Peipposia on nähty viikonlopun aikana useilla paikkakunnilla Varsinais-Suomessa. Birdlifen Tiira-lintutietopalvelun mukaan maakuntaan on ilmestynyt peipposia jo satamäärin. Esimerkiksi Ruskolla peippoja nähtiin yli 200 ja Naantalissa 75. Enimmillään muuttavia peippoja nähtiin Paraisten Vånössa lauantaina, lähes 500.

Myös yksittäisistä västäräkeistä on tehty havaintoja. Västäräkkejä nähtiin lauantaina ja sunnuntaina ainakin Paraisilla, Uudessakaupungissa ja Turussa.

Yksittäisiä kurkia on niin ikään saapunut maakuntaan. Viikonlopun aikana yksittäisiä kurkia nähtiin eri puolilla maakuntaa. Suurin kurkiaura oli vajaan kolmenkymmenen yksilön suuruinen.

Myös kevään ensimmäiset luonnonkukat ovat putkahtaneet maisemaan. Maskussa, Kankaisten golfkentän lähistöllä on nähty leskenlehtiä, ja lukijamme lähetti kuvan ensimmäisistä sinivuokoista.

Ruotsissa vanhoista skandinaavisista työhevosista kehitetty pohjoisruotsinhevonen on vaarassa hävitä. Uusia varsoja syntyy vuosittain enää 200, kertoo Ruotsin yleisradioyhtiö SVT.

– Jos varsoja syntyy näin vähän, ei kanta selviä, vaan se on vaarassa hävitä, sanoo Stefan Bleckert pohjoisruotsinhevosyhdistyksestä.

Pohjoisruotsinhevonen on yksi kolmesta ruotsalaisesta hevosrodusta. Vain vuosisata sitten pohjoisruotsinhevonen oli yleinen näky ruotsalaisilla tiloilla. Bleckertin mukaan tänä päivänä maassa on enää vain noin 8 000 yksilöä.

Pohjoisruotsinhevosia on kahta käyttötyyppiä, raskasrakenteisia käyttöhevosia ja kevytrakenteisempia ravureita.

Rotua kuvataan hyväluontoiseksi, vakaaksi ja uutteraksi.

Fosfaattikaivosta vastustetaan, sillä sen katsotaan haittaavan muun muassa luontomatkailua, poronhoitoa ja kalastusta. Videon tekijät ovat sitä mieltä, että paikallisten vastustavaa kantaa ei tuoda riittävästi esille.

Videon mukaan Soklin kaivoshanke rikkoo poronhoitolakia ja maankäyttö- ja rakennuslakia.

Kunta hyväksyi kaivosalueen osayleiskaavan lokakuussa äänin 11-5.

Kaivoshanketta valmistelee norjalaisyhtiö Yara, joka haluaa Suomen valtion osallistuvat kaivosradan kustannuksiin.

Video löytyy Youtubesta nimellä Sokli erämaana!

Kevään ensimmäiset kaksi töyhtöhyyppää kävivät tunnusteluretkellä Rovaniemen Suutarinkorvan sulan reunalla jo 14.3. Viime päivinä hyyppiä on tullut ryminällä lisää, sillä laji on havaittu mainakin Kittilän lentoasemalla, Ylitornion Kuivakankaalla ja Ylitornion Närkissä.

- Töyhtöhyyppä on kahlaaja ja jos kerran kahlaajia jo näkyy, niin voidaan kyllä puhua keväästä. Yleensä ne ovat viimeisiä tulijoita, kemijärveläinen lintuharrastaja Pirkka Aalto sanoo.

Hauskannimisellä töyhtöhyypällä on myös hauskoja tapoja.

- Esimerkiksi kun se lentää soidinta, niin se on sellaista epämääräisen perhosmaista lepattelua ja siivistä kuuluu kummallinen jumputus. Kaiken lisäksi töyhtöhyypän ääni on kuin puristelisi vauvan vinkulelua. Sympaattinen lintu, Pirkka Aalto kuvailee.

Pulmuset tulevat tällä viikolla

Toistaiseksi pulmusia on näkynyt harvakseltaan Inaria ja Enontekiötä myöten, mutta lähipäivinä niiden vilkkuvat parvet tulevat yleistymään tienvarsilla.

- Pulmuset tuovat kevään autoilijoille. On tyypillinen kevätnäky, että valkoisia hankia vasten lähtee tienposkesta lentoon mustavalkoisia pulmusia. Voisin melkein luvata, että se on tämän viikon juttu. Pirkka Aalto ennustaa.

 Mustarastaista on tehty kymmenkunta havaintoa eri puolilla Lappia aluettamme ja ensimmäisiä vihervarpusia on ilmoiteltu Rovaniemeltä ja Ranualta. Hippiäisiäkin on nähty jo muutamassa paikassa. Mustavariksesta on tehty havaintoja Pellossa jo ennen maaliskuun puoltaväliä ja keväästä kertovat myös Rovaniemellä ja Ylitorniolla vellovat monikymmenpäiset naakkaparvet. Taviokuurnat levittäytyivät Lappiin jo helmi-maaliskuun vaihteessa.

Kansallislintujamme laulujoutsenia on ilmoitettu yli 200 yksilöä eri puolilta Lappia, pohjoisimmat on nähty Inarin Kettukoskella. Rovaniemen Oikaraisessa ja Vikajärvellä ensimmäiset telkkäparit ovat polskineet sulapaikoissa. Myös harmaalokkeja on nähty eri puolilla Rovaniemeä.

Tuoreita tulijoita olivat myös Savukoskella Kemihaarassa muuttaneet kaksi metsähanhea ja Martissa havaittu naaraspukuinen mustaleppälintu, joka on Lapissa harvinainen.

Viikonloppuna havaittiin Meri-Lapin alueella jo sepel- ja uuttukyyhkyjä ja ensimmäinen punarinta, joten uusia muuttolintulajeja saapunee pohjoisemmaksikin aivan lähipäivinä.

Munia haudotaan jo

Vaikka maisema on edelleen talvinen, on osalla linnuista jo pesintä menossa. Torniossa on seurailtu erään helmipöllöparin pesimäpuuhia, ja lauantai-iltana pesäpöntössä oli jo seitsemän munaa. Pirkka Aallon mukaan helmipöllön pesintä kertoo siitä, että niillä on myyriä syötäväksi.

- Helmipöllö on niin kranttu, ettei koiras rupea edes soidinhuutelemaan, jollei ole varmuutta myyristä. Huonona myyrävuonna koiras kärvistelee ruuan puutteessa ja on ihan hiljaa. Sitten taas, kun myyriä vilistelee hangella ja hangen alla, koiraat innostuvat soidintamaan ja houkuttelemaan naaraat pesimäpuuhiin. Länsi- ja Etelä-Lapissa helmipöllöt ovatkin nyt hyvin äänessä, Itä-Lapissa on ollut hiljaisempaa, Pirkka Aalto kertoo.

Pöllöjen lisäksi pesintää käynnistävät myös myös kotkat, korpit ja käpylinnut.

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO on julkaissut maailmanlaajuisen raportin viime vuoden merkittävimmistä sääilmiöistä. WMO:n mukaan tapahtuneet poikkeukselliset sääilmiöt ovat yhteensopivia sen kanssa, mitä säätieteilijät ovat ennustaneet ilmastonmuutoksen etenemisestä.

Viime vuonna varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla koettiin poikkeuksellisia lämpötiloja. Australiassa vuosi oli kuumin koko sinä aikana, kun säätilastoja on pidetty. Argentiinassa vuosi oli tilastojen toiseksi kuumin ja Uudessa-Seelannissa kolmanneksi kuumin.

Australian helteistä tehtiin tietokonemallinnuksen avulla erikoistutkimus. Sen tulokseksi saatiin, ettei Australian sää olisi käytännössä voinut muuttua niin kuumaksi ilman ihmisen ilmakehää muuttavaa toimintaa.

Maapallon tilastoidun säähistorian 14:sta kuumimmasta vuodesta 13 on sattunut tällä vuosituhannella, WMO toteaa. Tällä hetkellä lämpenemistä tapahtuu erityisesti valtamerissä, sanoo WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud.

- Ilmaston lämpeneminen ei ole seisahtunut. Valtameriemme lämpeneminen on kiihtynyt, ja aiempaa syvemmissä vesissä, Jarraud sanoo. Hänen mukaansa maapallon lämpeneminen tulee jatkumaan satoja vuosia, koska lämpenemistä kiihdyttäviä päästöjä ei ole onnistuttu vähentämään.

- Fysiikan laeista ei voi neuvotella, Jarraud kiteuttää.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa myös sademäärän lisääntymistä ja rannikoiden tulvimista. Tästä esimerkkinä WMO käyttää Filippiineille iskenyttä taifuuni Haiyania, joka oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista maalle saapuneista hirmukyrskyistä.

Muita viime vuoden mainittavimpia sääilmiöitä WMO:n mukaan olivat mm. erittäin kylmän ilman purkautuminen pohjoisilta napa-alueilta eräisiin Euroopan osiin ja Yhdysvaltain kaakkoisosiin, ankara kuivuus eteläisessä Afrikassa sekä rajut sateet Intian-Nepalin rajalla sekä Kiinan koillisosassa ja Venäjän Kaukoidässä.

Arktiset Aromit ry:n mukaan tullitilastojen perusteella eniten ulkomaille vietiin pakastettua puolukkaa, hieman alle 5 miljoonaa kiloa, 12,7 miljoonan euron arvosta. Mustikkaa vietiin 3,2 miljoonaa kiloa 10,5 miljoonan euron edestä.

Puolukkaa vietiin eniten Ruotsiin ja mustikkaa Kiinaan. Viennin kohdemaista Ruotsi, Itävalta ja Saksa olivat tärkeimmät. Ruotsiin pakastettua puolukkaa vietiin teollisuudelle 1,8, Itävaltaan 1,6 ja Saksaan 1,3 miljoonaa kiloa. Pienempiä määriä vietiin mm. Belgiaan, Tanskaan, Ranskaan, Viroon ja Japaniin.

Puolukan viennin kohdemaita on parisenkymmentä ja viime vuosina uusina ovat tulleet mukaan Aasian maat, USA ja uudet EU:n jäsenmaat. Tuoreena puolukkaa vietiin Ruotsiin ja Sveitsiin noin 761 000 kiloa.

Mustikan viennin kohdemaat ovat kokeneet suurimman muutoksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pakastettuna mustikkaa vietiin runsaat 3,2 miljoonaa kiloa arvoltaan 10,5 miljoonaa euroa. Tärkein mustikan vientimaa oli Kiina, jonne mustikkaa vietiin 2,2 miljoonaa kiloa. Toisena tuli Japani 0,5 miljoonan kilon osuudella. Muita tärkeitä viennin kohdemaita olivat Ruotsi, Puola ja Saksa.

Mustikan viennin kohdemaita oli toistakymmentä. Aasian maat ovat kasvattaneet viime vuosina osuuttaan Euroopan maiden kustannuksella. Tuoreena mustikkaa vietiin Ruotsiin runsaat 758 000 kiloa.

Metsämarjojen vientimäärä on kasvanut kaupallisen poiminnan lisääntymisen ansiosta.

Norppaemo ja kuutti olivat Henttosesta noin sadan metrin päässä, ja hän otti kuvan kiikarin linssin läpi. Tuomo Henttonen kertoo, että norppa on pesinyt samalla paikalla jo monen vuoden ajan. Tänä vuonna pesäpaikalle kolattiin apukinos.

– Poikanen oli jäällä pitkin päivää, ja emo kävi sen luona muutamaan otteeseen, kertoo Henttonen.

– Vaikka norppa onkin tuttu kaveri majaillessaan mökkirannan läheisyydessä, en ole koskaan aiemmin päässyt näkemään emon imettävän kuuttia. Melkomoinen köllikkä tuo kuutti näyttää olevan, eiköhän tuo lie kymmenkiloinen, arvelee Henttonen.

Tammelalaiset ja loppilaiset vastustavat tiukasti Forssan seudun suunnitelmia pumpata vettä heidän kotinurkiltaan. Vastakkain ovat veden tarve ja luontoarvot sekä historialliset arvot.

Tammelan Portaassa pelätään esimerkiksi sitä, että historialliset juoksuhaudat romahtavat Kellarinmäkeen tehtävään vedenottamoon. Lopen Räyskälässä pelätään luonnonkauniin Pernunnummen puolesta.

Forssan seudun kunnat suunnittelevat vetävänsä vesiputket Forssaan ensin Portaasta ja sitten Räyskälästä, sillä ne tarvitsevat varavettä.

Tammelan Portaan kylässä Hämeen Härkätien varrella kyläläiset katsovat, että veden pumppaaminen on ristiriidassa niin vesilain, ympäristölain, muinaismuistolain kuin luonnonsuojelulain kanssa.

- Kasvisto on sellaista, että täällä on useita rauhoitettuja ja vielä useampia uhanalaisia kasveja tämän Vääräojan vesistön varsilla, sanoo kyläläinen Kalevi Vuoriranta.

Esimerkiksi kämmeköitä?

- Kämmeköitä, on punakämmekkää.

Vanhoilla juoksuhaudoilla on paikallisille historiallinen arvo

Jokaisella kylällä on omat historialliset paikkansa. Portaalaisilla niitä on monta, esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat. Kyläläiset pelkäävät, että juoksuhaudaat valuvat vedenpumppaamon kaivantoihin.

- Minun mielestäni, koska nämä ovat muinaismuistolain nojalla suojeltuja nämä juoksuhaudat, niin sitä pitäisi noudattaa. Ja vettä pystytään kyllä ottamaan muualtakin kuin tästä kylän keskeltä, ja rikkomaan jotakin sellaista, joka on ollut täällä tosi kauan, sanoo portaalainen Seppo Kujala.

Eräskään talo Portaassa ei saanut maalämpöä siitä syystä, että alla on pohjavesiesiintymä, muistuttaa Leena Lähteenkorva.

Hämäläisen luonnon puolesta taistellaan myös Lopen Räyskälässä. Siellä pelätään vedenoton vaikuttavan arvokkaan Pernunnummen luontoon.

Heikko jäätalvi on laittanut norpat liikkeelle Itämerellä. Lisääntymisikäiset norpat etsivät vahvempia pesintäjäitä. Heikosta jäätilanteesta huolimatta Perämeri tarjoaa norpille Itämeren parhaat pesintäolot.

Norpat ovat etsineet tavallista enemmän pesintäpaikkoja erityisesti Perämeren pohjukasta.

Satelliittiseurannassa olevat aikuiset norpat ovat liikkuneet tänä talvena jään reunoja seuraillen Perämeren pohjukan ja Merenkurkun välillä. Valtaosa nuorista norpista on liikkunut paikallisemmin.

Norppahavaintojen määrä nousee

Tällä hetkellä vain Perämeren pohjukassa on jäätä. Tyypillisesti Perämeri ja Merenkurkku ovat vahvan jään peitossa helmi-maaliskuussa, jolloin norppa pesii. Jäätilanne voi heikentää pesintää ja se vaikuttaa myös karvanvaihtoon.

Vähäiset kevätjäät voivat tuoda kauempana merellä viihtyvät norpat tavallista lähemmäksi rannikkoa viimeisten jäiden perässä. Keväällä Perämeren rannikoilla tullaankin todennäköisesti tekemään norppahavaintoja poikkeuksellisen paljon.

Kevätauringon paisteen myötä kotipihoissa syntyy ajatuksia kompostin perustamisesta, jos sellaista vielä puutarhasta löydy. Kompostin perustamiselle on pitkät perinteet Suomessa, mutta nykymaailma on tuonut omat säännöt myös kompostoinnille.

– Kunnilla on omat määräyksensä kompostin sijoittamiseen, jotka perustuvat jätehuoltomääräyksiin tai ympäristösuojelumääräyksiin. Perusperiaatteena kuitenkin on, että komposti tulee sijoittaa siten, ettei siitä tule merkittäviä haju-, hyönteis- tai muita haittoja, kertoo ympäristötoimenhoitaja Arttu Tuominen Ulvilasta.

– Naapurin kanssa kannattaa etukäteen neuvotella kompostin sijainnista, jotta säästytään ikävältä jälkipyykiltä.

Joillakin paikkakunnilla kompostin etäisyys raja-aidoista voidaan määrittää tarkemmin. Pääsääntöisesti komposti tulisi olla vähintään neljän metrin etäisyydellä naapurin rajasta. Ulvilassa on pidetty suositusrajoituksena metriä naapurirajasta.

Vanhan ajan tunkio ei käy taajamassa

Perinteinen avokomposti, eli niin sanottu tunkio sopii harvaanasutuille alueille, mutta lähiössä ei pelkkä puukehikko riitä.

– Jos haluaa kompostoida kaikki elintarvikejätteitä myöden, niin silloin pitää olla tarkoitukseen sopiva kompostisäiliö, johon haittaeläimet eivät pääse ja joka pitää hajut sisällään, Tuominen sanoo.

– Pelkkään lehtikompostoriin riittää lauta- tai verkkokehikko, eikä se kummoisia perustustoimenpiteitä vaadi.

Jos kompostointia ei hoideta oikein, naapurikiistat puhkeavat hajun myötä kesäkuumalla.

– Valitettavan usein näitä tilanteita tulee vastaan, kun ne kalanperkuujätteet on avokompostiin heitetty. Lähes aina tilanteet saadaan selvitettyä huomautuksia antamalla ilman uhkasakkojen lankeamista, ympäristötoimenhoitaja Arttu Tuominen toteaa.

Kotimaiset Kasvikset ry valitsi Vuoden 2013 laatutuottajaksi Harjunpään Taimiston Karijoelta. Puutarhuri Heidi Eriksson on pitänyt taimitarhaa jo liki 30 vuotta. Perennoihin eli monivuotisiin kukkiin erikoistuneessa tarhassa pienet pionin idut ovat tähän aikaan keväästä juuri ja juuri näkyvissä.

– Aluksi kasvatin kaikennäköistä taimistokasvia. Sitten perennat kaikista eniten sieppasi, niistä tuli minun juttuni. Hiljattain katselin lapsuuden kuvia ja melkein kaikissa niissä olin kuvattuna kukan kanssa, muistelee Eriksson.

Lämpimistä maista tulee kylmää puhuria

Ennen myyntiä tarhan kaikki taimet karaistaan talvettamalla, eli niitä pidetään kylmässä läpi talven. Näin varmennetaan, että ne kestävät suomalaisessa ilmastossa. Kasvien menestykselle tärkeää on juuri kasvuvyöhyke. Pohjoisessa menestyvät kylmään ilmaan sopeutuneet kasvit. Tästä huolimatta suomalaisten taimistojen suurin uhka tulee Etelä-Euroopasta.

– Idut voidaan aluksi kasvattaa Italiassa, minkä jälkeen ne matkaavat Hollantiin tai Tanskaan, ja sieltä ne tulevat suomalaisille markkinoille. Eiväthän ne toki ole yhtä kestäviä kuin Suomessa kasvatetut kasvit, vakuuttaa Eriksson.

Perennoista noin neljännes tulee ulkomailta. Ryhmäruusutaimet, tuijat ja marjakuuset tulevat kokonaan ulkomailta.

– Paine ulkomaan tuonnissa on vahvaa. Keskimäärin vain puolet taimista tulee kotimaisilta tarhoilta, sanoo toiminnanjohtaja Jyri Uimonen Taimistoviljelijät ry:stä.

Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, mutta Uimonen arvioi, että Suomessa taimikaupassa liikkuu vuosiittain noin 150 miljoonaa euroa. Päätoimisia taimitarhoja Suomessa on noin 100.

Lapista isoisältä perintötaimia

Heidi Erikssonin isoisä oli aikoinaan Lapin ensimmäinen puutarhuri. Hänen perujaan on osa Harjunpään Taimiston kasveistakin.

– Tosin niiden juurruttaminen tänne Etelä-Pohjanmaalle vaati ison työn, naurahtaa puutarhuri. Kolmisen vuotta sitten hän siirtyi blogiaikaan.

– Se lähti omasta kiinnostuksesta kirjottamiseen. Olen aina tykännyt kirjottaa. Se on helppo tapa kertoa ihmisille perennataimiston elämästä ja jakaa hieman perennatietoutta siinä samalla.

Kotipihan kaunistajan yleisin kysymys puutarhurille koskee kukkapenkkiä.

– Jos ensimmäistä kukkapenkkiään laittaa, niin suosittelen kohopenkkiä. Silloin syksyn vedet tai runsaat sateet eivät jää pilaamaan eivätkä mädättämään kasvin juuristoa. Näin ne menestyvät huomattavasti paremmin, neuvoo Eriksson.

Hailuodon kunta ja Oulun kaupunki pyysivät lokakuussa 2013 ympäristöministeriöstä tarkennettua lausuntoa Oulunsalon ja Hailuodon välisestä kiinteästä tieyhteydestä. Ympäristöministeriö on antanut tarkennetun Natura-lausunnon 24.2.2014.

Liikennehanketta voidaan jatkaa, sillä Ympäristöministeriö katsoo, että pengertie voidaan toteuttaa niin, ettei se vaikuta merkittävän kielteisesti Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin.

Ympäristöministeriön mukaan tarkennettu jääeroosioselvitys on asianmukainen ja jääeroosiosta on saatu entistä tarkempi ja luotettavampi käsitys.

Kaavaehdotus kuntakäsittelyyn

Hanke jatkuu seuraavaksi Hailuodon ja Oulunsalon välisen merialueen osayleiskaavatyöllä.

Pengertie-siltayhteyttä koskeva kaavaehdotus tulee kuntakäsittelyjen jälkeen virallisesti nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot. Hailuodon kunnan ja Oulun kaupungin hyväksymiskäsittelyyn osayleiskaava päätyy vuoden 2014 lopulla.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus jatkaa maantielain mukaisen yleissuunnitelman laadintaa. Yleissuunnitelma tulee nähtäville ja siitä pyydetään lausunnot yhtä aikaa kaavaehdotuksen kanssa.

Vähäinen lumimäärä sekä Kiikoisjärven ja Mouhijärven pienet valuma-alueet vaikuttavat siihen, että järvien vesimäärä on vaarassa jäädä hyvin matalaksi.

Tavanomaisella säännöstelyllä vesi Kiikoisjärvessä ja Mouhijärvessä laskisi niin alas, että siitä olisi haittaa virkistyskäytölle, ekologiselle tilalle ja kalastolle. Lisäksi järvien alapuoliset joet uhkaisivat kuivua.

Myös Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärven pinnat jäisivät keskimääräistä matalammalle.

Pirkanmaan ELY-keskus onkin saanut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta poikkeusluvan poiketa Sastamalassa sijaitsevien järvien normaalista kevätaikaisesta säännöstelystä.

ELY-keskus vakuuttaa, että säännöstelyluvasta poikkeaminen ei aiheuta haittaa vedenottamiselle, eikä se aiheuta haitallista muutosta jätevesien laimenemisolosuhteisiin

Säännöstelymuutokset eivät myöskään lisää alapuolisten uomien syöpymisriskiä tai vaikuta järvien rantarakenteisiin. Alueella ei ole suojelualueita tai uhanalaisia eliöitä, joiden elinolosuhteisiin vedenkorkeudella on merkitystä.

Mahdollisista vahingoista voi ilmoittaa osoitteeseen Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, PL 297, 33101 Tampere tai sähköpostilla kirjaamo.pirkanmaa(at)ely-keskus.fi.

Keskeisiä teemoja Mustarinnantunturin alueella ovat monimuotoisten luontoarvojen turvaaminen sekä metsästäminen ja kalastaminen. Laadittavien suunnitelmien tavoitteena on sovittaa yhteen eri suojelu- ja käyttöarvoja sekä eri käyttäjäryhmien tavoitteita.

Laadittavien suunnitelmien tavoitteena on sovittaa yhteen eri suojelu- ja käyttöarvoja sekä eri käyttäjäryhmien tavoitteita. Metsähallituksen tavoitteena on kaikkien paikallisten toimijoiden ja käyttäjäryhmien sitoutuminen yhdessä tehtyihin linjauksiin.

Suunnittelun kuluessa järjestetään mahdollisuuksia keskustella Mustarinnantunturin alueen käytöstä suunnitelman tekijöiden kanssa, ja suunnittelusta tiedotetaan Metsähallituksen verkkosivuilla (www.metsa.fi/hks sivu "valmisteilla olevat suunnitelmat").

Suunnittelualue on laaja aapasoiden ja vanhojen metsien erämaakohde. Lähteet ja tihkupinnat tekevät alueesta myös edustavan pienvesikokonaisuuden. Alueen pääkäyttömuoto on kaikenlainen eräharrastus; metsästys ja kalastus. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 10 000 ha.

Suunnittelualueeseen kuuluu Mustarinnantunturin Natura-alue, joka koostuu Mustarinnantunturin luonnonsuojelualueen lisäksi Kiekinkairan ja Palotunturin vanhojen metsien suojeluohjelma-alueista ja Mustarinnantunturin seutu -soidensuojeluohjelma-alueesta. Näiden lisäksi suunnittelualueella on kolme muuta suojelukohdetta: Kiekinkaira, Julmalampi-Kolkonoja ja Takkutunturi.

Ulkoilun hyödyt vahvistuvat paljon ulkoilevilla. Myös riittävän laajat kaupunkiluontoalueet palauttavat stressistä. Luontoympäristöjä tulisikin hyödyntää entistä enemmän stressin hallinnassa ja kehittää niihin perustuvia hyvinvointia tukevia palveluja.

Metsään perustuvia palveluja voidaan lisätä ja monipuolistaa, mutta kehittäminen edellyttää aiempaa määrätietoisempaa ja eri sektorit ylittävää yhteistyötä.

Luonnon hyvinvointihyötyjen merkitys kasvaa

Suomalaisille virkistäytyminen luonnossa on yhä enemmän terveyden ylläpitämistä ja hyvinvoinnin tukemista. Mitä suurempi osuus vapaa-ajasta käytetään luonnossa ulkoiluun, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan ja sitä vahvempaa on emotionaalinen hyvinvointi. Ulkoilun hyödyt vahvistuvat paljon ulkoilevilla. Myös riittävän laajat kaupunkiluontoalueet palauttavat stressistä. Luontoympä­ris­tö­jä tulisikin hyödyntää entistä enemmän stres­sin hallinnassa ja kehittää niihin perustuvia hyvinvointia tukevia palveluja.

Ulkoilun suosio vapaa-ajanharrastuksena on säilynyt. Tuoreimman väestökyselyn mukaan lähes kaikki (96 %) aikuiset ulkoilevat vuoden aikana keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Kymmenen vuoden aikana eri ulkoiluharrastusten suosio on kuitenkin muuttunut. Kaikenlainen luonnon tarkkailuun kuten lintuharrastuksiin osallistuminen on lisääntynyt, samoin muun muassa juoksulenkkeily, vapaa-ajan metsätyöt, veneily ja mökkeily.

Tulevaisuudessa erityisesti lähiluontoalueiden merkitys ja niiden turvaaminen asukkaille korostuu, kun hyvinvoinnin ja terveyden hyödyt ulkoilun motiiveina vahvistuvat. Ilmastonmuutos vaikuttaa talvilajeihin. Noin kaksi viidestä hiihtäjästä luopuu maastohiihdosta, jos lumitalvet harventuvat.

Matkailu keskittyy keskuksiin – suunnittelun tarve kasvaa

Matkailu keskittyy Suomen matkailustrategian mukaisesti keskuksiin. Yhtäältä tiivis rakentaminen säästää ympäröiviä luontoalueita ja mahdollistaa matkailijoiden liikkumisen ilman omaa autoa, toisaalta matkailijoiden toive luonnonläheisestä asumisesta tulee uhatuksi. 

Kyselytutkimusten mukaan matkailijat arvostavat vapaa-ajan asunnosta avautuvia ikkunanäkymiä ja rakentamisen väljyyttä ja niiden tuomaa luonnon kokemista. Lapin matkailukeskusten kehittämisessä tulisikin noudattaa yhä määrätietoisemmin kestävän matkailun periaatteita ja vaalia luontoarvoja.

Matkailukeskusten kehittämiseen tarvitaan vaihtoehtoisia malleja. Esimerkiksi Pallaksella tarve on noussut esille, kun arvokkaalle luonto- ja maisema-alueelle on pyritty rakentamaan täyden palvelun matkailukeskusta.

Myös keskusten suunnittelussa on haasteita. Esimerkiksi kaavoituksessa ei ole täysin huomioitu, että kukin matkailukeskus muodostaa omanlaisensa kokonaisuuden maaseutumaisilla alueilla ja vaatii siten yhteensovittamista monien perinteisten elinkeinojen kanssa.

Luontomatkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä

Kansalaiset hyötyvät metsien tarjoamista virkistyspalveluista monin tavoin. Luontomatkailun paikallistaloudelliset tulo- ja työllisyysvaikutukset ovat huomattavat. Esimerkiksi kansallispuistojen kävijöiden rahankäyttö tuo paikallistalouksiin moninkertaisen tulon verrattuna niiden hoitoon käytettyihin varoihin.

Maksuttomien virkistyspalvelujen suoria hyvinvointivaikutuksia voidaan arvioida myös rahamääräisesti. Arvioiden mukaan esimerkiksi retkeilyalueiden ja kansallispuistojen virkistysarvo on 10–30 euron suuruusluokkaa käyntikertaa kohti.

Näiden alueiden virkistyshyötyjen kokonaisarvo ylittää virkistyspalvelujen ja -rakenteiden tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, joten palvelujen ylläpitoa voidaan pitää yhteiskunnallisesti perusteltuna. Vastaavasti valtion talousmetsissä nykyisin tehtävät metsänhoitotoimet virkistyskäytön edistämiseksi ovat yhteiskunnallisesti kannattavia.

Matkailukeskusten ja kaupunkien lähialueilla voisi olla mahdollista kehittää laajamuotoisempaa maisema- ja virkistysarvokauppaa. Ruka-Kuusamon alueen matkailijat ovat halukkaita maksamaan maiseman laadun paranemisesta ja monimuotoisuuden lisääntymisestä.

Myös metsänomistajien kiinnostus on ajatuksen uutuuteen nähden laajaa, mutta osallistumishalukkuus riippuu korvauksesta ja muista ehdoista.

Metsien käyttö lisääntyy - yhteensovittamisen tarve kasvaa

Kansalaisten ja metsänomistajien lisääntyvä ja monipuolistuva kysyntä metsien erilaista käyttöä kohtaan lisää tarvetta eri käyttömuotojen yhteensovittamiselle. Yhteensovittamisen tarvetta lisäävät myös uudet tavat käsitellä metsiä.

Monipuolistuvat metsien käyttötarpeet ja käsittelymahdollisuudet tukevat toisiaan ja antavat siten paremmat edellytykset löytää hyviä ratkaisuja monitavoitteisen metsäsuunnittelun avulla.

Yhteensovittamisen edellytysten parantamiseksi onkin kehitetty menetelmiä, joiden avulla voidaan kerätä tietoa ja tunnistaa tietyn käyttömuodon kannalta tärkeimpiä alueita sekä alueita, joihin kohdistuu ristiriitaisia käyttöpaineita. Valtion ja kuntien omistamissa metsissä osallistava monitavoitteinen suunnittelu on arkipäivää.

Yksityismetsissä eri käyttömuodot huomioidaan omistajan tavoitteiden mukaisesti. Menetelmäkehitys yksin ei kuitenkaan riitä. Menetelmät olisi saatava myös laajaan käyttöön, jotta niiden avulla voitaisiin arvioida eri käyttömuotojen ja metsien käsittelyvaihtoehtojen vaikutuksia.

Metsästä hyvinvointia -tutkimusohjelman tavoitteet Metlan sivuilla  

Vuoden 2012 ennätysaalis oli  122 tonnia. Valtaosa Tornionjoen lohisaaliista muodostui kahden (49 %) ja kolmen (37 %) merivuoden ikäisistä lohista, joilla oli painoa keskimäärin 6–11 kiloa.

Lohista kalastettiin Suomen puolelta 58,0 tonnia ja Ruotsin puolelta 14,3 tonnia. Vapakalastajat pyydystivät noin 70 prosenttia lohisaaliista.

Lohi houkuttelee kalastajia

Vuonna 2013 Tornion-Muonionjoen ja Könkämäenon muodostamalle lohenkalastusalueelle (ns. yhteislupa-alue) lunasti viehekalastusluvan 9 200 kalastajaa. Kalastajamäärä kasvoi edelleen ja oli selvästi 2000-luvun keskiarvoa (6 100 kalastajaa) suurempi.

85 prosenttia kalastajista oli ulkopaikkakuntalaisia. Suomalaisten ja ruotsalaisten kalastajien lisäksi joella vieraili pari sataa ulkomaalaista kalastusmatkailijaa. Ulkomaalaisista suurimman ryhmän muodostivat venäläiset kalastajat. Vapakalastuksen lohisaaliista noin 60 prosenttia saivat ulkopaikkakuntalaiset kalastusmatkailijat.

Pentti Linkolan nimikkometsä Metsänpeitto laajenee Urjalassa. Luonnonperintösäätiön ostaman runsaan 4 hehtaarin metsäkappaleen myötä alue kasvaa lähes 18 hehtaarin suuruiseksi.

Urjalan Laukeelan kyläkeskuksen tuntumassa sijaitseva Metsänpeitto on Etelä-Suomessa harvinaisen lahopuustoinen metsä. Vesitaloudeltaan metsä on luonnontilainen.

– Kokonaisuudessaan tämä alue on harvinaislaatuinen. Etelä-Suomesta löytää harvoin tällaista ihan lahopuustoista monimuotoista aluetta. Metsänpeitto on rotkomainen alue, missä on useita kallioharjanteita. Laaksojen pohjalla kulkee puro. Se on hyvinkin sulkeutunut metsä ja ihmisen kädenjälkeä näkyy hyvin vähän, toiminnanjohtaja Anneli Jussila Luonnonperintösäätiöstä kuvailee.

Tärkein osa uudesta liitettävästä nelihehtaarisesta osasta on myös lehtokorpea. Vedet valuvat sieltä suoraan alkuperäiselle Metsänpeitolle.

Alueita etsitään edelleen

Luonnonperintösäätiön ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen yhteinen kampanja etsiä Pirkanmaalta suojeltavia kohteita on tuottanut jo tulosta. Lahjoitetuilla rahoilla ostetaan suoraan metsää Pirkanmaalta.

Luonnonperintösäätiön viisi suojeltua pirkanmaalaisaluetta sijaitsevat kaikki eteläisellä Pirkanmaalla, minkä vuoksi haku on nyt päällä erityisesti pohjoispuolelle.

Alueita ei ole aina helppo paikallistaa. 

– Yhtälö on hankala. Meillähän on kiinteistövälittäjän kautta haku päällä, mutta paras tilanne on se, että omistaja itse tarjoaa kohdetta. Yleensä silloin eivät hinnatkaan kohoa ihan pilviin asti, Anneli Jussila kertoo.

Pirkanmaa on Luonnonperintösäätiön näkökulmasta kiinnostava alue.

– Metsät ovat reheviä ja Pirkanmaalla on vähän suojeltua aluetta. Noin 2,5 % metsistä ja suoalueista on tällä hetkellä suojeltu, se on todella vähän.

– Pohjoisella Pirkanmaalla, esimerkiksi Virroilla ja siitä pohjoiseen on paljon metsiä, joilla ei ole teitä ja asutusta. Sieltä voisi löytyä tällaisia suojelunarvoisia alueita, missä uhanalaiset linnutkin viihtyvät. Näistä on jo tullut vähän vinkkiäkin, Jussila sanoo.

Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksen jäniseläintutkimus aloittaa lähiviikkona rusakkojen ja metsäjänisten satelliittipohjaisen seurannan Joensuussa. Ensimmäiset seurantaeläimet varustetaan seurantapannoilla maalis-huhtikuussa. Satelliittipannan saa alkuvaiheessa 5 – 10 eläintä.

Metsäjäniksille ja rusakoille laitetaan kaulaan kevyt, noin 3 – 4 kuukautta toimiva satelliittiseurannan mahdollistava panta:

- Pannassa kiinni oleva laite antaa gps-pohjaisen paikkatiedon gsm-verkon välityksellä. Laite on suomalaista tekoa ja varta vasten jänikselle sen on suunnitellut oululainen keksijä Tuomas Lehto.

- Hankkeessa testataankin samalla uutta pienikokoista villieläinseurantateknologiaa. Ensimmäiset rusakot ja metsäjänikset on jo pannoitettu Botanian kasvitieteellisen puutarhan ympäristöstä, kertoo nuorempi tutkija Riikka Levänen Itä-Suomen yliopiston biologian laitokselta.

Levänen kertoo, että jänikset pyydetään pannoittamista varten vasten laitetuilta ruokintapaikoilta.

Jänikset ja rusakot ensi kertaa satelliittiseurantaan

Tutkija Riikka Levänen kertoo, että aiemmin näitä eläimiä on Suomessa  tutkittu VHF -seurannalla, joka on edellyttänyt tutkijat läsnäoloa suuntimalaitteen kanssa eläinten liikkuma-alueella. Uudentyyppistä GPS-seurantaa sen sijaan ei ole aiemmin tehty rusakoilla, tai metsäjäniksillä.

- Nyt saamme monenlaista tietoa GPS -lähettimien avulla. Pystymme näkemään sen, liikkuuko eläin, vai on se makuullaan. Myös eläimen lämpötilaa voidaan seurata, kertoo Levänen.

Koska seurannassa on sekä rusakkoja ja metsäjäniksiä, paljastaa seuranta myös sen, missä tilanteissa ja miten paljon nämä lajit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

- Nyt onkin erittäin mielenkiintoista aloittaa myös hankkeen ekologinen osuus, joka valottaa käytännössä miten rusakko ja metsäjänis ovat vuorovaikutuksessa elinympäristössään, toteaa yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki.

Ensi vuonna tutkimusta laajennetaan seurannan osalta, jolloin seurannassa toivotaan olevan 20 – 30 metsäjänistä ja rusakkoa.

Saimaan lisäjuoksutukset päättyvät tulevana sunnuntaina. Lisäjuoksutusten lopettamisella ennakoidaan kesää, jolloin vedenkorkeus ei todennäköisesti nouse normaalivyöhykkeen yläpuolelle.

Ennuste perustuu siihen, että Vuoksen vesistöalueella on erittäin vähän lunta ja sen sisältämä vesimäärä on pieni. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen mukaan lumen sisältämä vesimäärä oli 16. maaliskuuta Saimaan valuma-alueella 18 millimetriä. Se on vain 13 prosenttia keskimääräisestä arvosta.

Lisäjuoksutusten lopettamisella varaudutaan myös siihen, että kesällä sataa keskimääräistä vähemmän.

Saimaata on tammikuusta alkaen juoksutettu enintään 800 kuution sekuntivauhtia. Ensi maanantaista alkaen määrä on keskimäärin 700 kuutiota sekunnissa viikossa.

Tällä hetkellä Saimaan vedenkorkeus on vielä normaalivyöhykkeen yläpuolella. Ely-keskuksen ennusteen mukaan vedenkorkeus pysyy huhti-toukokuun ajan lähes samalla tasolla, mistä johtuen juoksutus pysyy samalla tasolla aina toukokuun loppuun saakka.

Meteorologi Antti Kokko Ilmatieteen laitokselta suosittaa etenkin Lapin hangilla liikkuvia suojaamaan silmät aurinkolaseilla, ehkä jopa aurinkovoiteen käyttö kasvoilla on tarpeen.

- Puhdas, uusi lumipeite voi heijastaa yli 80 prosenttia uv-säteilystä, Kokko sanoo.

Antti Kokko mainitsee esimerkkinä Sodankylän.

- Siellä voi nyt aurinkoisena päivänä indeksi nousta korkeimmillaan yhteen, mutta jos siinä on suht uusi, puhdas lumipeite alla, niin sen ja auringon kokonaisvaikutus voi nostaa indeksin lähemmäs kahta.

Uv-indeksi määräytyy auringon korkeuskulmasta ja säätilasta. Lapissa indeksi voi kesäisin nousta korkeimmillaan neljään tai viiteen, Etelä-Suomessa kuuteen tai jopa seitsemään.

Ihmisen on syytä suojautua uv-säteilyltä, kun indeksi ylittää kolmen, mutta meteorologi Antti Kokko korostaa, että jos liikkuu koko päivän Lapin keväthangilla, ainakin silmät olisi suojattava.

Lintu näkee uv-säteilyn

Uv-säteily on ihmisen silmälle näkymätöntä.

- Näkyvän valon spektri  sisältää koko väriskaalan sinisestä punaiseen. Kun mennään sinisestä violettiin ja lyhyempiin aallonpituuksiin, niin mennään alueelle, jonka esimerkiksi linnut näkevät, mutta ihminen ei. Ja kun mennään lyhyempiin aallonpituuksiin, niin säteilyn energia kasvaa. Uv-säteilyllä on siis korkeampi energia kuin näkyvällä valolla, meteorologi Antti Kokko kertoo.

Tämä korkeampi energia pystyy aiheuttamaan muutoksia ihmisen ihossa ja myös kasveissa.

- Ihmisen iho voi reagoida värimuutoksilla eli ruskettumalla, mutta suurina määrinä uv-säteily on myös haitallista. On olemassa melanooman vaara eli muutokset solutasolla, Antti Kokko täsmentää.

Ohut pilvipeite päästää jopa 90 prosenttia auringon uv-säteilystä läpi, paksut sadepilvet ovat huomattavasti tehokkaampia suodattimia. Meteorologi Antti Koko mukaan tuulella ei ole vaiktusta uv-säteilyn määrään.

Ilmatieteen laitos aloittaa uv-kautensa ja mahdollisten varoitusten antamisen 1. huhtikuuta.