Niin sanottu Catch and Release -kalastus on kasvattanut suosiotaan huomattavasti viime vuosina. Kyse on yksinkertaisesti kalan vapauttamisesta takaisin veteen pyydystämisen jälkeen. Tarkoituksena on parantaa lisääntymistä ja vahvistaa jokien kalakantoja.

Rasvaevällisien vapauttamisesta tiedossa palkinto

Kotkan Korkeakoskella kalastajia houkutellaan tänä kesänä vapauttamaan pyydystämänsä rasvaevälliset lohet takaisin jokeen. Kampanjassa on mukana pari kalastusmatkailuyritystä sekä paikallinen kalastusyhtymä. Vonkaleen vapautuksesta tehdään ilmoitus, ja kampanja-ajan jälkeen eniten lohia vapauttaneet palkitaan kalastusluvilla sekä lahjakortilla.

Vastikään vuoden kalastusoppaaksi valittu Kari Lossi on huomannut, että vapaa-ajan kalastajat hakevat yhä enemmän elämyksiä. Kotiin vietävällä saaliilla ei ole enää niin suurta merkitystä. Catch and Release -kalastuksen sijaan hän puhuu valikoivasta kalastuksesta ja korostaa maalaisjärjen käyttöä.

– Saaliiksi otetaan sellaisia kaloja, jotka eivät ole suvunjatkamisen kannalta niin tärkeitä. Uhanalaisten lajien kohdalla vapauttaminen on enemmän kuin suositeltavaa.

– Osa kalastajista harrastaa vain CR (Catch and Release) -kalastusta ja se on ihan okei, jos ei syö kalaa. Ei pidä kuitenkaan tuomita niitä, jotka haluavat viedä saalista kotiinkin, Kymijoella oppaana toimiva Lossi toteaa.

Kalastajat kärkästä sakkia

Suuresta suosiosta huolimatta Catch and Release -kalastus on saanut osakseen myös kritiikkiä. Pyristeleminen väsyneenä koukku poskessa tuskin on kalalle luontevinta. Lisäksi voidaan kysyä, onko kalan hetkellisellä hädällä huvittelu hyväksyttävää?

– Onhan se selvää, että se on kalalle luonnoton tilanne. Mutta kumpi on parempi: Että kalaa ensin kidutetaan ja sitten tapetaan vai kidutetaan ja sitten lasketaan takaisin? Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, Kari Lossi pohtii.

– CR-kalastajat voivat toisaalta katsoa vähän peiliin. He ovat usein aika kärkkäästi julistamassa tämän kalastusmuodon ainoaksi oikeaksi, mitä se ei tietenkään ole. Vapaa-ajan kalastajat ovat varmaan aktiivisin harrastajaryhmä, joka käy debattia erilaisilla nettifoorumeilla. Välillä sitä käydään enemmän onnistuneesti ja välillä vähemmän.

Pyyntitapahtuman vaikutusta kaloihin on myös tutkittu. Turun ammattikorkeakoulussa vuonna 2009 valmistuneen tutkimuksen mukaan esimerkiksi uistimella pyydetyn normaalikuntoisen hauen voi laskea takaisin pyynnin jälkeen. Vapauttamisesta ei ole haittaa normaalikuntoiselle kalalle. Ainoastaan voimakas verenvuoto kidusten alueella on hauelle haitallista.

Tarve kalastaa ja metsästää on muuttunut suuresti Suomessa, eikä kenenkään tarvitse kalastaa henkensä pitimiksi. Kalastus oli ennen merkittävä elinkeino, ja Kari Lossin mielestä nykyinen sukupolvi on vieraantunut tästä. Ihmisen kalastus- ja metsästysvaistot ovat silti vielä olemassa.

– CR-kalastus on tullut yksinkertaisesti tarpeesta. Yhteiskunta muuttuu ja samalla myös ihmisten tarpeet.

Vuosittaiset riistakolmioiden talvilaskennat uhkaavat vesittyä tältä vuodelta. Talvilaskentoja on suositeltu tehtäväksi Etelä- ja Keski-Suomessa helmikuun loppuun mennessä, mutta lumenpuutteen vuoksi laskentoihin ei ole vielä päästy.

Aiemmilla laskennoilla on saatu hyvin selville eri eläinkantojen kehityssuunnat. Esimerkiksi viime vuonna tuloksia saatiin lähes 650 kolmiolta, mutta tähän mennessä tuloksia on tullut vain parilta sadalta kolmiolta lumisilta alueilta lähinnä Kainuusta ja Lapista.

– Kyllä fakta on se, että kolmio määrä tippuu viime vuodesta. Sille me emme mahda mitään, mutta jos nyt vielä sattuisi lumikelejä tulemaan niin kehottaisin kaikkia laskijoita menemään kolmioille vielä maaliskuun puolellakin, vaikka laskenta virallisesti loppuukin helmikuussa, kehottaa  riistasuunnittelija Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta

Laskenta altis sään vaihteluille

Vuosittaisella laskennalla seurataan nisäkkäiden kantojen kehitystä ja niitä verrataan aikaisempien vuosien tuloksiin. Talvilaskennat ovat erittäin alttiita sään vaihteluille ja lumioloille. Sopivia laskentapäiviä on yleisesti ottaen hyvin vähän ja tämän talven lumitilanne uhkaa jättää laskennat kevään osalta kokonaan tekemättä.

– Tämän vuoden tilastot eivät siis tule olemaan luotettavia, kun yksi vuosi seurannoista uhkaa jäädä väliin, Kursula huokaa.

Talvilaskennan riistakolmiot ovat tasasivuisia 4x4x4 kilometrin kokoisia. Kyseiseltä alueelta pyritään selvittämään 25 lajin jälkien osalta niiden tiheys kyseisellä alueella yhden päivän aikana. Lisäksi laskennassa kirjataan näköhavainnot muutamien lintulajien osalta riippumatta siitä, kuinka kaukana laskentalinjasta ne on nähty.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan 20.2 Pielisellä Nurmeksen mittauspisteellä jäätä on 45 senttimetriä. Tilastojen perusteella jäätä on 5 senttimetriä ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Pyhäselän Roukalahdella jäätä on 35 senttimetriä, joka on 10 senttimetriä keskimääräistä vähemmän.

Maakunnan kalastajat kertovat, että jäät ovat nyt yhtä ohuet kuin kuin tavallisesti maalis-huhtikuussa. Esimerkiksi Outokummun Sysmäjärvellä jäätä on reilut 30 senttimetriä. Lisäksi jäällä kerrotaan olevan isoja uveavantoja.

Parikymmentä vuotta kalastanut polvijärveläinen Juha Tanskanen kertoo, että Höytiäisellä jäätä on vielä paksulti.

- Siinä missä me pidämme verkkoja on noin 40 senttimetriä teräsjäätä.

Höytiäisellä liikkuva Matti Lamberg, että jäällä on noin sangon kokoisia uveavantoja.

Paikoin lumet ovat sulaneet järvien jäiltä, joten hiihtämisen sijaan monet kalastajat suosittelevat potkuria menopeliksi jäälle.

Jäätilanne on ajankohtaan nähden poikkeuksellinen Pohjois-Karjalassa. Sysmällä kalastavien mukaan jäätä on nyt yhtä ohuelti kuin mitä normaalisti olisi huhtikuussa. Myös Höytiäisellä jäätilanne on poikkeuksellinen, Tanskanen toteaa.

- Normaalisti tähän aikaan on 60 - 70 senttimetriä jäätä. Vaikuttaa siltä, että pilkkimis - ja talviverkkokalastus jää lyhyeksi. Jos näin menee, kuukauden päästä pitää ottaa verkot ylös, Tanskanen arvioi.

Päijänteen talvikalastuskausi jää tänä talvena poikkeuksellisen lyhyeksi.

Jäät ovat yhtä heikkoja kuin normaalisti huhtikuussa, sanoo kalastaja Jorma Kääpä Kuhmoisista.

-Jääkausi  tuntuu jäävän superlyhyeksi. Eihän tässä ole ollut kuin kolme viikkoa talvea ja sitten on ollut jo kevät melkein. Kun jään paksuus on noin vähäinen niin se puikkoontuu hyvin nopeasti, kun olosuhteet muuttuvat, tietää Kääpä. 

Nuottamiehet jo luovuttaneet

Kalastaja Jorma Kääpä kertoo, että nuottamiehet eivät ole päässeet järvelle koko talvena.

- Mä olen ymmärtänyt, että etelä-Päijänteen nuottamiehet ovat jo luovuttaneet  Tänä vuonna eivät nuotalle näillä näkymin mene ollenkaan.

Verkkopyynti sen sijaan onnistuu vielä toistaiseksi jossain määrin.

- Kyllä vielä jonkun aikaa vielä kestää, mutta lyhyt kausihan se on.  Viikko kerrallaan verkkomiehet vielä käy kokemassa niitä. Ei uskalla luvata, milloin pitää lopettaa tai voi tulla kiirekin.

Madesaaliit ovat olleet huonoja

Päijänteen madesaaliit ovat jääneet tänä talvena huonoiksi, kertoo kalastaja Jorma Kääpä

- Tammikuussa antoi hetken aikaa silloin kun järvi jäätyi. Viime viikkojen lämmin jakso on haitannut kyllä mateen tuloa. Se ei ole noussut normaalisti tänne kutualueelle, Se on jäänyt jonnekin syvälle .

Aikainen kevät saa linnut pesimään aikaisemmin. Siispä linnunpönttö olisi hyvä puhdistaa nyt.

Turun lintutieteellisen yhdistyksen tiedottajan Jorma Helstenin mukaan tiaiset ovat jo aloittaneet soidinmenonsa.

– Tähän aikaan ei pitäisi pesäntekoa vielä olla. Mutta jos puhdistuspuuhissa huomaa, että pesässä on jo jotain uutta, niin silloin siivouksen voi jättää tekemättä, Helsten sanoo.

Linnunpöntön puhdistaminen on tärkeää, sillä vaikka osa linnuista yrittääkin puhdistaa pönttöä itse, eivät ne aina saa hajotettua edellisten asukkaiden pesiä. Jos pönttöön on jäänyt munia tai kuolleita linnunpoikasia, olisi ne hyvä saada pois. Linnut itse eivät tällaisia pysty pöntöstä poistamaan.

– On hyvin yleistä, että lintu rakentaa pesän suoraan edellisen asukkaan pesän päälle – joskus jopa vielä saman vuoden aikana. Tällä tavalla pönttö täyttyy äkkiä, jos sitä ei välillä tyhjennetä.

Puhdistus vähentää loisten leviämistä

Toinen syy pöntön puhdistukseen ovat linnuissa elävät loiset, kuten väiveet, punkit ja lintukirput.

– Ne odottavat pöntössä uutta pesivää paria. Lintujen elinolot heikentyvät, kun niihin tulee loisia.

Tehokkainta on tyhjentää pönttö syksyllä, sillä silloin pakkanen tappaa pöntön koloihin jääneet loisten munat.

Helsten muistuttaa, ettei huonoa omatuntoa kannata potea, vaikka linnunpönttö joskus jäisikin tyhjentämättä.

– Ei niitä luonnonkoloissakaan kukaan käy puhdistamassa, hän sanoo.

Suomen riistakeskukselle riistakolmiolaskennan tuloksia on ilmoitettu parilta sadalta kolmiolta lähinnä Kainuusta ja Lapista.

Kainuussa laskennat päättyivät helmikuussa vesisateeseen.

– Keli muuttui lauhaksi ja satoi vettä. Ei eläimen jälkiä pysty tällä säällä erottamaan maastossa, ja siellä on hankala liikkua. Pelkkä pakastuminen ei riitä olosuhteita korjaamaan, vaan tarvitaan myös uutta lunta, sanoo Kainuun riistapäällikkö Jukka Keränen.

– Kun lumi sataisi näille hangille pakastumisen jälkeen, pystyisi maastossa liikkumaan suksilla ja jäljet näkyisivät selkeästi.

Riistakolmiolaskentoja on toteutettu vuodesta 1988 lähtien, ja viime vuonna tuloksia saatiin lähes 693 kolmiolta.

Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Olli Kursula kehottaa laskijoita jatkamaan talvilaskentoja maaliskuun puolella, jotta laskentatulokset saataisiin mahdollisimman kattavasti koko maasta.

Kevät on alkanut poikkeuksellisen aikaisin ja muuttolintuja on tullut Päijät-Hämeeseenkin. Töyhtöhyyppiä on nähty muutaman kerran, muuttokyyhkyjä, merikotka ja ensimmäinen hiirihaukkakin ovat saapuneet.

- Paljon aikaisemmin tuli harmaalokkeja ja muutama kalalokki. Oman 40-vuotisen harrastajaurani ajalta en muista näin aikaista kevättä, myöntää biologi Esa Lammi.

Lintuja kannattaa bongata Lahden eteläpuolella olevilta suurimmilta peltoalueilta - lähinnä Orimattilasta. Lokkeja näkee niin Vesijärvellä kuin Päijänteenkin järvenselällä.

- Pilkkimiesten kaloja ne enimmäkseen hakevat, kun ei muuta ravintoa vielä kovin paljon ole, Lammi kertoilee.

Maakunnallisesti arvokkaita lintukohteita kartoitetaan

Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys on jo useamman vuoden kartoittanut maakunnan lintupaikkoja. Päijät-Hämeessä on kaksi kansainvälisesti arvokasta lintukohdetta ja reilut 20 valtakunnallisesti merkittävää kohdetta.

Tällä hetkellä paikannetaan maakunnallisesti arvokkaita lintukohteita.

- Päijät-Hämeen linnustollisesti arvokkaat metsäalueet ovat valitettavasti aika pieniä. Metsätalous on ollut hyvin tehokasta. Kaikki arvokkaat lintusuot ovat puolestaan Päijät-Hämeen pohjoisosissa, Hartolassa, Lammi kertoo.

Suojelutilanne on sikäli hyvä, että suurin osa linnustolle arvokkaista metsäalueista on jo suojeltuja. Hieman pienempiä suojelemattomia alueita maakunnasta kuitenkin löytyy. Myös muuttolintujen suosimat tulvapellot pitäisi biologin mielestä pyrkiä säilyttämään sellaisenaan.

- Niiden lähelle ei pitäisi rakentaa mitään uutta, mikä häiritsee lintuja. Myös voimalinjojen rakentamiseen on syytä kiinnittää huomiota, Lammi ohjeistaa.

"Kosteikkolinnuilla menee todella huonosti"

Kaikkein uhatuimpia ovat kosteikkolinnut, jotka tulevat toimeen ainoastaan rehevillä järvillä.

- Niillä menee todella huonosti. Mustakurkku-uikku ja heinätavi ovat kadonneet maakunnasta lähes kokonaan. Viime vuosina yleisemmätkin lajit kuten tukkasotkat ja nokikanat ovat taantuneet huomattavasti, biologi Lammi harmittelee. 

Kosteikkojen suojelu kaipaisi hänen mukaansa asennemuutosta.

- Lintuvesialueista monet on toki rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi, mutta sitten ne on jätetty oman onnensa nojaan. Ei ole tehty mitään kunnostustöitä. Aika monenlaisia keinoja olisi käytettävissä ranta-alueiden laiduntamisesta ruoppauksiin.

Hänen mukaansa kyse ei ole tiedon vaan rahan puutteesta.

- Viranomaiset tiedostavat tilanteen, mutta rahanpuute on päällimmäinen syy siihen, että hoitotoimet ovat jääneet tekemättä. Lintuvesien kunnostukseen ei ole juuri ohjattu rahaa.

Suomen rannoilla on enemmän roskia kuin muilla Itämeren rannoilla. Pidä Saaristo Siistinä ry:n kaksivuotisen tutkimuksen mukaan erot muihin maihin verrattuna ovat suuret etenkin kaupunkirannoilla.

– Hyvin paljon oli ruokailuun liittyvää roskaa. Kahvikuppeja, ruokakääreitä, haarukoita, veitsiä. Sellaista, joka liittyy liiikkeessä tehtävään syömiseen, listaa projektipäällikkö Hanna Haaksi.

Tutkimusrantoja oli Suomessa yhdeksän. Rannat oli valittu siten, että ne edustaisivat tiettyjä rantatyyppejä: urbaania tai luonnontilaista rantaa tai niiden välimuotoa. Koko projektissa suoritettiin kahden vuoden aikana siivouksia noin 20 rannalla.

Saaristossa pulloja ja ilmapalloja

Tulokset luonnontilaisilla rannoilla poikkesivat selvästi urbaaneista rannoista. Luonnontilaisilla rannoilla oli paljon tyhjiä pulloja ja tölkkejä, joita kaupunkirannoilla oli vähemmän.

– Löytyneet pullot olivat aina pantittomia. Panttisysteemi on siis hyvinkin toimiva ja rohkaisee ihmisiä kierrättämään ja palauttamaan pulloja, Haaksi tulkitsee.

Luonnontilaisilla rannoilta löytyi lisäksi paljon roskaa, joka on päätynyt mereen jo aiemmin ja ajelehtinut sitten rannoille. Siivoojat törmäsivät ulkosaariston rannoilla kummallisempiinkin "roskiin".

– On löytynyt vessapytyn istuinrengas ja samaan settiin kuuluva vessaharja kuppeineen. Ilmapalloja on myös tullut eteen runsaasti.

Tulos oli ikävä yllätys

Suomen lisäksi Itämeren rantojen roskaantumista olivat tutkimassa Ruotsi, Viro ja Latvia. Rantojen roskaantumista ei ole Itämeressä tätä ennen tutkittu. Vertailun karu tulos yllätti tutkijat Suomessa.

– Yllätyimme todella. Olettamus oli, että tottakai Suomen rannat ovat puhtaita, Haaksi toteaa.

Hän muistuttaa, että tutkimuksessa ei otettu huomioon esimerkiksi Suomen rikkonaisen saariston tai merivirtojen vaikutuksia roskien kerääntymiseen rannoille

– Meillä on niin paljon sitä rantaviivaa ja saaria, että rannikko voi toimia eräänlaisena sumppuna. Tänne kertyy paljon roskaa ja se ei pääse ajautumaan täältä pois. Latviassa ja Virossa on tasainen rannikko ja roskat pääsevät ajautumaan sieltä myös pois.

Roskikseen vienti on tehtävä helpoksi

Suomen rannoilta löydetyistä roskista 75 prosenttia oli muovia, kun kaikki rannat yhteenlaskettuina muovin osuus oli 62 prosenttia.

– Tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että rantojen ja meren roskaantumisen taustalla on nyky-yhteiskunnan take away -kulttuuri tai kertakäyttöelämäntyyli ja lisääntynyt muovin kulutus raaka-aineena.

Haaksi painottaa henkilökohtaisten ekologisten valintojen lisäksi kuntien vastuuta roskaamisen vähentämisessä.

– Roska-astioita pitäisi olla tarpeeksi ja niiden suuaukkojen pitää olla tarpeeksi isot. Homma on tehtävä ihmisille hirvittävän helpoksi. Roskista ei pitäisi joutua etsimään.

Kuluvan talven kuvat kertovat outoja asioita. Luonto on ollut tänä talvena epävarma siitä, onko menossa syksy vai talvi, sillä vielä marraskuun lopulla kukkivat kuvien mukaan joissakin paikoissa muun muassa ruusut ja orvokit.

Vesistöjen jäille päästiin kuvien mukaan tuskin nimeksikään. Muun muassa Korppoossa tunnelmat olivat kuulaisen syksyiset vielä joulukuun alussa.

Marras-joulukuussa maalla ja merellä mellastivat Eino-, Oskari- ja Seija-myrskyt. Säävalokuvaajamme ikuistivat nämäkin luonnonvoimat.

Tammikuun puolivälissä pukkasi pientä pakkasta. Turussa pulkkailijat sekä hiihtäjät pääsivät kokeilemaan hetkeksi talven riemuja lumitykeillä avustetussa Impivaaran maastossa. Kosteus ja kylmyys puolestaan taikoivat järvet ja lammikot täyteen hurmaavia jääkukkia kuun loppupuolella. Säävalokuvaajat ikuistivat myös uljaita jäätaideteoksia kallioilta ja rinteiltä.

Eläimet ovat erityisen lähellä säävalokuvaajien sydäntä vuodenajasta riippumatta. Talvigalleria onkin täynnä hellyttäviä kuvia muun muassa linnuista ja oravista talvipuuhissaan.

Palaa vielä kuluneen talven tunnelmiin ja katso tästä upeita Talvigallerian kuvia. Jäämme odottamaan kevään riemukkaita otoksianne! Kuvia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen turku@yle.fi.

Lappilaiset kuvaajat Miika Sirkiä ja Timo Veijalainen olivat seikkailija Veli Alatalon kanssa Käsivarren reissulla.

- Se oli pikainen viikonloppureissu Käsivarren maisemiin. Haluttiin nähdä, miten se kala ottaa tunturissa lyhyen valosan aikana. Se oli hyvinkin pikainen ja fyysinen reissu, Sirkiä kertoo.

Kuvausten aikana sää muuttui hurjaksi.

- Silloin tuli ne pahat kelit Käsivarteen. Loppuvaiheessa lunta tuli rajusti ja tuuli oli 15-20 metriä sekunnissa. Tunturissa oli rankka liikkua.

"Ei se samalta tuntuisi, jos mentäisiin helikopterilla perille"

Sirkiä on tottunut monenlaisiin olosuhteisiin. Kalamieheksi tunnustautuva AV-alan yrittäjä on kotoisin Muoniosta ja asuu Kittilässä. Ikimuistoisimpia eräkokemuksia ovat olleet ensimmäiset rautupilkkireissut.

- Hiihtäen ollaan siirrytty parikymmentä kilometriä erämaahan tuntureille huhtikuun parhailla keleillä. Ne ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Nimenomaan sellaiset reissut, joissa on jouduttu fyysisesti ponnistelemaan ja lopulta on saavutettu ne tavoitteet, mitä on asetettu. Ei se samalta tuntuisi, jos mentäisiin helikopterilla perille, Sirkiä sanoo.

Erätulilla samoillaan tänään Käsivarressa Ailakkajärvellä. Jatkossakin kuljetaan Lapissa, ainakin Pallaksen maisemissa.

- Päästiin viime keväänä pyöräilemään teräshangilla pitkästä aikaa. Luvassa myöhemmin keväällä on lapsenomaista riemua, Erätulilla-kuvauksiin osallistunut Sirkiä fiilistelee.

Kolmivuotisen kokeilun perusteella kiimarauhoitusta tulisi kuitenkin biologisin perustein hieman aikaistaa ja pidentää. Kiimarauhoitus on alkanut 21. syyskuuta ja loppunut 10.lokakuuta. Aikaistettu hirvenpyynti on ollut Utsjoen, Inarin, Enontekiön ja Muonion kunnissa.

Edellytyksenä aikaistetun metsästyksen jatkamiselle olisi lisäksi suurten, lisääntymisen kannalta arvokkaimpien uroshirvien metsästyksen minimoiminen.

Pyynti aikaistettu olosuhteiden vuoksi

Enontekiössä, Inarissa, Muoniossa ja Utsjoella hirvenmetsästys aikaistettiin vuosina 2010–2012 kokeiluluonteisesti alkamaan 1. syyskuuta. Kokeilu aloitettiin, koska pyyntiaika koettiin liian myöhäiseksi pohjoisimmassa Suomessa, jossa talvi tulee aikaisin, päivä lyhenee nopeasti ja lunta on yleensä runsaasti. Myös uroshirvien lihan laatu on parempaa ennen kiimaa.

Asetus velvoitti hirviseurueet merkitsemään jokainen kaadettu hirvi tunnistemerkillä ja toimittamaan iänmääritysnäyte RKTL:lle. Tutkimuslaitoksen tehtävänä oli selvittää aikaistetusta metsästyksestä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Keskeisin huoli liittyi siihen, että metsästys kohdistuisi liiaksi suuriin, lisääntymisen kannalta arvokkaisiin uroksiin, joiden saaliiksi saaminen on kiima-aikana tavanomaista helpompaa.

Kaikki saalishirvet kattava näytekeräys tarjosi samalla ainutlaatuisen tilaisuuden tutkia Ylä-Lapin hirvikannan elinkiertopiirteitä sekä kannan merkitystä osana Suomen ja Fennoskandian hirvikantoja.

Uusi menetelmä uroshirvien kiiman ajoittumisen määrittelyyn

Kokeilun aikana kehitettiin uusi, saalisurosten fyysisiin ominaisuuksiin perustuva menetelmä kiiman ajoittumisen määrittelyä varten. Metsästäjien havainnot kaadettujen urosten kiimamerkeistä, kuten paksukaulaisuudesta ja kiimahajusta osoittivat, että uroksen kiimaan tulo riippuu sen iästä.

Kiima käynnistyy 7,5-vuotiailla ja sitä vanhemmilla uroksilla jo syyskuun 2. ja 3. viikolla. Nuoret 1,5-vuotiaat urokset saavuttivat kiimavalmiuden vasta lokakuun jälkipuoliskolla.

Tiedolla on merkitystä kannan hoidolle. Metsästys samaan aikaan, kun enemmistö nuorenpuoleisista uroksista on kiimassa, saattaa häiritä kiimaa ja viivästyttää hedelmöittymistä. Käytännössä tämä voi johtaa hirvikannassa myöhäisiin synnytyksiin, vasojen pienikokoisuuteen sekä vasojen keskimääräisen teuraspainon laskuun.

Ylä-Lapin hirvet hyvässä kunnossa

Tulosten mukaan Ylä-Lapin hirvet ovat terveitä ja hyväkuntoisia, mutta kehittyvät hitaasti aikuisiksi. Vasat olivat hyvin pieniä ja valtaosin naaraat saavuttavat sukukypsyytensä vasta 3,5-vuoden iässä. Alueen hirvikanta on harvalukuinen ja heikosti tuottava, mutta sukupuoli- ja ikärakenteeltaan tasapainoinen.

Ylä-Lapin hirvikantaa on muokattu metsästyksellä kevyesti ja ominaisuuksiltaan se on lähempänä maailman vähälukuisia luonnonmukaisia hirvikantoja kuin mikään muu suomalaisen hirvikannan osa.

Tämäntyyppisen äärialueella elävän hirvikannan hoitoon ja hyödyntämiseen soveltuvat parhaiten menetelmät, joiden ensisijaisena tavoitteena on säilyttää ja ylläpitää kannan nykyisenkaltainen rakenteellinen tasapaino ja perinnöllinen monimuotoisuus.

Tulosten perusteella aikaistetun metsästyksen soveltuvuudesta muualle kuin Ylä-Lappiin ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä. Tietoa eri-ikäisten uroshirvien tulosta kiimaan voidaan kuitenkin hyödyntää hirvenmetsästysajan määrittelyssä muuallakin Suomessa.

Nykyisin hirvenmetsästys käynnistyy valtaosassa Suomea syyskuun viimeisenä lauantaina hirven kiima-ajan ollessa intensiivisimmillään.

Jyväskylän Keljonlahden jäällä on tänään havaittu mustaa vettä ja jäätä. Havainnon teki Majaniemen edustalla avannolla käynyt kalamies.

Paikka on noin kilometrin päässä Keljonlahden voimalaitokselta, mistä pääsi alkuvuodesta leijailemaan mustaa pölyä ympäristöön. Jyväskylän Energian tuotantojohtajan Tero Saarnon mukaan uutta pölähdystä ei kuitenkaan ole tapahtunut.

- Tammikuussa olimme purkamassa kivihiiltä ja sitä pääsi silloin kulkeutumaan myös jäälle. Todennäköisin syy on, että jään päällä ollut hiilipöly on nyt lumien sulettua kulkeutunut pilkkijän avantoon.

Energiayhtiö ratkaisi pölyämisongelman jo tammikuussa.

- Asensimme silloin vesisumujärjestelmiä, joilla pöly on saatu sidottua. Ongelma on nyt kurissa ja kivihiilen purkaminen koko ajan käynnissä, Saarno kertoo. 

Jyväskylän Energia ja Keski-Suomen ELY-keskus selvittävät parhaillaan, miten kivihiili on päätynyt veteen. Tutkimuksissa järven jäätä kairataan ja veden laatu tarkastetaan myös jään alta.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto voi jatkossa kehuskella olevansa todellinen vihreä kampus. Torstaina nimittäin yliopiston tiloista löydettiin ilmielävä liito-orava.

– Työntekijämme löysi liito-oravan kuudennen kerroksen hissin edestä ja luuli sitä ensin marsuksi, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tiedottaja Anna-Liisa Pirhonen kertoo.

Eläimen tunnisti lopulta paikalle tullut yliopistomestari, joka tunnisti nappisilmän liito-oravaksi.

Vikkelästi liitoon

Paikalle hälytettiin nopeasti luontokuvaajana tunnettu yliopiston tiedottaja, joka ikuisti harvinaislaatuisen eläimen hissin edestä.

– Kun saimme kuvat otettua otimme liito-oravan varovasti huivin sisään ja kannoimme ulos, Pirhonen kertoo.

Liito-orava ei Pirhosen mukaan pitkittänyt jäähyväisiä, vaan lähti nopeasti omille teilleen.

– Vikkelä otus se ainakin on, sillä ei sen liidosta edes kuvaa ehtinyt saada, Pirhonen sanoo.

Jos Olympiastadionille eksynyt huuhkaja nimesi koko jalkapallojoukkueen nimiinsä, niin aiotaanko Lappeenrannan teknillistä yliopistoa jatkossa kutsua "liito-oravaksi".

– Siitä en tiedä, mutta todellinen vihreä kampus me ainakin olemme, jos liito-oravatkin lentävät meille sisälle saakka, Pirhonen naurahtaa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa.

Kiteen jäteasemalla on tämän viikon aikana tehty havaintoja sudesta, joka on käynyt etsimässä ilmeisesti ravintoa jätekasoista.

Kyseessä on poliisin mukaan sama yksilö, joka on aiemmin helmikuussa karkotettu poliisin määräyksestä Joensuusta Kontiosuon jäteasemalta. Yksilö on tunnistettu samaksi Kiteen jäteasemalta saatujen valvontakamerakuvien perusteella.

Poliisi on jo aiemmin antanut lopetusmääräyksen kyseisestä yksilöstä. Mikäli susiyksilö ilmestyy jäteasemalle, poliisin antama lopetusmääräys on voimassa.

Kotkan saaristosta kantautuu harvoin valituksia roskaisista rannoista kaupungin ympäristöviranomaisen korviin. Tämä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että roskien kerääminen on viime kädessä maanomistajan vastuulla.

– Enemmän ongelmia on ollut asutuissa saarissa, kuten Haapasaaressa, jossa jätehuolto on lopetettu. Saaristolaiset kokevat roskien tuomisen työlääksi, kertoo ympäristötarkastaja Paula Vulkko.

Saaristolaisten jätteidenkuljetus on hankaloitunut, kun he joutuvat nykyään itse kuljettamaan talousjätteensä mantereelle.

Pidä saaristo siistinä -järjestö hoiti jätteidenkuljetukset vuoteen 2010, minkä jälkeen Kotkan kaupunki otti kuljetukset vähäksi aikaa kontolleen. Sittemmin myös kaupunki on lopettanut jätteidenkuljetukset.

– Mielellään hakisimme jätteet saarista. Meillä on kuitenkin tästä huonoja kokemuksia, kun ongelmajätettä on päätynyt loppujätteen sekaan, kertoo ajojärjestelijä Laura Takala jätekuljetukset järjestävästä Kymenlaakson Jäte Oy:stä.

Palvelut syyniin

Päättäjistä koostuva Kymen jätelautakunta päättää jätehuollon järjestämisestä yhdeksän kunnan alueella. Kymenlaakson kuntien lisäksi mukana ovat Lapinjärvi ja Mäntyharju. Vetovastuu on Kouvolan kaupungilla.

Toukokuusta 2012 asti toiminnassa ollut jätelautakunta aikoo seuraavaksi selvittää, miten jätehuoltoa halutaan parantaa kussakin kunnassa.

– Selvitämme, mitä palveluita on tarjolla ja millaisia palveluja haluttaisiin, kertoo Kouvolan jätehuoltopäällikkö Leena Rautiainen.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Liperin Kaatamossa, Pohjois-Karjalassa, on maalaistalon lähipiirissä liikuskellut koko talven ajan kurki. Kurki on lintuharrastajien mukaan tavalla tai toisella lentokyvytön, mutta kuitenkin siinä määrin kunnossa, että siitä on pitkin talvea tehty havaintoja.

Liperin kurki oli alkuvuoden kovien pakkasten aikaan poissa näkyvistä, mutta säiden lauhduttua se ilmaantui jälleen alueella virtaavan puron tuntumaan.

Kurki halutaan jättää henkiin ja rauhaan

Joensuulainen Hannu Kauhanen kirjoitti jokin aikaa sitten sanomalehti Karjalaisen blogissaan kurjesta vedoten alan harrastajiin ja valokuvaajiin, että linnulle annettaisiin toipumisrauhaa:

Oli miten oli, kurjen on nyt syytä antaa olla aivan omassa rauhassaan. Mitään perusteluja esimerkiksi sen ampumiselle ei ole, kuten ei ollut surullisenkuuluisan Jongunjoen joutsenpojan tapauksessakaan Lieksan Nurmijärvellä.  (Hannu Kauhanen)

Kurjen valokuvaamistakin toivotaan vältettävän, jotta lintu ei häiriintyisi ihmisten liikkeistä.

Hannu Kauhasen mukaan lintuharrastajat seuraavat kurjen vointia ja liikkeitä. Tarvittaessa linnulle tarjotaan lisäruokintaa ja annetaan hoitoa.

Liperin kurki on vuodenaikaan nähden hyvin harvinainen havainto. Esimerkiksi Suomen Luonto - lehden Facebook- sivulla olevan havaintokartan mukaan muut Pohjois-Karjalaa  lähimmät kurjet majailevat tällä hetkellä Ruotsin puolella.

Hankevastaava Jukka Viitala on jaksanut puurtaa kalatieasioiden kanssa vuosia. Viimeisin iso ponnistus lohen palauttamiseksi Kemijokeen on ollut Isohaaran uuden kalatien rakentaminen, mutta asiat ovat menossa hyvään suuntaan myös vanhan kalatien kohdalla.

Kalatien uudistamiseen tähtäävä suunnittelu on alkamassa, mutta varsinaiseen kunnostamiseen rahoitusta haetaan myöhemmin.

Vanha kalatie on tarkoitus automatisoida, mutta sen lisäksi tehdään muitakin muutoksia, jotka edesauttavat kalan nousua.

– Tämän tyyppistä fiilaamista ja kehittämistä ei ole tietääkseni tehty missään muualla. Me on saatu voimayhtiön kanssa kehitellä näitä asioita hyvässä yhteistyössä, sanoo Viitala.

Säätämistä riittää pitkäksi aikaa

Isohaaran voimalaitoksen yhteyteen rakennettu vanha kalatie on eräänlainen ränni, jonka toimintaa säädellään manuaalisesti.

Kalatierakentajat tietävät, että virtauksen automaattinen synkronointi voimalaitoksen turbiinien kanssa houkuttelee kaloja nousemaan kalatielle. Virta taas laukaisee kalassa nousuvietin.

– Toki meillä on vielä paljon työtä tehtävänä, sillä voimalaitoksen käytössä eri virtaustilanteissa riittää haastetta muutamalle seuraavalle vuodelle, summaa Viitala.

Käyttökustannukset laskevat

Vanhan kalatien kunnostaminen maksaa 86 000 euroa, josta lohen palauttamista ajavan Lohijokitiimin kontolle tulisi 17 000 euroa. Sen sijaan Keminmaan kunnan rahaa hankkeeseen ei tarvita.

Viitala uskoo, että kalatietä päästään remontoimaan ensi vuoden keväällä.

- Jatkossa kalatie on käytössä ainoastaan silloin, kun voimalaitosta käytetään Eli tämä perustuu niin sanottuun täsmäkäyttöön, mikä säästää sähköä. Me oletamme, että käyttökustannukset niin veden kuin sähkönkin osalta jäävät noin puoleen nykyisestä.

Vuoden 2015 alussa toimintansa aloittavassa Luonnonvarakeskuksessa ovat mukana mukana RKTL, Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Tilastokeskus. Tulevassa Luonnonvarakeskuksessa on toimipaikkoja nykyistä vähemmän.

Kainuusta luonnonvarakeskukseen on tulossa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Sotkamon toimipiste. Paljakan ympäristöpankki on tarkoitus liittää kiinteään yhteistyöhön yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Heikoimmassa asemassa on Hakasuon kalantutkimuslaitos, jonka ylläpidon Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus on todennut omissa selvityksissään liian kalliiksi. Hakasuon tilanne selvitetään kuitenkin vielä kerran osana valtakunnallisen Luonnonvarakeskuksen perustamista, sanoo RKTL:n ylijohtaja Eero Helle.

Kalantutkimuslaitoksella on vajaa kymmenen vakituista työntekijää. Helteen mukaan syksyyn mennessä on tarkoitus selvittää, voidaanko Hakasuon kalantutkimuslaitoksen toimijoita ja toimintoja siirtää muualle.

Luonnonvarakeskuksen toimintoja on nyt 40 paikkakunnalla. Henkilöstöä on yhteensä 1700. Toiminnot on pakko ryhmitellä uudestaan, koska budjettirahoitus putoaa rajusti lähivuosina.

Muuttolintuja on saapunut Suomeen jo runsaasti. Havaintoja on tehty esimerkiksi töyhtöhyypistä ja kiuruista. Kotkalainen luontoasiantuntija Urpo Koponen kertoo havainneensa helmikuun alun jälkeen muun muassa isokoskeloita ja telkkiä. Viime aikoina hän on nähnyt myös mustavariksia.

– Mielenkiintoisin havainto taisi olla toissapäivänä komea ampuhaukka, joka yritti ottaa varpusia orapihlaja-aidasta. Se on ihan varmasti muuttolintu, niitä ei ole nähty talvella täällä missään, Koponen kertoo.

Yksikin omatekoinen pönttö pihalla riittäisi

Koposella on vuosikymmenten mittainen kokemus Suomen linnustosta, ja hän on myös aktiivinen linnunpönttöjen rakentaja sekä lintujen rengastaja. Hän oli myös mukana kirjoittamassa viime vuonna julkaistua Pihan linnut ja pöntöt -nimistä kirjaa yhdessä luontotoimittaja Juha Laaksosen kanssa. Teos palkittiin vuoden parhaana luontokirjana. Koposen mielestä kirjalle oli olemassa selkeä tilaus.

– Pönttöihin liittyviä yksityiskohtia ei löydy oikein netistäkään. Miten lintu saadaan pesimään ja tarvitseeko pönttöä puhdistaa? Tällaisia ohjeita ei löydy mistä tahansa paikasta, sanoo Koponen.

Omalla esimerkillään Koponen haluaa innostaa muitakin valmistamaan itse omat linnunpönttönsä. Ihmiset ovat vain nykyään sellaisia, että ostavat kaiken valmiina.

– Torilla ihmetellään kun on 50 erilaista pönttöä, mutta mies ei myy niitä. Haluan kuitenkin kertoa ihmisille miten pöntöt toimivat ja miten jokainen voisi tehdä omansa. Jos jokainen tekisi yhden pöntön omalle mökilleen tai pihalleen, niin saisimme kunnollisen valtakunnallisen pönttöbuumin päälle.

Pönttöjen rakentamisesta on ollut selkeä hyöty esimerkiksi tuulihaukan elpymiselle Suomessa. Urpo Koposella on Etelä-Kymenlaakson alueella 120 tuulihaukan pönttöä.

Viime vuosi oli todellinen menestys, sillä tuulihaukan pesiä oli huonosta myyrävuodesta huolimatta 80 ja rengastettuja yksilöitä oli 355. Vuosi oli Kotkassa hyvä myös kottaraiselle, 75 pönttöä ja pesiä kaikkiaan 49.

Mäntyniemeen 30 uutta pönttöä

Pihan linnut ja pöntöt -teoksen valitsi vuoden luontokirjaksi tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio. Juha Laaksonen ja Urpo Koponen kohtaavat rouva Haukion jälleen ensi viikolla, kun he asentavat 30 linnunpönttöä presidentin virka-asunnon Mäntyniemen pihapiiriin.

Tavoitteena on saada valtakunnan ykköspihalle pesimään 10-12 eri lintulajia. Pönttöjä tulee muun muassa isokoskelolle, telkälle, uuttukyyhkylle, tervapääskylle, käenpiialle, harmaasiepolle, kirjosiepolle sekä sinitiaiselle.

– Tehdään nyt kunnon pöntötys. Jenni Haukio kertoi, että siellä on muutama repsahtanut pönttö, ja kysyi apuamme. Laitan kaikkiin pönttöihin pienen numeron ja listan, mikä laji sopii mihinkin.

Luonto-Suomen linnunpönttöiltaa vietetään Yle Radio Suomessa keskiviikkona 5.3. Lähetys alkaa klo 18.03. Kuuntelijoiden kysymyksiin ovat vastaamassa muun muassa luontoasiantuntijat Urpo Koponen ja Juha Laaksonen.