä kurkistaneet pesiin, sanovat, että tavallista vähemmän on talvitappioita. Toivotaan, että tämmöisenä tilanne pysyy, Anneli Salonen sanoo.

Siuntion Annilantien varressa kohoaa tällä hetkellä kaksi muusta maalaismaisemasta poikkeavaa pikkumökkiä. Yrittäjä Seppo Mannermaa myi alun perin rakennustarvikkeita, nyt kokonaisia mökkejä.

– Aikanaan myin ulkomailla rakennustarvikkeita kuten lämpökäsiteltyä puuta, silloin kun se tuli markkinoille. Ei kyllä kovin hyvin mennyt kaupaksi, mutta sitä kautta rupesin pikkuhiljaa ajattelemaan, mikä olisi kaikkein mukavin tapa asua. Ajattelin, että tällainen ekologinen yhteisö voisi olla kiva.

Ruokomökki on viileä helteellä ja lämmin kylmällä säällä

Espoolaisyrittäjän puuhaamien ekomökkien näyttävin yksityiskohta on katto, joka on seinien tapaan järviruokoa. Rakenne pitää sisätilan viileänä helteessä ja lämmittää kylmemmällä säällä. Talvikäyttöön mökeistä ei kuitenkaan ole.

– Katto on virolaisen mestarin tekemä ja sitten siinä harjalla on lasi, josta tulee hyvin valoa sisään. Tuo ruokokatto ja rapattu seinä pitävät myös koneellisen ilmanvaihdon tarpeen hyvin pienenä, sisätilat jäähtyvät painovoimaisesti, Mannermaa kuvailee.

Kylä muodostuu asukkaidensa näköiseksi

Mannermaan tiluksille on kaavoitettu paikka 40 vapaa-ajan asunnolle, kuudelle omakotitalolle, muutamille työtiloille sekä yhteissaunalle. Kiinteistöosakeyhtiömuotoista kylää on tarkoitus kasvattaa pikkuhiljaa.

– Minulla on koko elämä aikaa, en ole laittanut mitään päivämäärää mihin mennessä pitää olla valmista. Minä luon puitteet ja sitten katsotaan millainen yhteisö ja missä vauhdissa tänne tulee. Esimerkiksi viljelypalstojen koko on 180-800 neliötä, joku haluaa pelkän kukkapenkin ja joku muu kenties mittavan mansikkaviljelmän, Mannermaa pohtii.

Keminmaalainen puutarhayrittäjä Auli Tasala saa nykyään kyselyitä pienten lasten vanhemmilta siitä, miten ja missä vaiheessa esimerkiksi tomaattia voisi laittaa kasvamaan.

– 11 vuotta sitten, kun aloittelin tässä yrittäjänä, tomaatintaimia hakivat keväällä vain muutamat tietyt harrastajat. Nyt olen huomannut, että on nuorempia asiakkaita, jotka haluavat omille lapsilleen näyttää, mistä ruoka tulee. Silloin laitetaan pieneenkin kotiin vaikka amppelimansikkaa tai -tomaattia. Puutarhanhoitohan on muutenkin muodikasta nykyään.

Muotia tai ei, Tasala tietää lisäksi yhden tosi hyvän syyn sille, että tomaatti kannattaa kasvattaa itse.

– Itsekasvatetut tomaatit maistuvat aivan eri tavalla makealle kuin kaupasta ostetut.

Lajikkeissa löytyy

Nykyään tomaatista innostuneelle riittää lajikkeita valittavaksi.

– On eri värejä ja hedelmän malli vaihtelee. On esimerkiksi päärynätomaattia, jonka mallin voi nimestä arvata. Kirsikkatomaatit ovat lasten suosiossa.

Tasala huomauttaa, että osa lajikkeista vaatii kasvihuoneen, mutta usein lämmin seinän vierusta riittää esikasvatetulle tomaatille.

– Runkotomaatti vaatii tilaa ja tukea kasvamiseen. Sille ehkä paras paikka on kasvihuoneessa.

Esikasvatus vaatii puutarhayrittäjän mukaan aikaa jopa kahdeksan viikkoa.

– Amppelitomaatin jos laittaa nyt kasvamaan, niin satoa voi odottaa jo heinäkuun lopulla.

Jugurttipurkilla alkuun

Tasalan kasvitarhalla esikasvatetuille taimille riittää kysyntää joka kevät, mutta tomaatin voi esikasvattaa myös itse.

– Kylvölaatikoihin laitetaan hyvin kasteltu vähäravinteinen multa ja pinta tasoitetaan. Mullan voi laittaa vaikka jugurttipurkissa ikkunalaudalle. Reilusti yli puoleenväliin multaa, ettei tule niin hätä vaihtaa taimea isompaan astiaan, Tasala neuvoo.

Tomaatinsiemenet ovat yllättävän pieniä. Sadan siemenen pussi näyttää kippoon tyhjennettynä muutamilta kymmeniltä. Tasala nauraa joskus laskeneensa siemenet, ennenkuin uskoin määrän oikeaksi.

– Jugurttipurkkiin laitetaan kaksi siementä itämään, joista heikomman voi ottaa sitten pois.

Kaksi pikkuruista siementä todella riittää, sillä tomaatti on yleensä hyvä itämään.

– Tässäkin pussissa itävyydeksi mainitaan 91 prosenttia.

Siementen päälle Auli laittaa hennon kerroksen hiekkaa, mutta multakin käy.

– Mummo opetti aikoinaan, että hiekka vähentää taimipoltetta ja mummohan kylvi esimerkiksi lobelian siemenet aina hiekan kanssa, etteivät ilmavirtaukset vie hentoja siemeniä, kertoo toisen polven puutarhayrittäjä.

Lopuksi kylvöastian päälle laitetaan muovi kosteutta säilyttämään.

– Sitten vain seuraillaan joka päivä, että kosteus pysyy. Tomaatti itää 5-15 vuorokaudessa, tietää Tasala.

Yokohamassa julkistettava raportti on jatkoa viime syksyn IPCC-raportille, joka tarkasteli ilmastonmuutoksen tieteellistä pohjaa. Siinä todettiin, että ilmakehän lämpötila jatkaa nousuaan selvästi ylitse turvarajana pidetyn kahden asteen, mikäli pikaisiin toimiin ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi ei ryhdytä. Ilmastotutkijat pistivät ilmastonmuutoksen entistä vahvemmin ihmisen toiminnan tiliin.

Nyt julkaisuvuorossa on raportti, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Noin sata tutkijaa ja iso joukko hallitusten edustajia on usean päivän ajan viimeistellyt monisatasivuista raporttia, jonka mielenkiintoisin osa on 29-sivuinen, päätöksentekijöille tarkoitettu yhteenveto.

Sen luonnos vuoti julkisuuteen jo etukäteen. Uutistoimisto AFP kirjoitti, että raportti kertoo tulvien ja kuivuuskausien lisääntyvän "merkittävästi". Tämä puolestaan merkitsee mm. viljasatojen pienenemistä. IPCC:n tutkijat laskevat, että vehnän, riisin ja maissin sadot pienenevät noin kaksi prosenttia vuosikymmentä kohti. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa, ja ravinnontarve sen mukana.

Ilmastonmuutos synnyttää konflikteja

Ilmastonmuutos sinänsä ei synnytä väkivaltaa, mutta kiristyvä kilpailu luonnonvaroista kylläkin. IPCC:n raportti yhdistää ensimmäistä kertaa selkeästi ilmastonmuutokseen monet Afrikan konfliktit, jopa arabikevään tapahtumat.

– Ruuan hinta nousee, kun ruuasta tulee pula, ja maanviljelijät joutuvat ahdinkoon. Tämä lisää levottomuuksia ja yhteenottojen mahdollisuutta, sanoo Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

AFP:n näkemän luonnoksen mukaan on laskettu, että ilmakehän lämpötilan nousu 2,5 celsiusasteella verrattuna esiteolliseen aikaan merkitsisi bruttokansantuotteen laskemista jopa parilla prosentilla. Tällä hetkellä ilmakehän lämpötila on noin 0,8 astetta korkeampi kuin sata vuotta sitten.

Luonnoksessa ennakoidaan myös "satojen miljoonien" ihmisten joutuvan jättämään tämän vuosisadan aikana alavilla merenranta-alueilla sijaitsevat kotikontunsa kohoavan merenpinnan ja rantojen eroosion seurauksena.

IPCC paikkaa mainettaan

Edellinen, vuonna 2007 julkaistu IPCC- raportti sisälsi muutamia virheitä, jotka söivät pahoin satoja ilmastotutkijoita yhdistävän paneelin mainetta. Esimerkiksi Himalajan jäätiköiden ennustettiin katoavan muutamassa vuosikymmenessä olemattomiin, mikä myöhemmin osoitettiin virheelliseksi väitteeksi.

Petteri Taalas sanoo, että tällä kertaa raportin luotettavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.

– Tietojen arviointiprosessi on nyt tehty aiempaa systemaattisemmin, millä toivomme välttävämme virheet.

Taalaksen mukaan tiedeyhteisö on erittäin yksimielinen ilmastonmuutoksen luonnontieteellisestä pohjasta ja etenemisestä.

– Mutta siinä vaiheessa kun aletaan arvioida, millä tavoin ihmiskunta reagoi elinympäristönsä muutoksiin, tulevat tiedemiesten erilaiset näkemykset esille.

Tästä esimerkkinä toimii vaikkapa raportin yhden keskeisen kirjoittajan, hollantilaisen professorin Richard Tolin vetäytyminen kirjoittajaryhmästä vain muutamaa päivää ennen raportin valmistumista. Lehtitetojen mukaan hän piti yhteenveto-osan muotoiluja "liian alarmistisina" eli pelkoa lietsovina. Professori Tol haluaa painottaa niitä myönteisiä vaikutuksia, joita ilmastonmuutoksella voi olla esimerkiksi maanviljelyyn.

Huhtikuussa julkistetaan seuraava IPCC:n osaraportti, joka keskittyy siihen, miten ilmastonmuutosta voisi torjua.