Pannujärven kuormitus on lisääntynyt merkittävästi tällä vuosikymmenellä. Kuormituksen aiheuttajaksi epäillään UPM:n tekemiä hakkuiden jälkeisiä ojituksia. Ympäristöriskin vuoksi ojitukset olisivat tarvinneet vesilain mukaisen luvan.

– Lupakäsittelyssä pilaantumisvaaraan olisi voitu puuttua, huomauttaa Hämeenlinnan ympäristöasiantuntija Heli Jutila. Jutilan mielestä UPM:n olisi pitänyt ymmärtää ojitusten aiheuttamat riskit.

UPM teki hakkuita Pannujärven rantamilla neljä vuotta sitten ja ojitti hakkuualueen vasta seuraavana vuonna.

Hämeenlinnan kaupunki on esittänyt UPM:ää vastaan vesilain mukaista hallintopakkoa Pannujärven ojituksista. Hämeenlinnan ympäristövalvonta sai hakkuiden jälkeen valituksia veden laadun heikkenemisestä Veitsijärvenojassa ja Pannujärvessä.

Lauha ja vähäluminen talvi heijastuu suoraan järvien jäätilanteeseen. Helmikuun päättyessä jäänpaksuus maan etelä- ja länsiosissa oli pääosin 20–30 senttiä, mikä on jopa parikymmentä senttimetriä keskimääräistä vähemmän.

Tyypillisesti jäät alkavat ohentua vasta maaliskuun loppupuoliskolla, mutta nyt jääpeite heikentyy jo vauhdilla.

Esimerkiksi Päijänteellä Tehinselällä on suuria railoja. Railoja on muodostunut myös muualle.

- Päijänteen saaristoon on tullut poikkeuksellisia railoja. Niitä on muodostunut esimerkiksi saarten väliin, rannasta rantaan. Railot voivat olla leveitä. Tämä on erikoista. Pitää olla hereillä ja katsella koko ajan eteensä, ammattikalastaja Jorma Kääpä sanoo.

Kääpä kertoo havainnoistaan puhelimitse Päijänteen Tehinselältä. Hänen mukaansa muita kulkijoita ei ole juuri näkynyt.

Eikä ihme, sillä jäällä liikkuminen ei enää ole kaikkialla turvallista. Lämpöaallon tullen parikymmensenttinen jäänkansi myös puikkoontuu nopeasti. Sitten se ei kanna edes kalastajaa.

- Tutkin juuri jään rakennetta. Heikot yöpakkaset ovat pitäneet pintajään kovana. Helmikuussa oli lauhaa, joten jää ei ole vahvistunut. Se rupeaa näkymään.

Pelastuslaitos: "Ei kannata katsoa kalenterista, että on talvi"

Päijät-Hämeen pelastuslaitos toivoo jäällä liikkujien noudattavan erityistä varovaisuutta. Etenkään vieraille jäille ei kannata lähteä.

- Jäät ovat huonot, joten varovainen pitää olla. Ei kannata katsoa kalenterista, että nyt on talvi. Nyt pitää tietää olosuhteet, mihin menee, päivystävä palomestari Kari Sipilä sanoo.

Kalastaja Jorma Käävän mukaan jäillä on oltava erityisen tarkkana myös railojen kanssa. Pienikin lumisade naamioi railot piiloon.

- Vaarallisimpia ovat salmien alueella olevat railot, jotka ovat pääsääntöisesti kääntyneet alaspäin. Ne eivät juuri ole kohollaan, joten niitä on vaikea havaita. Pitää kulkea rauhallisesti ja tähystää, että railoihin ehtii reagoida.

Kankaan hakkuualueelta oli ehditty kaataa vasta neljäsosa tavoitellusta puumäärästä, kun moto-koneen kuljettaja huomasi liito-oravalta näyttävän eläimen pakenevan kaadetusta puusta.

Seurakunnan mukaan liito-oravan ilmestyminen tuli yllätyksenä. Hakkuusuunnitelmia aiemmin syksyllä tutkittaessa tiedossa oli, että alueen lähistöllä oli tehty oravahavaintoja. ELY-keskuksen mukaan hakkuualueesta kilometri pohjoiseen on tehty oravahavaintoja, joten kyse voi olla samasta eläimestä.

ELY-keskuksen mukaan liito-orava alkaa olla harvinainen Kalajokilaaksossa. Ylivieskassa on tehty kymmenen havaintoa eri puolilta kaupunkia.

Seurakunta ja ELY-keskus neuvottelevat nyt, mitä metsäpalstalle jatkossa tehdään. Alue voidaan joko rauhoittaa kokonaan tai hakkuilta voidaan suojella vain osa alueesta.

Biologi Eero Laukkanen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta arvioi, että koko alueen rauhoitus on nopeampi toimenpide kuin pienten rauhoitusalueiden rajaus hakkuiden ulkopuolelle. Joka tapauksessa metsähakkuut ovat pysäytyksissä ennen kuin rauhoituksista tai rajauksista päätetään.

Ylivieskan seurakunta oli toivonut 20 hehtaarin hakkuilla saavansa kasaan 180 000 euroa seurakunnan kiinteistöjen kosteuskorjauksia varten. Seurakunta omistaa 1000 hehtaaria metsää.

Ympäristöministeriön (ympäristö.fi) mukaan liito-orava on Suomessa vaarantunut ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji. Sen kanta on pienentynyt 1900-luvun puolivälistä lähtien ja vuonna 2006 naaraita arvioitiin olevan noin 143 000. Orava suosii vanhoja, kuusivaltaisia sekametsiä ja se kärsii kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, vähenemisestä.

Biologi Eero Laukkasen mukaan Kalajokilaaksossa metsät ovat liito-oravan kannalta harmillisen pieninä palasina, toisin kuin vaikkapa Kainuussa. Vaikka Ylivieskan seurakunta omistaa jopa 1000 hehtaaria metsää, palstat sijaitsevat maantieteellisesti hajallaan ja ovat kerrallaan vain noin 20 hehtaarin kokoisia.

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys on järjestänyt jo useampana vuonna seurannan, jossa on kartoitettu talvehtivien koskikarojen määrää. Koskikara on ollut yhdistyksen tutkimuskohteena jo 1980-luvulta lähtien, joskin esimerkiksi rengastus on jäänyt nykyään vähemmälle.

Vuosittaista seurantaa ei ole tehty kovin tehostetusti, joten koskikarojen talvehtimisluvut ovat korkeammat kuin helmikuiset ja maaliskuun alun luvut antavat ymmärtää, uskoo Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.

Helmikuussa Pirkanmaalta ilmoitettiin Tiira-lintutietopalveluun 112 koskikaraa. Maaliskuun alussa ilmoituksia on tullut kymmenkunta lisää. Suurimmat karakeskittymät löytyivät helmikuussa Mänttä-Vilppulasta. Myös Ruoveden Muroleenkoskessa tavattiin useampi koskikara.

Viime vuosina koskikarojen määrä helmikuussa on liikkunut samoissa lukemissa. Vuonna 2009 ilmoituksia oli hieman enemmän eli 145.

Talvehtivia koskikaroja aiempaa vähemmän

Kaikkiaan näyttää siltä, että koskikarojen määrä on ollut vuosien mittaan laskussa, Helin kertoo. Esimerkiksi Keski-Suomessa on arvioitu, että 20 vuoden aikana talvehtivien karojen määrä on alentunut lähes puoleen.

Myös Pirkanmaalla koskikarojen määrissä on huomattu laskua. Syinä karojen vähenemiseksi on tarjottu muun muassa vesistöjen happamoitumista, joka puolestaan vaikuttaa vesiperhosten toukkien vähenemiseen. Karoja on kuitenkin niissäkin vesistöissä vähemmän, joissa ei ole muutoksia tapahtunut, selvittää Helin.

Toinen syy linnun vähenemiselle saattavat olla huonot pesimätulokset Norjassa ja Ruotsissa.

Tänä vuonna koskikarojen laskemista on hankaloittanut lauha talvi. Kun puroja ja jokia on avoinna eri puolilla Pirkanmaata, silloin myös linnut levittäytyvät laajemmalle alueelle.

Luonnon herääminen kevääseen on yli kuukauden edellä Etelä-Karjalassa viime vuoteen verrattuna.

Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin mukaan esimerkiksi lepän siitepölyä havaittiin instituutin havaintopisteissä runsaasti jo helmikuussa. Myös pähkinäpensaan siitepölyä on ollut ilmassa.

Viime vuonna ensimmäiset siitepölyhavainnot tehtiin vasta huhtikuussa.

Allergiainstituutin johtaja Kimmo Saarisen mukaan myös punkit ovat jo lähteneet liikkeelle ja muuttolintujen etujoukot tulleet. 

Australian keskusta-oikeistolainen pääministeri Tony Abbott on hyökännyt rajusti maansa metsiensuojelua vastaan.

Maansa metsäteollisuusliiton illallisilla pitämässään puheessa hän kertoi hallituksensa vastustavan uusia metsiensuojelualueita. Abbottin mukaan maan edellinen hallitus, jossa vihreätkin olivat mukana, suhtautui nyreästi metsäteollisuuteen.

- Meillä on aivan tarpeeksi kansallispuistoja, aivan tarpeeksi hakkuilta suljettuja metsiä. Itse asiassa on tärkeä huomata, että meillä on liikkaa hakkuilta suljettuja metsiä, Abbott sanoi.

Puheessaan hän myös puolusti hallituksensa aiemmin tänä vuonna tekemää päätöstä poistaa Unescon Maailmanperintö-status 74 000 hehtaarilta Tasmanian saaren luonnonmetsiä. Hallituksen mielestä metsät eivät olleet enää koskemattomia.

Abbottin ja hänen hallituksensa toimet raivostuttavat maan luonnonsuojelijoita, jotka olivat eri mieltä Tasmanian metsien arvosta. Päätös avata Tasmanian suojeltu metsä hakkuille on ympäristön kannalta holtiton, sanoo ympäristöjärjestö Wilderness Societyn johtaja Lyndon Schneiders.

Järjestön mukaan on maailmanlaajuisesti ensimmäinen kerta, kun maan hallitus päättää lakkauttaa Maailmanperintö-arvon alueelta, jonka luonto on pysynyt koskemattomana.

Australian metsäteollisuus tuottaa vuosittain noin 15 miljardin euron liikevaihdon ja se työllistää 66 000 ihmistä.

Australian hallituksen ympäristöpolitiikka joutui ankaran arvostelun kohteeksi aiemminkin tänä vuonna, kun hallitus hyväksyi suuren hiilisataman rakentamisen ja ruoppausjätteen kaatamisen Suuren valliriutan tuntumaan.

Tammikuun alussa Pohjois-Karjalassa vapauteen lasketusta maakotkasta ei ole vähään aikaan tehty havaintoja. Vielä pari kuukautta sitten pysytteli Maunoksi nimetty maakotka vapautuspaikkansa lähellä. Metsähallituksen vapaaehtoistyöntekijä Olli-Pekka Karlin arvelee kotkan seurantalaitteen akkujen tyhjentyneen:

- Lähetin on varustettu akulla, joita voidaan ladata auringon valolla. Nyt on ollut sen verran pimeää aikaa, että latausta ei ole saatu vielä tarpeeksi kerättyä.

- Kun lähetin toimii, voidaan Maunon sijainti paikantaa, vaikka se ei olisikaan lentämässä korkealla, sanoo Karlin.

Edelleen on kuitenkin epävarmaa, onko kyse lähettimen toimimattomuudesta, vai voiko syynä olla jokin muu ongelma.

Lähettimellä varustetun linnun arvioidaan lähtevän kohti pohjoista helmi-maaliskuussa.

Inarissa kuoriutunutta maakotkaa ammuttiin lokakuussa Sotkamossa siipeen. Kotka pelastettiin ja se hoidettiin kuntoon Pohjois-Karjalassa.

Maakotkia on Suomessa noin 400 paria.

Lumettomilla alueilla jänikset kärsivät nyt talviväristään. Lumivalkoisella värillä on lajia suojeleva vaikutus normaaleissa talviolosuhteissa.

- Jos tulee lumeton talvi, vaikutus voi kääntyä päinvastaiseksi, toteaa Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Risto Tornberg.

Jänis liikkuu mielellään yöllä, jolloin se on lumettomassa metsässä helppo saalis.

- Se on huuhkajien helppo havaita. Väri suojaa näköaistien avulla saalistajia vastaan.

Tornberg kuitenkin kertoo, että eläin saattaa jollain tasolla tajuta, että väri ei ole ympäristöön sulautumisen kannalta paras mahdollinen.

- Kyllä ne jotenkin tajuavat sen, että oma väritys poikkeaa ympäristöstä, Tornberg pohtii epäsopivan suojavärin merkitystä.

Suojaväri voi muuttua

Muuttuva ympäristö voi kuitenkin jatkossa vaikuttaa jäniksen talviseen suojaväriin. Jäniksen sukupolven ikä on varsin lyhyt näin se pystyy reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin varsin nopeasti.

- Rusakot levisivät Suomeen vasta 30-luvun lämpimällä jaksolla. Ne ovat muuttuneet aika vaaleiksi, kertoo Tornberg esimerkin suojavärin mukautumisesta ympäristöön.

- Etelä-Ruotsissa jänikset eivät tiettävästi muutu enää valkoiseksi, lisää hän.

Eläinten lisääntymisajan määrää pääsääntöisesti valon määrä. Lisääntymisikkunaa avartaa kuitenkin myös lämpö. Takatalvi voi aiheuttaa ongelmia jos se sattuu kriittiseen vaiheeseen kuten muninnan aikaan tai pian sen jälkeen. Osa linnustosta ei pelkää kevätpakkasiakaan.

- Isot linnut kuten korppi ovat sopeutuneet aika hyvin. Ne pääsevät ravintovarojen turvin kylmien kausien yli, kertoo Tornberg.

Vähätkin lumet ovat suurilta osin eteläistä Suomea sulaneet pois, ja säätiedotukset lupaavat plussaa. Talvikorjuukohteiden kannalta tilanne on hankala.

- Harmittaa, kun kesä näyttää tulevan keskellä talvea. Talvikorjuukohteiden osalta tulee varmasti rajoituksia. Tälle talvelle korjattavaksi sovittuja puita, on erittäin vaikea saada tuolta metsästä pois, toteaa Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen.

Toistaiseksi tiet ovat roudassa ja kestävät puun kuljettamisen. Mutta kysymys kuuluu: kuinka kauan?

- Miten paljon puita uskalletaan kaataa metsiin odottelemaan kaukokuljetuksia? Alkavatko tässä tulevien viikkojen aikana tiet pettämään? pohtii Yli-Talonen huolestuneena.

Myös saaristohakkuut ovat jääneet maan eteläisessä osassa lähes kokonaan tekemättä.

- Ei ole saatu jäädytettyä riittävän vahvoja jääteitä; pakkaset eivät ole riittäneet. Saaria ei päästä hakkaamaan - ne suunnitelmat on pääosin jouduttu perumaan,

Puukauppa käy tasaiseen tahtiin

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: vähäluminen talvi tarjoaa ihanteelliset olosuhteet metsässä liikkumiseen.

- Nyt kannattaa tehdä leimikoita ja tutkia onko metsässä tuhoja. Taimet näkyvät heinän seasta eikä lumi ole esteenä liikkumiselle, joten se kannattaa hyödyntää, Yli-Talonen vinkkaa.

Puukauppa on käynyt alkuvuoden ennätykselliseen tahtiin. Hintatasokin on pysynyt ennallaan. Ainoastaan talviharvennuksia on vaikea saada kaupaksi.

- Kaikki muu käy hyvin kaupaksi, sillä ostohalut teollisuudessa ovat korkealla. Näin tasaista ja mittavaa puukauppaa en muistakaan, Yli-Talonen hehkuttaa.

Talven aikana Päijät-Hämeessä on hakattu kuukautta kohden noin 200 000 kiintokuutiota. Mittava puukauppa tuo alueelle mittavan määrän töitä ja tuloja.

- Jos vuosi jatkuisi näin ja vertaan viime vuoteen, niin mennään pitkälle yli 2 miljoonan kiintokuution. Päijät-Hämeeseen se tarkoittaisi noin 100 miljoonan euron kantorahatuloja, Yli-Talonen maalailee.

Aikainen kevät ihmetyttää luonnossaliikkujia. Talven lumimäärä ja pakkaset ovat jääneet vähäisiksi. Kevään arvioidaan olevan muutamia viikkoja etuajassa.

Aktiivinen luonnossaliikkuja liperiläinen Teuvo Tahvanainen hämmästelee vuoden aikaan nähden aikaisia lintuhavaintoja.

- Teeret on etenkin ollunna hyvin aktiivisia oikeastaan vuoden alusta lähtien, mitä tuolla soilla soidinmenoja kuulunut. Nythän ne alkaa olla kiivaimmillaan. Lokki tuli 27.päivä helmikuuta tänne saariston rantaan. Viime vuoden muistiinpanojen mukaan lokki tuli 29. maaliskuuta.

- Nyt ainakin tällä hetkellä palokärjet ja tikat pitää soidintaan. Päryttelee puun runkoja, oksia ja puhelinpylvään hattuja. Pöllöt pitää yökaudet meteliä. Helmipöllö puputta ainakin tuolla kuusikoissa, että kyllä tämä kevät on tullunna aika nopeasti, Tahvanainen arvelee.

Lintuharrastaja Markku Halonen kertoo, että pöllöpuhelimeen on ilmoitettu runsaasti havaintoja. Havaintoja vastaanottaa Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Halonen kuvailee havaintoja näin:

Soidinhuhuilevia pöllöjä on kuultu varsin runsaasti eri puolilla maakuntaa. Havaintoja on tehty jo noin 250 pöllöstä ja lisää ilmoituksia saadaan päivittäin. Nyt eletäänkin kevään kiihkeimpiä huhuiluaikoja. Erityisen paljon pöllönääniä on kuulunut Kiteen, Tohmajärven ja Tuupovaaran metsäisillä seuduilla. Suurin osa havainnoista koskee pehmeästi puputtavia helmipöllöjä ja jyhkeästi huhuilevia viirupöllöjä. Hyvän pöllökevään merkkinä joukosta on löytynyt myös muutamia lapin- ja hiiripöllöjä.

Kalatkin kevättunnelmissa

Itä-Suomen yliopiston kalabiologian tutkija Hannu Huuskonen kertoo, että tänä talvena verkkolla on saanut kelpo saaliita.

- Kalat ovat liikkuneet läpi talven, koska valoa on ollut enemmän. Perinteisesti maaliskuun alku on kaikkein hiljaisinta aikaa verkkokalastuksessa. Verkon yläpaulan tuntumaan on jäänyt kaloja. Se kertoo siitä, että kalat liikkuvat ja saalistavat, Huuskonen sanoo.

Suomenlahdella on tehty ajankohtaan nähden harvinainen sinilevähavainto. Levän määrä oli melko pieni, havainnon teki paikallinen asukas Haminan Tammiossa.

ELY-keskuksen mukaan kyseistä levälajia esiintyy Itäisellä Suomenlahdella läpi vuoden. Levää havaitaan talviseurannoissa kuitenkin tavallisesti vain syvemmissä vesikerroksissa. ELY-keskus arvioi, että kuluneen leudon talven aikana olot ovat olleet otollisia levän kasvulle ja se on ainakin paikallisesti noussut leväkukinnan kaltaisena jään alle ja siten myös pintaveteen avannoissa ja railoissa. 

Hydrobiologi Jouni Törrönen sanoo, että Itäisen Suomenlahden tila on useimpien mittareiden mukaan parantunut viimeisimmän viiden vuoden aikajaksolla.

Heinolan lintutarhalla on myötäeletty iloisissa tunnelmissa, kun talven yli hoidossa ollut merikotkanaaras lensi vapauteen.  

Pahoin loukkaantunut ja nälkiintynyt merikotka tuotiin lintutarhalle marraskuussa. Terveystarkastuksessa kävi ilmi, että lintua oli ammuttu ja siivessä oli selvä haulinreikä.

Sisukas lintu kuitenkin kuntoutui nopeasti ja keskiviikkona sille koitti vapaus Heinolassa, Ruotsalaisen jäällä.

Kotka kohosi siivilleen Kausanselällä, mutta jäi keräämään voimia järven rantamaisemiin.

– Nämä ovat ainutlaatuisia hetkiä. Kun talven ajan tai pidempäänkin ruokittu lintu saadaan kuntoon, se on palkitsevinta tässä hommassa, Vuori summaa tuntemuksiaan.

Vanha kotka ei ehtinyt "laitostua"

Tilannetta sivusta seuranneet hieman jännittivät lyhyeksi jäänyttä matkaa, mutta lintutarhan isäntä oli näkemäänsä tyytyväinen.

– Tämä on hyvä startti, kun ajattelee, että se on marraskuusta asti ollut sisällä. Eiväthän sen voimat ole sellaiset kuin kotkalla luonnossa, mutta kyllä tuo pystyy jo puolustautumaan, Olli Vuori vakuuttaa.

Hän toivoo, että kalastajat jättäisivät myös osan kaloista Ruotsalaisen jäälle, jotta voimistuvalle merikotkalle riittäisi evästä ennen muuttomatkalle lähtöä.

Naaraskotka painoi lintutarhalle tuotaessa vain vähän reilut 2 kiloa. Keskiviikkona vapauteen liiteli jo pitkästi yli neljän kilon merikotka. Possunsydämet ja kalat olivat maittaneet toipilaalle.

Vaikka hoitojakso oli pitkä, vanha kotka ei ole lintutarhan isännän mukaan päässyt "laitostumaan" kuten nuoremmille kotkanpojille voi käydä. Toipilaalla on saalistuksesta jo viiden vuoden vankka kokemus.

– Sillä on saalistus hanskassa. Toivotaan sille hyviä tuulia!

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

– Meidän on muutettava tapaamme toimia metsissä, lataa Jyväskylän yliopistolla väitöstyötään valmistellut tutkija Ville Selonen.

Tutkijan mielestä avohakkuista luopuminen olisi tehokkain keino estää lajien häviämistä, metsäluonnon pirstaloitumista ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Selonen tutki ekologian ja evoluutiobiologian alojen väitöksessään purovarsien metsälakikohteita ja niiden ympärille talousmetsiin jätettyjä suojeluvyöhykkeitä. Työn päähavainto oli, että suojelumielessä metsään jätettyjen kaistaleiden leveys vaihtelee rajusti. Useimmiten ne ovat aivan liian kapeita ja – hyödyttömiä.

– Leveys vaihteli eri kohteissa 0–50 metriin, joillakin paikoilla ne oli jätetty esimerkiksi puuston mittaisiksi. Niillä ei saada haettua suojeluhyötyä, Selonen toteaa.

Poimintahakata voi metsälakikohteessakin

Nykymallissa metsänomistaja voi jättää avohakkuun yhteydessä metsälakikohteen ympärille suojavyöhykkeen. Laki määrää ainoastaan, että kohteiden ominaispiirteet eivät saisi metsän käytön vuoksi muuttua.

Metsälakikohteita ovat esimerkiksi Selosen tutkimat puronvarret, pienet luonnontilaiset avosuot ja metsälammet. Kohteiden suojeluun metsänomistaja voi saada ympäristötukea.

Poimintahakkuut niin suojavyöhykkeellä kuin metsälakikohteessa ovat sallittuja, eikä suojavyöhykkeistä ole vaatimuksia.

Väittelijän mukaan riittävä leveys suoja-alueelle olisi vähimmillään 45 metriä.

Pienemmillä hakkuilla sama kannattavuus?

Tehokkaampaa metsien kestävää käyttöä olisi Selosen mielestä luopua suojavyöhykkeistä tyystin.

– Jos yksityiselle pienelle metsänomistajalle ehdotetaan, että metsään tulee jättää 45 metrin suojavyöhykkeitä jo valmiiksi pienille palstoille, niin aivan varmasti se tuottaa vastustusta, Selonen sanoo.

– Mutta jospa lähdettäisiinkin siitä, että avohakkuista luovutaan, ja hakkuiden sijaan aletaan kasvattaa eri-ikäistä metsää, jossa tehdään pienhakkuita ja pientä poimintaa? Ehkä silloin saadaan vietyä tätä ajatusta kentälle ja metsänomistajille. Kaiken lisäksi poimintahakkuisiin perustuva metsätalous olisi yhtä kannattavaa, ellei jopa kannattavampaa kuin perinteinen metsätalous.

FM Ville Selosen ekologian ja evoluutiobiologian väitöskirja ”Forest Act Habitats – Finnish woodland key habitats amid the intensive forestry” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 7.3.2014.

Kaakkois-Kiinasta Himalajalle yltävällä vyöhykkeellä elävä lintu onkin aivan uuden lintuheimon ainoa edustaja.

Elachura formosa -tunnettiin ennen nimellä Spelaeornis formosus ja vanhan tiedon mukaan se kuului timaleihin. Uusien ja tarkempien tutkimusten mukaan lintu edustaa omaan sukupuun haaraa ja on siten myös sukunsa Elachura ainoa edustaja, kertoo BBC.

Suomessa linnun nimi on saniaisvuoritimali.

Lintu on tutkijoiden mukaan hyvin vaikea löytää, sillä se elää ja piilottelee subtrooppisella vuoristoisella metsävyöhykkeellä aluskasvillisuuden ja pensaiden joukossa.

Elinympäristönsä haastavuudesta huolimatta linnun voi löytää, kun lajin uros laulaa kaikista muista Aasian mantereen linnuista poikkeavaa lauluaan. Ääninäytteen on julkaisut muun muassa BBC.

– Silloin se voi istua oksalla pienen puskan sisällä, kertoo linnun sukupuuta yhdessä kiinalaistutkijoiden kanssa selvittänyt ruotsalaisprofessori Per Alström.

Professorin mukaan linnun oikeaa heimoa ei ole tähän mennessä selvitetty kunnolla, koska sen on sen verran tavallisen näköinen ja se muistuttaa niin paljon peukaloisia ja timaleja.

Nyt linnun sukupuuta tutkittiin muun muassa DNA-analyysin avulla.

Tieto linnun sukupuun tarkentumisesta on julkaistu Biology Letters -lehdessä ja siitä on kirjoittanut muun muassa BBC.

Voittaja julkistettiin GoExpo-messuilla Helsingissä perjantaina. Oulangan kansallispuiston pisimmän retkeilyreitin suosio perustuu pitkään historiaan, monipuolisiin palveluihin ja mieleenpainuviin maisemiin.

Karhunkierros on Rukan–Kuusamon alueen kesämatkailun helmi. Suomen suosituimman vaellusreitin varrelle on kehitetty määrätietoisesti myös lyhyempiä reittejä, jotka ovat tehneet Karhunkierroksen alueesta helpommin lähestyttävän myös päiväretkiä tekeville lapsiperheille.

- Karhunkierroksen syntyyn liittyy mielenkiintoinen seikka. Reitti on alun alkaen suunniteltu ja merkitty vapaaehtoistyönä paikallisten retkeilyaktivistien voimin, puistonjohtaja Matti Hovi Metsähallitukselta sanoo.

Karhunkierrosta ylläpitävä Metsähallituksen luontopalvelut käyttää Vuoden Retkikohteen saaman 5000 euron palkinnon palvelujen kehittämiseen yleisön toiveiden mukaan Karhunkierroksen täyttäessä ensi vuonna 60 vuotta. Kehittämisehdotuksia voi antaa esimerkiksi Karhunkierroksen Facebook-sivun kautta.

Heinolalaisen omakotitalon pihalla lähellä kaupungin keskustaa hieraistiin silmiä, kun keskelle pihaa oli yön aikana ilmestynyt päätön rusakko ja runsaasti verta. Pihan vähäisessä lumessa oli myös runsaasti tassunjälkiä, joiden riista-asiantuntija toteaa kuuluvan Heinolan vaakunaeläimelle ilvekselle.

- Jäljistä päätellen asialla on ollut ihan selvästi ilves – tämä on selvä kissanjälki. Tästä löytyy emän ja pennun jäljet. On mahdotonta sanoa, montako pentuja on mukana ollut, Laurila kertoo.

Ohuessa lumikerroksessa näkyvät selvästi isommat tassunjäljet, ja pienemmän eläimen jäljet niiden vieressä. Riistamies Laurilan mukaan jäljistä näkee ilvesten ja rusakon menneen aikamoista vauhtia heinolalaispihamaalla.

- Lumessa näkyy selvästi hyökkäysjälkiä, eli ilves on ampaissut vauhdilla rusakon kimppuun.

- Näyttää myös siltä, että rusakolla on ikään kuin leikitty, koska sen osia löytyy pitkin pihaa.

Ilvekselle ei ole kuitenkaan tyypillistä jättää saalistaan näkyville muiden syötäväksi, vaan yleensä se vie saaliin mennessään.

- Nämä ilvekset ovat ilmeisesti tulleet häirityiksi ja ne ovat joutuneet poistumaan paikalta jostain syystä, Laurila miettii.

Ensimmäinen ilveshavainto tältä keväältä

Heinolalaisten petohavaintoja keräävä Laurila kertoo ilveksen rohkaistuneen viime vuosina hurjasti. Hän kertoo, että ilveksiä nähdään melko usein taajaman sisäpuolella, ihan lähellä keskustaakin.

- Tämä ilveshavainto on ensimmäinen Heinolan kaupunkialueelta tältä keväältä, mutta aina niitä keväisin tehdään. Viime keväänä eräs ilves majaili viikkoja ihan keskustan tuntumassa. Monet ihmiset näkivät sen.

Kokemäenjoen lohikoskiin on tulossa lisää kalastusrajoituksia.

Varsinais-Suomen Ely-keskus esittää kahta lisäystä virta- ja koskipaikkoihin Nakkilan ja Harjavallan alueilla. Lisättävät alueet olisivat Harjavallan voimalaitoksen alapuolinen Turbiinivirta Lammaistenlahdella sekä Tyni-Korte-alue Nakkilassa.

Lohi- ja siikapitoisen joen koski- ja virtapaikoilla yleiskalastusoikeudet eivät ole voimassa ja kalastus alueella vaatii oman lupansa. Tunnetuimmat koski- ja virtapaikat Kokemäenjoella ovat Arantilan- ja Ruskilankosket Nakkilassa. Muita koskipaikkoja ovat Pämppi, Tyni ja Kistu.

Ely-keskuksesta kerrotaan, että päätös asiassa on tarkoitus tehdä kuluvan kevään aikana. Nakkilan kunnanhallitus käsittelee kantaansa asiaan tulevana maanantaina.

Liito-orava ei ole Suomessa kovin yleinen laji. Ihminen on raivannut metsiä ja laajentanut asuinpiiriään yhä syvemmälle luontoon. Liito-orava on myös melko vaikeasti havaittava eläin, sillä sen liito ei kestä kovin pitkään. Siksi havaintoja liito-oravasta kannattaa etsiä myös puiden juurilta.

– Olimme eräoppaiden kanssa etsimässä lumihyönteisiä, kun kiinnitimme huomiota kuusen juurella oleviin riisinjyvän kokoisiin ja kullankeltaisiin papanoihin.

– Nämä ovat liito-oravan jätöksiä sen yöpymispuun juurella, sanoo luontoalan lehtori Kai-Erik Nyholm.

Joensuun Niittylahdessa löytyi liito-oravan papanoita aivan opiston pihapiiristä korkean kuusiaidan sisältä. Liito-orava ei siis ole aivan säikky eläin:

– Aikaisemminkin olemme tehneet havaintoja liito-oravasta tällä tontilla, mutta pelkäsimme, että metsien hakkuiden vuoksi se olisi siirtynyt jonnekin muualle, sanoo Nyholm.

Liito-oravan jälkiä on siis melko turha etsiä esimerkiksi hangelta, sillä se on siinä ympäristössä melko avuton eläin. Sen liikkuminen on vaivalloista maassa ja se on alttiina jäädä petojen saaliiksi.

Liito-orava tekee talvivarastoja, joissa voi olla muun muassa lepän norkkoja. Pesänään liito-orava tykkää käyttää puunkoloja, joko valmiita, tai jonkun linnun tekemiä. Se suosii myös ihmisen tekemiä pesäpönttöjä.

Kai-Erik Nyholmin mukaan liito-oravia voi nähdä liitämässä varsinkin loppukevään ja alkukesän valoisina öinä.

Teksasissa järjestetään tänä viikonloppuna maailman suurin kalkkarokäärmetapahtuma.

Sweetwaterissa pidettävässä tapahtumassa muun muassa esitellään käärmeiden käsittelyä. Lisäksi kävijät voivat ottaa osaa käärmeiden syömis- ja nylkemiskilpailuihin.