- Tässä tehtiin aika mittava pohjaveden suojausoperaatio, jottei teiden liukkaudentorjunnassa käytetty suola pääse kaivoihin. Ennen sitä pääsi aika tavalla, sanoo HS-Veden toimitusjohtaja Timo Heinonen katsellessaan Hämeenlinnan Kylmälahden vedenottamon ohi taukoamatta jyräävää liikennettä ja suuren risteysalueen liittymiä.

Vedenottamo on kahden valtatien kainalossa, ja juuri 3- ja 10-teiden liikenne on Kylmälahden vedenottamon suurin riski.

Takana nousee Hattelmalan harjujen kumpuileva maisema. Vedenottamon rakennuksen lisäksi ympäristössä näkyy vihreillä kuvuilla peitettyjä kaivoja. Niiden metalliputket ulottuvat noin 30 metrin syvyyteen moreenikerroksiin. Putkien siivilöiden läpi pohjavesi suodattuu kaivoihin, josta se pumpataan laitokselle.

Aluksi vesi menee ilmastukseen, jossa siitä poistuu hiilidioksidia ja ph nousee. Ph:n nosto säästää jonkin verran putkistoja. Vesi viimeistellään ultraviolettivalolla, jotta mahdolliset mikrobit häviävät. Raakavesi eroaa verkostoon pumpattavasta lähinnä niin, että raakaveden ph on hieman matalampi. Toisaalta se tekee siitä joidenkin makuun miellyttävän nauttia. Raakaveden hiilihappoisuus maistuu pirteämmältä.

Raakavesi on itsessään hyvälaatuista

– Pohjavesitilanne Hämeenlinnan seudulla on niin hyvä, että mitään isompaa käsittelyä pohjavesi ei tarvitse. Lammilla meillä on raudanpoistolaitos ja myös Ahvenistolle tulee raudan poisto. Kaikki on vesilaitosten mittakaavassa yksinkertaista käsittelyä. Missä juodaan pohjavettä tai tekopohjavettä, en usko että eri vesilähteitä maultaan juuri erottaa. Erona on lähinnä Akaa, jossa juodaan pintavedestä

– Meillä on 12 vedenottamoa ja pari joita kutsumme varalaitoksiksi. Kaikki ovat pohjavesilaitoksia, paitsi nyt huollossa oleva Ahvenisto, joka käyttää osittain tekopohjavettä. Hämeenlinnan vedestä Ahvenistolta tulee 40%, täältä noin 28%. Päävesijohdot ovat ns. rengasvesijohtoja, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Hämeenlinnan-Hattulan ja Ydin-Hämeen vedenhankinta-alueet ovat ominaan. Kalvolassa on vielä oma laitos, mutta sinne rakentuu näinä viikkoina Hämeenlinnasta yhdysjohto, joka varmentaa sen alueen.

Miten sitten pohjavesi eroaa tekopohjavedestä, joka on suodatettu maakerrosten läpi sadettamalla tai imeyttämällä sitä harjuun?

– Otamme veden Alajärvestä ja se valuu harjun läpi kolmisen kuukautta. Otamme sen sitten normaalin sateen mukana tulleen pohjaveden kanssa ylös. Siinä vaiheessa eroa ei maista eikä ihan kevyillä kemiallisilla analyyseilläkään pysty sanomaan mistä vedestä on kyse. Noin puolet Ahveniston vedestä on Alajärvestä ja noin neljännes kaikesta HS-veden vedestä on tekopohjavettä.

Hämeenlinnan seudulla vettä riittää, mutta uhkiakin on

–Vesi on sellainen rikkaus, jota pitää vaalia. Ei sen säilyminen itsestäänselvyys ole. Pohjaveteen liittyvistä riskeistä tärkeä on öljyvahingon riski. Samoin kemikaalionnettomuuksien ja muiden vahinkojen riski,

– Meillä on alueella merkittäviä pohjavesivaroja joita ei vielä hyödynnetä. Ne sijaitsevat tuolla Lammin, Hauhon ja Hattulan alueilla, jonkin verran Rengossakin. Olemme tehneet vuosikausia GTK:n ja ELY-keskuksen kanssa pohjavesitutkimusta, jolla pyritään selvittämään niiden laatua ja hyödynnettävyyttä, mikäli yllättäen lisävettä tarvitaan.

Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi on mukana Raumalla pidettävässä Puhdas Merivesi -tapahtumassa. Hän osallistui muun muassa opiskelijoille suunnatun ideointikilpailuun ollen mukana sen tuomaristossa. Kauppi oli iloinen kilpailijoiden esittämistä idoista ja piti niistä montaa myös täysin kehityskelpoisena.

Raumalla pidettävän tilaisuuden kaltaisia tapahtumia Kauppi pitää hyvinä. Kaupin mukaan puheet aiheesta eivät ole turhia, eivätkä jää pelkästään puheen tasolle.

- Jos vähänkään pidemmälle katsotaan taakse päin, niin kyllähän Suomessa on saatu todella paljon aikaiseksi nimenomaan vesien suojelussa. Se että kaikkia ongelmia ei ole ratkaistu, johtuu tietysti siitä, että koko ajan tulee myöskin uusia asioita. Mutta työ ei ole missään nimessä ollut turhaa. Näkeehän sen, että rannikon vedet ovat pääsääntöisesti huomattavan paljon paremmassa kunnossa kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmin.

Pien-Saimaan tilan kohentamiseksi ryhdytään antamaan ympäristökasvatusta kouluissa. Pien-Saimaan valuma-aluiden kouluille suunnattu ympäristökasvatuspaketti on herättänyt jo ennakkoon suuresti kiinnostusta.

Leikkejä ja pelejä sisältävä paketti tarjoaa tietoa vedestä ja vesiensuojelusta erityisesti Pien-Saimaan näkökulmasta. Lisäksi kouluille tarjotaan aiheeseen liittyviä retkiä ja teemapäiviä.

Ympäristökasvatus on osa Pien-Saimaan kunnostustoimia, joista Kivisalmen pumppaamo valmistuu syksyllä. Lisäksi muun muassa suunnitellaan ja rakennetaan kosteikkoja.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes peri työ- ja elinkeinoministeriöltä mittavan kaivosalan lupasuman, kun siitä tuli lupa- ja kaivosviranomainen heinäkuussa 2011.

Enimmillään käsittelyä odottavia kaivospiiri- ja kaivoslupahakemuksia oli noin 60. Nyt keskeneräisiä hakemuksia on enää hieman yli 20, sanoo Tukesin kaivosryhmän päällikkö, kaivosyli-insinööri Terho Liikamaa.

– Meillä on enää vanhan lain mukaisia kaivospiirihakemuksia 12 kappaletta ja 10 kaivoslupahakemusta. Määrä on pienentynyt merkittävästi.

Malminetsintäluvissa ruuhka jatkuu

Vaikka valtaus- ja malminetsintähakemuksia on saatu käsiteltyä kovalla vauhdilla, ei ruuhka ole vielä helpottanut.

– Näitä oli suurimmillaan käsittelyssä yli 600 kappaletta. Nyt meillä on 386 valtaus- ja malminetsintälupahakemusta vireillä. Eli sillä puolella ruuhka jatkuu, sanoo Liikamaa.

Tukesin taakkaa lisää viimeistään kesäkuun lopussa annettavien uuden kaivoslain mukaisten määräysten antaminen kaikille kaivospiireille. Siihen sitoutuu henkilökuntaa ja lisäksi määräaikaista lakimiesresurssia, sanoo Liikamaa.

– Koska työruuhka on kuitenkin pienentynyt huomattavasti, yhdenkään kaivoksen perustamiseen liittyvä luvitus tai kaivoksen käynnistyminen ei viivästy tämän prosessin takia, lupaa Liikamaa.

Kaivosasioita hoidetaan Tukesin Helsingin ja Rovaniemen toimipisteissä. Tukes ratkaisee kaivoslain mukaisia oikeuksia ja lupia koskevat hakemukset sekä ylläpitää kaivosrekisteriä.

Ilmanlaatu Oulangan kansallispuistossa on laskenut maaliskuussa hyvältä tasolta tyydyttäväksi. Muutos johtuu siitä, että muualta maapallolta kulkeutuu pieniä saastemääriä Suomeen.

Kevätauringossa typen oksidit ja hiilivety muodostavat ilmakehään otsonia, joka aiheuttaa ilmanlaadun heikkenemistä. Ilmatieteenlaitoksen erikoistutkija Pia Anttila sanoo, että ilmiöstä ei tarvitse olla huolissaan.

- Kuusamossa ei ole lähipäästöjä, jotka tämän ilmiön aiheuttaisivat. Pitkän pimeän talven aikana jonkin verran saasteita kertyy jopa Oulangalle saakka. Kun valoisa kevät alkaa, pienet saastejäämät reagoivat keskenään ja muodostavat otsonia. Saastejäämät ovat kulkeutuneet sinne pitkiä matkoja.

- Ilmiötä ei todellakaan tarvitse säikähtää. Nämä pitoisuudet eivät ole sillä tasolla, että ne olisivat mitenkään terveydelle haitallisia, Anttila sanoo.

Ilmiö yleinen koko maassa

Anttila muistuttaa, että ilmiö on hyvin yleinen koko Suomessa. Ilmanlaatu heikkenee keväisin usein Ylä-Lappia myöten.

- Otsoni on yhdiste, joka syntyy auringonvalossa muista saasteista. Muut saasteet ovat lähinnä typen oksideja ja hiilivetyjä.

Ilmanlaatua voi tarkkailla Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatu.fi –sivustolta.

Sastamalassa Suodenniemen Koivuniemenjärvellä oli keskiviikkona komea kokoontuminen. Paikalle oli kerääntynyt 400 laulujoutsenta.

Laulujoutsen onkin yksi näkyvimpiä esimerkkejä siitä, miten ihminen voi pelastaa lajin häviämisen partaalta yleiseksi pesimälinnuksi.

Laulujoutsenkantaa selvitettiin Suomessa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin koko maassa pesi 4 600–6 000 laulujoutsenta. Pirkanmaalla avioitiin olevan vuonna 2004 noin 200 laulujoutsenparia.

Tänä vuonna laulujoutsenkanta arvioidaan toistamiseen.

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys toivoo, että kaikki havainnot kirjattaisiin Tiira-lintutietopalveluun. Erityisen tärkeitä ovat keväiset kertymät, kesäisten pesimättömien joutsenten kiertelyparvet sekä pesä- ja poikuehavainnot. Myös syksyiset kertymät on hyvä ilmoittaa.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Se on myös BirdLife Suomen vuoden lintu 2014.

Tuore tutkimus osoittaa todeksi vanhan kansanviisauden: norsulla on pitkä muisti. Samalla ilmeni, että kuulo on niin tarkka, että norsu pystyy pelkästä äänitteestä päättelemään ihmiset, jotka ovat sille suurimmaksi uhkaksi.

Kenialaisen Amboseli-norsusäätiön ja brittiläisen Sussexin yliopiston tutkimuksessa Kenian villinorsuille soitettiin maastoauton kaiuttimista ihmisäänistä tehtyjä tallenteita ja seurattiin norsujen reaktioita. Kokeita toistettiin kahden vuoden ajan.

Tulokset osoittivat, että norsut pystyvät luotettavasti erottamaan kahteen eri kansanryhmään kuuluvat ihmiset ja arvioimaan heidän vaarallisuutensa.

Norsulauma tiivisti rivinsä todennäköisimmin silloin, kun puhuja kuului maasaiheimoon. Maasait laiduntavat karjaa laajalla alueella ja pitävät norsuja kilpailijoinaan muun muassa vesivarojen käytössä. Norsujen kannalta kohtaamiset ovat arvaamattomia ja saattavat johtaa tappamiseen.

Maata viljelevien kambojen äänet eivät hätkäyttäneet norsuja samalla tavoin. Norsut ja kambat pysyvät yleensä poissa toistensa tieltä, sillä viljelijä ei liiku ja norsu osaa kiertää hänen tiluksensa.

Norsujen käytös kokeessa vaihteli myös puhujan iän ja sukupuolen perusteella. Naiset ja pojat eivät aiheuttaneet läheskään yhtä voimakasta kavahtamisreaktiota kuin miehet, Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Tutkijat yrittivät hämäystä teknisillä kikoilla, joissa naisten ääniä muutettiin maskuliinisemmiksi ja miesten vastaavasti feminiinisemmiksi, mutta tutkijoiden hämmästykseksi norsut eivät antaneet sittenkään pettää itseään. Myöskään kaiuttimesta vahingossa lurahtanut pätkä rockmusiikkia ei aiheuttanut laumassa mitään huolta.

Norsu näyttää tunnistavan maasain myös vaatteista

Havainnot ovat ensimmäinen todiste jonkin eläinlajin kehittämästä kyvystä välttää metsästäjiä tunnistamalla vaarallisimmat ihmisyksilöt. Tutkijoiden mukaan on syytä olettaa, että muidenkin kehittyneiden eläinten evoluutio on tuottanut saman tuloksen eli taidon siirtää näin hienovaraista tietoa sukupolvelta toiselle.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että norsujen taito ei rajoitu vain ihmisiin: ne erottavat myös leijonien sukupuolen niiden karjaisuista ja pystyvät laskemaan karjunnan perusteella myös lauman koon.

Myös hajuilla ja väreillä on jo aiemmin tiedetty olevan norsuille merkitystä. Niiden on havaittu reagoivat pelokkaasti maasaimiesten vaatteiden hajuun, toisiin kuin kambojen vaatteisiin, ja punainen väri, jota maasait suosivat, näyttää ärsyttävän norsuja. Äänet kuitenkin kuuluvat jo kaukaa, joten ne antavat norsuille enemmän reagointiaikaa kuin jo näkyviin ilmestyneen ihmisen punainen asu ja tuoksahdus.

Eurajoen älypäiden joukkue keksi nuorten ideointikilpailussa uudenlaisen idean veden uusiokäyttöön. Raumalla järjestetyssä Puhdas Merivesi -tapahtumassa saatiin eilen kymmenkunta ehdotusta vesistön tilan parantamiseksi. Niistä kiinnostavimpien joukkoon nousi Sanna Salosen, Iiro Koskialhon ja Eetu Salmiolan ajatus pisuaarin huuhtelukeinoista.

– Tavoitteenamme on yhdistää pisuaari ja käsienpesu, jotta vettä kuluisi vähemmän. Käytännössä pisuaarin yläpuolelle voitaisiin yhdistää hana, josta käsienpesussa käytetty vesi valuisi pisuaariin ja puhdistaisi sen, nuoret kertovat.

Oras kiinnostui idean hyödyntämisestä

Oras Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Paasikivi pitää ehdotusta kehittämiskelpoisena.

– Idea kuulostaa hyvältä. Kyseessähän on ihan aito ongelma. Käsienpesussa hukkaan valutettava vesi on yleensä aika puhdasta ja voisi olla käyttökelpoista. Lopullisen ratkaisun löytymiseen voi hetki mennä, mutta ehdottomasti kannattaa tutkia miten se voitaisiin tehdä, Paasikivi toteaa.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri on tehnyt poliisille tutkintapyynnön Lappeenrannassa tehdyistä metsähakkuista. Luonnonsuojelupiirin mukaan Uus-Lavolassa on hakattu liito-oravan asuttama metsä.

Avohakattu metsikkö on piirin mukaan vajaan hehtaarin kokoinen. Yksityisomistuksessa oleva metsä oli hakattu viime viikolla.

Hakkuiden jälkeen luonnonsuojelupiiri löysi suurten kantojen juurelta liito-oravan jätöksiä. Jätöksiä löytyy piirin mukaan myös viereisestä hakkaamattomasta metsiköstä puunrunkojen tyveltä.

Luonnonsuojelupiirin mukaan alueelle oli myönnetty lupa harvennushakkuita varten, mutta metsikkö oli kuitenkin avohakattu.

Piirin vs. aluepäällikön Anna Vuoren mukaan harventaminen ei välttämättä häritse liito-oravaa, kunhan metsään jätetään riittävästi puita liito-oravaa varten.

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelurikos.

Artikkelia täydennetty 13.3.2014 kello 13.38 luonnonsuojelupiirin vs. aluepäällikön kommentilla metsän harventamisesta.

Berit Siilasjoki on syntynyt ja kasvanut porojen keskellä ja isänsä kuoltua hän jatkaa porotilan pitoa yhdessä Inkeri-äidin kanssa. Berit kävi porotalouskoulun Inarissa, joten hänellä on siltäkin puolelta hyvä ammatillinen pohja.

- Jo lapsena minulle oli melko selvää, että ryhdyn poronhoitajaksi. Tässä on omat mukavat puolensa; ammatti sopii tällaiselle luonnossa liikkuvalle, hän kuvailee. Kalastus on yksi Beritin intohimoista.

Pihaporot katsovat naisen perään, kun tämä liikuskelee kartanolla ja poikkeaa välillä pajaan. Verstas on mieluisa paikka.

- Kyllä minut nähdään useimmin täällä hitsaamassa kuin pirtissä pitsiä nypläämässä, hän naurahtaa.

"Hyvä että omat syömäporot saamme"

Berit ei sano olevansa mikään marmattaja, mutta pedoista hän ei tykkää.

- Niitä on aivan liian paljon ja täällä Käsivarren suunnalla riesaksi asti, hän harmittelee. - Tilan tuotto menee petojen suihin. Lihaa ei jää myytäväksi. Hyvä, että omat syömäporot saamme.

- Olisihan se mukava nähdä vasojen kasvavan, mutta merkitsemättä jäävät, kun pedot ne napsivat.

Berit Siilasjoki on vihainen viranomaisille, jotka eivät saa petoja kuriin.

- Mutta kuinka sieltä toimistoista todellisuus nähtäisinkään. Pitäisi tulla tänne kentälle, hän ohjeistaa.

Porot kulkevat nyt puiden perässä

Beritin äitikin pyörähtää pihamaalle. Inkeri Siilasvuo ihailee tyttönsä uutteruutta ja innokkuutta. Vanha poronainen tietää, mistä on kysymys. Inkeri-äiti myöntää, että ajat ovat muuttuneet, mutta porotyön luonne on pysynyt samana. Vain jutaelämä on jäänyt vähemmälle.

Beritin vanhemmat veljet Tuomas ja Iiskokin ovat käymässä. Tuomas perheineen asuu Karesuvannossa ja Iisko perheineen Rovaniemellä. Pojat ovat lähdössä polttopuun ajoon kesäpaikalle, 30 kilometrin päähän. Berit ei nyt lähde. Pajassa on tekemistä.

Metsäporotkin ovat liikekannalla.

- Ne kulkevat puiden perässä, kuten Berit sanoo. Puista irtoava luppo on porojen herkkua.

Viikonloppuna alkavat pakkaset voivat säikäyttää osan linnuista pois koko Suomesta.

– Esimerkiksi töyhtöhyypät ja kiurut ovat säämuuttajia, jotka palaavat tarvittaessa takaisin etelään. Ne hakeutuvat ensin rannikolle ja jatkavat tarvittaessa Baltiaan tai Etelä-Ruotsiin, sanoo aluevastaava Harri Okkonen Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry:stä.

Okkosen mukaan Suomeen on toistaiseksi saapunut vasta alkukevään muuttajia ja niitäkin harvakseltaan.

– Etelä-Savossa ei ole vielä paljoakaan muuttolintuja. Keski-Euroopan viileät kelit ovat aiheuttaneet sen, että lintujen pääjoukot saapuvat normaaliin tapaan vasta myöhemmin.

Esimerkiksi hyönteissyöjät ovat pysytelleet vielä toistaiseksi Suomen rajojen ulkopuolella. Sen sijaan vesilintuja on jo saapunut Etelä- ja Länsi-Suomeen.

– Vesilinnut selviävät vähän pidemmästäkin kylmästä jaksosta, kunhan lähettyvillä on sulia vesialueita, Okkonen arvioi.

Lintujen aikaiseen kevätmuuttoon liittyy Okkosen mukaan kuitenkin aina riskinsä.

– Etujoukot ovat aina vaarassa. Joko ne pääsevät ajoissa pesimäalueille varaamaan parhaat paikat itselleen tai sitten ne kuolevat, Okkonen tiivistää.

Nurmen käyttämisestä polttoaineena olisi useita hyötyjä. Nurmipolttoaineesta hyötyisivät ympäristö ja kansantalous. Lisäksi nurmea käyttävät maatilojen yhteiset biokaasulaitokset olisivat viljelijöille tervetulleita.

Asia selviää maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Bionurmi-hankkeesta, jossa tutkittiin millä edellytyksillä nurmea voisi tuottaa kestävästi biokaasun raaka-aineeksi Kaakkois-Suomessa, Hämeessä ja Uudellamaalla. 

Biokaasulaitoksen lähialueella syntyvän karjanlannan voisi myös ohjata energiakäyttöön.

Kulunut viikko on pannut kotkalaisen käärmetutkijan koville. Kyyt ovat rikkoneet luonnonlakia ja kaivautuneet esiin koloistaan ennennäkemättömän aikaisin.

– Olen nähnyt koiraskyitä jo kahdella pesäpaikalla. Ne ovat melkein kolme viikkoa etuajassa. Olen melskannut käärmeiden kanssa luonnossa yli 50 vuotta ja tehnyt tarkat muistiinpanot. Tämä mullistaa kaiken, Urpo Koponen hämmästelee.

Koposen mukaan ensimmäiset yksilöt ovat aina tulleet esiin aikaisintaan maaliskuun viimeisellä viikolla. Tänä keväänä hän on bongannut jo kuusi kyytä.

– Ihan suu ymmyrkäisenä olen ihmetellyt tätä, sillä käärmeet eivät piittaa säästä. Ilmeisesti niiden sisäinen kello on pettänyt tällä kertaa. Jotenkin ne ovat menneet sekaisin.

Painiskelua luvassa

Koiraskyyt tulevat normaalina keväänä esiin pari viikkoa ennen naaraita, koska ne hautovat siittiöt lisääntymiskuntoon auringon avulla.

– Sen jälkeen niiden pitää vielä painiskella keskenään ennen naaraiden ilmestymistä, että voimasuhteet selviävät. Voimakkaimmat yksilöt parittelevat kaikkien naaraiden kanssa käärmeyhdyskunnassa.

Koponen uskoo, että myös naaraskyyt tulevat esiin 2-3 viikkoa etuajassa.

– Yleensä pariutuminen tapahtuu äitienpäivän tienoilla, nyt ehkä jo huhtikuussa.

"Myytti"

Kyiden aikaisen heräämisen seurauksia on vaikea ennustaa. Takatalven tullen ne todennäköisesti palaisivat raiteilleen.

– Käärmeiden ei käy köpelösti takatalvena. Siittiöiden hautominen alkaa jo syksyllä, joten takatalvi voi pysäyttää prosessin muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Se voi jatkua ehkä lopulta aika normaalissakin aikataulussa.

Koposen käärmesaarna menee joka tapauksessa uusiksi.

– Se, että käärmeet eivät välitä säästä, on ollut myytti. Olen saarnannut tästä ympäri Suomea varmana asiana. Käärmeet ovat puoli vuotta horroksessa ja puoli vuotta sen ulkopuolella.

Kevätaurinko saa ihmiset ryntäämään sankoin joukoin järvien jäälle nautiskelemaan viikonlopusta. Usein turvallisena pidetyt jäälajit kuten retkiluistelu, hiihto ja potkukelkalla potkuttelu ovat kevätjäillä kuitenkin kaikkea muuta kuin turvallisia. Näillä välineillä maisema vaihtuu vaihtelevilla jäillä liian vilkkaasti.

– Näillä välineillä pääsee heikoillakin jäillä kauas. Esimerkiksi potkurilla pääsee vielä menemään sellaista 2-3 senttimetrin paksuista jäätä. Potkurilla hujahtaa nopeasti 50 metriä ja silloinhan takana voi olla 50 metriä huonoa jäätä. Sitten jos veteen putoaa, joutuu murtamaan 50 metriä railoa, että pääsee turvaan. On aikamoinen fakiiri, joka jäänmurtajana siitä selviää, varoittelee Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Jyri Silmäri.

Silmärin mukaan myös sukset ovat jäiden pettäessä hankalat.

– Potkurista voi sentään päästä irti, mutta sukset pitäisi jotenkin onnistua saamaan jäihin pudotessa vedessä irti, Silmäri pohtii.

Silmärin mukaan esimerkiksi Kerimäellä Herttuassa järven jään paksuus on toisella puolella vain muutama sentti kun taas toisella puolella järveä jäätä on jopa 30 senttimetriä. Oman lusikkansa soppaan tuovat metsistä valuvat vedet, jotka sulattavat jäätä. Jäät ovat nyt kirkkaat ja silloin heikkojen paikkojen huomaaminen on hankalaa. 

– Jos ihmisten on pakko mennä jäälle, niin silloin pitää mennä "kun minä veteen molskahdan"- ajatuksella. Ja kun sinne putoaa, on oikeanlaiset välineet. Pitäisi olla sellainen puku, mikä pitää lämpöä. Lisäksi tietysti naskalit. Kaikkein paras on mennä rantoja pitkin, että jalat yltää pohjaan, napauttaa Silmäri.

Alkukevät on ollut lintumuutossa poikkeuksellinen, sanoo tiedottaja Jan Södersved BirdLifesta. Monet lajit ovat pari, kolme viikkoa etuajassa ja alueellisia ennätyksiä lintujen muutossa on tehty runsaasti.

Laulujoutsenia on jo koko maassa. Kruunupyyssä bongattiin maanantaina 550 laulujoutsenen joukko, Tyrnävällä 500:n.

– Erityisesti länsirannikolla joutsenia on runsaasti - suurin osa joutsenista on ehkä tullut jo, arvioi tiedottaja Jan Södersved BirdLifesta.

Aikainen kuovi Kokkolassa

Metsähanhen muutto ei ole koskaan alkanut näin voimakkaasti vielä maaliskuun alussa. Ensimmäiset muuttajat on nähty jo helmikuussa. Sittemmin Eurajoella on bongattu toista sataa ja Ulvissa tuhat metsähanhea.

Myös kurkia on havaittu 40, kun yleensä niitä ei tähän aikaan vuotta vielä tavata. Kokkolassa on havaittu hyvin aikainen kuovi. Uudellamaalla on nähty muuttavia västäräkkejä.

Toisaalta kyse on vasta alkukevään muuttajista ja monessa lajissa poikkeuksia syntyy aika ajoin. Silti ajankohtaan nähden tilanne on poikkeuksellinen:

– Jos nämä tiedot olisi päivätty maaliskuun lopulle, niissä ei olisi mitään ihmeellistä, ynnää Jan Södersved.

Töyhtöhyyppä voi vielä käyttää paluulipunkin

Suomessa on nyt kuitenkin esimerkiksi jo kymmeniä tuhansia töyhtöhyyppiä, kun yleensä tässä vaiheessa ensimmäiset ehtivät etelärannikolle.

– Ei koko pesimäkantaa, mutta paljon, arvioi Södersved.

Töyhtöhyyppä kuuluu niihin lajeihin, jotka sään kylmetessä saattavat kääntyä takaisinkin päin. Viiletessäänkin sää voi silti jatkua normaaliin vuoteen nähden tavallista lämpimämpänä, muistuttaa Södersved. Isot lumimäärät saattaisivat kuitenkin kääntää muuttajan nokan.

Sen sijaan pulmusia on nähty normaalikevääseen verrattuna niukasti, yleensä pulmunen tulee ensimmäisten joukossa.

Ero erityisesti vuodentakaiseen korostaa kevään poikkeuksellisuutta lintuharrastajan silmissä:

– Jännää että viime kevät oli vuosikymmeneen myöhäisin ja nyt on aikaisin, summaa Jan Södersved BirdLifesta

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

Torstaiaamuna australialainen Sue Ulyatt meni ulkotarhaan päästämään ketjuun kytketyn koiransa vapaaksi, kertoi The Sydney Morning Herald.

Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa asuvan Ulyattin järkytykseksi koirankopissa olikin chihuahuan ja maltankoiran risteytyksen sijasta 2,5-metrinen mattopyton – möykky vatsassaan.

Pyton oli yhä kopissa, sillä se oli nielaissut lemmikkieläimen pantoineen ja ketjuineen päivineen.

Ulyatt kutsui paikalle villieläinten suojelu- ja pelastuskeskuksen työntekijät, jotka katkaisivat pytonin suusta tulevan ketjun ja toimittivat matelijan paikalliseen villieläinsuojaan.

Käärme ei pääse luontoon pitkään aikaan, jos se joudutaan leikkaamaan. Saalistaan se sulattelee noin kuukauden päivät.

Mattopytonin arvellaan olevan noin 50-vuotias.

Ulyatt oli kytkenyt koiransa yöksi tarhaan, jotta se ei pääsisi hyökkämään pihalla liikkuvien villieläimien kimppuun. Ulyatt on äärimmäisen pahoillaan siitä, ettei ollut ymmärtänyt ottaa huomioon käärmeiden koiralle aiheuttamaa uhkaa.

– Koira oli liian pieni. Sen olisi kuulunut yöpyä sisätiloissa, Ulyatt totesi.

Villieläinsuojan edustajan mukaan tapaus on alueella toinen kymmeneen vuoteen.

Viime syksynä jokainen luonnossa vähänkin liikkunut havaitsi, että kanalintuja on Pohjois-Karjalassa enemmän kuin vuosiin.

Tämä havainto on saanut lisää vahvistusta tänä talvena, sillä eri puolilla maakuntaa on nähty hyvänkokoisia teerikarjoja.

Esimerkiksi Tohmajärven Keltasuolta ja Valkeasuolta sekä Lieksan Vihtaniemestä on havaintoja 40-50 yksilön teeritokista. Kontiolahden Pitkärannan lintotornista kiikaroitiin 65-päinen teerikarja maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Silloin paikalla oli totuttuun tapaan joensuulainen Arvi Nygren.

- Tänä aamuna en ole nähnyt kuin seitsemän tuolla koivun latvassa. Tässä on joka vuosi teeriä näkyvillä.

Harmaalokit maisemassa

Ensimmäisen puolen tunnin aikana Arvi oli teerien lisäksi laskenut 42 harmaalokkia.  Ennen lintutornille Kontiolahteen tuloaan hän oli jo ehtinyt piipahtaa Joensuun Kuhasalossa, jossa oli ollut mustarastas.

Useita viikkoja etuajassa talvea kurittanut kevät on tuonut Pitkärannan alaviin maisemiin joutsenetkin poikkeuksellisen aikaisin. Haastattelupäivänä, maaliskuun kolmannella viikolla oli vinha ja koleahko tuuli, mutta ilmassa oli edelleen vahva kevään edistymisen tuntu. Seuraavaksi Arvi Nygren odotti näkevänsä töyhtöhyypän.

- Minä odottelen täällä nähtäväksi töyhtöhyyppää. Tuolla ovat jo muualla nähneet, mutta minä en ole täällä onnistunut näkemään.

Kun kotkan näkisi

Arvi oli valmistautunut olemaan tornissa useamman tunnin, ainakin yli puolen päivän.

- Pittää yli kahdentoista olla, että näkis jonkun kotkan. Tässä on nähty jopa kolme kotkaa yhtäikaa, kaksi muuttavaa merikotkaa ja maakotka.

- Kyllä se tässä tämä joki eniten vaikuttaa siihen, koska merikotkat seuraavat vesistöjä kun muuttavat. Ja kun tähän jääpi noita lokkeja paikallisiksi, niin kotkat yrittää niitä saalistella. Kerran yksi merikotka asusteli tässä toista kuukautta, Arvi kertoo.

- Maakotka olisi huippuhetki.

Musti aina mukana

Arvi Nygrenin Musti-koira on kokenut lintuharrastaja. Sekarotuisella koiralla on ikää 13 vuotta.

Musti nousee isäntänsä kanssa korkeaan lintutorniin ja asettuu omalle paikalleen lämpimän viltin päälle. Kun Arvi tähystää lintuja, vetää Musti sikeitä kaikessa rauhassa: tuttu juttu ja tuttu paikka.

Arvi oli silloinkin Mustin kanssa Pitkärannan tornissa, kun emäkarhu tallusteli pentunsa kanssa tornin juurella.

Arvi Nygren on lintumies henkeen ja vereen. Hän innostui harrastuksesta 1990-luvun alussa. Arvi huolehtii useista lintujen syöttöpaikoista läpi talven, ja Musti kulkee mukana.           

Nimen valinnasta näyttää tulleen vaikein asia Rautalammin ja Konneveden alueelle perustettavassa uudessa kansalaispuistossa. Puiston perustaminen Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajalle on jo varmistunut, mutta nimeä ei ole vielä lyöty lukkoon.

Lakimuutoksen lausuntokierroksella kansallispuiston nimiehdotuksena on ollut Etelä-Konneveden kansallispuisto ja aikaisemmissa hankesuunnitelmissa työnimenä on ollut vielä pidempi Enonniemen–Etelä-Konneveden kansallispuisto.

Pohjois-Savon puolella nimiehdotukset eivät kuitenkaan tyydyttäneet. Rautalammin kunnanhallitus halusi uudesta luontokohteesta Rautalammin–Konneveden kansallispuiston. Myös Pohjois-Savon maakuntaliitto on esittänyt Rautalammin mahduttamista kansallispuiston nimeen, mutta ei välttämättä nimen ensimmäisenä osana. Perusteina mainittiin, että "valtaosa puiston manneralueista sijaitsee historiallisesti merkittävän Rautalammin reitin varrella".

- Tiedän, että Rautalammin nimeä haluttaisiin nostaa... silloin olisi varmaan sekä Konnevesi että Rautalampi jossain järjestyksessä mukana ja mietitään, onko se mahdollista, pyöritteli perjantaina Varkaudessa vieraillut ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.)

Niinistö ei kuitenkaan halunnut muotoilla tarkemmin omaa suosikkiaan uuden kansallispuiston nimeksi. Nimestä päättää lopullisesti eduskunta tänä keväänä ympäristöministerin esittelyn pohjalta.

Pohjois-Savon maakuntajohtaja Jussi Huttunen kertoi aiemmin tällä viikolla Ylelle, että ministeri Niinistö on jo lähettänyt kansanedustaja Seppo Kääriäisen (kesk.) mukana viestiä Savoon siitä, että nimiasiassa pitäisi yrittää löytää yhteinen linja.

- Jos yleinen palaute on, että molempia kuntia tai vesireittejä pitää nimeen saada niin sitten olemme siihen valmiita. Mutta arvioidaan sitä sitten, kun lausunnot on saatu kerättyä, Niinistö sanoi perjantaina.

"Tuppaavat lyhenemään käytössä"

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Raimo Itkosen mielestä nimisoppa on saanut jo kohtuuttoman suuren roolin. Metsähallituksella ei ole asiaan erityistä kantaa, mutta Itkosen oma mielipide on, että kuntien nimi kansallispuiston nimessä ei ehkä ole hyvä idea.

- Nimi pitäisi olla tuotteistamisen ja matkailun näkökulmasta mietitty. Siinä mielessä yksiosainen voisi olla kaksiosaista parempi. Lisäksi kunta ei ole asiakkaalle oleellinen asia, Itkonen perustelee.

Itkonen huomauttaa vielä, että pitkät nimet tuppaavat lyhenemään käytössä. Näin on käynyt hänen mukaansa esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa, joka on vääntynyt UKK-puistoksi, Urkkipuistoksi tai Koilliskairaksi.

Ympäristöministeriö käynnisti tammikuussa 2014 lainsäädäntötyön Etelä-Konneveden ja Salon Teijon kansallispuistojen perustamiseksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alussa.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on laajuudeltaan 1 500 hehtaaria. Se tuo kansallispuistoverkostoon pohjoissavolaista ja keskisuomalaista järvisaaristo- ja vuorimaata.

Suomessa ei ole tällä hetkellä kunnan mukaan nimettyä kansallispuistoa. Leivonmäki oli aiemmin sekä kansallispuiston että kunnan nimi, mutta kunta liittyi Joutsaan vuonna 2008.

Mätirasioista on viime vuosina tullut suosittu tapa uusien kalojen istuttamiseen. Jokitalkkari Manu Vihtonen uskoo, että ahtaalle ajetun taimenen tulevaisuuden voi kääntää valoisammaksi nimenomaan mätirasiaistutukset.

- Taimenen mätipoikaset leimaantuvat kotijokeensa ja palaavat sinne aina uudestaan. Laitoksessa kasvaneet poikaset ovat sen sijaan kotiutuneet kasvatusaltaisiin. Joessa kuoriutuneilla poikasilla on alusta alkaen siis paremmat lähtökohdat selviytymiseen.

Mätirasiaistutuksissa ei kannata Vihtosen mukaan kiirehtiä. Iitissä, Vuolenkosken Patojella asiassa lähdettiin liikkeelle oikeassa järjestyksessä. Aluksi joki kunnostettiin taimenelle sopivaksi. Sitten vasta tilattiin mätimunat.

- Ensin pitää laittaa paikat kuntoon, koska taimenella on tietyt vaatimukset elinpaikkansa suhteen. Uoman pitää olla sellainen, että siinä virtaa vettä läpi vuoden. Vesi ei saa olla liian hapanta. Joki ei saa myöskään mennä liian lämpoiseksi, edes kesällä, hän summaa.

Joki määrättiin mätikuurille

Mätirasiaistutuksista ei ole jokitalkkari Vihtosen mukaan merkittävää hyötyä ellei sitä toista ainakin seuraavana parina vuotena.

- Olen suositellut, että kolmena vuotena peräkkäin kalaosakaskunnat toteuttaisivat mätirasiaistutukset. Sillä tavalla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada aikaiseksi lisääntyvä taimenkanta niiden kotijokeen. 

Vuolenkoskella sijaitseva Konniveteen laskeva Patojoki on Vihtosen mukaan otollinen taimenjoki.  

- Viime kesänä joki kunnostettiin ja kivettiin. Kaivinkone kaivoi tätä vähän leveämmäksi ja teki tänne muun muassa kutusoraikkoja.

Kunnostettuun Patojokeen istutettiin noin 9 000 mätimunaa kymmenessä mätirasiassa. Jokitalkkari Vihtonen uskoo taimenella olevan hyvät edellytykset selviytyä joessa, vaikkakin mätimunasta kutukalaksi on pitkä matka. Jokitalkkarin mukaan luonto karsii poikasia niin kovalla kädellä, että hyvälläkin tuurilla niistä selviytyy kutukaloiksi vain muutama prosentti.

- Jos näillä istutuksilla saataisiin edes muutama emokala, ne pitäisi ehdottomasti jättää rauhaan. Emokalat ovat vähän turhan arvokkaita ruokakaloja. Muuten omavaraisen taimenkannan saaminen on mahdotonta.

Mätimiehellä jo muut joet mielessä

Mätirasiaistutushankkeen isä ja puuhamies Janne Arponen iloitsee siitä, että viranomaiset ja maanomistajat näyttivät vihreää valoa hänen idealleen.

- Ely-keskus lähti heti mukaan hommaan, kun kerroin haluavani palauttaa jalokalan metsäpuroihin. He maksoivat suurimman osan kuluista. Myös paikalliset maanomistajat, joiden mailla joki menee, suhtautuivat positiivisesti hankkeeseen, hän summaa.

Hyvin onnistunut hanke potkii Arposta jatkamaan mätirasiaistutuksia.

- Patojoessa suoritetaan mäti-istutuksia seuraavinakin vuosina, mutta olen käynyt jo katsomassa uusia metsäpuroja. Tämä hanke pitäisi ehdottomasti toteuttaa muissakin puroissa.