Kristoa on huomautettu useita kertoja alueen sotkuisuudesta ja hän on saanut sakot asiasta vuonna 2010.

Armas Kriston mielestä kaikki kiinteistöllä olevat tavarat ovat käyttökelpoista materiaalia, kun taas viranomaisten mielestä ne ovat suurimmaksi osaksi jätettä.

Ympäristötarkastaja Harri Kataisen mukaan kiinteistön Louhoskristo 12-57 ulkoasu on epäsiisti ja se vähentää alueen viihtyisyyttä ja rumentaa maisemaa. Kiinteistö sijaitsee näkyvällä paikalla välittömästi Pellon taajaman kupeessa, omakotialueelle johtavan tien ja Kemin ja Kilpisjärven välisen valtatie 21:n varrella.

Rovaniemen ympäristölautakunta on asettamassa 8000 euron uhkasakon, jotta Kristo siivoaisi kiinteistön. Pellon taajamassa sijaitseva kiinteistö on siivottava toukokuun 20. päivä mennessä tai sakko nousee 2000:lla eurolla joka kuukausi sen jälkeen.

Ympäristölautakunta käsittelee asiaa ensi keskiviikkona.

Satakunnassa on nähty kiuru. Biologi Janne Lampolahti kertoo, että Porissa nähtiin keskiviikkona vuoden ensimmäinen kiuru.

Kiuru on vanhan kansanviisauden mukaan ensimmäinen kesän merkki. Siitä on tosin kesään vielä "kuu", kun peipposesta kesään on enää "puoli kuuta", västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.

Lampolahti sanoo, että tästä ei voi vielä tehdä johtopäätöstä, että kesä olisi lähellä. Kyse on usein etujoukosta, joka saattaa lähteä takaisin, jos talvi palaa. Nämä linnut talvehtivat Baltian maissa ja Ruotsissa.

Tekeillä oleva kansallinen rapustrategia on Lapin kannalta ristiriitainen. Rapuruton tuhoamat pohjoisen jokirapukannat pyritään elvyttämään vuoteen 2022 mennessä. Tärkeimmät keinot ovat rapuruton saaminen hallintaan ja täpläravun leviämisen estäminen. Rapustrategia on kuitenkin mahdollistamassa täpläravun istuttamisen uusiin vesiin.

– Vielä hyväksymättä oleva rapustrategia on meidän näkökulmastamme hiukan huolestuttava. Olemme Itä-Suomen yliopistossa vankasti sitä mieltä, että Suomessa pitäisi tehdä mahdollisimman paljon jokiravun eteen ja pyrkiä estämään täpläravun leviäminen enää uusille vesille, sanoo rapututkija Japo Jussila Itä-Suomen yliopistosta.

– Kaavaillussa rapustrategiassa on tehty suuntaviivoja, joiden mukaan täpläravun leviäminen uusille vesille voisi olla sallittua,

Jussilan mukaan täplärapu ei ole Suomen raputalouden pelastaja. Suhtautuminen vieraslaji täplärapuun pitäisi olla paljon tiukempi, sanoo Jussila.

– Me emme näe sitä samanlaisena suomalaisen raputalouden pelastajana kuin mitä näkevät ne henkilöt, jotka ovat rapustrategian laatineet. Täpläravun kanssa pitää toimia huomattavasti varovaisemmin kuin mitä strategiassa esitetään.

Täpläravun tuonti Lappiin yritettiin kieltää

Täplärapu ei pysty lisääntymään Lapissa, joten sitä ei istuteta Lappiin. Sekä rapurutto että täplärapu leviävät kuitenkin helposti esimerkiksi turistien mukana.

– Mökkiläiset tulevat etelästä täpläravut mukanaan. Ravut laitetaan sumppuun odottamaan ravustusta. Tähän voidaan vaikuttaa tiedottamalla. Salaravustajiin tehoaa sen sijaan vain valvonnan lisääminen, sanoo kalatalousasiantuntija Petri Muje Lapin Kalatalouskeskuksesta.

Tutkija Japo Jussilan mukaan täpläravun kantama rapuruton muoto on erittäin tappava jokiravuille. Useimmat täplärapukannat kantavat ruttoa.

ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koiviston mukaan strategiaan yritettiin saada mukaan kielto, joka olisi estänyt elävien ja kuolleiden täplärapujen tuomisen Lappiin.

– Sitä ei hyväksytty, Koivisto toteaa.

Lapin jokirapuja on tallessa

Lapin jokirapukantoja on otettu talteen.

– Reservaatteihin on siirretty muutama sata rapua Tengeliöstä ja Kemijoelta, kertoo kalatalousasiantuntija Petri Muje Lapin Kalatalouskeskuksesta.

Tavoitteena on, että jokirapu voitaisiin palauttaa esimerkiksi Kemijokeen veden puhdistuttua rapuruttoitiöistä.

Rapurutto on levinnyt Kemijoella jo Pirttikoskelle. Rapurutto on hävittänyt jokiravun lähes kokonaan sekä Kemi- että Simojoelta. Pieniä rapukantoja esiintyy vielä Kemijoen sivujoilla ja Simojoen yläpäässä.

Leuto ja oikukas talvisää koettelee eläinlajeja eri tavalla. Monet isot nisäkkäät hyötyvät lumettomasta talvesta.

– Esimerkiksi metsäkauris saattaa jopa hyötyä niukkalumisesta talvesta, liikkuminen metsissä on helpompaa, pohtii Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Tuomisto.

Sen sijaan pikkunisäkkäät kärsivät, kun lumi ei anna suojaa ja jäiseen maahan ei saa tehtyä koloja. Esimerkiksi metsäjänis sattuu valkoisen turkkinsa kanssa helposti pedon silmään.

– Tällainen vähäluminen talvi, jossa kuitenkin kelit vaihtelee on pikkunisäkkäille hankala. Ei ole suojaavaa lumikerrosta, toisaalta maa on jäässä eikä ruokaa ole saatavilla, Tuomisto kertoo. Kuusen juurelta Tuomisto löytää havuja ja nakerreltuja käpyjä, itse puusta kävyt ovat oravien jäljiltä vähissä.

Myös linnut ovat olleet viime viikot poikkeuksellisen äänekkäitä, siellä on Tuomiston mukaan kevättä rinnassa hyvinkin etuajassa.

Luonnonkasvillisuudessa ei keskisessä Suomessa ole vielä suuria poikkeamia suuntaan eikä toiseen, vaikka esimerkiksi Etelä-Suomessa pähkinäpensaat ovat jo aloittaneet kukinnan.

– Kasvien puolella ei vielä varhainen kevät juurikaan näy, ehkä enemmän puutarhakasvien puolella silmut jo pullistelevat, Tuomisto toteaa.

Tuomiston mukaan kasvit ovat esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sopeutuneet vaihteleviin talviin, ja vaikka sää vielä viilenisikin kunnolla, vaaraa kasvulle ei ole.

Etelä-Suomessa on raportoitu jo ensimmäisistä pajunkissoista ja kiurukin on nähty jo tiedustelulennolla Suomen puolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lämmin talvi olisi saanut luonnon sekaisin ja pesimispuuhat olisivat liian aikaisessa ja vaarassa todennäköisen "takatalven" vuoksi.

– Ulkona liikkuessa ei ole voinut välttyä siltä, että lintujen laulu on lisääntynyt ja kosiopuuhat ovat monilla lajeilla jo käynnissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se johtuisi lämpimästä ilmasta, kertoo biologi Janne Lampolahti.

Lampolahti jatkaa, että Suomessa talvehtivat linnut ovat aloittaneet kosintapuuhat normaalissa aikataulussa.

– Talitiaiset, sinitiaset, punatulkut ja muut talvehtivat linnut laulavat tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa, oli sitten kyseessä kylmä tai lämmin talvi.

Karhun unta ei lämpö häiritse

Eläinmaailma ei oikeastaan mene millään tavalla sekaisin vaikka talvi olisikin lumeton ja lämmin. Karhujen talviuntakaan leudot kelit eivät varsinaisesti häiritse.

–  Lämmin talvi ei juurikaan sekoita eläinten rytmiä millään tavalla. Karhukin nukkuu talviunta oli sitten kylmä tai lämmin. Sehän paastoaa talven yli. Siinä on ideana energian säästäminen, Lampolahti kertoo.

Biologin mukaan karhun edullisempaa nukkua talven yli, koska se kuluttaa vähemmän energiaa kuin talvisessa metsässä kulkeminen. Metsässä kun on vähän syötävää, joten ruuan etsimiseen menisi mesikämmeneltä paljon aikaa.

Saimaalla jään päällä lilluu vesi ja sohjo. – Tätä tämä on ollut jo monta herran viikkoa, päivittelee Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön hankevastaava Aki Hirvonen.

– Kyllä tämä syö kalamiestä. Käytännössähän meillä on nyt menossa toinen pilkkikausi. Kausi lähti hyvin alkuun syksyllä, jäät tulivat niin kuin kuuluikin. Joulunpyhinä, kun alkoi lauhtua oikein kunnolla, kaivettiin veneitä esille. Minäkin tein loppiaisena kolme uistelureissua.

Mikkelin Ristiinan rantatorin rannassa jäätä on kairaajan vastuksiksi 34 senttiä.

– Jos olisi normitalvi, niin jäätä olisi melkein tuplaten. Tilanne on siis poikkeava, huomauttaa Hirvonen.

– Kala on ollut äärimmäisen huonolla syönnillä monta viikkoa. Syitä on monia, mutta suurin syy saattaa olla siinä, että jäät ehtivät sulaa kertaalleen.  Sulan aikana puhalsivat kylmät tuulet ja kylmensivät veden. Kylmä teki kaloista passiivisia. Välineitä pitää olla nyt paljon mukana ja kokeilla rohkeasti, mihin kala tarttuu.

Hirvonen kertoo varmojen kalapaikkojenkin pettäneen hänet totaalisesti. 

– Melko rauhallisesti siellä on saanut haahuilla ja pilkkiä, siis ihan oikeasti pilkkiä, nauraa Hirvonen.

Pilkkikisojen suma

Pilkkikisesonki on kuumimmillaan ja kisojakin on niin paljon, että pilkkijälle tulee valinnan vaikeus eteen. Treenaaminen ja harjoittelu on pilkkimisessäkin tärkeintä.

– Jos tietää, missä kisoja käydään, kannattaa käydä tutustumassa paikkaan etukäteen ja hakea niitä kalapaikkoja. Hyvää paikkaa ei kuitenkaan kannata kalastaa tyhjäksi ennen kisaa, vinkkaa Hirvonen.

– Kisoja on jouduttu alkukaudesta perumaan ja siirtämään. Kilpailujen järjestäjien kannattaa tässä jäätilanteessa tarkastaa kilpailualueen turvallisuus, ettei vaan mitään ikävää pääse tapahtumaan.

Aki Hirvonen ennustaa surkeaa jäätalvea.

– Pilkkikausi tulee loppumaan lyhyeen. Ihme, jos näillä leveysasteilla pilkitään vielä pääsiäisenä.  Jos pääsiäisenä ei jäille ole enää mitään asiaa, silloin valmistaudutaan jo tulevaan kesäkalastuskauteen. Huolletaan veneitä, vapoja ja keloja sekä vaihdetaan siimoja.

Missä nuoret?

Into pilkkimiseen on hiipunut. Hyvin rauhassa saa kalamies jäällä kulkea.

– Kalastusvälineet ovat vissiin nuorisolle liian alkukantaisia tai sitten heillä on muuta harrastustoimintaa. Iäkkäämmillä on puolestaan aikaa, mutta liikkuminen saattaa olla hankalampaa. Tänä talvena lumitilanne toisaalta helpottaa jäällä liikkumista, kertoo Hirvonen.

Hirvonen myöntää, että työsarkaa on tehtäväksi, jotta saadaan lapset ja nuoret mukaan. Harrastus on kuitenkin edullinen ja elämyksellinen.

–  Paljon on tehty, mutta jotenkin vaan tuntuu, että ollaan vieläkin aika kynnettömiä. Joitakin työkaluja tarvittaisiin, että nuoret saataisiin mukaan. Missä ne on, hyvässä piilossa ainakin.

Vilunkipilkkiä

Pilkkikisojen palkinnotkin ovat huonontuneet. Lama ja inflaatio nakertaa sielläkin suunnalla.

– Yleisissä massatapahtumissa budjetit on tietysti eri luokkaa, mitä pienissä kisossa. Niissä käytetään paljon rahaa markkinointiin, jolla haalitaan osallistujia ympäri maata. Niissä on myös houkuttimena hyviä palkintoja, autoja ja moottorikelkkoja.

Vilunkiakin on hyvin palkintojen toivossa harrastettu. Aki Hirvonen tietää  kertoa Pohjois-Suomessa tapahtuneesta huijausyrityksestä.

– Siellä yhteen kisaan salakuljetettiin made termospullossa. Käry kävi, kun made oli avattu ja sen vatsalaukusta löytyi särki ja kisajärvessä ei särki elänyt. En sitten tiedä, oliko siinä joku epäilys ilmassa, kun kala tutkittiin. Kaveri oli edellisenäkin vuonna pärjännyt kisassa hyvin. Pieni matikan luikerohan mahtuu puikahtamaan termokseen ihan hyvin ja äkkiäkös se jonkin muovikassin pohjalle tyhjennetään. Onpa niitä kaloja tainnut lahkeensuissakin kisapaikalle kulkeutua, muistelee Hirvonen.

Toisen vilunkipelin Hirvonen paljastaa tapahtuneen yhdessä uistelukisassa Yövedellä.

– Siellä meille tuotiin merilohi punnitukseen. Vähän kyllä siinä haukoteltiin, kun kala nähtiin punnituspaikalla. Sitten asia selviteltiin ja poliisitutkintaahan se meni. Kalastaja intti loppuun asti, että Yövedeltä se on noussut. Kalahan hylättiin alunperin väärän perkauksen takia, säännöissä oli, että munuainen pitää olla paikallaan ja tästä kalasta se oli kaavittu pois.

Vantaanjoen vesistöön rakennetaan tänä vuonna noin 600 neliötä kutusoraikkoa ja parisataa neliötä poikaskivikoita.

– Kutupaikalle uomaan laitetaan 25 senttiä paksu sorapatja, jossa yksittäisten kivien halkaisija on 16-50 millimetriä. Lisäksi kutusoraikon alapuolelle rakennetaan yleensä poikaskivikko, jotta taimenenpoikasilla on suojapaikka heti siinä kutusoraikon alapuolella, kuvailee Virtavesien hoitoyhdistyksen Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm.

Soran kuljettaminen kunnostuspaikoille on jo aloitettu, mutta varsinaisesti uusien kutusoraikkojen ja poikaskivikoiden rakentaminen alkaa huhtikuun puolivälissä.

– Niissä paikoissa, joissa on ennestään kutusoraikkoja, työt aloitetaan mädin ja vastakuoriutuneiden poikasten suojelemiseksi aikaisintaan kesäkuussa, kertoo Stenholm.

Luontainen lisääntyminen laajaa

Kutupaikkojen lisäämisen toivotaan entisestään lisäävän Vantaanjoen taimenten poikastuotantoa. Virtavesien hoitoyhdistys on rakentanut kutusoraikkoja jo kymmenen vuoden ajan. Nykyisin luontainen lisääntyminen on jo varsin laajaa.

– Se laajentuminen on pelkästään näiden Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostusten varassa. Toki viranomaiset ovat jo aiemmin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kunnostaneet Vantaanjokea niin, että patoja on purettu tai ohitettu kalateillä. Niillä varmistetaan, että kalat pääsevät kutupaikoille.

Miljoonan ihmisen virkistysalue

Meritaimen kutee jo suuressa osassa jokea. Sen lisäksi joessa on paikallisia taimenkantoja. Luontaisen lisääntymisalueen laajuus antaa Kari Stenholmin mielestä hieman liiankin optimisen kuvan Vantaanjoen taimenten tilanteesta.

– Vantaanjoella on paljon sellaisia ongelmia, ettei tilanne ole kovinkaan vakaa. Esimerkiksi jätevesipäästöjen paheneminen voi nopeastikin syödä jo saavutettuja tuloksia, muistuttaa Kari Stenholm.

Vantaanjoen arvoa nostaa joen latvahaaroissa olevat paikalliset, mahdollisesti jopa alkuperäiset taimenkannat. Lisäksi Vantaanjoen varrella ja sen tuntumassa asuu miljoona suomalaista.

– Kaikki virkistystä tukeva elpyminen Vantaanjoella on todella arvokasta siksi, että näin suuri joukko ihmisiä asuu joen varrella.

Ympäristöministeri Ville Niinistö käynnisti Suomenlahti-vuoden yleisötapahtumat tänään Kotkassa. Niinistö pystytti Maretariumin Itämeri-altaan pohjalle teemavuodesta kertovan kyltin yhdessä Suomen ympäristökeskuksen Juha Flinkmanin kanssa.

Altaan veden lämpötila on noin +5 astetta. Sukellus oli miniterille nautinto vaikka vesi oli kylmää.

- Ei se märkäpuku päällä haittaa. Märkäpukuun totutteleminen tämmöiseltä amatöörisukeltajalta vaatii vähän aikaa, Niinistö kertoo.

Ministeri kellahtikin välillä selälleen altaassa sukeltaessaan.

- Mukava siellä pohjalla oli maata katselemassa kaloja, Niinistö kuittaa.

Suomenlahti-vuosi 2014 on yhdistää kolmen maan voimat

Suomenlahti-vuosi on Suomen, Viron ja Venäjän yhteinen ohjelma Suomenlahden tilan nopeaksi parantamiseksi.

Niinistön mukaan vuoden tarkoitus on koota yhteen poliittista tahtoa Suomenlahden puolesta. Tavoitteena on sopia yhteisistä toimista, joilla esimerkiksi vähennetään lannoitteiden valumia Itämereen. Myös tutkimusyhteistyötä lisätään maiden välillä, jotta tutkimustulokset saataisiin paremmin käyttöön päätöksiä tehtäessä.

Vuoden päätteeksi Suomen, Viron ja Venäjän yhteinen Suomenlahti-julistus linjaa tärkeimmät konkreettiset toimenpiteet lahden kestävän käytön turvaamiseksi.  Suomenlahti-vuoden suojelijoina toimivat Suomen, Viron ja Venäjän presidentit.

Maretariumissa voi nähdä keltaisen mateen

Kotkan Maretariumissa on nähtävillä noin 50 kotimaista kalalajia – joistakin lajeista on esillä  sekä pienet poikaset että isot köriläät. Tänä talvena altaissa uiskentelee myös muutama erikoisuus, kuten kelta-valkoinen made ja kultakirjolohi.

Ehdotus uudeksi kalastuslaiksi puhuttaa vapaa-ajankalastajia. Voimaan tullessaan uusi laki yhdistäisi nykyisen kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaisen viehekalastusluvan yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, joka olisi 35 euroa vuodessa. Maksu koskisi kaikkia täysi-ikäisiä kalastajia, myös eläkeläisiä. Lisäksi olisi hankittava vielä alueelliset luvat erikseen.

Kainuussa puheenaiheeksi on noussut kustannuksia enemmän lohikalojen alamittojen kasvu.

– Taimenen alamitta nousee paikoin 40 senttimetristä 60 senttimetriin ja se mietityttää taimenen kalastajia. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä ollaan menossa hakoteille, sanoo Kainuun vapaa-ajankalastajien puheenjohtaja Juha Väisänen.

Väisänen itse pitää pitää lohikalojen uutta alamittaa hyvänä.

– Taimenet kasvavat vielä 60-senttimetrisinäkin, jos niillä kasvun mahdollisuus on. Silloin ne saavuttavat sukukypsän iän, ja niissä on enemmän syötävää kuin keskenkasvuisissa kaloissa.

Oulujärven ja Sotkamon kalastusalueilla taimenen alamitta on jo puolenkymmentä vuotta ollut vapaaehtoisesti 50 senttimetriä. Eniten alamitan kasvu kirpaisee idässä ja pohjoisessa olevia kalastajia, jotka ovat pyytäneet 40-senttimetrisiä taimenia.

– Siihen pitää luottaa, että kala kasvaa, jos sitä ei liian pienenä pyydetä pois. Tuollainen 60-senttinen taimen saattaa painaa alle kolme kiloa, kun ne parhaimmillaan kasvavat yli kymmenkiloisiksi. Silloinhan ne ovat niitä kehukaloja, muistuttaa Juha Väisänen.

Lohikalojen osalta uudet alamitat astuivat voimaan jo vuoden vaihtuessa, mutta esimerkiksi kuhan lakisääteinen alamitta 37 senttimetriä aiheuttaa keskustelua.

Kainuussa isoilla kalastusalueilla Oulujärvellä ja Sotkamossa kuhan alamitta on jo nyt nostettu vapaaehtoisesti 45 senttimetriin. Vielä ei ole tiedossa muuttuuko kuhan lakisääteinen mitta uudessa kalastuslaissa.

Kainuussa vapaa-ajankalastajien ikärakenne on eläkeläisvoittoinen. Uuteen kalastuslakiin suunniteltu kalastonhoitomaksu tietää eläkeläisille 35 euron suuruista vuosittaista lisäkulua, josta Kainuussa ei purnata.

– Suurin osa joukosta on suhtautunut ymmärtäväisesti uuteen kalastonhoitomaksuun, ja ovat minun mielestä valmiita maksamaan oman osuutensa. Kysehän ei ole isosta maksusta, kertoo Kainuun vapaa-ajankalastajien puheenjohtaja Juha Väisänen.

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan Metsäkeskuksen alueella hirvituhoista maksetut vahingot ovat olleet viime vuosina laskussa. Viime vuonna korvauksia maksettiin 16 kohteessa yhteensä 19 000 euroa. Koko maan korvaussumma oli reilut miljoona euroa.

– Jos tarkastellaan viiden vuoden jaksoa taaksepäin, niin tämä korvausten määrä on ollut laskeva ja tuhojen määrä on ollut vähäisempää. Paljon on kiinni hirvikannan suuruudesta, kertoo Metsäkeskuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueen esittelijä Jussi Laurila.

Metsänomistajalle tuhot voivat olla suuria

Yksittäisen metsänomistajan taimikossa tuho saattaa olla melkoinen, jos parikin hirveä sattuu valitsemaan juuri hänen palstansa talvilaitumeksi. Tämän vuoksi hirvivahinkokorvausjärjestelmän merkitys voi olla yksityiselle metsänomistajalle korvaamaton.

– Se on merkittävä ja tärkeä semmoiselle metsänomistajalle, jolle tuho kohdalle sattuu. Nämä hirvet ovat usein talvisaikaan tietyllä alueella. Se alue voi olla hyvin pieni, missä se hirvilauma asustaa ja tuhot voivat olla hyvinkin merkittäviä, toteaa Jussi Laurila.

Hirvituhokorvausten kielto?

Nykyinen korvausjärjestelmä on liipaisimella EU:n komissiossa, ja se ihmetyttää metsäalan ammattilaista. Jussi Laurila arvioi, että valtion varoista maksettava korvaus hirvien pahasti syömistä taimikoista tunnetaan muualla Euroopassa huonosti.

– Vähän tämä kuulostaa samalta, kun on ollut näitä muita uutisia että EU kieltää klapin polton tai EU kieltää grillauksen. Jos tätä asiaa miettii ja avaa, niin tämä hirvituhokorvaus on kansallinen asia meillä Suomessa. Käsittääkseni missään muualla Euroopassa tällaista ei ole, arvio Laurila.

Lämmin sää on tuonut entistä enemmän muuttolintuja myös Varsinais-Suomeen. Esimerkiksi töyhtöhyyppiä, kiuruja ja punarintoja on nähty viikonlopun aikana jo useilla paikkakunnilla maakunnassa.

Myös peukaloisista, rautiaisista ja hippiäisistä on kirjattu yksittäisiä havaintoja Birdlife Suomen Lintupalveluun.

Saaristomerellä on runsaasti vesilintuja. Esimerkiksi Korppoon Jurmossa ja Utössä on satoja koskeloita ja telkkiä odottamassa vesien vapautumista jääpeitteestä.

Lähipäivien lämpimät säät tuovat lisää muuttajia Varsinais-Suomen mantereelle.

Tätä viikkoa vietetään lauhassa, poutaisessa ja aurinkoisessa säässä. Päivisin lämmintä on 5–8 astetta. Kaikista lämpimintä on maan länsi- ja lounaisosissa. Öisin on vielä pikku pakkasta.

Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Eero Ojalan mukaan tuuli on viikon alkupuolella suhteellisen voimakasta ja lauhaa, joka kuitenkin heikkenee viikon aikana.

Lunta tai vettä tulee vielä tämän päivän aikana Lapissa, muualla maassa nautitaan koko viikko poutaisessa säässä.

Tuleva viikonloppu ei tuo muutosta säähän maan etelä- ja keskiosissa eli tuolloinkin on luvassa lauhaa ja aurinkoista. Lapissa voi päivisin olla hieman pakkasta.

Viikkoa pidempiä ennusteita ei meteorologi Eero Ojalan mukaan kannata tehdä.

– Viikkoa pidemmät ennusteet ovat pelkkää hupia.

Siitepölykausi alkaa koko Etelä-Suomessa

Pähkinäpensas ja leppä ovat alkaneet jo kukkia lounaisrannikolla. Tällä viikolla kukinta alkaa koko eteläisessä Suomessa. Siitepölyn määrä riippuu sääolosuhteista eli otollisimmat olosuhteet sille ovat lämmin ja kuiva sää ja hienoinen tuuli.

Koivu kukkii Suomessa yleensä huhtikuun puolivälissä, mutta tänä vuonna  se saattaa olla aikaisemmassa, kertoo yliopistotutkija Annika Saarto Turun yliopiston Aerobiologian yksiköstä.

– Koivu kukkii tänä vuonna todennäköisesti voimakkaammin kuin viime vuonna, koska viime vuosi oli heikko ja nyt puut pystyvät panostamaan tähän vuoteen.

Kevät herättää eloon sekä luonnon että luontoharrastajat. Ainakin lintujen osalta, sanoo vaasalainen lintuharrastaja Ari Lähteenpää. Lähteenpää odottaa kevään ensimmäisiä lintumaailman paluumuuttajia lämpimien säiden myötä minä päivänä tahansa.

– Ensimmäiset tulevat, jos lauhat säät jatkuvat. Ensimmäiset kiurut on Suomessa jo havaittu, joten pian ne ovat meilläkin, Lähteenpää sanoo.

Lintuharrastajan arvion mukaan lintujen muuttoaika vaihtelee muutaman viikon keväästä riippuen.

– Karkeasti ottaen lintukevät heittelee ja muuttoaika vaihtelee kolme viikkoa. Se on aika pitkä aika, Lähteenpää arvelee.

– Jos katsoo tätä ja muistelee viime kevättä, voidaan olla ääripäävuosissa. Viime vuonna lunta ja kylmää oli tavattoman pitkään. Ilmassa oli muuttopainetta niin, että kun ilmatila lämpeni, linnut holahtivat tänne yhtäkkiä.

Lauhan talven vaikutuksia

Ari Lähteenpää kertoo, että lintujen paluumuutto alkaa maaliskuussa parillakymmenellä lajilla, huhtikuussa lajeja on odotettavissa yhdeksisenkymmentä ja toukokuussa odotellaan noin kuuttakymmentä lajia.

– Ensin tulevat yleensä mustavaris, uuttukyyhky, molemmat joutsenlajit, kiuru ja kottarainen, Lähteenpää listaa.

Harrastaja tietää lauhan talven aiheuttaneen sellaisten lintujen talvehtimisia alueella, jotka tavallisesti viettävät kylmät kuukauden muualla.

– Tiedän, että Vaasassa on mustavaris, joka on aika harvinainen talvehtija, mutta kun on ollut leutoa, se on pyörinyt täällä, Ari Lähteenpää sanoo.

Lämpimän talven lintuhavaintolista on muutenkin hiukan normaalista poikkeava.

– Esimerkiksi rastas on puuttunut, vaikka on lämmin, koska ei ollut pihlajanmarjoja. Lämpimän talven ilmiö on, että kun luonnossa on ruokaa, linnut ovat levällään ja niitä näkyy ruokintapaikoilla tavallista vähemmän.

Ilves näyttäytyi viikonlopun aikana kahdessa pihapiirissä, oletettavasti kyseessä oli sama yksilö. Peto tappoi toisella pihalla kissan. Noin kymmenkiloiselle ilvekselle kissa on oiva ateria

– Kissa on sellainen saaliseläin ilvekselle, jonka se pyrkii nappaamaan pihalta ja aika usein siinä onnistuukin, sanoo Lestijärven ja Halsuan petoyhdyshenkilö Toivo Heinonen.

Heinosen mukaan poikkeuksellisen leuto ja vähäluminen talvi ei selitä ilveksen vierailuja pihapiireissä. Kun nuoren ilveksen saalistustaidot eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä, voi se tulla helpon aterian toivossa pihoille.

– Nuoremmat yksilöt käyvät rohkeammiksi, kun ne eivät saa saalista ja silloin ne tulevat pihoille. Yksi ilves oli mennyt jopa koiratarhaan ja raadellut siellä koiraa.

Heinosen mielestä liian rohkeat ilvekset tulisi poistaa.

– Sille saa kyllä Riistakeskukselta virallisen kaatoluvan jos se vierailee toistuvasti pihapiirissä. Kyllä kotieläinten pitäisi pystyä olemaan pihalla.

Petoyhdyshenkilö ei usko, että ilves kävisi ihmisen kimppuun. Sen sijaan kysymys lastenvaunuissa olevasta pikkulapsesta vetää kokeneen metsämiehen mietteliääksi.

– En osaa sanoa, voisiko se hyökätä vaunuissa olevan lapsen päälle.

- Kyllä siihen kannattaa varautua, että siellä saattaa jo nyt paikoin suksi kastua, Kari Peteri Rovaniemen kaupungin tekniseltä osaostolta kertoo.

Sunnuntaina kaupungin miehet ajoivat latupohjat Alakorkaloon, Ylikylään, Koivusaaren koiraladulle ja Suutarinkorvaan.

- Maanantaina pojat yrittävät ajaa vielä ladun Saarituville, Peteri kertoo.

Peteri kertoo latujen olevan tällä hetkellä pääosin hyvässä kunnossa, vaikka latukarttapalveluun ladun kunto merkataankin yleensä tyydyttäväksi. Rovaniemellä kaupungin ylläpitämiä jäälatuja ja luistelupaanoja voi hiihtää 20 kilometrillä.

Lauha vaikeuttanut latujen kunnossapitoa

- Lumi on sulanut välillä pois. Hankalinta on ollut saada ladulle polannetta.

Laduista huolehtiva Peteri vakuuttaa, että jäätä ladun alla kyllä piisaa.

- Jäätä on vaihtelevasti 30-50 senttiin, virtauksistakin riippuen.

Latujen ajo loppuukin ennemmin lumen puutteeseen kuin jään sulamiseen.

- Aivan sään armoilla ollaan tässäkin hommassa. Jos käy yöpakkasia ja sataa väliin lunta, niin tässähän vielä kuukauden helposti hiihtelee, Kari Peteri Rovaniemen kaupungin tekniseltä osaostolta arvioi.

Päijänteen talvikalastus on vaikeuksissa. Syy tähän on järven myöhäinen jäätyminen ja jääpeitteen ohuus. Vesi on ollut korkealla sekä pinta vaihdellut ja siksi jäätyminen on ollut hankalaa.

Kalastaja Tapio Peltomäki Padasjoelta sanoo, että jää ei kestä ammattikalastajien kulkuneuvojen ja pyydysten painoa.

- Siellä on muutama kaveri käynyt katsomassa tilannetta. Jään paksuus vaihtelee kymmenestä kahteenkymmeneen viiteen senttiin, mutta keskellä selkää saattaa olla alle kymmensenttistä jäätä. Se ei kestä moottorikelkkaa sekä pyydysten ja muiden välineiden painoa, Peltomäki kertoo.

Tämän talven tilanne ei ole kovin poikkeuksellinen.

- Kyseessä on tällä vuosituhannella nyt kolmas kerta, kun talvikalastus on pysähdyksissä, sanoo Peltomäki.

Peltomäki sanoo, että eteläisellä Päijänteellä toimii puolenkymmentä kalastajaa.

Toimitusjohtaja Tommi Hinnon mielestä uusi pikkukarhu tulisikin ihan sopivaan aikaan, sillä supersuosittu Ranzo-poika muuttaa Itävaltaan Wienin eläintarhaan. Jääkarhut ovat jo pitkään luoneet Ranuan eläinpuiston menestystarinaa. Puistossa käy vuosittain jo yli 100 000 ihmistä.

Tommi Hinno kiittää jääkarhuja Ranuan eläinpuiston huikeasti kasvaneesta suosiosta. Kaksivuotiaalla Ranzolla on siihen oma tärkeä vaikutuksensa. Siitä tuli heti puiston suosikki.

Manassen ja Venuksen kuhertelusta voidaan päätellä, että jääkarhut pysyvät jatkossakin Ranuan eläinpuiston vetonauloina. Puistossa odotetaan innolla ja mielenkiinnolla hetkeä, jolloin jääkarhuperheen voidaan taas todeta lisääntyneen. Toisen kerran.

– Toivottavasti olettamuksemme pitää paikkansa, Hinno sanoo.

Karhupariskunnan Ranzo-poika on aikuistunut hyvää vauhtia ja joutuu lähtemään Ranualta. Muutosta Itävaltaan sille tuskin syntyy ikävää sen enempää kuin emollekaan. Emo vieroittaisi sen joka tapauksessa. Sukukypsäksi tultuaan Ranzo ei muutenkaan voisi olla samassa aitauksessa äitinsä kanssa.

Mitä uutta jääkarhujen jälkeen?

Toimitusjohtaja Tommi Hinno pitää selvänä, että eläinpuiston täytyy kasvaa ja kehittyä. Vaikka Ranualla luotetaan jääkarhujen jatkuvaan suosioon, niin niiden varaan ei koko tulevaisuutta rakenneta.

– Mietimme jatkuvasti uusia aktiviteetteja ja kehitämme vanhoja. Jo nyt puisto tarjoaa matkailijalle eläinten lisäksi paljon muuta toimintaa, Hinno sanoo: luontoretkiä patikoiden, hiihtäen ja lumikengillä, koiravaljakkoajelua, moottorikelkkailua, käyntiä porotilalla ym. Myös itse eläinpuistoon tehdään erilaisia teemaretkiä – yölläkin.

Arktiset pedot kiinnostavat ihmisiä, mutta toki muutkin eläimet ovat tärkeitä. Myskikauris on uusin tulokas Ranuan eläinpuistossa.

Pingviini kiinnostaisi, mutta...

Voisiko pingviinistä tulla Ranuan eläinpuiston seuraava suursuosikki? Toimitusjohtaja Tommi Hinnon mukaan pingviini kiinnostaisi, mutta se ei sovi Ranuan puiston toiminta-ajatukseen.

– Pingviini on arktisen etelämantereen eläin. Meillä on sitouduttu pohjoisen eläimiin, kuten muun muassa jääkarhuun.

– Opetusmielessä pingviini voisi olla hyvä, mutta sen sijoittaminen tulee kalliiksi. Pingviini näet tarvitsee erilisen talvisuojan vesialtaineen ja muineen, Hinno sanoo.

Laulunsa ovat aloittaneet muun muassa tali- ja sinitiaiset. Helmipöllöjen puputus puolestaan kertoo, että myyräkanta on vahvistunut, kertoo lintuharrastaja Pirkka Aalto Kemijärveltä.

- Tali- ja sinitiaisten laulua, viherpeippojen ryystämistä ja varpusten silputusta kuulee jo siellä täällä.  Teeret ovat aloittaneet kukerruksensa ja kesykyyhkyt kujerruksensa. Kohentuneesta myyräkannasta kertovat puolestaan pimeän aikaan puputtavat helmipöllöt.

Ensimmäiset muuttolinnut ovat rantautuneet viime päivinä Suomeen. Poikkeuksellisen lauhat säät ovat tuoneet Etelä-Suomeen jo satoja töyhtöhyyppiä sekä lukuisia uuttukyyhkyjä, kiuruja ja mustavariksia. Laulujoutsenia, telkkiä, isokoskeloita ja lokkeja on nähty sisämaassakin, ja rannikoilla on nähty jo muuttavia haahkojakin.

- Vuosien välisestä vaihtelusta kertoo se, että varsinkin töyhtöhyyppiä on Suomessa nyt jo enemmän kuin viime vuonna maaliskuun lopulla, Pirkka Aalto sanoo.

Harmaalokki yllätti

Pirkka Aallon mukaan melkoinen yllättäjä Lapin oloissa on harmaalokki, joka pistäytyi Ranualla 7. helmikuuta.

- Oliko se kevätmuuttaja vai Jäämereltä pitkälle sisämaahan vahingossa eksynyt harhailija, sitä on vaikea sanoa.

- Kuitenkin Kemiin ja Kuusamoon ensimmäiset muuttavat harmaalokit saapuivat sunnuntaina 23. helmikuuta., eli lähipäivinä niitä nähdään taas meilläkin. Sen sijaan 19. helmikuuta Ivalossa koillista kohti lentänyt merilokki oli jo selkeä kevätmuuttaja.

Siivekkäitä sankareita

Pirkka Aalto kertoo, että merikotka on viihtynyt viime päivinä Rovaniemen Vanttauskoskella, mutta se on alueella talvehtinut yksilö.

- Muita talvehtimisessaan onnistuneita sankareita ovat muun muassa Muonion Kutunivan 11 laulujoutsenta, Enontekiön toistakymmentä sinisorsaa, Rovaniemen Niesin siipirikko tukkasotka ja Savukosken Arajärven neljä isokoskeloa. Peippoja on talvehtinut eri puolilla Lappia ja turkinkyyhkykin on jälleen kerran selviytynyt sydäntalven läpi Rovaniemen Ahokankaantiellä. 

- Lähipäivinä ja -viikkoina alkanee muuttolintuja saapua myös Lappiin. Ruotsin puolella on jo havaittu pulmusia Perämeren pohjukassa Haaparannalla. Kohta niiden valkoisina välkkyvät parvet pyrähtelevät myös Lapin tienvarsilla. Taviokuurnia on nähty Kuusamossa ja myös merikotkia on havaittu jo Kuusamoa myöten. Myös ensimmäiset muuttavat joutsenet, isokoskelot, telkät ja sinisorsat saapuvat maaliskuun koittaessa Lapin sulapaikkoihin.

Viime vuoden saalis on lähes 40 prosenttia pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis, joka on 127 tonnia.

Lohisaaliin jakoivat paikkakuntalaiset, 21,4 tonnia, kalastusmatkailijat 20,4 tonnia sekä muut ulkopaikkakuntalaiset kalastajat 1,5 tonnia. Norjan puoleisesta 37 tonnin lohisaaliista valtaosan, eli 34 tonnia saivat paikkakuntalaiset kalastajat. Kalastusmatkailijoiden lohisaalisosuus oli vain 3 tonnia.

Noin puolet Tenojoen vesistöalueen kokonaislohisaaliista kalastettiin vapapyynnillä ja loput erilaisella verkkopyynnillä, kuten kulkuttamalla, seisovilla lohiverkoilla ja lohipadoilla.

Suomen puolella Tenojokivarren paikkakuntalaiset lunastivat lohenkalastukseen noin 800 kausilupaa, mikä on saman verran kuin edelliskesänä.

Tenojoen sivujokialueilla kalasti paikkakuntalaisten lisäksi muun muassa jokivarren osakaskuntien ulkopaikkakuntalaisia osakkaita, loma-asukkaita, kalastusoikeuden luovutuksella saaneita kalastajia ja ylälappilaisia lohenkalastuksen harrastajia.

Sivujokiin myydyissä luvissa kalastusaika vaihteli muutamasta tunnista koko kalastuskauteen, joten kalastuspainetta ei voi verrata esimerkiksi Tenon pääuoman kalastusmatkailuvuorokausiin.

Tenojoen Suomen puoleiset saaliit perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämiin tietoihin. Saalistilastot koostetaan kalastajien antamista ilmoituksista ja vastaamattomille saaliit arvioidaan pyyntitavoittain sekä vesistö- että kalastusalueittain. Norjan puolella kalastajilla on saalisilmoitusvelvollisuus ja tiedot koostaa Tanavassdragets fiskeforvaltning -järjestö.

Tutkijat ovat varmistaneet satelliittikuvien perusteella, että Kaakkois-Alaskassa vajaat kaksi viikkoa sitten sattunut maanvyöry on maailman suurin sitten vuoden 2010.

Alustavien arvioiden mukaan Mount La Perousen vuorenrinnettä valui helmikuun 16. päivänä 68 miljoonaa tonnia maa-ainesta. 7,4 kilometriä pitkä vyöryalue erottuu satelliittikuvissa maan, lumen ja jään vaaleanruskeana sekoituksena.

Vyöryn laukaisi lähes pystysuoran vuorenseinämän romahtaminen 2,8 kilometrin korkeudessa, sanoo yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston seismologi Colin Stark.

Hän pääsi vyöryn jäljille, kun automaattilaitteet rekisteröivät seismologisen tapahtuman, joka asteikon mukaan oli kohtalaisen merkittävä. Koska maanjäristyksiä tarkkailevat laitokset eivät olleet havainneet vastaavaa, Clark päätteli tapahtuman maanvyöryksi.

Maanvyöryt aiheuttavat maankuoressa enemmän matalataajuisia seismisiä aaltoja kuin maanjäristykset. Niitä tarkkailevat laitokset ovat virittäneet laitteensa havaitsemaan korkeataajuisia aaltoja.

Vyöry nähtiin ensi kerran helikopterista viime viikonloppuna, ja seuraavana päivänä Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan satelliitti vahvisti havainnon lopullisesti kulkiessaan alueen ylitse.

Lunta ja maata on vyörynyt poikkeuksellisen paljon muuallakin

Tammikuussa Etelä-Alaskassa sattui puolestaan historiallisen suuri lumivyöry. Se katkaisi Valdezin satamakaupungin ainoan tieyhteyden muuhun maailmaan. Syynä olivat vuodenajalle erittäin poikkeuksellinen puolitoistaviikkoinen suojasää ja sateet.

Mikäli säätyyppi muuttuu edelleen ja tuo Alaskaan myrskyjä ja lämpenevää, suuret lumivyöryt voivat yleistyä, arvioi tutkija Sarah Carter Alaskan lumivyörykeskuksesta NBC-tv-kanavalle.

Maanvyöryjä on jo tapahtunut epätavallisen paljon. Lokakuussa vyöryi tonneittain maata ja kiviä Denalin luonnonpuistoa halkovalle tielle. Edellisestä yhtä suuresta vyörystä Denalissa on kolme vuosikymmentä. Kesällä vastaava suuri tapahtuma havaittiin Glacier Bayn luonnonpuistossa.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että toistuneilla suurvyöryillä on yhteyttä ilmastonmuutokseen.