Ranskan hallitus on määrännyt huomisesta alkaen vuoropäivät tienkäyttäjille Pariisissa ja lähialueilla. Ensimmäisenä ajovuorossa ovat autot ja moottoripyörät, joilla on pariton rekisterinumero. Ranskalaismediassa pidetään todennäköisenä, että ajokielto jatkuu myös tiistaina, jolloin ajovuorossa olisvat parillisilla rekisterinumeroilla varustetut ajoneuvot.

Ilmansaasteita pyritään vähentämään rajoittamalla ajoneuvojen määrän lisäksi myös ajonopeuksia. Joukkoliikenne on ollut ilmaista viikonlopun ajan.

Ranskan pääkaupungin sää ei ole viime aikoina ollut otollinen saasteiden hajaantumiselle. Lämpimien päivien ja kylmien öiden vuorottelun tuloksena on savusumu, joka uhkaa pariisilaisten terveyttä. Korkeat pienhiukkaspitoisuudet rasittavat hengityselimiä ja sydäntä. Lisäksi ne voivat aiheuttaa astmakohtauksia ja syöpää.

Tuore tutkimus osoittaa todeksi vanhan kansanviisauden: norsulla on pitkä muisti. Samalla ilmeni, että kuulo on niin tarkka, että norsu pystyy pelkästä äänitteestä päättelemään ihmiset, jotka ovat sille suurimmaksi uhkaksi.

Kenialaisen Amboseli-norsusäätiön ja brittiläisen Sussexin yliopiston tutkimuksessa Kenian villinorsuille soitettiin maastoauton kaiuttimista ihmisäänistä tehtyjä tallenteita ja seurattiin norsujen reaktioita. Kokeita toistettiin kahden vuoden ajan.

Tulokset osoittivat, että norsut pystyvät luotettavasti erottamaan kahteen eri kansanryhmään kuuluvat ihmiset ja arvioimaan heidän vaarallisuutensa.

Norsulauma tiivisti rivinsä todennäköisimmin silloin, kun puhuja kuului maasaiheimoon. Maasait laiduntavat karjaa laajalla alueella ja pitävät norsuja kilpailijoinaan muun muassa vesivarojen käytössä. Norsujen kannalta kohtaamiset ovat arvaamattomia ja saattavat johtaa tappamiseen.

Maata viljelevien kambojen äänet eivät hätkäyttäneet norsuja samalla tavoin. Norsut ja kambat pysyvät yleensä poissa toistensa tieltä, sillä viljelijä ei liiku ja norsu osaa kiertää hänen tiluksensa.

Norsujen käytös kokeessa vaihteli myös puhujan iän ja sukupuolen perusteella. Naiset ja pojat eivät aiheuttaneet läheskään yhtä voimakasta kavahtamisreaktiota kuin miehet, Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Tutkijat yrittivät hämäystä teknisillä kikoilla, joissa naisten ääniä muutettiin maskuliinisemmiksi ja miesten vastaavasti feminiinisemmiksi, mutta tutkijoiden hämmästykseksi norsut eivät antaneet sittenkään pettää itseään. Myöskään kaiuttimesta vahingossa lurahtanut pätkä rockmusiikkia ei aiheuttanut laumassa mitään huolta.

Norsu näyttää tunnistavan maasain myös vaatteista

Havainnot ovat ensimmäinen todiste jonkin eläinlajin kehittämästä kyvystä välttää metsästäjiä tunnistamalla vaarallisimmat ihmisyksilöt. Tutkijoiden mukaan on syytä olettaa, että muidenkin kehittyneiden eläinten evoluutio on tuottanut saman tuloksen eli taidon siirtää näin hienovaraista tietoa sukupolvelta toiselle.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että norsujen taito ei rajoitu vain ihmisiin: ne erottavat myös leijonien sukupuolen niiden karjaisuista ja pystyvät laskemaan karjunnan perusteella myös lauman koon.

Myös hajuilla ja väreillä on jo aiemmin tiedetty olevan norsuille merkitystä. Niiden on havaittu reagoivat pelokkaasti maasaimiesten vaatteiden hajuun, toisiin kuin kambojen vaatteisiin, ja punainen väri, jota maasait suosivat, näyttää ärsyttävän norsuja. Äänet kuitenkin kuuluvat jo kaukaa, joten ne antavat norsuille enemmän reagointiaikaa kuin jo näkyviin ilmestyneen ihmisen punainen asu ja tuoksahdus.

Eurajoen älypäiden joukkue keksi nuorten ideointikilpailussa uudenlaisen idean veden uusiokäyttöön. Raumalla järjestetyssä Puhdas Merivesi -tapahtumassa saatiin eilen kymmenkunta ehdotusta vesistön tilan parantamiseksi. Niistä kiinnostavimpien joukkoon nousi Sanna Salosen, Iiro Koskialhon ja Eetu Salmiolan ajatus pisuaarin huuhtelukeinoista.

– Tavoitteenamme on yhdistää pisuaari ja käsienpesu, jotta vettä kuluisi vähemmän. Käytännössä pisuaarin yläpuolelle voitaisiin yhdistää hana, josta käsienpesussa käytetty vesi valuisi pisuaariin ja puhdistaisi sen, nuoret kertovat.

Oras kiinnostui idean hyödyntämisestä

Oras Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Paasikivi pitää ehdotusta kehittämiskelpoisena.

– Idea kuulostaa hyvältä. Kyseessähän on ihan aito ongelma. Käsienpesussa hukkaan valutettava vesi on yleensä aika puhdasta ja voisi olla käyttökelpoista. Lopullisen ratkaisun löytymiseen voi hetki mennä, mutta ehdottomasti kannattaa tutkia miten se voitaisiin tehdä, Paasikivi toteaa.

Eteläisessä Satakunnassa virtaavaa Eurajokea halutaan ruopata tulvasuojelun parantamiseksi.

Ruoppaus tehdään Eurassa Vaanin prykin ja Käräjämäen sillan välillä. Ruoppauksella saadaan parannettua joen virtaamaa, jolloin saadaan paremmin hallittua Pyhäjärven pintaa. Myös kalojen elinolosuhteet paranevat.

Lupien hakeminen kestää todennäköisesti useamman vuoden, joten ruoppaukseen Eurajoella päästäisiin vuonna 2016. Työn hinnaksi tulee yhteensä noin 830 000 euroa. Kustannukset jakautuvat Ely-keskuksen ja Euran kunnan välillä.

Pohjois-Suomen lämpölaitoksissa harkitaan kivihiilen käyttöönottoa. Turpeen verotus on kiristynyt, minkä vuoksi kivihiilestä on tullut alueellisille lämpölaitoksille Kemissä, Torniossa ja Oulussa hyvin houkutteleva vaihtoehto.

Kivihiiltä tarvitaan vähemmän kuin turvetta, joten lämpövoimaloissa seurataan nyt tarkkaan kotimaisen polttoaineen ja tuontitavarana rahdattavan kivihiilen hintaa.

– Kivihiilellä ja turpeella päästökauppa nostaa hintaa, mutta turpeella on vielä Suomen valtion oma keksintö, turvevero. Se tekee turpeesta kalliimman polttoaineen verrattuna kivihiileen eli näin suositaan kivihiiltä turpeen kustannuksella, muistuttaa kaukolämpö-osaston päällikkö Jani Peurasaari Kemin Energiasta.

– Kivihiili alkaa olla järkevä vaihtoehto, kun turpeen verotus on kiristynyt. Ja mikä mahtaa olla tulevaisuudessa biopolttoaineiden saatavuus, pohtii toimitusjohtaja Aki Hakulinen Tornion Voima Oy:stä.

Käyttöpäällikkö Heikki Harjuautti Oulun Energiasta kertoo, että yhtiöllä on kivihiiltä valmiiksi varastoituna, ja sitä voidaan ryhtyä käyttämään, jos hinta laskee riittävästi.

Turvetta haluttaisiin käyttää

Paikalliset energiayhtiöt haluaisivat yhä käyttää turvetta, vaikka se ei välttämättä enää pärjää kilpailussa kivihiilelle.

- Käytämme vuosittain polttoaineiden ostoon noin viisi miljoonaa euroa, ja haluaisimme, että raha jäisi pyörimään Kemin alueelle ja työllistäisi ihmisiä täällä eikä karkaisi maailmalle, sanoo Peurasaari.

Kymmenen vuotta esillä ollut Oulun Sanginjoen ulkometsän suojelu etenee. Sanginjoelle suunnitellaan kansallispuistotasoisen luonnonsuojelualueen perustamista. Oulun kaupunginhallitus pohtii asiaa maanantaina. Luonnonsuojelualueen perustamisesta päättää lopulta ely-keskus.

Ulkometsä on noin 2500 hehtaarin alue, jota puolet aiotaan suojella. Alueesta tulee metsäpinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin yksityismaiden luonnonsuojelualue.

Loput metsistä olisivat metsätalousaluetta ja virkistyskäytössä. Oulun seudun ympäristötoimen ympäristönsuojelupäällikkö Marketta Karhu sanoo, että luonnonsuojelualue palvelee kaikkia kaupunkilaisia.

- Kun olemme kaupungin lähellä ja kaupungin omistamalla alueelle, on tärkeää, että alue on kaupunkilaisten käytössä, Karhu kertoo.

Metsästäminen puhuttaa

Alueella on jo kaksi luonnonsuojelualuetta: pieni Asmonkorven ja runsaan 330 hehtaarin Isokankaan alue.

Kansallispuistotasoisessa luonnonpuistossa saa retkeillä ja vaikkapa poimia marjoja. Tulenteko ja telttailu on kuitenkin kielletty muualla kuin niille merkityillä alueilla.

Alueelle ei saa myöskään rakentaa eikä tehdä suuria metsänhoitotöitä. Metsästys on myös kielletty. Juuri metsästäminen on puhuttanut runsaasti, kun alueen suunnitelmia on esitelty lukuisissa yleisötilaisuuksissa.

Myös hakkuista on riittänyt puhetta ja tekojakin. Vuonna 2012 helmikuussa ympäristönsuojelijat pysäyttivät leimikoiden hakkuut Sanginjoella. Jatkossa suojelualueen ulkopuolisessa metsässä on tarkoitus tehdä hoito- ja harvennushakkuita, mutta ei esimerkiksi avohakkuita.

- Missään tapauksessa ei ole tarkoitus tehdä niin, että yksi puoli suojellaan ja toiselta puolelta vedetään kaikki tasaiseksi, Marketta Karhu sanoo.

Vuosittain alueelta aiotaan hakata noin 2000 kuutiota puuta, mikä on noin kolmannes alueen vuotuisesta kasvusta.

Rikasta pöllöaluetta

Sanginjoen ulkometsä on lintubongareiden kohde. Metsistä löytyvät lähes kaikki Suomen pöllölajit.

- Lajisto on muutenkin runsasta. Tavalliselle päiväretkeilijälle tai lintuharrastajalle tämä on hyvä paikka, Marketta Karhu kertoo.

Alueella on myös vanhoja metsäalueita. Retkikohde on oululaisten suosiossa, mutta esimerkiksi parempia karttoja ja reittimerkintöjä vielä kaivataan. Opasteita, laavupaikkoja ja pitkospuita on viime vuosina uusittu.

Karhu vertaa aluetta Espoon Nuuksion kansallispuistoon, jossa käydään patikoimassa ulkomailta asti. Myös Sanginjoen aluetta voitaisiin kehittää hänen mukaansa siihen suuntaan, että alue palvelisi myös muualta tulevia matkailijoita. Luonnonsuojelualueen reunassa voisi olla esimerkiksi infopiste tai opastuskeskus retkeilijöitä varten.

Puun taimia istutetaan Päijät-Hämeessä tänä keväänä ennätysmäärä. Taimien istutusmäärä nousee maakunnassa noin viiteen miljoonaan, missä kasvua on viidennes.

Neljä viidesosaa taimista on kuusia ja 15 prosenttia koivua. Männyn taimia istutetaan Päijät-Hämeessä verraten vähän.

Poikkeuksellisen suuret istutusmäärät johtuvat viime vuoden vilkkaasta puukaupasta ja siitä, että kuluva talvi on ollut otollinen hakkuille.

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen arvioikin, että ensi vuonna istutusmäärät kasvavat tätäkin vuotta suuremmiksi noin kuuteen miljoonaan taimeen. 

Kouvolalainen luontokuvaaja Lassi Kujalan on seurannut lintujen muuttoa tiiviisti. Hänen mukaansa Suomeen on saapunut vasta lintujen etujoukkoja, pääjoukot pysyttelevät vielä lämpimimmillä alueilla.

– Pääjoukot tietävät, että vaikka sää olisi lämmin ja tuulet suotuisat, päivän pituus on se, mikä määrää muuton ajankohdan. Etukäteen Suomeen saapuvat tiedustelijat ottavat riskin ja pahimmassa tapauksessa niille voi käydä huonosti.

Kujalan mukaan lämpötila ei ole se, mikä tappaa linnut. Ongelma on maan jäätyminen, jolloin linnut eivät saa ravintoa.

- Kun linnun ravinnonsaanti estyy, niin vertauskuvallisesti voisi sanoa, että linnun lämmitysjärjestelmä eli öljypoltin hyytyy. Silloin pakkanen tekee tehtävänsä, selvittää Kujala.

- Eli jos ravintoa riittää, niin ympäristön lämpötilalla ei ole mitään merkitystä.

Isot linnut, kuten joutsenet, tulevat toimeen niukalla ravinnolla tai jopa ravinnotta pitkään. Sen sijaan pienet linnut ovat alttiita kylmälle. Jos maa pysyy viikonkin jäässä, niin esimerkiksi töyhtöhyypille se alkaa olla kriittinen aika.

- Monet tänne jo tulleista töyhtöhyypistä lähtevät takaisin ja hakeutuvat sinne, missä maanpinta on sula, kertoo Kujala.

- Kaikista kriitisimpiä ovat pienimmät linnut, kuten kiurut. Niitähän on ehtinyt tulla Suomeen jo aika runsaasti. Jos ne aikovat pysyä hengissä, niin niiden on lähdettävä takaisin ja kiireesti. Ne selviävät ravinnotta vain yhdestä kolmeen vuorokautta, mutta sen jälkeen se on siinä.

Iidesjärven rantaan voi nyt rakentaa perhepuiston. Kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantaina rakentamisen mahdollistavan osayleiskaavan. Nekalan puoleiselle rannalle sijoittuva perhepuisto tarjoaa virkistys- ja vapaa-ajanpalveluja kaiken ikäisille käyttäjille.

Alueella on ennen sijainnut Nekalan kaatopaikka, joka peitetään tiiviillä ja paksulla kerroksella puhdasta maata.

Puiston rakentaminen ja entisen kaatopaikan kunnostus maksavat yhteensä noin 14 miljoonaa euroa. 

Uutta asumista kaavassa on osoitettu järven toiselle puolelle Jyväskylän radan varteen.

Rantoja myös linnuille ja sammakoille

Iidesjärven osayleiskaava sisältää myös luonnonsuojelualueita. Pari kilometriä keskustasta sijaitseva Iidesjärvi on Tampereen tunnetuin lintujärvi.

Linnuille tärkeän järven ranta-alueilla on myös tärkeitä lepakkoalueita ja järven länsipäässä on merkittävä viitasammakkoalue.

Lisäksi järveltä on löydetty täplälampikorento, jolle Iidesjärven ranta-alueet ovat suotuisia elinympäristöjä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan maanantain ja tiistain välisenä yönä pakkaslukemat laskivat alle 30 asteeseen myös viidellä muulla paikkakunnalla Lapissa.

Edellisenä yönä Kilpisjärvellä oli lähes yhtä kylmää. Silloin lämpötila laski Ilmatieteen laitoksen mittarissa -34 asteeseen.

Tämän talven pakkasennätys tehtiin tammikuussa Utsjoella. Ilmatieteen laitos mittasi Kevojärvellä silloin -40,6 astetta.

Outo talvi voi uhata ensi kesän mansikkasatoa. Ilma oli välillä niin lämmin, että kasvien lepotila alkoi purkautua ja nyt kovat pakkaset uhkaavat vaurioittaa mansikoiden silmuja ja kasvupisteitä.

- Kasvit nukkuvat talven yli, ne menevät lepotilaan, jolloin esimerkiksi kasvin soluista poistuu vettä. Ilman lämmetessä kasvit alkavat valmistautua kasvuun ja vesi palaa kasvin soluihin. Jos sitten tulee uudelleen pakkanen, soluissa oleva vesi jäätyy ja jääkiteet voivat rikkoa soluseiniä, Pro Agria Etelä-Savon puutarhatuotannon asiantuntija Mirja Tiihonen kertoo..

- Tilanne voi olla paikoin se, että taimet eivät lähde kunnolla kasvuun talven jäljiltä.

Mikkelin korkeudella sää on vaihtunut muutamassa päivässä monen asteen plussakelistä yhtä-äkkiseksi viidentoista asteen pakkaseksi, mikä on omiaan vaurioittamaan taimia.

- Vähän arveluttaa, että miten selvitään. Pari viikkoa sitten katsoin, että on aika paljon vihreää näkyvissä talven jälkeen, että nuo aremmat lajikkeet saattaa kyllä kärsiä, marjanviljelijä Matti Piispa sanoo.

Harsokaan ei välttämättä auta säiden vaihteluissa

Monet viljelijät suojaavat etenkin arat taimet rutiininomaisesti syksyllä harsolla. Piispa ei ole käyttänyt harsoja moneen vuoteen.

- Etelä-Savossa on yleensä lumikerros suojana, että meilläkään ei ole nyt laitettu harsoja. Olisi ehkä ollut paikallaan, Piispa pohtii.

Enää harsoista ei ole apua, sillä se olisi pitänyt levittää jo lämpimien ilmojen aikaan. Toisaalta talven säät ovat olleet niin vaihtelevat, ettei asiantuntijakaan osaa sanoa, olisiko harsoa kannattanut laittaa.

- Harson käyttö perustuu siihen, että taimien ja harson väliin jää ilmaa eristeeksi, se on kuin toppatakki. Kun aurinko paistaa, niin lämpö voi nousta harson alla jopa plussa-asteilla, jolloin kasvi saattaakin herätä talviunestaan. Maa on kuitenkin jäässä, jolloin ne eivät saa maasta vettä. Vaikea sanoa, onko harsosta enemmän hyötyä vai haittaa, Tiihonen sanoo.

Vielä on vaikea arvella kuinka ensi kesän mansikkasadon käy.

- Touko-kesäkuun tienoissa nähdään minkälainen tulos on, mutta kyllä tässä nyt vielä toivotaan ja uskotaan, että mansikoita ensi kesänäkin saadaan, Piispa sanoo.

Moni kissanomistaja osaa jo ennakoida kissan hypätessä syliin, että kohta se alkaa leipoa tassuillaan omistajan jalkaa tai vatsaa. Pieneläinhoitaja, kouluttaja ja kissa-asiantuntija Päivi Ylikorpi kertoo tavan juontavan pentuaikaan.

– Kun pentu imee maitoa emän nisiltä, niin se samanaikaisesti rytmikkäästi leipoo nisien ympäristöä, jolloin maitoa erittyy paremmin. Tämä malli säilyy läpi elämän. Kun kissa tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi, niin se toistaa tämän pentuajan muistijäljen omistajansa kanssa.

Kissalla on useita lajillensa tyypillisiä tapoja, jotka ihmisen silmään vaikuttavat oudoilta. Niitä ei kuitenkaan Ylikorven mukaan aina kannata eikä saakaan yrittää muuttaa.

– Lajityypillisen käyttäytymisen toteuttaminen on palkitsevaa eläimelle. Ihmisen velvollisuus on varustautua niin, että pystyy sietämään näitä tapoja.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää. Yöllä ulos naukuva katti raastaa omistajan hermoja, ja pitkällä pinnalla tavan voi kitkeä.

– Kun kissa on aikanaan oppinut, että neljältä yöllä pääsee ulos, se on hoksannut että juttu toimii. Nyt omistajan pitää määrätietoisesti alkaa vakuuttaa, että ei toimi enää. Tämän on pitkä prosessi, jossa omistaja luovuttaa usein ennen kissaa.

Kehräys vetoaa vauvan itkun lailla

Kehräävä kissa on tyytyväisyyden perikuva. Ainakin niin moni kissan omistaja luulee. Kissan käyttäytymistä laajalti tutkinut Ylikorpi kertoo kehräämisen kielivän usein muustakin.

– Sairas kissa kehrää kun se viestii muille, että sillä on rauhanomaiset aikeet. Kehräämisen aiheuttaman matalataajuuksisen värähtelyn on myös todettu nopeuttavan paranemisprosessia ja lisäävän luuntiheyttä. On siis mahdollista, että sairas kissa hoitaa itseään kehräämällä.

Vauvan itku saa monen pomppaamaan oitis pystyyn katsomaan, mistä on kyse. Kissan kehräämisellä on samanlainen vaikutus ihmiseen.

– Kissa käyttää kehräämiseen eri taajuuksia. Samoja taajuuksia käyttää ihmisvauva itkiessään, ja ihminen kokee nopeasti tarvetta vastata jotenkin tähän vaativaan kehräykseen.

Vanhan kollikin dementoituu

Vanha kissa ei käy enää samoilla pattereilla kuin nuorempana. Se saattaa kiertää tuttua ympäristöä kummeksuen ja huutaa yön pimeinä tunteina levottomasti. Iän karttuminen muuttaa tapoja entisestään.

– Noin puolella yli 15-vuotiailla kissoilla alkaa olla ihmisen dementiaan verrattavia oireita. Aistit heikentyvät, mikä aiheuttaa monella maukumisen koventumista. Oireet ovat kissan kannalta harmittomia, mutta omistajaa saattaa hermostuttaa kun vanha dementikko hiihtelee yöllä asunnossa sinne tänne huutelemassa, summaa Ylikorpi.

Suomen historian ensimmäinen päätoiminen luontokuvaaja kokee edelleen sykähdyttäviä hetkiä luonnon keskellä.

- Luonto ja nimenomaan metsäluonto. Metsä on minun sieluni ja metsään minä menen, Hautala tunnelmoi.

Innostus lähti tietosanakirjasta

Hautala sai kipinän tulevaan ammattiinsa jo nuorella iällä. Valokuvaus ei ollut kovinkaan yleinen harrastus lasten keskuudessa 1950-luvulla.

- Veljeni halusi pyssyn käytyään rippikoulun. Se ostettiin. Minä halusin kameran. Sitä ei ostettu. Valokuvaaminen ei ollut silloin yleinen harrastus, Hautala muistelee.

Tämä ei kuitenkaan lannistanut tietosanakirjan lintuaiheisista valokuvista innostunutta poikaa, joka keksi keinot aparaatin hankkimiseksi.

- Minä keräsin puolukoita ja ostin kameran. Sitä kautta se lähti. Kiinnostus on edelleen yhtä palava kuin silloin kymmenvuotiaana pikkupoikana.

Nuorena miehenä Hautala teki töitä autoasentajana noin kymmenen vuoden ajan, mutta luontokuvaaminen vei kuusamolaisen lopulta mukanaan.

- Kuvasin harrastuksekseni ja pidin jopa kahden kolmen kuukauden mittaisia palkattomia lomia keväisin. Sitten harrastus muuttui työksi ja siinäkin mielessä olen onnellinen.

Puissa kiipeily jäänyt nuoremmille

Ikävuosia Hautalalle on karttunut jo kunnioitettavat 72 kappaletta, mutta horisontissa ei näy loppua valokuvaamiselle. Tosin tiettyjä myönnytyksiä on jouduttu ajan myötä tekemään.

- Korkeat puut ja vetelät suot olen jättänyt jo nuoremmille. Nykyisin liikun maan pinnalla ja metsissä, Hautala naurahtaa.

Tavoitteita konkarilta löytyy myös. Jotakin on jäänyt vuosien varrella vielä kuvaamatta.

- Metsäviklon pesä. Se tekee pesänsä vanhaan rastaan pesään. Minun mielestäni aika hauskaa; kahlaajalintu, joka pesii puussa. Sellaisen löytämisessä ei ole vielä ollut tuuria.

Taneli Kärki

Yle Oulu

Suomen ympäristökeskus Syke varoittaa poikkeuksellisen ohuista jäistä. Järvien jäät ovat maan etelä- ja keskiosassa paikoin ohuempia kuin koskaan aiemmin maaliskuun alkupuolen mittausjaksolla. Viime päivien kylmät sääjaksot eivät ole enää merkittävästi vahvistaneet jäitä.

Jään paksuus oli viime mittauksissa maan eteläosassa vain 15-25 cm paksu eli vain puolet keskimääräisestä. Yleensä jäät alkavat Suomen etelä- ja keskiosissa heikentyä vasta maaliskuun jälkipuoliskolla. 

Jokien ja purojen jäät ovat olleet koko talven heikkoja. Syken mukaan ne ovat vaarallisen ohuita. Maan etelä- ja länsiosista jokijäät ovat monin paikoin jo lähteneet.

Hallille eli harmaahylkeelle tämä talvi on ollut hyvä lisääntymisen kannalta, koska se lisääntyy mieluiten avoveden ja jään reuna-alueilla. Se synnyttää yleensä avojäälle, mutta jos jäätä ei ole, se voi synnyttää myös rannalle.

Norpalle talvi on ollut hankalampi. Se viihtyy jään alla ja kaivaa pesänsä lumikinokseen tai jääröykkiöön. Jos sellaisia ei löydy, poikasilla ovat huonot mahdollisuudet.

Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton toiminnanjohtaja Teemu Tastin mukaan Suomenlahdelta onneksi jäätä kuitenkin löytyy jonkin verran.

- Jäätä on linjan Kuutsalo-Hamina itäpuolella. Jääkartan mukaan myös Viipurinlahdella on hyvännäköisiä ajojäitä. Luulen, että jonkinlainen lisääntymismenestys norpalla on tänä talvena ollut.

Norppia oli Suomen merialueilla vielä muutama kymmenen vuotta taaksepäin enemmän kuin halleja. Nyt asetelma on kääntynyt toisinpäin.

-  Norppakanta Itämerellä on jossain 10 000 yksilön tietämissä. Ihan tarkkaa tietoa ei ole, mutta ne ovat pääasiassa Perämerellä, kertoo Tast.

- Halleja puolestaan on Itämeressä yli 30 000 eli hallikanta on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten pelättiin, että halli kuolee Itämeressä sukupuuttoon. Hallikanta on elpynyt tosi nopeasti.

Norppa liikkuu luultua enemmän

Sekä halleja että norppia on alettu merkitä, joten nyt saadaan tietoa niiden liikkeistä.

- Halleista on havaittu, että ne osaavat uida rysältä rysälle. Käyvät ikään kuin seisovassa pöydässä aterioimassa, kertoo Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton toiminnanjohtaja Teemu Tast.

- Ne myös tekevät pitkiä matkoja. Loviisassa merkitty halli saattaa löytyä seuraavana talvena jostain Gotlannin vesiltä.

Norpista luultiin aiemmin, että ne ovat kovin paikallisia eläimiä. Tast kertoo, että merkitsemiset ovat kuitenkin paljastaneet, että ne liikkuvat paljon. Perämerellä merkitty norppa saattaa olla hetken kuluttua Viron rannikolla.

Erikoinen talvi on tuonut mukanaan poikkeuksellisia mahdollisuuksia Lappiin. Inarinjärven jäällä on ajeltu maaliskuussa autoilla ja Rovaniemellä on päästy harrastamaan retkiluistelua Kemijoen jäällä. Rovaniemen Paavalniemellä asuva Kuusimäen perhe on nauttinut harvinaisesta tilanteesta.

- Ainutlaatuinen keväthän tämä on. Tämä on ihmeellinen keli siinä mielessä, että lumet ovat lähteneet ja sitten on tuollainen loistava jää joka on jäänyt jäljelle. Meillä on ollut tuommoiset kolmisen viikkoa tämmöistä retkiluistelukeliä Rovaniemellä, ihmettelee Mika Kuusimäki kotitalonsa rannalla.

Hiihto vaihtui luisteluksi

Tähän aikaan Kuusimäet hiihtelevät tavallisesti aurinkoisella Kemijoen jäällä. Perheen keskimmäiset tytöt Aino-Elina ja Anna-Katariina luistelevat mielellään.

- Kyllä hiihto ja luistelu ovat aika tasaväkisiä, mutta täällä jäällä pääsee ehkä nopeammin ja kevyemmin kuin hiihtäen, sanoo Aino-Elina.

- Tämä on varmaan kyllä ihan eka kerta kun näin keväällä olen päässyt koskaan luistelemaan, säestää Anna-Katariina.

Mukana joella oli myös perheen vanhin tyttö Hanna-Lea. Nuorin oli tällä kertaa koulussa.

Lämpö ja vesisade veivät lumet jäältä

Normaalisti retkiluistelua päästään harrastamaan vain alkutalvesta, mutta nyt helmi-maaliskuun vaihteen lämpimät kelit ja reippaat vesisateet sulattivat lumet jäältä ja tasoitti kelkan jäljet. Nyt tulleet kovat yöpakkaset lisäävät tosin hieman vaikeusastetta.

-  Nyt kun pakkanen tulee niin se hieman paukkaa ja jäähän tulee railoja. Sitten siellä on hieman vanhoja moottorikelkan jälkiä. Toisaalta se vesisade tasoitti niitä aika kivasti, mutta varovainen siellä pitää olla, ettei aja kelkanjälkeen tai railoon. Mutta muuten on kyllä vuodenaikaan nähden harvinaisen ihmeellistä tasaista jäätä, kertoo Mika Kuusimäki.

Jäällä ei ole ollut tungosta

Myös rovaniemeläiset retkiluisteluharrastajat Juha Martikainen ja Vesa Rouvila ovat käyttäneet harvinaista luistelutilaisuutta hyväksi. Juha on kokeillut myös Ounasjoen jään tasaisuutta.

- Siellä on aavistuksen verran epätasaisempaa tuo jää, mutta kyllä sielläkin luistin kulkee ja hien saa pintaan. Täällä Paavalniemen seudulla on kyllä niin mahtavat kelit luistella, että ei kerkiä miestä harmittamaan kun täällä huitelee auringonpaisteessa menemään, kehuu Juha Martikainen Kemijoen jäätä.

Vesa Rouvila on harrastanut retkiluistelua jo viidentoista vuoden ajan, mutta ei ole törmännyt vielä vastaavaan kevääseen.

- Kyllä tämä on minulle ihan ensimmäinen kerta kun tähän aikaan jäälle on päässyt täällä. Retkillä olen aikoinaan käynyt muun muassa Helsingin edustalla merellä ja Ylläsjärvellä jossa on ollut ihan ratakin ajettuna luistelijoille. Samoin kuin Kuopion seudulla on ratoja.

Porukka on saanut luistella Kemijoen jäällä rauhassa. Luistellen ei vastaantulijoita ole ollut. Syksylläkään ei kovin moneen törmään, koska harrastajia Rovaniemen seudulla on vielä vähän.

- Ehkä niitä harrastajia on parisenkymmentä kaikkiaan joten niiiden naamat ovat aika tuttuja. Täällä ei ole vielä retkiluisteluseuraakaan vielä, kertoo Vesa Rouvila.

Laitoskasvatus voi heikentää kalojen maitia, selviää Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta. Monia uhanalaisia kalakantoja ylläpidetään laitoksissa tuotetuilla istukkailla, mutta istutusten tuotto on heikentynyt. 

Tutkimuksessa selvisi, että pitkään laitoksissa kasvatettujen Inarinjärven nieriäkantojen maidissa oli vähemmän aktiivisesti liikkuvia siittiöitä kuin luonnonkaloilla. Siittiöiden uintinopeus oli laitoskaloilla luonnonkaloja nopeampi. Kyseessä on ensimmäinen tutkimushavainto laitosympäristössä tapahtuvan sukusolutason valinnan vaikutuksesta kalojen maitiin.

- Jos verrataan luonnonympäristöön, niin siellä on voimakas siittiökilpailu eli samanaikaisesti saattaa olla saman naaraan mätijyviä hedelmöittämässä useampi koiras, eli on voimakas siittiövalinta. Sen sijaan laitosympäristössä, missä ihminen lypsää mädin ja maidin ja hedelmöittää ne samanaikaisesti eli keinotekoisesti,  siittiökilpailu jää kokonaan toteutumatta, professori Raine Kortet sanoo.

Itä-Suomen yliopisto teki tutkimuksen yhteistyössä RKTL:n, MTT:n ja Tromssan yliopiston kanssa. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. 

Luonnossa liikkuminen antaa voimia ja parantaa terveyttä.  Liikkumalla kansanterveys kohenee ja myös terveydenhuollon kustannuksia voidaan säästää. Liikkumisen terveysvaikutukset korostuvat ryhmässä liikuttaessa.

Viestintäpainoitteisessa OpenAir-hankekokonaisuudessa Metsähallitus on luonut Oulun seudulla kolmenkymmenen helposti saavutettavan luontokohteen viherjatkumon kaupungin keskustan puistoista kauempana sijaitseviin kansallispuistoihin saakka.

- Aina löytyy sopiva kohde, oli sitten käytettävissä arki-illan tunti-pari tai vaikka koko viikonloppu, sanoo erikoissuunnittelija  Tapio Lepikkö Metsähallituksen Pohjanmaan Luontopalveluista.

Oulun seudun luontoverkostossa on kohteita lähtien Ainolan puistosta, Hiironen- Iinatin ulkoilualueesta ja ympäristön luontopoluista.

- Ei tarvitse mennä kuin vaikkapa Hiukkavaaran taakse. Siellä on Pilpasuon hyvin erämainen luontopolku. Siitä eteenpäin kohteita riittää Syötteen kansallispuistoon ja rahjan saaristoon Kalajoelle, jatkaa Lepikkö.

Pois vihasta ja ahdistuksesta

Oulun seudulla toteutettavan Open Air -hankekokonaisuuden tavoitteena on edistää terveyttä sekä hyvinvointia luonnossa liikkumisella.

- Metsähallitus haluaa olla tukemassa luonnossa liikkumista ja luontosuhteen muodostumista ja sitä kautta luoda lisää hyvinvointia suomalaisille, linjaa projektipäällikkö Riikka Mansikkaviita Metsähallituksen Pohjanmaan Luontopalveluista.

Luonnossa liikkuminen vähentää muun muassa stressiä, päänsärkyä, vihaa ja ahdistusta. Vastaavasti se nostaa itsetuntoa, mielialaa, elämänlaatua ja hyvinvointia. Kevolla, Kurjenrahkassa, Patvinsuolla ja Reposuolla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vaikutuksia tehostaa liikkuminen perheen, ystävien tai muun ryhmän kanssa.

- Kun menet luontoon kaverin kanssa, hyöty on vielä suurempi, toteaa Oulun yliopiston terveysliikunnan professori, kertoo tutkimuspäällikkö Raija Korpelainen Oulun liikuntalääketieteelliseltä klinikalta tutkimustuloksista.

Koetut terveysvaikutukset eivät riipu millään tavalla henkilön asuinpaikasta, sosioekonomisesta taustasta tai sukupuolesta, mutta kylläkin luonnossa vietetystä ajasta.

- Vaikutukset olivat selkeästi pitkäaikaisempia niillä jotka yöpyivät kohteessa, toteaa Korpelainen.

Metsähallitus teetti tutkimuksen Oulun Diakonissalaitoksen Liikuntalääketieteellisellä klinikalla.

Puutuotanto on metsätalouden päätavoite, mutta se ei estä luonto- ja virkistysarvojen huomioimista metsänhoidosta. Aloite riistaa suosivan metsänhoidon oppaaseen onkin lähtenyt metsänomistajilta itseltään.

– Metsänomistajat ja maanomistajat ovat kautta aikojen olleet kiinnostuneita metsästyksestä. Kun metsälakia uusittiin ja suosituksia uusittiin, niin samassa yhteydessä nähtiin, että riista-asiat halutaan tuoda esille, kertoo ympäristöasiantuntija Maria Lindén metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

Metsänomistajien mielestä metsien monikäyttö on tärkeää ja jo nyt on tiedossa, että metsänomistajat hoitavat vapaaehtoisesti riistan elinympäristöjä. Silläkin on merkitystä, että metsästäjät omistavat 28 prosenttia koko maan pinta-alasta.

Uusin tutkimustieto käytössä

Työopas tehdään Suomen riistakeskuksen johdolla tehdyn raportin pohjalta. Raporttiin on koottu uusin tutkimustieto ja käytännön havainnot.

– Tutkimusten perusteella tiedetään, että metsän peitteisyys ja sitä kautta mustikan varvuston yleisyys on erityisen hyvää metsäkanalinnuille. Oppaassa on esitetty erilaisten metsänhoidollisten työlajien yhteydessä, että miten metsänhoidolliset toimenpiteet voidaan toteuttaa niin, että riistalle tärkeä metsän peitteisyys ja mustikanvarvusto säilyvät mahdollisimman hyvin, kertoo Lindén.

Riistaa suosivassa metsänhoidossa painotetaan etenkin metsäkanalintujen oloja.

– Tämäkin perustuu tutkittuun tietoon. Kun tiettyjä avainlajeja, metsoa ja metsäkanalintuja suositaan, niin samat menetelmät hyödyntävät myös muuta metsän riistaeläimistöä. Sen takia puhutaan usein metson ja metsäkanalintujen elinympäristöistä. Hoitamalla niitä, suositaan myös muuta ristaa. Ne ovat avainlajeja.

– Metsänomistajakunta on hyvin valveutunutta ja he haluavat tuottaa kaunista ja eliöstölle rikasta ympäristöä, jossa virkistyskäyttö ja metsästys on mahdollista, lisää Lindén.

Kaupunkilaiset ovat ihmetelleet viime päivinä Turun Aurajokeen Apteekkimuseon eteen saapuneita kyhmyjoutsenia.

Dosentti Esa Lehikoinen Turun yliopistosta kertoo, että muuttoaikaan kyhmyjoutsenia voi nähdä melkeinpä missä hyvänsä eivätkä ne ole eksyksissä.

- Tulee mieleeni sellainen tapaus, kun Muhkurinmäen läpi meni puita viistäen yksi kyhmyjoutsen ja pudottautui yhteen talon perustuksia varten tehtyyn kaivantoon ja jäi siihen uiskentelemaan. Se ei päässyt sieltä pois, joten jouduimme hakemaan sen pois ja viemään Naantaliin.

Joutsenet eivät vieroksu kaupunkejakaan, sillä monet niistä ovat rannoilla käyskennellessään tottuneet ihmisiin. Lehikoinen ei usko ruuanpuutteen ajaneen lintuja kaupunkiin.

- Varmasti on sata ja tuhat parempaa ruokapaikkaa. Tossa ei oikein kaulan pituus edes riitä pohjakasveihin eikä taida pohjakasveja ollakaan. Jos ne uivat yläjuoksuun päin, ne saattavat päätyä Halistenkoskelle, missä voi olla jotain. Muutaman päivän sisällä niiden täytyy lähteä johonkin ruokapaikoille. Aurajoessa on kyllä tilaa lähteä lentoon.

Kiperän paikan tullen joutsen pärjää kuitenkin useamman päivänkin ilman ruokaa.