Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Karhukin makaa pehmeällä pedillä – katso kuva talvipesästä

0
0

Suurpetoyhdyshenkilö Kari Taurama lappeenrantalaisesta Hanhijärven Erästä seisoo karhunpesällä, joka on ollut käytössä edellistalvena. Muutaman metrin päässä siitä on kuluneen talven pesä. Se on kuusikossa, muutaman metrin päässä ojasta. Pesä on tyhjillään. Matkaa tästä Lappeenrannan keskustaan on kymmenisen kilometriä.

Osa karhuista kaivaa talvipesäkseen onkalon, osalle riittää tiheä kuusikko. Karhu kaivaa pesänsä pehmeään maahan ja vie sinne kuusenoksia ja joskus heinääkin. Etenkin naaraskarhu kaivaa pesän, uros ei ole niin tarkka talvipedistään.

– Uroskarhu ei välttämättä tee tällaista pesää. Sille riittää jonkinlainen kuusikko, mihin käydä talviunille, sanoo Taurama.

Naaras kaivaa syvemmän onkalon pentuja varten. Syvässä onkalossa muutaman sadan gramman painoisten ja karvattomien karhunpentujen on hyvä elellä. Pennut ovat poistuessaan pesästä noin viisikiloisia.

Karhuilla on myös useampi koti. Jos ensimmäinen pesä vaikkapa kastuu, niin se vaihtaa toiseen paikkaan.

Karhu voi tehdä pesän kuusikon tiheiden oksien alle tai esimerkiksi hiekkamaahan. Karhu voi käydä makaamaan jopa muurahaispesään.

– Siinä on sapuskat lähellä. Mikäs siinä köllötellessä, kuusikossa muurahaispesässä, sanoo Taurama.

Karhu laihtuu, mutta lihasvoima pysyy

Ravinto saattaa olla heikon talven jälkeen kortilla. Luonto ei viherrä, mutta kuusen alla horroksessa ollutta lihaskimppua se ei paljoa huoleta.

– Vaikka karhu laihtuu todella paljon horroksen aikana, niin sen lihasvoima säilyy. Se on sikäli aika ihmeellinen eläin, sanoo Taurama.

Karhu viettää herättyään pesän liepeillä arviolta noin viikon, kertoo Taurama.

– Sitten kun alkaa maha kurnia, se lähtee liikkeelle etsimään ruokaa. Pesän lähettyviltä voi löytyä viimevuotisia marjoja. Muurahaispesiä se myös tonkii. Eipä tässä Hanhijärvellä taida olla yhtään ehjää pesää, mitä ne eivät olisi käyneet katsomassa, sanoo Taurama.

Hampaiden naksuttelu on viimeinen merkki

Karhu nostelee horroksessakin päivittäin päätään ja kuuntelee mitä ympäristössä tapahtuu. Jos pesän lähelle tulee vaikka metsäkone tai ihminen, se saattaa herkästi vaihtaa paikkaa. Pahimmassa tapauksessa karhu voi sitä häirittäessä käydä jopa ihmisen päälle.

Tauramo neuvoo karhun kohtaavan pitämään ääntä, perääntymään kulkusuuntaan ja olla tuijottomatta sitä silmiin.

– Yleinen harhaluulo on, että kun karhu seisoo kahdella jalalla, niin se käy päälle. Karhu on kuitenkin silloin vaarallinen, kun se on neljällä jalalla, heiluttaa päätään ja sen korvat ovat luimussa. Silloin kun se naksuttelee hampaitaan, se on vihoviimeinen merkki, kertoo Tauramo.

Kuollutta esittäminen on myös hyvä keino selviytyä vihaiselta karhulta.

– Silloin karhu nuuhkii ja toteaa, että ei tästä välttämättä ole vaaraa, kertoo Taurama.


Osa eläin- ja kasvilajeista selviytyi jääkaudesta tulivuoren lämmössä

0
0

Jotkin eläin- ja kasvilajit selviytyivät jääkauden hyisistä lämpötiloista lämmittelemällä tulivuorten tuottamassa lämmössä. Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan tämä selittää sen, kuinka lajit pystyivät selviytymään jään täysin peittämilläkin alueilla.

Tutkijat kävivät läpi kymmeniä tuhansia Etelämantereelta vuosikymmenten mittaan kerättyjä näytteitä, kuten jäkäliä, sammaleita ja hyönteisiä. 60 prosenntia lajeista on sellaisia, että niitä esiintyy vain Etelämantereella. Ne eivät siis ole voineet kulkeutua alueelle myöhemmin, vaan ovat selvinneet jääkauden läpi.

Tuloksena oli, että lajilöydöksiä oli selvästi enemmän vulkaanisten alueiden lähellä kuin muualla.

– Vulkaaninen höyry voi sulattaa suuria jääluolia jäätiköiden alle. Niissä voi olla kymmeniä asteita lämpimämpää kuin ulkoilmassa. Luolat ja höyryn lämmittämät alueet ovat olleet lajeille hyviä hengailupaikkoja, sanoo tutkimusta johtanut Ceridwen Fraser.

Etelämantereella on ainakin 16 tulivuorta, jotka olivat aktiivisia viimeisimmällä, runsaat 11 000 vuotta sitten päättyneellä jääkaudella.

Koe-eläinten käyttöä seurataan entistä tarkemmin

0
0

Oulun koe-eläinkeskuksessa rottia, hiiriä ja muutamia muita koe-eläimiä on yli kymmenen tuhatta. Suurin osa niistä on geenimuunneltuja hiiriä.

- Ne toimivat pääasiassa erilaisina tautimalleina tai niiden avulla yritetään löytää tautien hoitokeinoja. Paljon tehdään myös perustutkimusta kuten aineenvaihduntatutkimusta, kertoo Oulun koe-eläinkeskuksen johtaja Hanna-Marja Voipio.

Eläinkokeen raja kulkee neulanpistossa tai siihen verrattavissa olevassa tuskassa tai kärsimyksessä. Esimerkiksi geenimuunnelluista hiiristä suurin osa elää aikansa, jonka jälkeen ne lopetetaan ja niiden kudokset kerätään talteen. Niitä ei luokitella eläinkokeissa käytetyiksi eläimiksi.

Vastaavanlaisia koe-eläinkeskuksia on Suomessa yhteensä neljä. Helsingissä toimiva keskus on niistä suurin, ja lisäksi pienempiä laitoksia on muutama. EU:n myötä uudistuneen lainsäädännön johdosta niissä tehtävää tutkimustyötä seurataan nyt yhä tarkemmin.

Tilastointi uudistuu

Jokainen koe-eläimelle tehty toimenpide, esimerkiksi neulanpisto, tilastoidaan. Tutkimuksen päätteeksi tehdään yhteenveto siitä, mitä eläin on elämänsä aikana kokenut. Muutoksen pelätään lisäävän huomattavasti tutkijoiden työmäärää, kun yksittäisessä tutkimuksessa saatetaan käyttää satoja koe-eläimiä.

Tilastot toimitetaan EU:hun, jossa saadaan selville eläinten kokonaismäärä ja se, minkä tyyppisissä töissä niitä käytetään.

- Periaatteessa uudistus on hyvä, mutta itse en osaa vielä ihan mieltää, onko tästä eläimelle todellista hyötyä. Mieluummin olisin nähnyt, että aika, vaiva ja raha käytetään ihan oikeasti sen eläimen hyvinvoinnin eteen. Nyt mennään EU:n säännöksillä, Voipio toteaa.

Rahoitusta kaivataan lisää

Lakiin kirjattujen periaatteiden mukaan eläinkokeet pitäisi aina pyrkiä tekemään paremmin, vähemmällä eläinmäärällä ja aina kun mahdollista, koko koe olisi korvattava jollakin toisella tutkimuksella. Panostusta kaivattaisiin Voipion mukaan enemmän juuri paremmin tekemiseen.

- Siihen olisi hienoa saada vähän ylimääräistä rahoitusta. Meillä on käynnissä esimerkiksi kipulaastareiden tutkiminen, jota tehdään lampailla. Siinä selvitetään, toimivatko kipulaastarit niinkuin pitäisi ja lievittävätkö ne kipua riittävästi, Voipio kertoo.

-Tämän tyyppiseen tutkimukseen satsaaminen olisi se, mikä hyödyttäisi eläintä.

Vaihtoehtoja eläinkokeille kehitetään parhaillaan Tampereen yliopistossa. Voipio ei kuitenkaan usko niiden poistuvan kokonaan aivan lähitulevaisuudessa.

- Erilaisia menetelmiä siihen haetaan koko ajan, mutta juuri nyt on vaikea kuvitella, että esimerkiksi kokonaisen elimistön toimintaa voitaisiin matkia siten, että eläinten käyttämisestä voitaisiin luopua, Voipio pohtii.

- Toki tekniikka kehittyy ja voi olla, että jossain vaiheessa ollaan siinä pisteessä. Kasvatetaanhan kudoksiakin jo pelkästään tankissa, hän muistuttaa.

Taimenten käyttäytyminen on osin periytyvää

0
0

Taimenten käyttäytyminen on osaltaan periytyvää, selviää Itä-Suomen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Tutkimuksessa havaittiin, että kaloilla on erilaisia persoonallisuuspiirteitä ja käyttäytymismalleja, joista osa on perinnöllisiä.

Tutkimus osoittaa, että kalayksilöt eroavat ennustettavasti toisistaan esimerkiksi ympäristön tutkimisessa: kalat voivat olla esimerkiksi toisia aktiivisempia tai stressiherkempiä. Tutkimusryhmä havaitsi myös, että tutkitut käyttäytymispiirteet olivat yksilöllisesti toistettavia, eli kaloilla oli niin sanottuja pysyviä persoonallisuuspiirteitä.

Esimerkiksi jähmettyminen oli tilastollisesti periytyvää noin 14 prosentin tasolla. Tämä ominaisuus voi pahimmillaan heikentää kalojen kykyä väistää petoja tai lisätä kalojen alttiutta jäädä kalastajien saaliiksi.

Tutkimus toteutettiin Paltamossa Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Kainuun kalantutkimusasemalla.

Renkajoen uudet kalatiet helpottavat taimenen vaellusta

0
0

Renkajokeen rakennetaan lisää kalateitä. Kalatiet rakennetaan Kuittilankoskeen ja Hiittankoskeen. Haapajärven ja Renkajärven välillä on kaikkiaan seitsemän patoa, joista neljä on kunnostettu jo aiemmin.

Hämeenlinnan alueella sijaitsevan Renkajoen ekologinen tila on hyvä, ja ilman kalojen vaellusesteitä se on luokiteltavissa erinomaiseksi. Renkajoki on yksi pahiten esteellisistä jokialueista Hämeessä. Nyt kunnostettavissa koskissa nykyiset padot säilytetään, mutta pohjapadolla, kivikynnyksillä ja niiden välisillä altailla koskiin saadaan riittävän loiva porrastus, jotta kalat voivat kulkea patojen juoksutusaukkojen kautta.

Sekä Kuittilankosken että Hiittankosken pato on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Renkajoessa kunnostamatta jää toistaiseksi vielä Vahteristonkoski.

Renkajoki on pituudeltaan noin 24 kilometriä ja sen uoma on hyvin vaihteleva ja mutkitteleva. Kapeimmillaan joki on vain muutamia metrejä, paikoin se jopa useita kymmeniä metrejä leveä. Lampien kohdalla vesistön leveys on jopa satoja metrejä.

Jokivarsien asukkaat portinvartijoina taimenen paluulle

0
0

Joen keskellä suuri kaivinkone asettelee kiviä hämmästyttävän ketterästi paikoilleen. Jokainen kivi löytää tarkasti oman paikkansa. Kone rakentaa Haminan Vehkajokeen pohjapatoa, jonka avulla nostetaan yläpuolella sijaitsevan Vehkjärven pintaa.

Vehkjärven pintaa laskettiin noin metrillä vuosia sitten, jotta maanviljelyksille saataisiin lisää peltopinta-alaa. Järvi oli todella lähellä kasvaa umpeen, ennen kuin kyläläiset puuttuivat asiaan.

Ennallistamisurakkaan on lähdetty nimenomaan paikallisten asukkaiden aktiivisuuden ansiosta. Seudun asukkaat halusivat saada pahoin rehevöityneen järven uuteen kukoistukseen.

Aluksi vesikasvustoa niitettiin useamman vuoden ajan ja se tuottikin tulosta. Järvellä saattoi taas liikkua, minkä ansiosta paikallinen kauppias saikin kaupaksi peräti kolme soutuvenettä. Vastaavaa ei ollut tapahtunut vuosiin.

- Tämä on koko kylän yhteinen hanke, soraääniä vesien kunnostamisesta ei ole kuulunut, kertoo yksi Vehkjärven ennallistamisen puuhamiehistä, Veini Toikka.

Tie auki taimenelle

Vehkajoki on ollut aikanaan meritaimen kutujoki. Nyt uhanalainen kala ei enää pääse lisääntymään vanhoille paikoille, koska joki on padottu. Patoja tosin on jäljellä enää yksi ja sekin kierretään kalatiellä lähivuosina. Vehkjärven yläpuolella on jo valmiiksi ennallistettuja kutukoskia taimenia odottamassa. Kaakkois-Suomen vanhoista taimenjoista noin puolet on nyt ennallistettu. Kaikkineen niitä on parisenkymmentä.

- Jos saisimme kaikki nämä rajajoet tuottamaan taimenen poikasia, emme enää tarvitsisi istutuksia, jotka eivät tuota mitään. Istutamme vuosittain useilla miljoonilla euroilla kalanpoikasia, jotka eivä loppujen lopuksi edes kasva meressä. Kun saisimme kalat palaamaan jokiin kutemaan, ne poikaset selviytyisivät, painottaa vesistösuunnittelija Markus Tapaninen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Pallo vesialueiden omistajilla

Jokien ennallistamisella olisi suuri merkitys Suomenlahden vaelluskalakannoille. Ympäristöministeriö rahoittaakin kunnostuksia auliisti. Loppujen taimenjokien ennallistaminen maksaisi vain muutamia satoja tuhansia euroja.

Avainasemassa ovatkin jokivarsien asukkaat, sillä ilman heidän aktiivisuuttaan ennallistaminen on mahdotonta.

- Valtiohan ei ryhdy kunnostamistoimiin, ellei aloite tule nimenomaan asukkailta. Ihmisten aktiivisuus näyttelee siis tässäkin suurta roolia, kuten muissakin kunnostustoimissa. Meidän töihimmehän kuuluu poistaa ne kalojen nousuesteet, jotka ovat tavallaan turhia, kuten vanhat säännöstelypadot. Ne voidaan korvata esimerkiksi pohjapadoilla. Vesivoimaloille me emme mahda mitään, Tapaninen muistuttaa.

Vesistö yhdistää

Jokien ennallistamisesta hyötyvät muutkin kuin uhanalaiset kalat. Luontainen jalokalakanta nostaa rantakiinteistöjen arvoa. Vapaana soljuva vesi on myös virkistysarvoltaan merkittävä. Vehkjärven pinnannousua odotetaankin jo kuumeisesti.

- Se lisää kyläläisten aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä, korostaa kyläaktiivi Veini Toikka.

Mustikalle halutaan samppanjasuoja

0
0

Mustikoiden välinen ero halutaan tehdä selväksi EU:n alkuperäsuojauksen avulla. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio tähdentää, että ero olisi suoja kuluttajalle.

– Pohjoisen runsaassa valossa kasvava metsämustikka on aivan eri marja kuin pensasmustikka tai eteläisemmissä maissa kasvava metsämustikka. Nämä kaikki erilaiset mustikat taipuvat kuitenkin tällä hetkellä maailmalla lopputuotteissa samaksi marjaksi, englanninkielessä blueberry.

Moision mukaan mustikat ovat menneet sekaisin myös Suomessa.

– Suomalaiset tutkimuslaitokset ja yliopistot käyttivät 1990-luvun alkupuolella laajempaa marjatutkimusta aloittaessaan metsämustikasta pensasmustikkaan viittaavaa englanninkielistä nimeä blueberry. Metsämustikan oikeaa nimeä bilberry alettiin käyttää vasta vuosituhannen vaihteessa. Kouluissa meillä opetetaan edelleenkin tuota väärää nimeä mustikasta, Moisio naurahtaa.

Samppanjan ja herkkutattien peesissä

Mustikalla ja mustikalla on siis eroa kuten kuohuviinillä ja samppanjalla.

– Periaatteessa juomissa ratkaiseva on alue, jossa raaka-aine on kasvanut ja tuote on valmistettu. Mikäli suoja saataisiin pohjoisen metsämustikalle, sen asema paranisi ja myös tuoteväärennöksiä voitaisiin estää tehokkaalla valvonnalla. Heikompilaatuisia pensasmustikkaa ja etelän mustikkaa ei voitaisi myydä parempana pohjoisen metsämustikkana.

Suomalaisista tuotteista Kainuun rönttönen, Lapin puikula ja poro ovat esimerkkejä alkuperäsuojan saaneista tuotteista. Suojauksen saaminen mustikan kaltaisille raaka-aineille on harvinaisempaa.

– Italialaiset ovat saaneet EU:lta suojauksen herkkutatilleen, joten kyllä pohjoisen metsämustikallakin pitäisi olla mahdollisuus alkuperäsuojaukseen. Varmuutta ei ole, joten nyt yritetään saada vielä Ruotsi mukaan hakijaksi, jolloin rintama olisi vahvempi. Etelän mustikan ja pensasmustikan kasvattajat ja markkinoijat toisaalta pistävät varmasti vastaan, Simo Moisio arvelee.

Suomessa suojausaloitetta viedään eteenpäin maa- ja metsätalousministeriön johdolla.

– Ruotsi tekee omat päätöksensä asiassa toukokuulla. Ajatus on, että EU:lle hakemus saataisiin lähetettyä kesään mennessä.

Kyyhkynen löytää perille vaikka satuhäihin tai sairaalaan

0
0

Yhden aamukokouksen yhteydessä Yle Turun toimituksessa heräsi kysymys, miten ihmeessä kirjekyyhkynen voi osata viedä kirjeen perille oikeaan osoitteeseen. Toimittaja Paula Koskinen päätti soittaa Suomen viestikyyhky -yhdistyksen puheenjohtajalle Janne Kuosmaselle.

TV 2:n Satuhäissä oli viime viikolla kirjekyyhky. Miten kyyhky löytää perille?

Janne Kuosmanen: "Nuorena kyyhkyt lentävät paljon, opettelevat lähiseutuja ja saattavat olla useitakin tunteja parven mukana pois. Näin ne oppivat lähialueelta maamerkit, kuten katuja, teitä ja rakennuksia. Monet sanovat, että se on viidenkymmenen kilometrin ympyrä, jonka ne opettelevat ja tuntevat sitten kuin omat taskunsa.

Kun kyyhky viedään kauemmas pois kotoa ja se lähtee suunnistamaan, se käyttää apunaan aurinkoa ja maan magneettikenttää. Sitä apunaan käyttäen se suunnistaa vähän kuin sisäistä GPS:ää käyttäen lähelle kotia. Viimeiset kilometrit se tulee maamerkkien perusteella, jotka se on nuorena kyyhkynä opetellut.

Kyyhkyllä on tosi hyvä näköaisti: korkealta ilmasta se näkee kymmenenkin kilometrin päähän. Jos on joku tuttu paikka näkyvissä, se tietää, että tuolla on kotilakka. Matkalla ei ole juurikaan väliä. Kyyhky ei lennä pimeällä, ainoastaan päivänvalon aikaan. Jos ilta hämärtyy, eikä se ole vielä löytänyt vielä, se etsii yöpymispaikan räystään alta tai jostain muualta.

Kyyhky pystyy lentämään tuhat kilometriä päivässä. Euroopassa järjestetään pitkän matkan kilpailujakin, joissa lennetään satoja kilometrejä päivässä. 500 kilometriä on vielä ihan normaali, silloin puhutaan melkein keskimatkasta. Joku 700 kilometriä on pitkä matka."

Mitä tapahtuu, jos kyyhkyn koti muuttuu?

Janne Kuosmanen: "Kyllä se jossain määrin oppii, jos sillä on puoliso tai muita uudessa paikassa. Esimerkiksi Saarijärveltä tuli meille Laukaalle aikoinaan yhden vanhan harrastajan kyyhky. Se kyyhky oli melkein kolme vuotta kiinni ja kun se pääsi vapauteen, se lensi Saarijärvelle vanhaan kotilakkaansa.

Siellä ei enää ollut kyyhkyjä, niin se oli kuulemma tunnin, pari istuskellut katolla ja sitten se tuli Saarijärveltä takaisin tänne meille Laukaaseen. Periaatteessa kyyhky on sellainen, että kun se nuorena oppii kotiseudun, niin sinne se aina sitten palaa."

Mihin kyyhkyjä käytetään?

Janne Kuosmanen: "Ennenhän niitä on käytetty viestinviejinä sodissa. Jo egyptiläiset käyttivät, ja monilla armeijoilla oli kyyhkyslakkoja. Ennen ne kuljettivat kirjeiden lisäksi esimerkiksi filmirullia.

Yksi erikoisimmista on ehkä se, että Italiassa on ollut kyyhkyjä ambulansseissa. Onnettomuuspaikalta on viety verinäytteitä sairaalaan. Näin verinäyte on tullut sairaalaan perille ennen uhria ja on osattu varata oikeanlaista verta. Nykyään kyse on lähinnä harrastuskäytöstä ja hääkyyhkyistä."

Voitaisiinko kyyhkyjä hyödyntää enemmän?

Janne Kuosmanen: "Jos vaan joku keksii käyttötarkoituksen. Kyyhkyhän ei kovin painavaa voi kantaa. Kyllähän siinä voi kamera olla. Jotkut ovat laittaneet pienen videokameran kyyhkyn kaulaan ja gps-loggereita, joiden avulla nähdään, mitä reittiä kyyhky lentää. Muistitikkuja jotkut ovat kuljettaneet.

Siinä mielessähän kyyhky on hyvä, jos tarvitsisi kuskata jotain huomaamattomasti. Moni ei kiinnitä huomiota, jos kyyhky lentelee taivaalla monen sadan metrin korkeudessa, vaikka sillä olisikin joku viesti jalassa."


Äärimmäisen uhanalainen kakapo-lintu kuoriutui liimalla ja teipillä paikatusta munasta

0
0

Uudessa-Seelannissa iloitaan äärimmäisen uhanalaisen kakapon eli pöllöpapukaijan onnistuneesta kuoriutumisesta. 126 nimetystä yksilöstä koostuvan maailman painavimman papukaijalajin tuoreimman jäsenen henki vaarantui, kun sen Lisa-niminen emo rikkoi vahingossa munan kesken hautomisen.

The Independent -lehden mukaan munan rikkoutunut kuori korjattiin liimalla ja teipillä, ja lopulta pikkulintu kuoriutui terveenä. Tuorein kakapo on nimetty Lisa Ykköseksi, ja sen odotetaan elävän ainakin 95-vuotiaaksi. Tosin 120 vuoden ikäkin on mahdollinen.

Lentokyvyttömät, enimmillään neljä kiloa painavat kakapot lähes kuolivat sukupuuttoon Euroopasta Uuteen-Seelantiin muuttaneiden siirtolaisten mukana tulleiden kissojen ja rottien hampaissa. Jäljellä olevat pöllöpapukaijat asuvat kolmelle saarelle perustetuilla suoja-alueilla.

Lentokyvyttömyyden ja suuren elopainon lisäksi kakapon ominaispiirteisiin kuuluu kilometrien päähän kantava soidinääntely.

Kajaanin öljyvahinkoalueelle luontainen puhdistus

0
0

Kajaanin öljyvahinkoalueelle esitetetään valvottua luontaista puhdistamista. Neste Oilin Kainuun ELY-keskukselle toimittamassa esityksessä puhdistuksen seurantaa varten öljyvaraston läheisyteen perustettaisiin koealoja, joilla testattaisiin erilaisia menetelmiä maaperän parantamiseksi.

Yhdellä koealalla seurataan luontaista puhdistumista ilman muita toimenpiteitä ja toiselle koealalle levitetään metsälannoitusohjeiden mukainen määrä lannoitetta. Lannoituksen odotetaan tehostavan puhdistumista.

Kolmannelta ja neljänneltä koealalta poistetaan puusto, jyrsitään ja sekoitetaan kannot ja maapohja mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi noin 0,5 m syvyydeltä ja lisätään lannoitetta. Näin voidaan verrata luontaista puhdistumista lannoituksen ja ilmastuksen keinoin tehostettuun puhdistumiseen. Koealoilla 3 ja 4 maanpinnan jyrsinnän odotetaan parantavan maapohjan ilmastumista.

Luontaista kunnostusta jatkettaisiin noin kolmen vuoden ajan.

Jormualla sijaitsevasta Neste Oilin varmuusvarastosta pääsi vajaat kaksi vuotta sitten öljynsekaista vettä maastoon. Öljy levisi kevättulvan mukana laajalle alueelle aina Oulujärven Jormuanlahteen saakka.

Mökin omistaja kärsii nahoissaan öljyonnettomuuden seurauksia

0
0

Suomessa on tehty suunnitelmia ja varauduttu 30 miljoonan kilon öljyonnetomuuteen. Valmiutta pitäisi parantaa yhdessä Viron ja Venäjän kanssa samalla, kun Suomenlahden öljyliikenne kasvaa. Käytännössä Suomi on kehittänyt torjuntavalmiutta pitkälti yksin.

Valmius ei vielä riitä etenkään öljyntorjuntaan vaikeissa olosuhteissa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt ison öljyonnettomuuden varalta katsauksen siitä, kuka on viime kädessä vastuussa vahingoista, jos öljy ajautuu Suomen rannikolle, eikä sitä saada kerättyä avomerellä.

Öljyonnettomuus oli viimeksi seitsemän minuutin päässä reilu vuosi sitten. Syksyisenä iltana öljyä olisi saattanut valua mereen tuplasti enemmän kuin mitä suunnitelmissa on laskettu. Kymenlaakson ja osittain Uudenmaan rannat olivat vaarassa.

Vakuudet eivät riitä vahinkoihin

Tarkastusviraston laskelmien mukaan alusten vakuutukset ja kansainvälisen korvausrahaston vakuudet riittävät korvaamaan vahinkoja 860 miljoonan euron edestä. Ison tankkerionnettomuuden vahingot saattavat kuitenkin olla useita miljardeja.  

Virasto ottaa esimerkkinä reilut kymmenen vuotta sitten katkenneen Prestige-tankkerin. Tankkerista valui Espanjan ja Ranskan rannikoille reilut 30 miljoonaa kiloa raakaöljyä. Vahinkoja korvattiin yhteensä vajaan 200 miljoonan euron edestä. Vahinkoja korvattiin arviolta vain muutama prosentti kaikista onnettomuuden aiheuttamista kustannuksista. Tankkeri Exxon Valdezin samankokoisen onnettomuuden kustannuksiksi on arvioitu kolme miljardia euroa. 

Varustamoiden vakuudet on luotu lähinnä onnettomuuksista aiheutuviin suoriin kustannuksiin, kuten tappioihin ammattikalastajille. Virasto on kysynyt yhtiöiden ja valtioiden rahoittamalta IOPC-rahastolta erikseen miten korvataan esimerkiksi rantakalliot ja kaislikot.

- Korvaukset eivät koske vaikutuksia virkistysarvoihin. Yleisesti rahasto ei korvaa aineettomia arvoja, kuten maiseman heikentymistä tai ekologisia menetyksiä, kertoo vastauksesta tarkastusneuvos Markku Turtiainen valtiontalouden tarkastusvirastosta.

Korvauksia ei makseta kohtuuttomasta puhdistuksesta

Rahasto on selvityksen mukaan tarkka kaikista korvaushakemuksista. Hakemuksessa pitää olla tarkkaan eriteltynä menot ja siinä pitää osoittaa tarkasti pilaantumisen johtuneen onnettomuudesta. Korvauksia saa puhdistuksesta, mutta rahasto määrittelee itse kohtuulliset torjuntatoimet.

- Käytännössä kohtuullisuus voi tarkoittaa sitä, että aivan kaikkea öljyä rannoilta ei voi puhdistaa. Ainakaan siitä ei makseta korvausta, tarkastusneuvos Turtiainen tarkentaa.

Öljyonnettomuuden yhteydessä pieni osa öljystä haihtuu, vähän vajoaa, mutta suurin osa sekoittuu veteen ja samalla lisää runsaasti öljyjätteen määrää. Rannalle päässyt öljy sekoittuu veden lisäksi kasveihin ja eläimiin sekä säilyy rannoilla pitkään.

Mökin arvon alennusta ei korvata

Onnettomuuden seuraukset voivat näkyä myös mökkien arvoissa. Öljyn pilaama mökkiranta ei ole pitkään aikaan entinen. Lisäksi mahdollisuus uuteen onnettomuuteen on aina olemassa kun läheltä piti -tilanteista on kerran tullut totta.    

Tarkastusneuvos Turtiaisen mukaan kansainvälinen öljyvahinkojen korvausrahasto ei ole vielä kertaakaan korvannut kiinteistön arvon alenemaa.

- Jos syy puhdistukseen on selvä ja joutuu puhdistamaan rantaa, korvausta voi saada. Jos onnettomuus vaikuttaa kiinteistön arvoon, korvausta voi olla vaikea saada tai sitten se pitää ainakin todistaa riittävän vahvasti.

Toinen korvaukseen vaikuttava tekijä on rahojen puute isossa onnettomuudessa.

- Korvausta alennetaan rahojen puutteen takia juustohöylätyylillä.

Kunnat ongelmissa rantaöljyn kanssa

Virasto arvioi, että suuren onnettomuuden puhdistustöihin käytetään ensin Suomen öljynsuojarahaston rahoja. Kaikkein kalleinta puhdistaminen on rannalla. Virasto arvioi, että osa lopullisista kustannuksista voi jäädä valtion piikkiin.

Jos öljy pääsee rannalle, etenkin pienet rannikon kunnat ovat vaikeuksissa suuren jäteöljymäärän kanssa. Kunnat ovat oikeudellisesti vastuussa rannan jäteöljystä.

Turtiaisen mukaan kunnissa ei ole pohdittu sitä, miten runsaat määrät jäteöljyä hävitetään ja käsitellään, jos se on rannoilta kerätty. Myös se saattaa maksaa paljon. Pelastuslaitosten suunnitelmissa jäteongelmaa ei käytännössä ole huomioitu. 

Vanhat puut huokuvat muistoja

0
0

120-vuotiaan kuusivanhuksen Uuraisten vanhan pappilan pihasta kaatanut metsuri tietää, että palautetta on tulossa.

- Vaikka puu olisi kuinka laho ja vaarallinen, kaikki eivät sen kaatamista ymmärrä, eivät edes puolet ihmisistä. Mutta jos laho puu kaatuisikin vaikkapa lapsen päälle, niin kyllä silloin syyllisiä haettaisiin, kertoo metsuri Tuomo Piesanen.

Uuraisilla kahden metsurin voimin kaadettu 30-metrinen kuusi oli kannostaan laho, joten mahdollisuuksia sen säilyttämiselle ei ollut.

Lapsuusmuistot pintaan

Uuraisten keskustassa puhe vanhoista puista herättää muistoja. Monelta satunnaiselta vastaantulijalta löytyy tärkeä puu elämän varrelta.

- Mummolan pihassa oli iso vaahtera, jonka oksille kiipesin syömään mummolta salaa ottamaani sokeria. Kerran tipahdin alas, ja nenäni murtui. Mummoni laittoi naapurin emännän kanssa rustot alimmaiseksi ja nahan päälle, ja koko komeus laitettiin pyykkipojalla kiinni. Siitä asti nenäni on ollut littana, Yle Keski-Suomen kohtaama nainen muistelee nauraen. 

Niin ikään Uuraisilla vastaan tullut mieshenkilö ei puolestaan puiden perään tunteile.

- Räkättirastaan pesillä tuli lapsena käytyä. Nyt puut antavat lähinnä lämpöä takkatulessa roihutessaan.

Toinen kaupan ovella tavoitettu nainen muistelee sen sijaan lämmöllä kotipihansa haapoja Karjalassa.

- Lapsena kiipesimme veljeni kanssa kilpaa puihin. Evakossa ollessamme pihassamme oli vanha koivu, jonka oksilla istuimme ja lueskelimme kirjoja kuin Elias Lönnrot konsanaan. Kävin myöhemmin katsomassa pihaa, ja vanhasta puusta oli vain kanto jäljellä. Se oli murheellista.

Puiden kaadoille hyvä syy

Vaikka vanhan puun kaatamiselle löytyy usein järkisyy, saattaa se silti harmittaa

- Kun vanha puu kaadetaan, se tuntuu samalta, kuin minulta itseltäni vietäisiin jalat alta, kertoo 84-vuotias nainen.

- Omassa pihassani on useita 100-vuotiaita koivuja. Surettaa, kun ne pitää kaataa ennenkuin ne kaatuvat itsestään. Puulla on elämä siinä missä kalalla ja ihmiselläkin. Kesällä puun elämä on ihana, talvella vähemmän ihana, nainen jatkaa.

Metsuri Tuomo Piesasta ei sen sijaan Uuraisten jättimäisen kuusivanhuksen kaato sureta.

- Ei tee pahaa. Kaatuessaan laho kuusi olisi tehnyt pahaa jälkeä pihapiirin rakennuksille. Silloin olisi harmittanut.

Muuttolinnut tekivät ennätyksen Meri-Lapissa

0
0

Muuttolintujen kevätmuutto on alkanut aiemmin kuin koskaan ennen Meri-Lapissa. Lintuharrastaja Pentti Rauhalan mukaan ensimmäiset muuttolinnut tulivat jo helmikuun 20. päivän tienoilla.

Ensimmäisenä saapuivat harmaalokki ja naakka. Kiuru saapui alueelle ennätysaikaisin ja myös laulujoutsenia on nähty tavanomaista varhaisemmin. Rauhala arvelee, että seuraavatkin muuttolintulajit aikaistavat tuloaan.

– Kohta alkaa tulla ensimmäisiä sorsia, esimerkiksi isokoskelo ja sinisorsa ovat sellaisia, jotka talvehtivat aika lähellä ja niitä voi alkaa tänne ilmestyä. Niitä on kyllä talvehtinutkin meidän alueella, Rauhala kuvailee.

Lauha talvi helpottaa selviytymistä

Talvehtivilla linnuilla on Rauhalan mukaan ollut helpompi selviytyä kuluneesta talvesta. Sen lisäksi myös jokunen muuttolintu on saattanut pysytellä pohjoisessa talven yli.

Rauhalan mukaan joka vuosi jokunen muuttolintu koittaa onneaan, ja lauhojen säiden ansiosta ne ovat saattaneet jäädä henkiin.

– Simosta tuli esimerkiksi soitto yhdestä peiposta, jolla oli kasvaimia jaloissa. Se viittaa siihen, että se on ollut talvehtiva peippo eli sairaudet monesti vievät nämä talvehtijat, jos ruokaa ei ole tarpeeksi, Rauhala tietää.

Kokemus tuo linnut pohjoiseen

Lintujen saapumista pesimäalueilleen ohjaa Rauhalan mukaan kokemus. Joka vuosi pohjoiseen tulee ensimmäisiä uskalikkoja hieman liian aikaisin, ja niille käy kylmyydessä köpelösti.

– Vähitellen jokaiselle lajille on muotoutunut tuloaika. Voi sanoa, että kehitys on opettanut ne, uskoisin näin.

Poikkeuksellisen lauhojen säiden aikaistamalle muutolle löytyy kuitenkin selitys.

– Voi sanoa, että hormonit hyrräävät. Ja kun niitä aikaisia yrittäjiä on aina, ja jos olosuhteet ovat hyvät niin niitä näkee paremmin kuin sellaisina vuosina, jolloin olosuhteet ovat huonot, Rauhala selittää.

Hämeen kurjet palaavat jo pesäpaikoilleen

0
0

Hämeessä pesivät kurjet ovat palanneet pesimäpaikoilleen poikkeuksellisen aikaisin. Ajankohta on normaalista huomattavasti aikaisempi, sillä tavallisesti ensimmäiset eteläisessä Suomessa pesivät kurjet saapuvat vasta kuun puolessa välissä. Kurkien päämuuton Bird Life Suomi uskoo osuvan huhtikuun kymmenennen päivän jälkeen.

Muitakin lintuja on viime päivinä tullut Hämeeseen jopa kolme viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Kurkien lisäksi havaintoja on tehty muun muassa hiirihaukoista.

Ranuan eläinpuistoon syntyi ahmavauvoja

0
0

Ranuan eläinpuiston ahmojen ruokintaa seurannut eläintenhoitoharjoittelija sai kameralla ikuistettua ulkokatoksessa emonsa vierellä kaksi vaaleaa hahmoa. Eläinpuiston Batsi-ahma oli synnyttänyt kaksi tervettä pentua. Ahmanpennut syntyivät vaaleina ja vain reilun 100 gramman painoisina.

Normaalisti helmi-maaliskuulla penikoiva ahma kaivaa pesäpaikakseen lumiluolan. Myös Batsi siirsi pentunsa pian maanalaiseen pesäluolaan, jossa pennut ovat paremmin säältä suojassa.

Nyt syntyneet pennut ovat vanhempiensa ensimmäiset. Pentujen emo Batsi on 9-vuotias JärvZoosta Ruotsista Ranualle muuttanut ahma. Isänä pennuilla on vuonna 2007 Moskovan eläintarhassa syntynyt Rasputin.

Edellisen kerran ahmanpentuja on syntynyt Ranuan eläinpuistossa vuonna 2003.

Uhanalainen laji

Ahma luetaan Suomessa uhanalaisiin lajeihin ja niitä on maassamme noin 200 yksilöä. Ranuan eläinpuiston ahmat kuuluvat Euroopan eläintarhojen ja akvaarioiden liiton EAZA:n ahmojen suojelu- ja lisäännyttämisohjelmaan.

Nyt syntyneet ahmanpennut ovat perimältään arvokas lisä Euroopan eläintarhojen ahmakannalle, sillä niiden isän emä on peräisin Venäjän Murmanskista edustaen luonnon ahmakantaa.


Merimetsoja häiritään Saaristomerellä laillisesti

0
0

Merimetsojen aiheuttamien haittojen torjumiseen Saaristomerellä on myönnetty lupia asiallisin perustein, uskoo Varsinais-Suomen Ely-keskus. Korkein hallinto-oikeus totesi viime viikolla, että Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus oli myöntänyt lainvastaisesti luvan paikallisen merimetsokannan vähentämiseen.

KHO toteaa, että EU:n lintudirektiivi ei salli lupia merimetsokannan harventamiseen vaan vahinkojen torjuntaan.

Varsinais-Suomen Ely-keskus on myöntänyt merimetsosaarten häirintään viime vuosina vain parikymmentä poikkeuslupaa. Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitetun linnun häirintä- ja tappamiskiellossa voidaan EU:n lintudirektiivin artiklasta 9. poiketa tietyin edellytyksin.

- Lähivuosien aikana merimetsojen häirintää koskevia poikkeuslupahakemuksia on tullut nelisenkymmentä. Ne hakemukset ovat mennet läpi, missä lupaperusteet täyttyvät. Tällaisia ovat vaikkapa vakava haitta kalakannalle tai tutkimustoiminta. Mikäli lintudirektiivin 9. artiklan ehdot eivät täyty, niin lupaa ei ole myönnetty, sanoo ylitarkastaja Olli Mattila.

KHO:n päätöksen mukaan lintudirektiivin 9. artiklassa tarkoitetun poikkeuksen soveltaminen olisi Pohjanmaalla edellyttänyt eriteltyä ja täsmällistä selvitystä merimetsojen aiheuttamista vahingoista. Sinänsä poikeuslupa voi sallia tietyn määrä merimetsojen ampumisia, jos näin voidaan torjua merimetsosta koettua haittaa.

- KHO:n tuore päätös antaa vahvistusta sille, että meidän toimintalinjamme on ollut oikea. Vakava haitta pitää osoittaa, jotta lupa voidaan myöntää, kiteyttää Ollila.

Merimetson kannan kasvu näyttää SYKE:n tilastojen mukaan pysähtyneen viime vuosien aikana Lounais-Suomen merialueilla. Pesivien parien määrä on vakiintunut Saaristomerellä noin 4 500:een ja Selkämerellä noin 6 000 merimetsopariin.

- Kannan tasaantumisesta on merkkejä. Onneksi myös pesimäkolonnioihin kohdistunut laiton vaino on laantunut, kiittää Ollila.

Merimetso on syystäkin oppinut karttamaan ihmisiä.

- Jos myönnämme hakijalle vaikkapa sata merimetson ampumislupaa, niin lopputulema voidaan laskea kahden käden sormin, kuvailee Ollila.

Mikroskooppisen pienet roskat haittaavat merieliöitä Turun ja Rauman edustoilla

0
0

Mikroroskat aiheuttavat ongelmia Lounais-Suomen merialueilla. Esimerkiksi poltosta syntyneitä hiukkasia löydettiin Turun Viheriäistenaukolta ja eteläiseltä Airistolta pahimmillaan 20 kertainen määrä Suomenlahden pitoisuuksiin verrattuna.

Muovia ja kuituja sisältävän mikroroskan määrä taas oli suuri Pitkäsalmessa Aurajokisuussa. Muualla Turun edustalla mikroroskien määrä oli muun maan tasolla. Rauman merialueilla mikroroskia oli tutkimuksen mukaan vähemmän kuin Turun edustalla.

Mikroroskia ovat esimerkiksi tekstiilikuidut ja maalihiutaleet, muovit ja palamisesta syntyneet hiukkaset. Ne voivat sisältää suuria haitta-ainepitoisuuksia, raskasmetalleja, dioksiineja tai PAH-yhdisteitä.

 Mikroroskat haittaavat muun muassa merieliöiden ruuansulatusta. Linnut ja hylkeet voivat syödä mikroroskia, elleivät ne pysty erottamaan niitä ravinnostaan. Mikroroskat saattavat myös sisältää haitta-aineita, joiden vaikutuksista ravintoverkossa ei ole tietoa.

Mikroroskia tutkittiin Suomen Ympäristökeskuksen tutkimusalus Muikulla syyskuussa 2013. Tutkimuksessa olivat mukana myös Turun ja rauman kaupungit.

Kainuun uusilla luonnonsuojelualueilla voi myös metsästää

0
0

Ympäristöministeriö on päättänyt yhteensä 33 000 hehtaarin uusista suojelualueista Suomussalmelle Kainuuseen. Osa alueista on ollut jo pitkään varattuna suojelutarkoituksiin, eivätkä ne ole olleet esimerkiksi metsätalouden käytössä.

Metsähallituksen luontopalveluiden puistonjohtaja Kerttu Härkösen mukaan yhden kunnan alueella hajanaisesti sijaitsevat alueet ovat laajuudeltaan merkittäviä.

– Kokonaispinta-ala on hyvin mittava. Siihen sisältyy alueita, jotka ovat suurempia kuin monet kansallispuistot. Esimerkiksi nyt perustettu Martinselkosen luonnonpuistoalue Venäjän rajan tuntumassa on kooltaan 6 000 hehtaaria, sanoo Metsähallituksen Kainuun luontopalvelujen puistonjohtaja Kerttu Härkönen.

Suojelualueiden toivotaan vauhdittavan matkailubisnestä

Härkönen uskoo, että luonnonsuojelualueilla on piristävä vaikutus Kainuulle.

– Katseet pitää kohdistaa luontomatkailuun. Suojelualueita tulisi kohdella nähtävyyksinä, joista kannattaa tulla hakemaan elämyksiä ja aidon luonnon kosketusta, kokemuksia luonnon rauhasta sekä hienoista maisemista. Sitä kautta saataisiin tänne vilinää ja vilskettä, kävijöitä ja asiakkaita, sekä yrityksille liikevaihtoa. Sitä kautta saadaan hyvinvointia.

Kalevalapuisto ei ole enää Tulevalapuisto

Suojelupäätöksen ansiosta kauan odotettu Kalevalapuisto Suomussalmella virallistetaan huhtikuussa. Puistokokonaisuuteen kuuluu jo olemassa olevia puistoalueita sekä 17 uutta suojelualuetta, jotka uudella päätöksellä saivat virallisesti luonnonsuojelualueen arvon.

– Kalevalapuistoa on odotettu pitkään ja hartaasti. Jopa niin hartaasti, että sillä oli välillä jo nimi Tulevalapuisto. Nyt pitää tietenkin järjestää perustamisjuhlat, iloitsee Härkönen.

Kalevalapuistoon kuuluvat esimerkiksi Hossan retkeilyalue ja Suomussalmen vienalaiskylien maisema-alue.

Metsästyslupa luonnonsuojelualueella on erityinen

Alueiden jokamiehenoikeudet säilyvät ennallaan.

– Metsästys voi jatkua alueilla kuten ennekin. Niin paikalliset kuin ulkopaikkakuntalaiset voivat ostaa sinne metsästyslupia. Se on hyvin erikoinen piirre luonnonsuojelualueella. Uskon, että kainuulaiset osaavat tätä arvostaa.

Uudet luonnonsuojelualueet ovat pääasiassa vanhaa metsää. Alueiden vanhoja metsiä tutkittiin 1990-luvun lopulla. Vanhan metsän lisäksi suojelualueilla on suota, mäntykankaita ja kuusikkokorpia.

Suojelupäätöksen saivat esimerkiksi Suomussalmen kirkonkylän lähialueilla sijaitseva Sydänmaanaro ja Murhisalo Suomussalmen eteläosissa.

Suomussalmelle perustetut luonnonsuojelualueet kuuluvat Fennoskandian vihreäksi vyöhykkeeksi kutsuttuun alueeseen. Alue ulottuu Barentsinmereltä Suomen, Norjan ja Venäjän rajavyöhykkeiden kautta Suomenlahdelle. Fennoskandian vihreän vyöhykkeen luonnonsuojelualueet tekevät yhteistyötä yli valtiorajojen, vaikka alueen rajoja ei ole virallisesti määritelty.

Jättioperaatio: Suomen kaikki kaivospiirit saavat uusia määräyksiä

0
0

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kiireet perustuvat uuteen kaivoslakiin. Kolmisen vuotta voimassa olleen lain siirtymäsäännöksen mukaan määräysten yksityisten ja yleisten etujen turvaamisesta on oltava voimassa kesäkuun loppuun mennessä.

Määräykset koskevat kaikkia kaivospiirejä, myös niitä, joilla ei ole toimintaa. Kaikkiaan kalliomineraalien hyödyntämistä varten on Suomessa 133 kaivospiiriä. Lisäksi määräykset annetaan niille kullanhuuhdontaan käytetyille alueille, joissa huuhdontaa suoritetaan kaivospiirinä. Tällaisia alueita on Lapissa kaikkiaan 28 kappaletta.

Kokonaan uusi vakuus kaivoksen lopettamista varten

Yksi kaivos voi koostua useista eri kaivospiireistä. Annettavien määräysten yksi osa on määräys vakuuden asettamisesta, sanoo yli-insinööri Terho Liikamaa Tukesista.

- Vakuus, joka kaivospuolella nyt määrätään asetettavaksi, koskee kaivoksen sulkemiseen liittyviä jälkitoimenpiteitä, eli miten kaivos pannaan turvalliseen kuntoon ja aloitetaan maisemointi kaivostoiminnan loputtua. Vakuus ei siis koske kaivoksen toiminnan aikaisia asioita. Niistä annetaan määräykset muun muassa ympäristöluvassa ja niitä valvovat ympäristöviranomaiset.

Kaivosyhtöt antavat esityksen vakuuden määräksi eri kaivospiireille. Monissa nyt kuulutettuna olevissa kaivospiireissä vakuudeksi on esitetty nolla euroa, koska niissä ei ole toimintaa. Myös toimivilla kaivoksilla yhtiöiden esitykset ovat hyvin maltillisia. Esimerkiksi Mondo Mineralsin Sotkamon rikastamon sisältävän kaivospiirin vakuudeksi esitetään 20 000 euroa. Terho Liikamaa ei ota tässä vaihessa mitään kantaan vakuuden suuruuteen.

- Vakuus vaihtelee kaivospiireittäin ja yhtiöillä on oikeus esittää oma näkemyksensä asiasta.

Kaivosviranomainen tulee määräämään vakuuden määrän ja lajin, sanoo Liikamaa.

- Lähtökohta on se, että me tulemme määräämään asetettavaksi turvaavan vakuuden, eli että se on helposti ja selkeästi realisoitavissa kaivostoiminnan päättyessä.

Liikamaa muistuttaa, että kaivosvakuus ei ole ainoa kaivoksilta vaadittava vakuus.

- Tämä on täydentävä ympäristövakuuteen liittyen ja kattaa kaivoksen sulkemiseen liittyvät jälkitoimenpiteet. Ympäristöviranomaisten määräämä vakuus on erillinen, jolla turvataan jätealueiden hallinta, eli että esimerkiksi rikastushiekka-altailta ja sivukivikasoilta ei pääse päästöjä luontoon.

Kuulemiset alkaneet ympäri Suomea

Kuulemiskierrokset ovat alkaneet helmikuun lopussa. Tällä hetkellä on kuulutettuna noin 70 kaivospiiriä ja loput 90 kuulutetaan pikapuoliin.

- Olemme määränneet yhtiöt antamaan suunnitelman yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta ja nyt se kuullaan laajasti. Kunnat, ELY-keskukset, asianosaiset, maanomistajat ja moni muukin saa esittää mielipiteensä siihen, ovatko nämä määräykset asianmukaisia.

Liikamaa muistuttaa kaivosviranomaisten toimivallan rajoista.

- Tulemme antamaan määräykset vain niistä asioista, jotka koskevat kaivoslakia. Oletettavaa on, että tulee paljon mielipiteitä, joissa kaivosviranomaisella ei ole toimivaltaa.

Osa mielipiteistä ohjautunee muille viranomaisille

Liikamaan mukaan kuulemiskirjeisiin on tuotu mukaan jo voimassaolevia määräyksiä helpottamaan mielipiteiden antamista.

- Olemme yrittäneet laatia kuulemisasiakirjat mahdollisimman informatiivisiksi ja selittämään, mihin asioihin määräykset tullaan antamaan. Oletettavaa on, että niiden kaivosten tai kaivospiirien osalta, joilla ei ole toiminnassaan ollut ongelmia alueen ihmisten tai luonnonympäristön kanssa, mielipiteiden määrä jää vähäiseksi eikä lausunnonantajilla ole erityistä sanottavaa. Silloin meidän antamat määräykset voivat jäädä hyvin ohkaisiksi. Suuri osa asioista on jo määrätty erilaisissa toiminnan luvissa.

Mielipiteiden kirjo tullee Liikamaan mukaan laajemmaksi niissä kaivospiireissä, joissa vasta suunnitellaan toimintaa, eikä kaikkia lupia ole olemassa.

- Oletettavaa on, että niihin tulee aika paljon mielipiteitä – kaivosviranomainen joutuu silloin miettimään, miten ne mielipiteet käsitellään. Voi olla, että asia voi kuulua esimerkiksi ympäristöviranomaisen toimivaltaan. Silloin kirjaamme päätökseen sen, että toimivaltainen viranomaisen on esimerkiksi ympäristöviranomainen. Näissä tapauksissa Tukes antanee määräyksissä velvoitteen toimivaltaiselle viranomaiselle tutkia asia.

Tukes on ohjannut uusien määräysten valmisteluun runsaasti henkilökuntaa.

- Kolme vuotta olemme valmistautuneet siihen, että tämä rutistus tulee tämän kevään aikana. Meillä on sidottu tähän työhön kolme henkilöä kevään ajaksi. Lisäksi olemme palkanneet yhden määräaikaisen lakimiehen valmistelutyöhön, sanoo Liikamaa.

Lappeenranta näyttää esimerkkiä ympäristöteoillaan – miten sinun kotikuntasi hillitsee ilmastonmuutosta?

0
0

Kaupungit ovat päässeet mukaan WWF:n kilpailuun pienentämällä päästöjään ja hillitsemällä ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen vastainen työ aloitettiin Lappeenrannassa keväällä 2008. Sittemmin kaupunkiin on noussut esimerkiksi Suomen suurin biovoimalaitos, joka käyttää polttoaineinaan muiden muassa kantoja, metsätähdettä ja turvetta.

Tuulivoimalla on iso rooli Lappeenrannan energiantuotannossa. Kaupungissa sijaitseva tuulivoimala-alue onkin yksi Suomen suurimmista sisämaan tuulipuistoista.

Lappeenrannasta löytyy myös aurinkoenergialla toimiva satama. Ja onpa kaupungin teknillinen yliopisto Suomen ainoa vihreä kampus.

Lappeenrannan ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen mukaan jatkoa on luvassa.

- Kaupungissa pohditaan, lähdettäisiinkö ensimmäisenä suurempana suomalaisena kaupunkina niin sanottuun Hinku-verkostoon, jossa on tavoitteena vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä Lappeenrannassa on pienennetty päästöjä yli viidenneksellä sitten vuonna 1990 tehtyjen mittauksien. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä on saavutettu 30 prosentin ja vuoteen 2022 mennessä 40 prosentin päästövähennykset.

Räsäsen mukaan WWF:n kilpailussa on kovia kaupunkeja mukana. Vaikka Lappeenranta ei voittaisi, on se ympäristöjohtajan mukaan ainakin antanut hyvää esimerkkiä muille Suomen kaupungeille.

Onko sinun kotikuntasi ympäristöystävällinen? Miten se näkyy? Entä mitä toivoisit, että kunnassasi tehtäisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Keksitkö tapoja, joilla voitaisiin vähentää ympäristön kuormitusta kuntatasolla? Kerro myös, mitä kuntaa havaintosi koskevat.

 

Lisätty 12.3. klo 16:32 "Kerro myös, mitä kuntaa havaintosi koskevat."

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live