Jackrusselinterrieri Lysti livahtaa isäntänsä Tomi Nevalaisen sylistä kallionkolossa olevaan luolaan. Pian maan alta kuuluu kipakka haukku, kun koira löytää supikoiran luolan uumenista. Koiran isännälle kavereineen se tietää hikistä kaivuu-urakkaa.

Puuha on miehille tuttua, elokuun alusta alkaen heidän seurueensa on pyydystänyt noin 800 pienpetoa, valtaosa niistä supikoiria. Pienpetoja on Kaakkois-Suomessa paljon.

- Määrät ovat hurjia ja alue on suhteellisen pieni. Pyynti painottuu tähän Haminan ympärille ja lähemmäs rajaa, Virolahden suuntaan. Väliin jää iso alue, jossa emme pyydä ollenkaan, Nevalainen sanoo.

Naapurin tilanne on arvoitus

Pienpetopyynti on Kaakkois-Suomessa rajanvalvontatyötä. Supikoira ja kettu levittävät tehokkaasti rabiesta eli raivotautia. Suomessa rabiesta ei ole virallisesti tavattu runsaaseen kahteenkymmeneen vuoteen.

Venäjällä sitä vastoin tautia on paikoin runsaastikin, jopa aivan rajan pinnassa. Rokotesyöttien levittäminen ja pienpetojen metsästys ovat tehokkaimmat keinot, joilla taudin leviäminen meille voidaan estää. Ongelmaa vaikeuttaa se, ettei itänaapurin rabiestilanteesta ole selvää kuvaa, koska siellä taudin leviämistä ei seurata kovin tarkkaan.

- On tärkeää pitää pienpetokannat kurissa, etenkin supikoiran ja ketun osalta. Samalla saadaan myös rabiesnäytteitä Eviralle. Niistä selviää mahdollinen taudin leviäminen, mutta myös se, kuinka hyvin maastoon kylvettävät rokotesyötit päätyvät petojen suihin, kertoo riistasuunnittelija Jouni Tolvanen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen aluetoimistolta.

Vapaaehtoista urakointia

Kaakkoissuomalaiset metsästäjät ovatkin lähettäneet Eviralle ahkerasti näytteitä. Viime vuonna metsästäjät lähettivät yli 300 pienpetoa tutkittavaksi raivotaudin varalta. Määrä on suuri, sillä koko maasta näytteitä tuli runsaat neljä sataa.

Torjuntatyölle kaivattaisiin yhteiskunnan tukea, sillä nyt homma perustuu vapaaehtoisiuuteen. Esimerkiksi Länsi-Lapissa supikoiran leviämistä Ruotsiin ehkäistään EU-rahoitteisella ammattimetsästyksellä.

- Kun jostain vain löytyisi ne rahat tällaiseen toimintaan, että saisimme ammattipyytäjän, se olisi luonnollisesti hyvä asia. Ruotsin tapauksessa tilanne on kuitenkin erilainen, sillä meillä supikoira on vakiintunut luontoomme ja Ruotsiin sen leviämistä koeteteaan estää, sanoo riistasuunnittelija Tolvanen.

- Kyllähän tässä aika monta tankillista polttoainetta palaa. Rahaa menee myös varusteisiin ja muuhun, muistuttaa Nevalainen.

Miltä kuulostaisi työyhteisön kehittämispäivä laavulla nuotion ääressä tai lumikengät jalassa jäniksenjälkiä seuraillen? Entä jos tarjolla olisi myös ojankaivuuta?

AIR-hanke on Metsähallituksen ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön pilottihanke, jossa kokeillaan luontoympäristön käyttöä osana työhyvinvointia edistävää toimintaa, mielenterveyskuntoutusta ja syrjäytymisen ehkäisyä.

Projektikoordinaattori Mirja Levo kertoo, että työhyvinvoinnin ja luonnon yhteispeli voi tarkoittaa esimerkiksi kehityskeskusteluita nuotion loimussa tai vaikkapa raakaa fyysistä työtä.

Uusia työrooleja

Yhden ryhmän kanssa Levo otti lapiot, kuokat ja muut työkalut käyttöön ja lähti avaamaan entisaikaisia, umpeen kasvaneita metsäojia.

– Kun tehtiin fyysistä työtä, alkoi työyhteisöstä löytyä uusia, erilaisia rooleja. Ihminen, joka ei ollut koskaan toiminut johtotehtävissä, nousi arvoon arvaamattomaan, ja muut turvasivat häneen, Levo kuvailee.

Työhyvinvointiin liittyviä asioita pohdittiin retkilounaan ääressä nuotiolla ja mietittiin, miten raa'assa työssä löydettyjä kokemuksia voi hyödyntää vahvuuksina työn arjessa.

– Aistien avaamisen kautta alamme ymmärtää, miltä toisista tuntuu, Levo uskoo.

Toiminnallisuus palkitsee

Esimerkiksi metsässä vietetyn työhyvinvointipäivän toiminnallisuutta arvostetaan yleensä. Varsinkin jos oma työ on tietotyötä, jonka jälkeä ei näe käytännössä. 

– Kun näkee kerrankin kättensä jäljen, saa lisää voimia työhön. Ojaa kaivanut ryhmä riemastui huomatessaan, että uoma oli tauon aikana täyttynyt vedellä, Levo lisää.

Hän uskoo, että luonto elvyttää, ja esimerkiksi linnunlaulun kuunteleminen edistää työhyvinvointia. Kun ihminen oleilee luonnollisessa ympäristössä, hän alkaa tarkkailla ympäristöä uudella tavalla.

– Melu ja jatkuvat ääniärsykkeet työpaikalla väsyttävät. Alamme sulkea korvamme emmekä jaksa kuunnella.

Hektisestä työympäristöstä luontoon siirtyminen voi tuntua oudolta ja pelottavaltakin. Esimerkiksi Syötteen ympäristössä lumikenkäilleet ryhmäläiset kysyivät Levolta, mitä tapahtuu, jos susi tai karhu tulee vastaan. Levon mukaan petouutisointi voi vaikuttaa siihen,  että ihmisten pelot aktivoituvat metsässä. Hän saa ohjaajana toisinaan vakuutella, että petoeläimet kiertävät yleensä ihmisen kaukaa.

– Luontokokemus voi olla nykyihmiselle pelottava. Meillä on ollut AIR-hankkeessa psykologi ohjaamassa ja kertomassa, mitkä tuntemukset ovat luonnollisia ja mitä ei tarvitse pelätä.

Levo uskoo, että luontossa tapahtuvat työhyvinvointitapahtumat lisääntyvät tulevaisuudessa.

Metsäpeurat jäävät tänä talvena laskematta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL on laskenut peurakantaa helikopterin avulla vuosittain Kainuussa ja Suomenselällä. Laskennoista on jouduttu luopumaan poikkeuksellisen talven vuoksi, sanoo hirvieläintutkija Antti Paasivaara.

- Nyt on sellainen erikoinen tilanne, että kunnon talvea ei tullut. Me tarvitsemme siihen laskemiseen paljon lunta ja mieluummin sillä tavalla, että ne peurat olisivat kasaantuneet kohtuullisen pienelle alueelle. Tämän vuoksi koko Suomessa ei päästy laskemaan metsäpeuroja ollenkaan.

RKTL on pannoittanut viimeisen viikon aikana Kainuussa 17 metsäpeuranaarasta eli vaadinta. Pannat helpottavat peurakannan laskentaa tulevina vuosina.

- Aloitettiin viime viikon keskiviikkona ja nyt maanantaina viimein panta saatiin paikoilleen.

Pantojen loppuessa turvauduttiin kierrätykseen

Enemmänkin olisi pannoitettu, mutta pannat loppuivat.

- Tavarantoimittajan kanssa on vähän hankaluuksia. Nyt kerättiin joka paikasta vanhoja pantoja ja laitettiin niihin uudet paristot.

Panta on muovinen ja nykyään keltainen mustilla reunoilla. Vanhoissa pannoissa on kaksinumeroinen ja uusissa pannoissa kolminumeroinen tunnistenumero.  Pannassa on nyrkinkokoinen paristo, gsm-puhelin, gps-laite ja pieni tietokone, joka ohjaa laitteita.

- Panta maksaa parituhatta euroa. Jos käy niin, että joku sellaisen löytää maastosta, niin saa ilmoitella. Niitä voidaan käyttää uudelleen.

Toisaalta Kainuussa on poroja, joilla on samanlaisia mustia pantoja kuin vanhat peurapannat.

- Näitähän voi sitten metsässä kulkijat sekoittaa pannoitettuihin peuroihin.

Urokset ovat tärkeitä kiima-aikana, naaraat koko ajan

Eläin ei kärsi pannasta. RKTL on pannoittanut peuroja yhdessä Riistakeskuksen kanssa vuodesta 2003 lähtien, eikä ongelmia ole ollut.

- Nyt kun vaihdettiin vanhoja pantoja joillekin peuroille uusiin, niin ei niistä juurikaan huomaa, että panta on ollut. Ehkä karva on siitä pannan kohdalla vähän rutussa, mutta eipä muuta.

Pannoilla kerätään peurojen esiintymistä, liikkeitä ja elinympäristön valintaa. Lisäksi saadaan  tietoa kuolleisuudesta ja vasatuotosta.

Vain naaraita merkitään, koska ne ovat populaation tulevaisuuden kannalta huomattavasti tärkeämpiä seurattavia kuin urokset.

- Urokset ovat periaatteessa erityisen tärkeitä kerran vuodessa eli kiima-aikana. Sitten ne on tehneet tehtävänsä. Naarat tuottavat jälkeläisiä ja se tuotto on tälle lajille erityisen mielenkiinnon kohteena. Se vaikuttaa populaation kasvuun ja nousuihin melko lailla.

Seuraavan kerran pantoja laitetaan peuroille syksyllä.  

- Meillä on sitten uusia pantojakin 20-30 kappaletta, toivoo hirvieläintutkija Antti Paasivaara.

Jäällä liikkujien kannattaa heittää tänä keväänä vanhat almanakkasäännöt jään kestävyydestä roskakoriin. Suomen ympäristökeskuksen mukaan jäät ovat alkaneet haurastua Oulun korkeutta myöten poikkeuksellisen aikaisin.

- Lapissa jään paksuudet ovat kasvaneet vielä. Muualla Suomessa jäät alkoivat heikentyä jo helmikuun loppupuolella. Yleensä jään paksuuden maksimit saavutetaan näillä main eli maaliskuun lopulla, kertoo hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Esimerkiksi Kuopion korkeudella Kallavedellä jään paksuudeksi mitattiin viime viikolla 30 senttimetriä, mikä on peräti 26 senttimetriä pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Jään luulisi silti kestävän, mutta hydrologi muistuttaa, että kevätjäillä mitkään senttilukemat eivät enää päde.

- Kun lumi on sulanut jään päältä, jää näyttää hyvin tummalle. Se imee auringonsäteilyä tehokkaasti ja haurastuu kovaa vauhtia. Monikymmensenttinenkin jää voi pettää alta kun jääkiteiden rajapinnat ovat sulaneet ja jää on niin sanotusti puikkoontunut.

Vanhan sanonnan mukaan "neljän sentin jää kestää miehen ja seitsemän sentin jää miehen ja hevosen". Hydrologin mukaan alkutalvesta pakkasilla muodostuvan teräsjään pitäisi kestää aikuisen miehen jo viiden sentin paksuisena, mutta silloinkin jäällä kulkijan kannattaa pitää järki päässä.

 - Joulu-tammikuussa aurinko ei pääse vaikuttamaan, niin silloin viisi senttiä teräsjäätä kestää. Myös alkutalvesta on syytä muistaa, että vaikka rannan tuntumassa olisi viisi senttiä jäätä, vaihtelut vesistön sisällä ovat vielä suuria. Ihan sillä "viisi senttiä rannasta" -säännöllä ei missään tapauksessa kannata vielä lähteä liikenteeseen.

Mikäli esimerkiksi pilkkijalkaa vielä vipattaa Kuopion korkeuksilla, turvallisempaa – joskin ei silloinkaan turvallista – on lähteä kalareissulle yöpakkasten jälkeen aamuvarhaisella.

- Jos on aikomusta mennä jäälle, rannan tuntumassa kannattaa koettaa kairalla, tuuralla tai kepillä, onko jää haurastunut ja pehmeä vai onko se keskitalven kovaa teräsjäätä. Tänä talvena jäät ovat olleet kauttaaltaan erittäin heikkoja eli kalenteriakaan ei voi katsoa ja luottaa siihen.

Koko Ilomantsin kunta muodostaa Suomen ensimmäisen virallisen mallimetsäalueen.

Maamme itäisimmässä kunnassa on halu näyttää esimerkkiä siitä, miten eri toimijat kuten esimerkiksi metsänomistajat, luonnonsuojelijat, mökkeilijät, metsästäjät, matkailu ja teollisuus pystyvät toimimaan sulassa sovussa rinnakkain, kestävän kehityksen merkeissä.

- Pyrkimyksenä on että eri käyttömuodot pystytään sovittelemaan yhteen sillä lailla, että toinen ei sulje toista pois. Eli hyödynnetään metsiä niin, että kaikilla on mahdollisuus hyötyä niistä tahtomallaan tavalla, ja toki luonnonvaroista laajemminkin, Itä-Suomen yliopiston tutkimuspäällikkö Marja Kolström kertoo.

Metsärähinöiden luvattu alue

Ilomantsilla on esimerkillisen pitkä ja toraisa metsäkonfliktien historia.

Itärajalla on vastustettu vesakoiden lentoruiskutuksia, puolustettu kruunun metsiä, suojeltu soita tai pistetty hanttiin Naturalle. Nyt nämä taistot käännetään kaikkien voitoksi.

- Ehkä Ilomantsi on noussut tavallaan niiden kautta mielenkiintoiseksi alueeksi. Toisaalta ne ovat tärkeitä kokemuksia, miten ei ainakaan pidä asioita hoitaa. Ja on siellä hyviäkin kokemuksia, Kolström toteaa.

Ilomantsin Hattuvaaran lentoruiskutuksista syntyi Juice Leskinen laulu "Ilomantsi". Hattuvaaran taisteluissa oli kovat keinot käytössä. Vuonna 1974 kyläläiset pysäyttivät myrkytyskoneen nousun ajamalla autoja sen ympärille.

Pitkospuille löytyi vaihtoehto

Mallimetsän hyviä periaatteita on sovellettu jo käytäntöön esimerkiksi retkeilyreitin suunnittelussa.

Tutkimuspäällikkö Marja Kolström kertoo, että kun kaikki tahot menivät paikan päälle pohtimaan yhdessä erilaisia ratkaisumalleja, pitkospuille löytyi toimiva vaihtoehto.

- Pitkospuut on ehkä kävelijälle mukavat, mutta maastopyöräilijä ei välttämättä niistä pidä. Puunkorjuussa ne voivat mennä rikki ja niitä pitäisi varoa. Sitten jos pohjustetaan sitä reittiä esimerkiksi moottorikelkalle, niin taas pitkospuut ovat ongelmalliset.

- Siinä todettiin, että kokeillaanko vaikka kivituhkaa tämmöisenä pehmeän maaston pohjustusaineena että siinä itse kukin pääsee sitten mukavasti etenemään, Marja Kolström kertaa koettua.

Kun kanalassa tai sikalassa alkaa riehua tarttuva eläintauti, asia kohoaa nopeasti otsikoihin ja hetken aikaa kansa on varpaillaan. Tilanteen rauhoituttua pöpöt painuvat kuitenkin taas julkisuudessa taka-alalle ja ihmiset palaavat lihatiskeille.

Viime aikoina Suomessa on ollut eläintautirintamalla rauhallista, mutta Tampereen kaupungin eläinlääkärivastaanotolla työskentelevä Kirsi Hammar ei voi rentoutua. Hän toimii arkityönsä ohella valmiuseläinlääkärinä, jonka tehtävänä on suunnitella muun muassa karanteenitoimia tuotantotilojen epidemiatilanteissa.

– Kauhuskenaario olisi suu- ja sorkkatautiepidemia, mutta ei tämä itärajan takana vaaniva afrikkalainen sikaruttokaan olisi helppo tapaus, Hammar sanoo.

– Sikarutto on pelkkä eläintauti eikä tartu ihmisiin, mutta sioille se on erittäin vaarallinen ja aiheuttaa paljon kuolemia.

Venäjä kielsi taannoin sianlihan ja elävien sikojen tuonnin maahan Euroopan unionista. Syynä oli kaksi Liettuassa todettua sikaruttotapausta.

– Tauti kuitenkin levisi Liettuaan nimenomaan Venäjältä, Kirsi Hammar naurahtaa.

Liha siirtyy maasta toiseen ja taudit tulevat mukana

Tuontiboikotteihin liittyy joskus kauppapolitiikkaakin, mutta harva maa haluaa ehdoin tahdoin altistaa omia tuotantoeläimiään tarttuville taudeille. Siksi niiden kanssa ollaan tarkkana. Epidemiat ja niitä seuraavat karanteenit voivat aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä.

Ennen EU-aikaa eläinliikenne Suomen rajoilla oli vähäistä, ja Suomen tautitilanne oli erittäin hyvä, Kirsi Hammar kertoo.

– Nykyään yritetään sitten mahdollisuuksien mukaan estää tautien saapuminen maahan ja leviäminen maan sisällä.

Sikaruton lisäksi valmiuseläinlääkäriä huolettaa Etelä-Ruotsiin levinnyt lehmien ja lampaiden sinikielitauti, joka leviää polttiaisten kautta. Ilmastonmuutoksen vuoksi sen torjuminen saattaa lopulta osoittautua mahdottomaksi.

Taudeilla on monia eri keinoja tunkeutua maan rajojen sisälle.

– Esimerkiksi meetwursti voi olla tautiriski. Britannian suu- ja sorkkaepidemia alkoi ilmeisesti eläintarhassa turistin eläimelle syöttämästä voileivästä. Pienillä asioilla voi olla suuret seuraukset, Kirsi Hammar sanoo.

Afrikkalainen sikarutto voisi teoriassa levitä Pirkanmaalle esimerkiksi ulkomaalaisen maatilatyöntekijän mukanaan tuomista eväistä. Pirkanmaan tiloilla työskentelee muun muassa Baltian maista tulevia ihmisiä.

– Jos he heittävät Suomessa maahan eläimen syötäväksi palasen lihaa, johon tauti on kotimaassa tarttunut, se voi olla kaikki mitä tarvitaan.

Taudeilla on Suomessa hankalat oltavat

Toistaiseksi Suomi on kuitenkin eläintautien osalta vielä lintukoto. Siihen vaikuttaa paitsi tilojen hyvä tautisuojaus, myös esimerkiksi Keski-Euroopasta eroava eläinkauppajärjestelmä.

– Meillä ei ole eläinhuutokauppoja, vaan välitys hoidetaan teurastamojen kautta. Eläinkontaktit vähenevät ja samalla tautien liikkuvuus, Kirsi Hammas kertoo.

Valmiuseläinlääkärit valvovat tuotantoeläinten lisäksi myös kotieläinten tarttuvia tauteja. Viime aikoina niiden riskiä on lisännyt esimerkiksi koirien lisääntyvä matkustaminen omistajiensa mukana.

Tärkeintä on Kirsi Hammarin mukaan pitää rabies poissa Suomesta, mutta myös ekinokokkiloisen pureutuminen kotimaisiin metsiin halutaan estää. 

– Koira voi saada muualla Euroopassa loistaudin, ja metsään ulostamisen jälkeen tauti voi levitä esimerkiksi kettuun. Olen kuitenkin melko varma, että loinen pystytään pitämään poissa Suomesta.

Kevään ensimmäisiä puutiais- eli punkkihavaintoja on tehty ainakin Lounais-Suomessa. Oulun yliopiston eläinmuseon indententti Marko Mutanen sanoo, että punkkeja liikkuu varmasti jo muuallakin.

– Punkit talvehtivat karikkeissa, ja kun lämpötila nousee yli + 5 asteen, punkit alkavat aktivoitua ja kiipeillä heinien varsille odottamaan sopivaa ohikulkijaa, Mutanen sanoo.

Hänen mukaansa punkit suosivat erityisesti metsäisiä alueita, joissa ei ole liian kuivaa eikä liian kosteaa.

– Jo monta kertaa tänä keväänä olosuhteet ovat olleet punkeille varsin otolliset, Mutanen toteaa.

Punkkisyyni kannattaa

Mutasen mukaan puutiaiset ovat yleisimpiä Lounais-Suomen rannikkoalueilla sekä Ahvenanmaalla, jossa Mutanen itsekin usein retkeilee. 

– Olen irroittanut itsestäni satoja punkkeja, jotka kaikki ovat tarttuneet Ahvenanmaalla. Todennäköisyys löytää puutiainen itsestään on Ahvenanmaalla vähintään 100-kertainen verrattuna esimerkiksi Ouluun, Mutanen arvioi.

Muuallakaan Suomessa ei silti kannata tuudittautua turhaan turvallisuuden tunteeseen, sillä puutiaisia löytyy ympäri maata.

Mutanen kehottaakin ihmisiä tekemään tarkan punkkisyynin jokaisen maastopäivän jälkeen. Kun punkki ei ehdi olla ihossa kauaa, myös borrelioositartunnan riski vähenee, hän neuvoo.

Lahkeet saappaiden sisään

Mutanen muistuttaa, että myös pukeutumisella voi usein estää punkkia tarttumasta ihoon. Hän suosittelee luonnossa liikkujia laittamaan kumisaappaat jalkaan ja lahkeet kumisaappaiden sisään.

– Puutiainen tarttuu usein esimerkiksi lahkeeseen ja alkaa siitä kävellä ylöspäin.

Toinen punkkien suosima reitti ovat kädet.

– Lapseni keräsivät viime kesänä pari mukillista mustikoita, minkä jälkeen heistä sai irrottaa varmaan 50 punkkia. Ne olivat menneet etenkin kainaloihin, Mutanen kertoo.

Hänen mukaansa punkkeja usein löytyykin juuri kainaloista, vyötäröltä, nivusista tai sormien väleistä. Mutasen kokemuksen mukaan punkit hakeutuvat harvemmin esimerkiksi selkään tai päähän.

– Lapsella punkkeja voi löytyä hiuksistakin, mutta aikuisella punkit ovat usein paikassa, josta ne saa itse irrotettua, Mutanen vinkkaa.

Tammikuun 20. päivänä 2014 aloitettu Saimaan lisäjuoksutus loppuu 31.3.2014. Veden virtaama Vuoksessa palautuu näin normaalille tasolle eli 700 kuutioon sekunnissa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan Vuoksen vesistöalueella on lunta erittäin vähän. Lumen sisältämä vesimäärä oli 16.3.2014 Saimaan valuma-alueella 18 mm, mikä on vain 13 prosenttia keskimääräisestä arvosta.

Ennusteiden mukaan vedenkorkeus ei hyvin suurella todennäköisyydellä nouse normaalivyöhykkeen ylärajalle kesäaikana. Tämän vuoksi lisäjuoksutuksesta luovutaan jo tässä vaiheessa, vaikka Saimaan vedenkorkeus vielä onkin normaalivyöhykkeen yläpuolella.

Vedenkorkeus pysyy huhti–toukokuun ajan lähes samalla tasolla, mistä johtuen juoksutus pysyy samalla tasolla aina toukokuun loppuun saakka.

– Tämä on erikoisin talvi mitä meillä on yli 30-vuotisen norppakantaseurannan aikana ollut, sanoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

Vielä helmikuussa uumoiltiin, että jopa puolet kuuteista saattaa menehtyä, jos talvi jatkuisi kylmänä ja vähälumisena. Jäälle kolatut 240 apukinosta ja lämmin sää ovat kuitenkin tulleet norppien avuksi. Silti pesinnän onnistumista on vielä vaikea arvioida, sanoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

– Osaa pesistä on seurattu kiikareilla ja lähestulkoon jokaisen näistä pesistä norppa on ottanut käyttöön. Vielä on vaikea sanoa, kuinka paljon pesissä kuutteja on, mutta oletus on, että 70 prosenttia poikasista on syntyntyt apukinoksiin. Loput ovat syntyneet avojäälle, mikä ei suinkaan ole normaalia norpan käyttäytymistä.

Jotain positiivista tässäkin talvessa

Tero Sipilä muistelee vähälumisia talvia 2006 ja 2007. Tuolloin osa kuuteista syntyi jäälle ja pesäpoikaskuolleisuus oli näinä talvina 30 prosenttia. Normaalitalvina noin joka kymmenes kuutti kuolee pesään.

– Nämä kaksi leutoa talvea pesäpoikaskuolemineen aiheuttivat norppakannan laskua. Meillä on tavoitteena ollut 3-4 prosentin kannankasvu joka vuosi, mutta yksikin huono poikaskevät tuo tähän notkahduksen, Tero Sipilä sanoo.

Tämän talvi on erikoisuudessaan ollut myös osittain positiivinen saimaannorpan kannalta. Aurinko ja lämpimät päivät ovat jo romahduttaneet pesät, mutta leuto jakso on kestänyt pitkään ilman kireitä pakkasia, mikä auttaa kuutteja selviytymään avojäälläkin.

– Kuutit ovat nyt noin 4 viikkoa vanhoja ja painavat 10 kiloa. Vaikka pesät ovat jo romahtaneet, pärjäävät kuutit rasvakerroksensa ja pesän seinien tuoman tuulensuojan turvin. Tämän ikäinen poikanen pärjää periaatteessa jo vaikka avovedessäkin, arktinen nisäkäs kun on.

Pesälaskenta keskittyy apukinospaikkoihin

Nopeasti tullut kevät ja kovalla kyydillä hupenevat jäät vauhdittavat myös saimaannorpan pesälaskentoja. Ensimmäiset pesälaskijat lähtivät liikkeelle jo keskiviikkona aamuyöllä, kun normaalisti laskentoja suoritetaan huhtikuun puolivälissä. Tällä viikolla vapaaehtoiset hiihtävät hankalimpia rantoja, joihin ei luultavasti enää viikonloppuna ole asiaa.

– Ensi viikolla aloitetaan pesälaskenta täydellä tohinalla, ja silloin meillä on kalusto ja vapaaehtoisporukka täysin hommissa. Yöpakkasten jälkeen hiihdetään aamuyöstä niitä paikkoja joihin suksilla pääsee, muuten käytetään kelirikkoaluksia. Tänä vuonnahan ei tule normaalia pesälaskentaa, kun luonnonpesiä ei ole, vaan me kierrämme apukinospaikat. Myös vanhat tiedetyt synnytyspaikat avojäällä kierretään ja yritetään saada kuuttiluku mahdollisimman tarkaksi, Sipilä kertoo.

Tero Sipilä arvioi, että ensimmäiset tulokset pesälaskennoista saadaan jo pääsiäisen tienoilla. Lukua varmistetaan vielä jäiden lähdettyä, kun veneillä päästään kiertämään pesäpaikat uudestaan. Silloin alueet tarkastetaan pintasukeltamalla ja etsinnässä ovat istukat ja mahdolliset kuolleet kuutit.

Vääränlaisella leikkaamisella voi pahimmillaan pilata omenapuun. Siksi on tärkeää, että kotipuutarhuri hallitsee muutamat perussäännöt.

Hortonomi Marjaana Meurosen mukaan yksi neuvo on ylitse muiden.

- Omenapuiden leikkaaminen on kuin lasten kasvattaminen. Ensimmäiset 15 vuotta kun hoitaa oikein, myöhemmin ei tarvitse sekaantua. Alkukasvatusta ei kannata laiminlyödä.

Tyypillinen virhe on jättää nuoret puut leikkaamatta, koska omenasatoa halutaan mahdollisimman nopeasti, tietää hortonomi.

Jos omenapuun leikkaaminen kuulostaa heprealta, perussäännöt on helppo ottaa haltuun. Yksi metsään menon paikka on taimikaupoilla.

- Tavallinen harrastaja haluaa puun, jossa on omenia jo ostohetkellä. Se on usein vääränlainen taimi. Ammattilainen ottaa piiskataimen eli noin vuoden ikäisen taimen, jossa ei ole vielä kunnon oksia. Siitä voi kasvattaa oikeanlaisen.

Myös sillä on merkitystä, onko puun runko kääpiöivä, normaali vai hillitysti kasvava.

- Jos ei osaa leikata ja tietää, että omenapuun toivekoko on pieni, kannattaa valita kääpiöivä. Silloin omenapuu tulee yleensä nuorena satoikään, hortonomi Meuronen sanoo.

Liian paksut oksat haittaavat kasvua

Kasvavasta taimesta on leikattava esimerkiksi kilpalatvat. Niillä tarkoitetaan latvoja, jotka haaroittuvat rungosta miltei samasta kohdasta. Eniten rungon jatkeelta vaikuttava latva säästetään, muut leikataan poikki tyvestä niin, että kaulus jää ehjäksi.

Meuronen huomauttaa, että minkäänlaista tappia leikatun latvan tyveen ei pidä jättää. Leikkaamisesta tullut haava paranee usein parhaiten itsestään.

- Jos puuta leikataan oikea-aikaisesti eikä tehdä kahden euron kolikkoa suurempia haavoja, haavanhoitoaineet ovat pelkästään haitaksi.

Jos taimesta kasvaa oksia, jotka ovat lähes rungon paksuisia, ne kannattaa poistaa, neuvoo Meuronen.

- Oksan maksimaalinen paksuus on yksi kolmasosa rungosta. Sitä paksumpi oksa häiritsee puun tasapainoa ja on liian määräävä runkoon nähden.

Vanhat sukkahousut hyötykäyttöön

Puuta istuttaessa oksien suuntaan voi myös vaikuttaa. Vanhat sukkahousut ovat oiva apuri.

- Sukkahousujen molempiin teriin pannaan kivi ja housut laitetaan taivuttamaan oksaa. Silloin oksa puutuu kesän aikana niin, että oksakulma muuttuu.

Hortonomi Marjaana Meuronen huomauttaa, että kasvavaa puuta hoitoleikatessa kannattaa muistaa, että oksista saa poistaa kerralla enintään 20 prosenttia. Istutusleikkauksessa oksia voi karsia reippaammin.

- Kun kasvi on astiataimi, jonka juuristoa avataan istutusvaiheessa, on vain hyvä, ettei se joudu juurruttamaan koko oksamassaa. Latvuksen pienentäminen helpottaa juurtumista.

Heinäkuussa kuntakeskuksen asuinhuoneiston kaltaisista tiloista ison tien varteen muuttanut kunnaneläinlääkärin vastaanotto alkaa olla lopullisessa asussaan.

– Pikkuhiljaa on saatu kalusteita ja tarvikkeita ja nyt on kaikki huoneet sellaisessa toiminassa, kuin oli ajateltu, kertoo eläinlääkäri Paula Kurth.

Tervolan maamerkkeihin kuuluva Kuksa -huoltoasema on eläinlääkärin naapurina ja se onkin helpottanut uusien asiakkaiden ohjaamista vastaanotolle.

– Kyllä on ollut päivystysaikaan kauempaakin tulevia asiakkaita helpompi nyt neuvoa. Vaikka ei tuntisi Tervolaa, niin tuo Kuksa yleensä tunnetaan, Kurth sanoo.

Kurth kiittelee tiloja monella tapaa toimiviksi. Esimerkiksi vastaanoton yhteydessä sijaitseva lämmin autotalli mahdollistaa sen, ettei lääkkeitä tarvitse lastata välillä pois auton kyydistä.

Kompakti alue

Kurthin lisäksi kunnassa on toinen eläinlääkäri, jonka kanssa työt jaetaan.

– Aamulla vastaillaan puhelimeen ja sitten päivä käynnistyy pieneläinvastaanotolla ja iltapäivällä tehdään suureläinmatkoja. Lampaitakin tällä alueella on paljon, Kurth kertoo.

Päivystysaikaan Kurthin ja kollegan vastuualueeseen kuuluvat Tervolan lisäksi Tornio, Keminmaa, Kemi ja Simo.

– Tämä on kuitenkin aika pieni päivystysalue, että aivan mahdottomia ajomatkoja ei edes päivystysaikaan tule muuhun lappiin verratuna.

Pulla uunissa?

Viimeisimpänä uusiin vastaanottotiloihin valmistui suureläimien käsittelyyn soveltuva tila, jossa hevosenkin saa napakasti pysymään tutkittavana.

Avointen ovien -tapahtumassa tilan ensimmäisenä pääsi testaamaan 23-vuotias suomenhevostamma Vikun Vietti.

Tammalta tarkistettiin ensin etupää ja sitten otettiin tunnustelemalla selvää, onko kesällä tiedossa pienten kavioiden kopsetta.

– Tällä on omanlaisensa kohtu. Ei käteen heti tunnu, että onko kantava, puhelee eläinlääkäri Saana Manninen.

Manninen antaa varmuuden vuoksi työparinsa tunnustella myös.

– Ei siellä ole varsaa, sanoo Kurth lopulta ja saa tulosta jännittäneet avoimien ovien kävijät huokaamaan pettymystä.

Vikin omistaja Päivi Lammi sanoo, että oli vähän arvellutkin lopputulosta, mutta tämän jälkeen vanha tamma saa ryhtyä nauttimaan elämänsä ehtoopuolesta eikä sitä enää siemennetä.

Kannuksen, Kalajoen ja Kokkolan alueille suunnitellun Mutkalammin tuulipuiston ympäristö- ja maisema vaikutukset jäävät nyt valmistuneen YVA-selostuksen mukaan korkeintaan kohtalaisiksi, mutta pääasiassa vähäisiksi. Ympäristövaikutuksia arvioidaan 300-sivuisessa raportissa.

YVA-selostuksessa on tutkittu nollavaihtoehdon lisäksi neljää erikokoista tuulipuistovaihtoehtoa, joista laajin toisi alueelle sata voimalaa. Pienimmässä vaihtoehdossa tutkitaan 36 voimalan pystyttämistä. Kukin tuulivoimalatorni kohoaisi 142 metrin korkeuteen, lavan pituus olisi 58 metriä ja voimalan yksikköteho olisi 3 MW.

PROKON Wind Energy Finland Oy:n Mutkalammin tuulipuiston arvioitu sähköntuotto 300–800 GWh hankkeen laajuudesta riippuen. Vertailun vuoksi Kalajoella sähköä kuluu 145 GWh vuodessa ja Kannuksessa 73 GWh. Kokkolan Energia myi kuluttajille viime vuonna sähköä 336 GWh, puolet tästä tuotettiin Kokkolassa sijaitsevilla voimalaitoksilla.

Maisemavaikutukset suurimpia

Merkittävimpiä hankkeesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ovat maisemavaikutukset, vaikutukset pesimälinnustoon, muuhun eläimistöön, melu- ja välkevaikutukset sekä vaikutukset lähiasutuksen asumisviihtyisyyteen. Nämä kaikki on arvioitu korkeintaan kohtalaisiksi, eli luonnonympäristölle tai ihmisille hankkeesta ei pitäisi YVA-selostuksen mukaan aiheutua liian haitallista vaikutusta. Lisäksi esimerkiksi hankkeen melu- ja välkevaikutusta voidaan tarvittaessa lieventää.

Selostus arvioi, että mitkään vaikutukset eivät olisi yhdessäkään hankevaihtoehdossa niin merkittäviä, että hanketta ei voisi toteuttaa. Myöskään merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden suunnitteilla olevien tuulipuistojen kanssa ei ole arvioitu aiheutuvan.

Tuulipuisto muuttaa maisemakuvaa eniten tuulipuiston lähialueella, noin 3 kilometrin etäisyydellä voimaloista. Hankkeen vaikutukset maankäyttöön, eli maa- ja metsätalouteen, virkistyskäyttöön, turkistarhaukseen ja maa-ainesten ottoon arvioidaan kokonaisuudessaan vähäisiksi.

Maisemalliset vaikutukset arvioidaan kohtalaisiksi maakunnallisesti arvokkailla Himangan peltoalueella, Korhoskylän valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristökohteessa, osassa Raution maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristökohteita, maakunnallisesti arvokkaalla Tyngän ja Pitkäsenkylällä alueella, Kärkisen Mäkitalonmäen maakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristökohteessa ja Mutkalammin paikallisesti arvokkaalla maisema-alueella.  Muissa alueen maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa kohteissa vaikutukset jäävät vähäisiksi. Suppeammissa vaihtoehdoissa vaikutukset eivät ulotu kaikille edellä mainituille alueille.

Uusia teitä hanke vaatii enimmillään 43 kilometriä ja vanhoja teitä on kunnostettava 26 kilometriä. Tiestöön ja voimaloiden perustuksiin kuluu mursketta ja hiekkaa enimmillään 662 000 kuutiometriä. Mutkalammin läheisyydessä on paljon murskeen ja hiekan ottoalueita. Tiet ja voimalat vievät laajimmassa vaihtoehdossa 108 hehtaaria maa-alueita. Metsäalueen laajuus hankealueella on 4330 hehtaaria.

Melu pysyy ohjearvoissa – välkevaikutukset voimakkaampia

Melumallinnuksen mukaan eri hankevaihtoehdoissa suunnitteluohjearvot eivät ylity yhdenkään asuin- tai lomarakennuksen kohdalla, minkä takia meluvaikutusta voidaan pitää suurella osalla aluetta vähäisenä. Joillakin alueilla meluvaikutus saattaa olla kuitenkin tätä suurempaa.

Kilometrin säteellä, lähimmillään 800 metrin päässä voimaloista asuu laajimmassa vaihtoehdossa 150 asukasta, asuinrakennuksia on 50 ja loma-asuntoja viisi. Kahden kilometrin säteellä torneista asuu 257 asukasta 98 kodissa, loma-asuntoja on 27. Viiden kilometrin säteellä voimalatorneista asuisi jo tuhat asukasta, asuinrakennuksia olisi 365 ja loma-asuntoja 79. Suppeimmassa vaihtoehdossa lähimmät talot olisivat yli 1,5 kilometrin päässä voimaloista.

Auringon paistaessa voimaloiden takaa syntyy niin sanottua välkevaikutusta kun valo ja varjo vilkkuvat. Tätä välkevaikutusta on arvioitu mallinnuksella. Laajimmassa vaihtoehdossa välkealueella olisi 22 asuin- ja lomarakennusta. Välkkeen merkittävyys arvioidaan kohtalaiseksi. Mallinnusten perusteella joidenkin voimaloiden aiheuttamaa välkettä joudutaan mahdollisesti rajoittamaan teknisesti.

Luonto- ja virkistyshaitat vähäisiä

Merkittävimmät melu- ja maisemahaitat virkistystoiminnalle arvioidaan syntyvän Hietajärven ja Pitkäjärven alueille. 

Tuulipuistohankkeen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia ei pidetä merkittävinä, koska erityisen arvokkaita kasvilajeja tai luontokohteita ei ole uhattuna, vaikka kyseessä on laaja-alainen hanke.  Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvaa vaikutusta voidaan pitää suurella osalla hankealuetta kaikissa vaihtoehdoissa vähäisenä.

Linnuston arvioidaan pääpiirteissään pysyvän entisellään, mutta mahdollisesti hanke johtaisi herkimpien lajien, kuten metson, petolintujen, kurjen ja joutsenen joidenkin reviirien autioitumiseen.

Vaikutukset eivät olisi kuitenkaan merkittäviä, koska yhdelläkään lajilla seudullinen populaatio ei vaarantuisi. YVA-selostus arvioikin tuulivoimapuiston vaikuttavan pesimälinnustoon korkeintaan kohtalaisesti kaikissa hankevaihtoehdoissa.

Selostukseen voi tutustua kirjastoissa ja viiden kunnan virastossa, ja siihen voi ottaa kantaa toukokuun puoliväliin asti. Yleisötilaisuus pidetään Kalajoella Märsylän koululla tiistaina 15.4.2014 kello 14.30

Esimerkiksi Kuhmossa metsä on lähellä. Metsämarjat tulevat tutuksi jo pienenä ja halkohommia voi opetella nuorella iällä. Näin on tehnyt kuhmolainen Aleksi Immonen Kontion koulusta.

– Olen minä kaatanut puita. Olen kysynyt ukilta luvan, että saanko pieniä puita kaataa. Myös ukki on kaatanut puita meidän mökiltä ja minä olen auttanut latoamaan niitä kärryyn.

Aleksi Immosen mielestä parasta metsässä on luonto, metsien tutkiminen ja lintujen laulaminen.

– Olen innokas metsäpoika. Liikun metsässä aika paljon ja katselen kaikenlaista. Sain lahjaksi tutkimusoppaan ja sen kanssa katselen lintuja ja kukkia. Keväisin katselen, onko näkynyt jo leskenlehtiä. Puut voivat hyvin. Jos koivussa on naavaa, niin se on terve. Yleensä käyn ukin tai isin kanssa sahaamassa puun pois, jos se on kaatunut tien yli.

Myös Ira Lehto Konton koulusta on metsän ystävä.

– Olen kerännyt marjoja ja sieniä mummon kanssa. Metsässä on paljon mehiläisiä, niitä pitää varoa. Puusta voi rakentaa isoja taloja, kyllä sairaalankin voi puusta rakentaa. Isona tahdon rakentaa puutalon ja tehdä puutaideteoksia. Pöllöjä ja metsoja, niitä olisi kiva tehdä, Ira Lehto kertoo.

Kiina suunnittelee siirtävänsä osan hallinnosta, yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja sairaaloista pois pääkaupungista Pekingistä, jonka ilmasta saasteet tekevät yhä huonompaa.

Valtion tiedotusvälineiden mukaan useita virastoja ja laitoksia lähtisi Pekingistä evakkoon Baodingin kaupunkiin, joka sijaitsee noin 160 kilometrin päässä Pekingin lounaispuolella. Siirron aikataulua tiedotusvälineet eivät kerro.

Hallituksen asettaman asiantuntijaryhmän viimekuisen raportin mukaan saastesumu on tehnyt Pekingistä miltei elinkelvottoman. Myös kansalaisten ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään yhä kuuluvammin.

Tyytymätön on myös presidentti Xi Jinping. Pekingin pitää saastumisen lisäksi hallita väestönkasvuaan ja "lakata leviämästä kuin pannukakku", Xi sanoi tavatessaan hallituksen ministereitä viime kuussa.

Pekingissä on 21 miljoonaa asukasta. Pieni ei ole myöskään Baoding: siellä asuu jo nyt yli 11 miljoonaa ihmistä. Pekingin tavoin myös Baoding on voimakkaasti teollistunut.

Viranomaiset ovat luvanneet useita kertoja, että Kiinan pahaan saasteongelmaan tartutaan etenkin maan teollistuneimmissa itäosissa. Käytännössä on tehty hyvin vähän.

Lappeenranta menestyi WWF:n Earth Hour City Challenge -kilpailussa. Kilpailuun osallistui yhteensä yli 160 kaupunkia 14 maasta.

Ainoana suomalaiskaupunkina kilpailuun osallistunut Lappeenranta valittiin kisassa 14 parhaan kaupungin joukkoon.

14 parhaan kaupungin joukossa Lappeenrannan lisäksi olivat esimerkiksi Kööpenhamina, Tukholma, Soul ja Edmonton.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimen ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen kertoo tiedotteessa, että Lappeenrannan asukkaat ja opiskelijat ovat kaikki olleet edesauttamassa hyvää sijaa.

Lisäksi Räsänen mainitsee kaupungin osaavina toimijoina Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja biovoimalaitos Kaukaan Voima oy:n

Kansainvälisen tuomariston mukaan voittajaksi yltänyt Kapkaupunki näyttää kestävän kehityksen saavutuksillaan ja suunnitelmillaan mallia muulle maailmalle.

Kaupunki on siirtynyt pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja erityisesti Kapkaupungin aurinkoenergialla toimiva vedenlämmitysjärjestelmä sai tuomaristolta kiitosta.

Kapkaupunki nimettiin voittonsa myötä kansainväliseksi Earth Hour -pääkaupungiksi.

Maailman suurinta ilmastotempausta, WWF:n Earth Houria, vietetään tulevana lauantaina klo 20.30–21.30.

Hämmentynyt nuori joutsen sotki päivällä liikennettä Helsingin Hakaniemessä. Lintu yritti kävellen Hakaniemen suuntaan, mutta ei päässyt perille.

Välillä lintu yritti sillan kaiteen yli, mutta ei uskaltanut. Sitten se lähti kävellen keskelle ajotietä, mutta onneksi paikalle sattuneet ohjasivat sen takaisin jalkakäytävälle.

Lopulta paikalla olleet ihmiset ohjasivat linnun Kaisaniemenlahdelle ja tilanne päättyi hyvin.

Vesistötarkastaja Petteri Kemppi Keski-Suomen ELY-keskuksesta kertoo poikkeuksellisen kovan ääntelyn johtuvan muun muassa railojen runsaasta syntymisestä. Kemppi arvioi, että ilmiötä selittävät osaltaan isot lämpötilavaihtelut eli yöllä on pakkasta, mutta päivällä plusasteita.

Ilmiöön vaikuttanee myös lumen vähäinen määrä.

- Jää on nyt sen laatuista, että tulee paljon railoja ja nehän saattavat olla tosi leveitäkin. Kyllä on epätavallista, että jäät tuollaista pauketta pitävät, sanoo Kemppi

Hänkin on jäiden jumputusta kuullut.

- Menin rannalle ja kuuntelin, että soittaako joku musiikkia siellä, mutta jäät piti sellaista pauketta kuin olisi bassot soineet.

Tuomas Haapalehto tutki soita, joiden ojat oli tukittu tai padottu viidestä kymmeneen vuotta sitten. Tutkimuksen mukaan ojien tukkiminen saa vedenpinnan nousuun. Samalla suoveden ja turpeen kemiallisissa ominaisuuksissa tapahtuu muutoksia, jotka luovat hyvät edellytykset lajiston ja suoekosysteemin toimintojen palautumiselle.

– Alkuperäistä lajistoa palautuukin jo kymmenen vuoden aikana, ja monet tärkeät toiminnot alkavat uudelleen. Esimerkiksi hiiltä sitovan turpeen muodostus alkaa nopeasti, Haapalehto sanoo.

Pitkäaikaisten ojitusten aiheuttamat muutokset entisellä suolla ovat kuitenkin niin isoja, että suo ei välttämättä palaa ennalleen.

– Suomen suot ovat muodostuneet satojen tuhansien vuosien kuluessa, eivät ne ennallistu kuivatuksen jäljiltä kymmenessä vuodessa. Tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että kehitys on toivotun suuntainen, ja ojitetuista soista tulee uudelleen märkiä ekosysteemejä. Vain aika näyttää mihin ne palautuvat, Haapalehto sanoo.

Suomessa on tarkoitus ennallistaa jopa 15 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä.

– Jos ajatellaan soita, se tarkoittaa miljoonia hehtaareja ennallistettavaa. Nämä tutkimustulokset ovat sikäli hyviä uutisia, että halutun kaltaisia muutoksia syntyy jo verraten lyhyessä ajassa, Haapalehto sanoo.

Helsingin Energia esitteli harvalukuiselle mutta aktiiviselle yleisölle arvionsa siitä, miten ilmastopäästöjen vähentämisen eri vaihtoehdot vaikuttavat kaupungin ympäristöön. Tuoreen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan molemmat vaihtoehdot ovat ympäristöllisesti toteuttamiskelpoisia ja paikallisilta ympäristövaikutuksiltaan vähäisiä.

Ensimmäinen vaihtoehto on Hanasaaren kivihiililaitoksen korvaaminen Vuosaaren monipolttoainevoimalaitoksella. Toinen vaihtoehto on nostaa biopolttoaineiden käyttö 40 prosenttiin Salmisaaressa ja Hanasaaressa voimalaitoksissa. Molemmilla vaihtoehdoilla Helsinki saavuttaa ilmastotavoitteensa, mutta Vuosaaren uuden voimalan ansioista ne voitaisiin tekniikan puolesta jopa ylittää.

Joka tapauksessa vanhoja laitoksia remontoidaan polttamaan 5-10 prosenttisesti biopolttoaineita, mutta tämä ei vielä riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Suurin vaikutus meluun ja maisemaan

Yleisötilaisuus järjestettiin, koska Helsingin Energia ja konsulttiyhtiö Ramboll ovat juuri saaneet valmiiksi yli 500 sivuisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA-selostus). Sen mukaan vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa vähäisiä ja merkittävimmin valinta vaikuttaa meluun ja maisemaan Hanasaaressa ja Vuosaaressa. Melu kiinnosti myös yleisöä.

Uuden laitoksen rakentaminen Vuosaareen lisäisi alueen melua ja vaikuttaisi maisemiin. Jo nykyisellään Vuosaaren voimalaitosten melua kantautuu luonnonsuojelualueelle enemmän kuin rajat sallisivat.

Nyt esitetyn arvion mukaan melun lisääntyminen ei ole kovin suurta. Arvion laatijat kertoivat yleisölle, että meluarviot on tehty hieman yläkanttiin ja todellisuudessa melun pitäisi jäädä arvioitua pienemmäksi. Lisäksi nykyisen melun ei ole ainakaan toistaiseksi osoitettu vaikuttaneen luonnonsuojelualueseen. Uusi voimala varastoineen näkyisi Vuosaaresta selkeästi, vaikka alueella onkin jo valmiiksi kaksi voimalaa ja vieressä satama.

Hanasaaressa muutos meluun ja maisemaan olisi radikaalimpi, kun iso laitos kivihiilikasoineen katoaisi.

Toinen vaihtoehto, eli vanhojen voimaloiden remontointi, näkyisi Salmisaaressa ja Hanasaaressa uusina biopolttoainesäiliöinä ja kuljettimina.

Voimalaitos pieneni ja toimii myös pelkällä biomassalla

Uusimmissa arviossa Vuosaaren laitossuunitelman hyötysuhde on noussut 87 prosentista 90 prosenttiin ja koko on hieman pienentynyt. 

Vuodentakaisiin suunnitelmiin verrattuna laitoksen kaukolämpöteho on laskenut 410 MW:sta 350:een ja sähköteho 240 MW:sta 200 MW:iin. HelEnin mukaan pieneneminen johtuu siitä, että ennusteet kaukolämmön tarpeesta tulevaisuudessa ovat laskeneet. Ennusteita ei pyynnöistä huolimatta suostuttu sen tarkemmin esittelemään liikesalaisuuteen vedoten.

Käytännössä laitoksen pieneneminen tarkoittaa sitä, että polttoaineen varastointitilan tarve vähenee. Tämän hetken arvion mukaan uuden voimalan jäähdytysvettä varten ei tarvitse louhia uutta kallista tunnelia mereen, vaan alueen kolmas voimala voi käyttää samaa tunnelia kuin alueen kaksi vanhempaa laitosta.

YVA-prosessin edellisessä vaiheessa Ely-keskus vaati yhtiötä ottamaan huomioon myös pelkän biomassan polton mahdollisuuden voimalassa ja päivitettyjen suunnitelmien mukainen voimala voi polttaa biomassaa ja kivihiiltä millä tahansa sekoitussuhteella – myös pelkällä biomassalla.

Kivihiilivarasto tulisi laitoksen länsipuolelle

Jos Vuosaaren rakennetaan kolmas voimala, alueen nykyinen kivihiilen varmuusvarasto siirretään muualle. Uuden voimalan käyttöä varten kivihiiltä säilötään sisätiloissa kuukauden tarpeiksi ja ulos kasataan varahiiltä kahden kuukauden tarpeisiin.

Kivihiilikasan pohjoisesta sijoitusvaihtoehdosta ollaan luopumassa, koska se vaikuttaisi enemmän läheiseen Natura-alueeseen. Ensi viikolla julkistettavassa kaavaluonnokseen onkin päätynyt laitosalueen lännen puoleinen vaihtoehto.

Biomassan varastointia varten alueelle rakennetaan kolme siiloa, joihin mahtuu polttoainetta kolmen viikon tarpeiksi.

Mistä biopolttoainetta tulee ja riittääkö sitä?

Yleisö laittoi energiayhtiön edustajat kovimmille biopolttoaineiden riittävyydestä ja kuljetuksen järkevyydestä. Kysymykseen biopolttoaineiden kuljetuksen päästöistä vastattiin, että ne ovat vähäiset, vain 0,2 – 2 prosenttia polttoon verrattuna.

Selvityksen laatijat vakuuttivat, että pääkaupunkiseudun liikenteessä ei vaikutusta juuri huomaa, päädyttiin sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa. Varsin karkean arvion mukaan Vuosaaren biopolttoaineesta 60 prosenttia tulisi vesireittejä pitkin ja 20 prosenttia rekoilla ja junilla kummallakin. Helsingin Energian edustaja heitti ilmoille, että tulevaisuudessa Helsingissä palavaa haketta voitaisiin lastata junaan keskisuomalaisissa terminaaleissa.

Myös biomassan alkuperästä energiayhtiö puhui varovaisin sanankääntein. Haketta nielevän uuden laitoksen tapauksessa kotimaasta voisi tulla noin 60 prosenttia biomassasta, loput esimerkiksi Baltiasta ja Venäjältä. Jos taas vanhat laitokset remontoidaan pelletinpolttoon, voi biopolttoaineiden kotimaisuusaste jäädä 40 prosenttiin.

HelEnin edustajat painottivat, että suuret linjat näyttävät menevän biopolttoaineiden suuntaan ja nyt on hyvin vaikea arvioida, millainen tilanne on kymmenen vuoden kuluttua.

Tutustu ja kommentoi toukokuun alkuun mennessä

Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen voi tutustua mm. Helsingin Energian verkkosivuilla ja kuka tahansa voi antaa siitä mielipiteensä Uudenmaan Ely-keskukselle 8.5. mennessä. Ely-keskus kokoaa lausunnot yhteen ja antaa oman arvionsa YVA-selostuksesta 7.7. mennessä. Helsingin valtuuston tarkoitus tehdä valintansa vaihtoehdoista vuoden 2015 alussa.

Puutarhatuotannon asiantuntija Kirsi Voho ProAgriasta lohduttaa, ettei leikkaamisten suhteen peliä ole suinkaan menetetty. Vaikka tuntuu, että kevät on pitkälläkin, noudattelee kasvukausi vielä aikalailla maaliskuun-huhtikuun alun oloja. Yöpakkaset ja välillä päivänkin pikkupakkaset pitävät kasvien vauhdin maltillisena.

Voho arvioi, että aivan lounaisinta Suomea lukuunottamatta tilanne on samankaltainen koko maassa. Pienilmastollisia eroja sen sijaan saattaa löytyä lyhyidenkin matkojen väliltä: yhden avoimella ja toisen suojaisella pihalla olot voivat olla hyvin erilaiset.

Muutenkin kasvit antavat paljon anteeksi, Voho muistuttaa. Leikkaamista suositellaan tehtäväksi ennen kuin nestevirtaus on kasveissa voimakkaimmillaan. Täydessä lehdessä olevia leikattaessa haavapinnat jäävät märiksi ja puu tai pensas altistuu taudeille ja tuholaisille. Pieniä haavoja kasvit taas kestävät millloin vain:

– Kuivien ja huonojen osien poisto on aina hyvä, sama missä kohtaa kalenteria mennään.

Hötylumesta ei ole kosteuttajaksi

Voho on huolissaan kasvustojen kuivumisesta, sillä juurilla on jäisessä maassa kovemmat talviolot kuin kasvin maanpäällisillä osilla:

– Kasvi alkaa hengittää ja haihduttaa ja kosteutta poistuu. Ja jos se ei voi juuristolla ottaa tilalle vettä, se alkaa automaattisesti kuivua, sanoo Kirsti Voho.

– Veikkaan, että kasvustojen kuivumisia huomataan toukokuussa paljonkin.

Kun lämpötila kohoaa, yöpakkaset loppuvat ja lämpimät tuulet pääsevät puhaltamaan, viherpeukalon kannattaisi avittaa tilannetta kastelemalla silloin tällöin muutamalla ämpärillisellä lämmintä vettä, joka tavoittaisi edes pintajuuriston.

Eniten kärsivät isot kasvit, joilla juuristot ovat syvemmällä, mutta murhe on yleinen, sanoo Voho:

– Sama ongelma on kaikilla kasveilla: marjapensailla, koristepensailla, perenna-alueilla, havukasveilla.

Lumen vaikutukseen ei Vohon mielestä kannata tuudittautua:

– Sen verran hötyä lunta on ollut, että sillä ei ole mitään merkitystä kasvustojen kosteuden ylläpidossa. Kasvit tarvitsevat lisäkosteutusta.