Uusi luomukartta on otettu käyttöön muun muassa marjoja keräävissä ja jalostavissa yrityksissä, joille alkuperän todentaminen on tärkeää. Luomualueelta hankittu raaka-aine lisää lopputuotteen kauppa-arvoa.

Lapin 4H-piirin hankevastaava Eija Vuorela sanoo, että luomuruokaa ostetaan Lapinkin kaupoista tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Asiakkaiden haluamia luomutuotteita ovat pääasiassa pellon tuotteet, mutta myös luomualueelta poimitut metsämarjat ja sienet.

Viranomaisten ja metsätalouden asiantuntijoiden kanssa Suomen 4H-liitto selvitti ja mittasi luomukeruualuetta. Tietoa haluttiin ja saatiin luomussa kiellettyjen lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä, määrästä ja käyttöalueista.

- Ensin kartoitimme tilannetta Lapin yksityismetsissä, mutta sitten saimme tietoa myös Metsähallituksen, metsäyhtiöiden, julkisten metsänomistajien ja yhteismetsien maa-alueista, sanoo Lapin 4H-piirin hankevastaava Eija Vuorela.

Hänen mukaansa myös Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla halutaan ryhtyä tähän Lapissa kehitettyyn malliin.

Suomessa elävät sorsat ovat pääosin säästyneet lihasrakkuloita aiheuttavilta loistartunnoilta.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pyysi viime syksynä havaintoja lihasrakkuloista metsästäjiltä. Vastauksia tuli 70, ja vain puolet vastanneista oli havainnut loisia.

Evira tulkitsee, että loisten havaitsemiseksi pitää metsästää runsaasti lintuja, mikä käytännössä tarkoittaa, että Sarcocytis-loista esiintyy linnuilla varsin vähän. Loisia havainneiden metsästäjien keskimääräinen saalismäärä oli 19 sinisorsaa.

Sinisorsan loishavaintojen lisäksi ilmoitettiin kaksi havaintoa haapanasta, yksi tavista ja yksi lapasorsasta.

Loisen pääisäntä tuntematon

Loista näyttää esiintyvän jonkin verran lähes koko Etelä-Suomessa, josta eniten havaintoja tuli Pohjois-Karjalasta. Vain Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Varsinais-Suomesta tulleissa vastauksissa ei ilmoitettu loishavainnoista

Sorsien sarkokystoosin aiheuttaja on Sarcocystis rileyi, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Amerikassa loisen pääisäntänä on haisunäätä. Euroopassa sen sijaan ei ole tietoa siitä, mikä on lajin pääisäntä. Sorsat ovat vain loisen väli-isäntiä.

Ihmiseen sorsien sarkokystoosi ei Eviran mukaan tiettävästi tartu.

Lapin liitto pitää kuitenkin hyvänä sitä, että meritaimenkannan ja Simojoen luonnonlohikannan elvyttämistoimet on nostettu strategiassa korkealle. Lausunnossaan Lapin liitto korostaa, että lohenkalastuksen sääntelyssä tulisi jatkossa aidosti pyrkiä sekakantakalastuksen vähentämiseen.

Liiton mielestä maa- ja metsätalousministeriön valmistelemassa strategiassa ei ole tarpeeksi syvällisesti otettu huomioon lohen ja meritaimenen kalastuksen historiaa ja arvoja tai kansainvälisten sopimusten vaikutusta.

Helsingin yliopistossa etsitään uusia mahdollisimman aikaisin kypsyviä mansikkalajikkeita. Professori Timo Hytösen mukaan tavoitteena olisi löytää laji, joka olisi poimittavissa jo kesäkuun alussa.

- Mansikalle olisi markkinoita jo kesäkuun alussa, jos hinta pysyisi kohtuullisena. Jo viikonkin aikaistamisella olisi merkittävä vaikutus mansikanviljelijöiden tuloille.

Hytönen uskoo, että nykymenetelmällä Suomen oloihin sopivia aikaisia lajeja onnistutaan löytämään jo muutaman vuoden aikana.

- Jos lähdemme kehittämään kokonaan uusia lajeja, niin silloin puhutaan 10–20 vuoden aikajänteestä.

Jo nyt on olemassa jatkuvasatolajikkeita, jotka aloittavat mansikoiden tuottamisen alkukesällä ja jatkavat satoa syyskuun loppuun saakka.

- Aikaiset lajikkeet ovat jalostettu eteläisempiin oloihin, eivätkä ne toimi Suomen oloissa niin hyvin, Hytönen toteaa.

Aikaisista mansikkalajeista keskusteltiin Suonenjoen Marjaosaamiskeskuksen Helmiseminaarissa.

Sopivalle lajille runsaasti kriteerejä

Etsityn mansikkalajin tulisi aloittaa kukka-aiheiden muodostaminen aikaisin syksyllä, jolloin kukat kukkisivat varhaisemmassa vaiheessa keväällä.

- Nykyiset satotaimet kasvattavat satoa syksyyn saakka, mutta sadon aikaistaminen kevätpuolella on haastavampaa, Hytönen kertoo.

Tämänhetkisillä menetelmillä aikaisten lajien löytyminen on pitkälti tuuripeliä.

- Samassa lajissa täytyy olla niin monta hyvää ominaisuutta. Lajin täytyy kestää talvea, maistua hyvältä, säilyä kaupassa, kestää tauteja sekä olla aikainen ja satoisa, Hytönen luettelee.

Lähimmät jalostusfimat ulkomailla

Hytösen mukaan Suomessa ei ole tehokasta jalostusohjelmaa. Tästä syystä ulkomailta etsitään uusia erittäin aikaisia lajeja, joita voidaan testata Suomen oloissa.

- Suuria jalostusfirmoja löytyy esimerkiksi Hollannista, Englannista ja Ranskasta. Me voimme kehittää geenitestiä, jolla tehostamme esivalintaa. Valitut lajikkeet testataan sittemmin peltokokeissa. 

Hytönen kannattaa mansikoiden jalostusta geenitekniikan avulla.

- Meidän tulisi hyödyntää luonnonvarojamme tehokkaammin. Maailmassa on yli 20 mansikkalajia, joiden ominaisuuksia pitäisi saada siirrettyä meidän puutarhamansikkaamme. Geenien siirtäminen on mahdollista myös eläimestä kasviin, mutta en näe sitä järkevänä jalostustapana.

Järvien jäät eivät ole tasaisia ja muuttumattomia. Pakkasella jää halkeilee ja railottuu moukuen, ja sään lauhtuessa railot muuttuvat jääharjanteiksi.

Monen suuren järven jäälle on tänä talvena noussut poikkeuksellisen korkeita jääharjanteita. Esimerkiksi Oulujärven Paltasalmella railojen reunat ovat nousseet jopa kaksi metriä korkealle sään lauhtuessa.

Jääharjanne muodostuu, kun pakkaskelillä jään kutistuessa syntynyt railo jäätyy umpeen ja sään lauhtuessa jää ei mahdukaan laajenemaan entiseen mittaansa, jolloin reunat nousevat ylös.

– Jääharjanteet ovat erittäin vaarallisia esimerkiksi moottorikelkkailijoille tai autolla jäällä liikkuville. Vauhdit voivat olla kovia ja harjannetta voi olla hyvin vaikea erottaa valkeuden keskeltä lumisateen aikana tai sen jälkeen. Myös pimeällä harjanteen huomaaminen hyvissä ajoin on vaikeaa, rakennusmestari Jouko Juntunen Kainuun ELY-keskuksesta muistuttaa jään vaaroista.

Railot heikentävät jäätä

Jääharjanteet ovat tavallisesti hyvin paikallisten asukkaiden ja säännöllisesti jäällä liikkuvien tiedossa. Ne syntyvät joka talvi suunnilleen samoille kohdille, ja voivat olla useita kilometrejä pitkiä. Harjanteen syntymistä edeltää railo, joka voi olla leveäkin, muistuttaa Juntunen.

– Paikallisen kalastajan mukaan puolitoista viikkoa siten Paltaselällä oli yli viisi metriä leveä railo. Kalastajat eivät päässeet verkoilleen ennen kuin olivat hakeneet tikkaita ja lankkuja railon ylittämistä varten. Nyt sään lauhtuessa railoa ei enää ole, vaan tilalla on harjanne.

Isot railot ja harjanteet vaativat suhteellisen suuria selkiä. Jää kutistuu metrin kilometrin matkalla, kun lämpötilaero on 20 astetta, sanoo Juntunen.

– Railoja syntyy myös pienemmillä järvillä, mutta niillä ei ole tilaa kasvaa kovin suuriksi. Toisaalta on muistettava, että railot heikentävät radikaalisti jään kantavuutta varsinkin railojen yhtymäkohdissa. Leveässä railossa jääkansi saattaa olla huomattavan ohut muuhun jäähän verrattuna.

Moottorikelkalla paremmassa turvassa merkityillä reiteillä

Kainuun ELY-keskuksen rakennusmestari Jouko Juntusen mukaan onnettomuuksia on sattunut vuosien varrella sekä railojen että harjanteiden aiheuttamina.

– Moottorikelkalla kovaa harjanteeseen ajettaessa on seurauksena ollut muun muassa selkärankamurtumia. Railoihin on hukkunut useita kelkkailijoita.

Merkityltä reitiltä poikkeaminen ei ole jäälläkään viisasta.

– Kuhmon Lentuankoskella kuoli takavuosina useita kelkkailijoita, kun he ajoivat sulaan. Reitti olisi kiertänyt sulan vaarat, mutta oikoreitti vei vaaraan. Samoin kävi Sotkamossa Kaitainsalmella, ja muutama vuosi sitten Nuasjärvellä Jormasjoen suun läheisyydessä.

Vaaran paikka on myös keväällä, kun säännöstellyillä järvillä vettä ajetaan voimalaitoksien läpi ja pinta alenee niin paljon, että jääkansi ottaa ranta-alueilla pohjaan kiinni. Esimerkiksi Vuokkijärvellä säännöstelyero on kuusi metriä, Kiantajärvellä neljä ja Oulujärvelläkin pari metriä, muistuttaa Juntunen.

– Pohjan muodot kertautuvat jään pinnassa. Aiemmin sileä paikka onkin silloin töyssyinen.

Tragedian ainekset ovat koossa, kun tuntemattomalla järvellä ajetaan pimeällä humalassa.

– Liian kova vauhti, ei tiedetä missä ollaan, viinan viemä harkintakyky ja huono näkyvyys. Siinä on se kaikkein vaarallisin yhdistelmä. 

Talvilaskenta pitäisi tehdä Etelä- ja Keski-Suomessa helmikuun loppuun mennessä. Maan pohjoisosissa aikaa on maaliskuun puoliväliin asti.

Riistasuunnittelija Olli Kursila Suomen riistakeskuksesta ei muista parinkymmenen vuoden ajalta näin huonoa lumitalvea, kun laskentoja on tehty. Hän antaakin näin poikkeustalvena laskijoille lisäaikaa etelään.

– Nyt voi sellaisen ohjeen antaa,  että mikäli vain keliä tulee niin laskennan voi tehdä Etelä- ja Keski-Suomessakin vielä myös maaliskuun alkupuolella, että saataisiin mahdollisimman paljon kolmioita kuitenkin laskentaan.

– Tämä laskentahan on hyvin arka näille sääolosuhteille ja normaalitalvenakin on vähän sopivia viikonlloppuja. Nyt jos keliä tulee niin heti vain kolmioita laskemaan,  Kursila kannustaa.

Talvilaskennassa 25 lajia

Talvilaskennassa lasketaan tasasivuisen kolmiolinjan (4x4x4km) ylittävien lumijälkien lukumäärä 25 lajin osalta: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, majava, piisami, susi, kettu, naali, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, näätä, ahma, mäyrä, saukko, ilves, villisika, valkohäntäpeura, hirvi, metsäpeura ja metsäkauris.

Lisäksi kirjataan ja merkitään kartalle linjalta tehdyt näköhavainnot metsosta, teerestä, pyystä, riekosta, peltopyystä, fasaanista, kanahaukasta ja korpista riippumatta siitä, kuinka kaukana laskentalinjasta ne on nähty.

Tukitietoa suurpetolaskentaan

Riiistakolmiolaskenta tukee myös suurpetokannan seuraamista. Suurpetojen määrää selvitetään pääasiallisesti petohenkilöyhdysmiesten verkoston kautta.

Laskijat lähettävät laskentatiedot Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle laskennan jälkeen.

RKTL kokoaa tiedot ja julkaisee saatujen tietojen perusteella laskettujen eläinten jälki-indeksin. Jälki-indeksi on laskentalinjan ylittävien jälkien lukumäärä kymmentä kolmiolinjan kilometriä ja vuorokautta kohti. Laskennoilla on saatu hyvin selville eri eläinkantojen kehityssuunnat.

Viime talvena laskettiin kaikkiaan 639 kolmiota. Suomen riistakeskus kannustaa lisäämään laskettujen kolmioiden määrää edelleen.

Muonion kunnanvaltuusto hylkäsi tuulivoimakaavan lokakuussa 2012. Valtuusto perusteli asiaa maisemahaitoilla, jotka olisivat aiheuttanut vahinkoa luontomatkailuyrityksille.  Myös monien asukkaiden mielestä tuulivoimapuisto olisi huonontanut asumusviihtyvyyttä.

Tuulivoimapuistoa suunnitellut Wpd Finland valitti valtuuston päätöksestä Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Yhtiö vaati valtuuston päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen valtuuston käsiteltäväksi. Lisäksi yhtiö vaati, että hallinto-oikeus toimittaa katselmuksen asemakaavahankkeeseen liittyvien maisemallisten arvojen selvittämiseksi. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimukset ja valituksen.

Britannian kruununprinssi, Cambridgen herttua William esittää radikaalia toimenpidettä norsunluukaupan kiellon edistämiseksi, kertoo The Independent on Sunday -lehti. Prinssin mielestä kaikki Britannian kuninkaanlinnassa, Buckinghamin palatsissa oleva norsunluu pitäisi hävittää.

Kuninkaallisten arvoesineiden luettelo, Royal collection, kertoo palatsissa olevan 1 200 norsunluuta sisältävää esinettä.

Ne ovat enimmäkseen huonekalujen osia, viuhkoja ja miniatyyrejä, mutta joukossa on myös mahtava norsunluuvaltaistuin, joka kuului kuningatar Victorialle. Valtaistuin tuli Intiasta hovin haltuun vuonna 1851. Esineet ovat pääosin Britannian suurvalta-ajan siirtomaista. Vuoden 1947 jälkeen hovi on saanut vain muutamia esineitä lahjoituksina. 

Prinssi William on osoittanut voimakasta kiinnostusta uhanalaisten eläinlajien suojeluun. Muutama päivä sitten hän perusti luonnonsuojelujärjestöjen yhteistyöelimen, jonka nimeksi tuli United for Wildlife. Yhdistyksen tarkoituksena on estää uhanalaisten eläinlajien osilla tehtävä kaupankäynti.

Luonnonsuojelijat ovat iloisia prinssin otettua luonnonsuojelun sydämenasiakseen. Britannian hovin norsunluuesineiden hävittäminen olisi vahva viesti siitä, ettei norsunluuta tule käyttää ennen kuin lajin elinvoimaisuus on taattu.

Viime vuonna eri maiden viranomaiset saivat haltuunsa 45 tonnia norsunluuta, mikä osoittaa, että norsujen salametsästys on kaikista suojeluponnistuksista huolimatta vain lisääntynyt.

Kuopiolainen Seija Mononen kuvasi maanantaina perin harvinaisen näyn näillä leveysasteilla, kun hänen kännykkäänsä tallentui otos hangelle nousseesta sammakosta. Verkkaisesti liikkunut sammakko oli herännyt horroksestaan Kuopion Hirvilahdella.

- Näin kun se tallusteli hyvin hitaasti. Nyt tiistaiaamuna sitä ei enää näkynyt; on mennyt parempiin suihin, Mononen uumoilee.

Kuopion luonnontieteellisen museon museoamanuenssi Marko Kelon mukaan sammakot hakeutuvat syksyisin horrostamaan jonnekin vesipaikkaan, kuten järvien rantavesiin kivien alle. Ennenaikainen herääminen voi olla kohtalokasta, mutta sopivissa oloissa sammakko voi onnistua palaamaan horrospaikkaan.

- Jos pakkasta on paljon, matka hyytyy nopeasti. Mutta jos lähellä on avointa ojaa tai puroa, niin miksei? Kelo sanoo.

Hangelle kiivenneitä sammakoita on tavoitettu varsinkin eteläisessä Suomessa silloin tällöin, mutta Pohjois-Savossa se on harvinaisempaa. Esimerkiksi Kelo itse ei ole päässyt koskaan todistamaan ilmiötä, vaikka työskenteleekin sammakkoeläinten ja matelijoiden parissa.

Salon Seudun Sanomat kertoi maanantaina toisesta erikoisesta kuluvan talven tapauksesta: Sauvossa Varsinais-Suomessa kyy puri koiraa uudenvuoden aikaan.

- Joka vuosi luonnossa löytyy jotain omituisuutta. Tämä talvi on ollut hyvin poikkeava vähälumisuutensa vuoksi, ja kun aluskasvillisuus on näkyvissä niin sammakoita ja käärmeitä voi nousta horroksesta. Myös jokin ulkoinen häiriötekijä voi saada ne vaihtamaan paikkaa. Toki ne sitten huomaavat valon määrästäkin, että kaikki ei nyt ole kunnossa, kertoo Kelo.

Talviloman viettäjät odottelevat vasta parhaimpia talven ulkoilupäiviä, mutta linnut ovat jo selättäneet pahimman talven. Kajaanilaisella lintuharrastajalla Ari Partasella on iso lintujen ruokintapaikka, mutta siellä ei ole näkynyt lauhalla ilmalla nälkäisiä lintuja.

– Ne voivat tulla parvessa 15 minuutiksi, mutta sitten ne häviävät. Lauhalla ilmalla linnut lähtevät kiertelemään metsään ruoan perässä. Kovalla pakkasella linnut syövät ihmisten lintulaudoilta enemmän.

Pakkanen on linnuille rankempaa kuin pimeys, joten Partasen mukaan edes yllättävä pakkanen ei voi pysäyttää lintujen kevättä.

Kevät ylettyy Ylä-Kainuuseen myöhemmin

Kevät ei etene tasaisesti koko Kainuussa. Ylä-Kainuun lumisilla vaaroilla luonto lepää vielä hiljaisena.

– Ei ole kuulunut talitintin laulua. Muutaman lapintiaisen näin, mutta eivät ne juuri viserrelleet. Ne vain vähän piipittivät, kun ihmettelivät ketä täällä liikkuu, sanoo eräopas Jarno Kela.

– Ylä-Kainuussa on täysi talvi. Lunta on polvea myöten ja lumikengillä mennään, Kela jatkaa.

Korppi on asettunut harvinaisen lähelle asutusta

Keväisillä alueilla osa linnuista, kuten korpit ja kotkat, ovat jo aloittaneet pesän rakentamisen. Tavallisesti linnut harkitsevat tarkkaan, mihin pesänsä rakentavat, mutta Ari Partanen tietää korpin pesäpaikan harvinaisen läheltä asutusta.

– Yleensä korppi tekee pesän asumattomille alueille. Tämä yksi pesä on äärettömän lähellä taloa, vain 200 metriä seinästä. Se on todella harvinaista. Korppi on onnistunut pesimään siinä samassa paikassa jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt se kantelee jo risuja pesään, kertoo Partanen.

Maaliskuussa lintujen kevät vilkastuu, kun ensimmäiset muuttolinnut tulevat. Kansallislintu joutsen on ensimmäinen. Partasen mukaan joutsenkanta on viime vuosina kasvanut tasaisesti.

– Pian joutsenet tulevat varaamaan pesäpaikkoja. Sen jälkeen tulee erilaisia kaahlaajia, sanoo Ari Partanen.

Närhi narraa laulamalla ja tiainen säveltää uusiksi

Talitiaisen perinteistä ti-ti-tyy-säveltä voi kuulla yhä harvemmin.

– Ti-ti-tyy on muuttunut erilaiseksi. Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi talitiainen on muuttanut lauluaan. Ehkä kaupungin äänet ovat vaikuttaneet siihen, sanoo Partanen.

Joskus linnut matkivat toisiaan, mikä yllättää lintujen tarkkailijoita.

– Jotkut lajikkeet ovat aivan mestareita. Esimerkiksi närhi osaa tehdä vaikka minkälaisia ääniä. Muuttolinnuista myös kerttuset ja sinitiainen pystyvät varioimaan ääntään. Mutta puhetta ne eivät vielä ymmärrä, naurahtaa Partanen.

Toiminta Munnikurkkion rajavartioasemalla päättyi jo vuonna 1991. Kylmillään olleet rakennukset ovat kärsineet pahoja kosteusvaurioita.

Rajavartioaseman purkaminen kuuluu Käsivarren erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

Helsingin yliopiston Apaja-hanketta on testattu viime vuoden aikana Helsingin seudulla ja tiistaina sitä kokeillaan Kotkassa. Järjestelmässä kalastaja ilmoittaa tekstiviestillä hänellä myynnissä olevat kalat ja haluamansa hinnat. Vastaavasti ostajat ilmoittavat mitä he haluavat ja mitä ovat valmiita maksamaan kalaerästä. Nettihuutokaupassa ilmoitukset kohtaavat toisensa.

- Tavoitteena on parantaa suomalaisen kalan asemaa. Lisäksi halutaan helpottaa ja nopeuttaa kalan saantia ravintoloihin ja kauppoihin. Tietysti toivomme, että tämä myös vaikuttaa kalan hintaan myönteisesti, selvittää Etelä-Suomen Merikalastajainliiton toiminnanjohtaja Teemu Tast.

- Systeemi mahdollistaa myös sen, että tarjolla on entistä laajempi valikoima suomalaista kalaa. Esimerkiksi jos joku ravintola haluaa jotain vähän erikoisempaa kalaa, niin tässä on suorempi kontakti kalastajiin.

Tastin mukaan Apaja-hankkeeseen tulee jatkuvasti lisää sekä kalastajia että kauppiaita.

- Pääkaupunkiseudulla mukaan on tulossa isoja kauppaketjuja. Myös kalastajat ovat kiinnostuneet järjestelmästä. Esimerkiksi Kotkan ja Loviisan kalastajia on ollut aktiivisesti mukana pääkaupunkiseudun nettihuutokaupoissa.

Kun kauppa on lyöty lukkoon, kalat toimitetaan ostajalle. Toistaiseksi kuljetuskustannukset menevät Apaja-hankkeen piikkiin.

Mateen pilkintä saattaa vaikeutua merkittävästi ensi vuonna, koska suositut pilkkivälineet ovat menossa kieltolistalle valmisteilla olevassa uudessa kalastuslaissa.

Maa- ja metsätalousministeriön kalastusneuvos Eija Kirjavainen toteaa, että kaikki ulkoapäin tarttuvat mateenpyyntivälineet saattavat päätyä kiellettyjen joukkoon. Madetta on perinteisesti pilkitty käyttämällä madeharaa tai ryöstopilkkiä.

- Madepilkkiasia on noussut vahvasti esille ja se on jakanut mielipiteitä, hän kertoo.

Kalastusneuvos Kirjavainen ihmettelee, miksi juuri madepilkkipykälä on kuumentanut tunteita, vaikka ensi vuonna voimaan tuleva uusi kalastuslaki on iso paketti.

- Ulkoapäin tarttuvien välineiden pyyntikielto on vain pieni osa isossa paketissa, mutta siitä on tullut satoja yhteydenottoja. On merkillistä, että se jakaa ihmisten mielipiteet todella vahvasti. Puolet ihmisistä vastustavat madepyyntivälineiden kieltoa. Toinen puoli ihmisistä kannattaa kieltoa ja pitää kalastusvälineitä julmina.

Uusi kalastuslaki on menossa seuraavaksi Valtioneuvoston käsiteltäväksi. Eduskuntaan kalastuslakipaketti on menossa kuluvan kevään aikana. Uusi kalastuslaki astuu voimaan vuoden 2015 alusta. 

Kutu on kiihkeimmillään

Mateiden kutu on monissa järvissä helmi–maaliskuussa kiivaimmillaan. Kutupaikoille ilmestyy suosituilla pilkkiapajilla kymmeniä reikiä ja verisiä jälkiä merkkinä siitä, että kalastaja on löytänyt kutupolun.

Heinolalainen kalastusharrastaja Pertti Nipuli pilkkii madetta perinteisellä madeharalla vielä, kun se on mahdollista.

- Madehara on tehokkain pilkkiväline. Kudun aikaan made ei voi vastustaa sitä, että tömisyttää haran lyijypainoa järven pohjaa vasten. Made tulee syötille tai vain pötköttämään haran päälle. Kun veto tuntuu, nostaa vain mateen ylös, Nipuli kertoo.

Meritaimenkannan tulevaisuus näyttää Kaakkois-Suomessa jo valoisammalta vuosien pelastustoimien ansiosta.

Alueen viimeinen alkuperäinen meritaimenkanta elää Lappeenrannasta alkunsa saavalla Mustajoella.

Kaakkois-Suomen meritaimenkantojen ahdingosta alkanut kolmevuotisen hankkeen kohdealueina olivat Mustajoen lisäksi Soskuanjoki, Hounijoki ja Rakkolanjoki valuma-alueineen. Lisäksi mukana oli Vammeljoki Venäjällä Karjalan kannaksella. Myös merialueilla tehtiin tutkimustyötä.

Poikasmäärät kasvaneet

Alueille tehdyt kunnostukset poikivat myönteisiä vaikutuksia lohikalojen elinoloihin. Uusilla kutusoraikoilla on ollut syksyisin taimenia kutemassa ja kunnostettujen alueiden poikasmäärät ovat kasvaneet huomattavasti. 

Myös Lappeenrannasta lähtevän Soskuanjoen kunnostukset ovat saaneet merilohen lisääntymään joessa vuosikymmenien tauon jälkeen.

Hankkeessa selvitettiin mahdollisuudet luonnonsuojelualueen perustamiseksi Venäjän puolelle, Mustajoen valuma-alueelle. Perusteita suojelulle löytyi uhanalaisten lohikalojen lisäksi myös ympäröivästä luonnosta. Alueelta tavattiin harvinaisia kasvi- ja lintulajeja sekä liito-oravia.

Leningradin aluehallinnon viimeisimmässä vahvistetussa aluekaavassa Mustajoen ja Rakkolanjoen välinen alue on varattu luonnonsuojelualueeksi.

Geenipankki turvaamaan kantaa

Taimenkannasta on perustettu myös geenipankki Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tiloihin. Pankki tulee turvaamaan viimeisen kaakkoissuomalaisen meritaimenkannan säilymisen. Sitä voidaan hyödyntää myös kotiutusistutuksissa.

Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen vetämässä laajassa hankkeessa tehtiin kalalajien suojelusuunnitelmia sekä Suomen että Venäjän puolella.   

Hankkeen ansiosta Mustajoki on rauhoitettu ja Hounijoen alaosan osakaskunnat muodostivat yhden yhteisen osakaskunnan, joka vastaa alueen kalastuksesta ja kalakantojen hoidosta.

Päättyneen hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Silakan myrkkypitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti Suomen rannikolla. Tiistaina julkaistuun tutkimukseen on koottu tietoa 30 vuoden (1978-2009) ajalta esimerkiksi Itämeren silakan dioksiinipitoisuuksista.

Näytteitä otettiin vuosien ajan lähes 350, muun muassa Kotkan, Hangon, Vaasan ja Turun edustalta.

Tutkijat arvioivat, että myrkyllisten yhdisteiden pitoisuudet silakoissa jatkavat pienentymistään, koska yhdisteiden suorat päästöt veteen ovat vähentyneet huomattavasti.

– Oli yllättävää, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet Itämeren silakassa ovat pienentyneet niinkin paljon, lähes 90 prosenttia vuoden 1978 tasosta, sanoo tutkija Riikka Airaksinen THL:stä.

Airaksinen kertoo, että ruotsalaistutkimusten mukaan silakoiden myrkkypitoisuudet eivät enää laskisi, mutta suomalaisten tulosten perusteella lasku voisi jatkua edelleen.

Tutkimuksessa olivat mukana muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Suomen ympäristökeskus.

Itämeren kalojen myrkkypitoisuudet ovat vaikuttaneet myös syöntisuosituksiin. Esimerkiksi Itämeren isoa silakkaa, lohta tai meritaimenta tulisi syödä korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa. Suosituksia on annettu myös lasten ja raskaana olevien naisten kalansyöntiin.

Kalassa on kuitenkin monia hyödyllisiä aineita, kuten omega-3-rasvahappoja ja D-vitamiinia. Riikka Airaksisen mukaan tuoreen tutkimuksen pohjalta olisi aika aloittaa keskustelu nykyisten suositusten mielekkyydestä.

Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että kalan syöntirajoitusten aiheuttamat ravitsemukselliset riskit ovat suuremmat kuin myrkylliselle kalalle altistumisen aiheuttamat syöpäriskit.

– Kalansyöntiä ei pidä missään nimessä lopettaa kokonaan ympäristömyrkkyjen takia, koska silloin menettää myös sen tuomat terveyshyödyt, Airaksinen toteaa.

Kuluva talvi on ollut pilkkimiehelle lähes kärsimystä. Järvet saivat kantavan jääpeitteen varsin myöhään. Tammikuun pakkasjakso vahvisti jääkantta kuitenkin nopeasti, mutta normaalitalvien lukemista jäädään selvästi.

– Normaaliin verrattuna jäät ovat olleet 10–15 senttiä normaalia heikompia, arvioi hydrobiologi Pekka Vähänäkki Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Viralliset mittaukset lopetettu

Kymenlaaksossa järvien jäätilanne perustuu arvioon. Aiemmin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen väki on mitannut jäitä Suomen Ympäristökeskuksen tarpeita varten. Ympäristökeskus julkaisee viralliset jäänvahvuuslukemat koko maassa noin viideltäkymmeneltä mittauspisteeltä.

Tänä talvena Kymenlaaksosta ei tuloksia ole saatu, sillä resurssipulan vuoksi virallista mittauspistettä ei maakunnasta löydy.

Ympäristöviranomaiset liikkuvat silti ahkerasti jäillä ottamassa esimerkiksi vesinäytteitä, joten jonkinlainen kuva jäätilanteesta on. Tällä hetkellä kuva on sellainen, että pilkkikausi loppuu lyhyeen, varsinkin jos sääennusteissa povattu lauha ilma jatkuu.

– Kyllä uhkaavasti siltä näyttää, että jäätalvi loppuu lyhyeen, eli esimerkiksi tulevia hiihtolomia ajatellen tilanne näyttää heikolta, Vähänäkki sanoo.

Veden liike heikentää jäitä entisestään

Jääkansi on järvissä ollut kovilla. Pakkasjakson jälkeen sää lauhtui nopeasti, ja taivas on tarjoillut sadetta jopa silkkana vetenä. Vettä kertyi paikoin järvien jäille runsaastikin. Nyt vesi on valunut jäästä läpi, mikä saa jään puikkoontumaan. Pystysuuntaisesti puikottuva jää on kantavuudeltaan teräsjäätä paljon heikompaa.

Toinen jään paksuutta syönyt tekijä on vesien kasvanut virtaus. Lauha sää on saanut veden juoksemaan jo metsäojissakin, ja syksyn runsaiden sateiden vuoksi maastossa on paljon vettä. Nyt tuo vesi valuu ojia pitkin järviin ja saa veden kiertämään järvissä. Virtaava vesi puolestaan syö jäätä entistäkin ohuemmaksi.

Jäätilanne onkin nyt todella vaihteleva. Pääsääntönä voi pitää sitä, että jäälle menemistä kannattaa harkita todella tarkkaan. Ojien ja purojen suut ovat taatusti heikon jään vuoksi vaarallisia, mutta muuallakin rannoilla kannattaa olla tarkkana, sillä vettä valuu maastosta nyt runsaasti.

– Järvissä virtaamat ovat niin voimakkaita, että heikkoja jäitä voi olla keskelläkin järveä, painottaa hydrobiologi Pekka Vähänäkki.

Punkalaitumelle eksynyt lunni on kuollut. Lunni menehtyi loistartunnan takia. Asiasta kertoi ensin porilainen sanomalehti Satakunnan Kansa.

Lunni oli Suomeen eksyttyään huonossa kunnossa. Se toimitettiin hoitoon Poriin lintutieteellisen yhdistyksen hoiviin. Lintua hoitanut Ari Rantamäki kertoo, että lintu kuoli maanantaina loislääkityksestä huolimatta.

– Maanantaina illalla yhdeksän ja kymmenen aikaan lintu menehtyi. Tiistaina avasin ja nyljin linnun. Huomasin, että kurkkupussissa ja suolistossa oli loisia, jotka olivat jo menehtyneet, Rantamäki sanoo.

Tarkempiin tutkimuksiin

Linnun ruumis on lähetetty Eviralle tarkempiin tutkimuksiin, jolloin saadaan tietää tarkemmin, mitä loiset olivat.

– Loiset huomattiin liian myöhään, eikä lääkitys ehtinyt auttaa. Lunni oli erittäin pahassa aliravitsemustilassa löydettäessä. Linnulla on jo silloin todennäköisesti ollut loisia, Rantamäki arvelee.

Ystävyyttä yli rajojen

Maahanmuutaja-lunni ehti jo ystävystyä suomalaisen koiran kanssa.

– Lintua jäi kaipaamaan hänen paras kaverinsa Kira-koira. Kun lunni menehtyi, Kira etsi lintua koko yön ja haki, mihin kaveri oli hävinnyt, Rantamäki kertoo.

Lunnin kohtalo oli alunalkaen epävarma. Sen tila oli kuitenkin paranemassa hoidon ansiosta.

Kuolleen linnun nahka jää Poriin museokäyttöön Luontotalo Arkkiin. Se tulee myöhemmin täytettynä esille näytteille.

Lunneja Suomessa hyvin harvoin

Lunni on merilintu, joka talvehtii luontaisesti esimerkiksi Islannissa ja Norjan rannikolla.

Lunni on Suomessa erittäin harvinainen. Lintutietojärjestelmä Tiiran mukaan lunni on havaittu edellisen kerran Porvoon Söderskärillä syksyllä 2011.

– Kuolema palvelee elämää. Tästä lunnin kuolemasta eläinlääketiede saa oppia. Tämä on ikuista oppimista myös minulle, Rantamäki pohtii.

16:42 Juttua täydennetty Rantamäen haastattelulla.

Mehiläisten kannalta lauha talvi on ollut ihanteellinen. Talvipallossaan kylmän vuodenajan viettävät mehiläiset ovat selvinneet tavallista vähemmällä energiankulutuksella, kun pesää ei ole täytynyt lämmittää niin paljoa kuin kylmempinä talvina.

Suomen Mehiläishoitajain liiton Päijät-Hämeen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Tom Vilja kertoo, että mehiläisten pelastukseksi on koitunut se, että lämpötilat ovat pysyneet pitkiä aikoja samanlaisina eikä suurta vaihtelua ole ollut.

- Ainoa ongelma on ollut se, että syksy meni pitkälle lämpöisenä ja mehiläiset tuppasivat syömään talviruokansa jo alkusyksystä. Normaalisti mehiläiset ovat viimeistään joulukuussa talvipalloissa ja ruoan kulutus pienenee ja toiminta vähenee.

Talvella mehiläistiloilla vietetään hiljaiseloa. Esimerkiksi Valosen hunajatilalla Hollolassa on lähinnä pakattu ja purkitettu hunajaa sekä odoteltu kevään puhdistuslentojen alkamista ja sen jälkeistä ensimmäisten hoitokierrosta, jossa selvitetään, miten pesät ovat selvinneet talvesta.

1960-luvulta asti mehiläisiä hoitanut ja yli kolme vuosikymmentä omaa tilaa pyörittänyt entinen MTT:n mehiläistutkija Seppo Korpela kertoo, että kevään puhdistuslentojen jälkeen elämä mehiläispesissä vilkastuu.

- Kun lämpötilat nousevat viidestä seitsemään lämpöasteeseen, mehiläiset poistuvat pesistään puhdistuslennoille. Sitä parempi mitä aiemmin ne pääsevät lennolle, ettei tule tarvetta ulostaa pesään. Se saastuttaisi pesän. Nyt tilanne näyttää hyvältä, koska ruoan kulutus on pieni.

Heikot yksilöt jäävät lennolleen

Osa mehiläisistä on ottanut varaslähdön kevääseen. Suomen Mehiläishoitajain liiton Päijät-Hämeen paikallisyhdistyksen Tom Viljan mukaan yksittäisiä mehiläisiä on jo lennellyt ulos pesistä.

Kevään ensimmäisillä lentoreissuilla mehiläiset tyhjentävät suolensa pidäteltyään koko talven.

- Osa pesistä on jo puhdistellut itseään. Puhdistuslentoja on joskus ennenkin tehty helmikuussa, mutta on tämä poikkeuksellista. Mehiläiset pysyttelevät kuitenkin pesän lähettyvillä. Jos sää on liian kylmä, heikot jäävät sille tielleen.

Kotimaiselle hunajalle on kysyntää

Kotimainen hunajasato on viime vuosina vaihdellut. Kysyntää on, mutta esimerkiksi viime kesän sato oli paikoin keskimääräistä huonompi.

Tänä vuonna suomalaisen hunajan arvioidaan paikoin loppuvan kaupoista ennen kuin uutta saadaan purkkeihin.

- Kevätsäät ratkaisevat, miten mehiläiset pääsevät liikkeelle. Tulevasta hunajasadosta ei vielä tiedä. Pajun kukinta vaikuttaa asiaan ratkaisevasti, sillä se on ensimmäisiä kasveja, mistä mehiläiset saavat mettä ja siitepölyä, sanoo Korpelan mehiläistarhojen yrittäjä Seppo Korpela.

- Nyt hunajaa on niin vähän, että kotimainen hunaja varmaan loppuu ennen kuin alkaa tulla uutta. Monilla hunajavarastot ovat jo ehtyneet, hän jatkaa.

Myös Tom Vilja arvioi, että kesällä voi tulla aika, jolloin kuluttajat joutuvat tyytymään tuontihunajaan.

Suomalaista hunajaa kysytään paitsi kotimaassa myös ulkomailla.

- Hunajan markkinat ovat alkaneet aueta. Esimerkiksi Saksassa on kova suomalaisen hunajan hype. Siellä syödään hillasuolta otettua kukkahunajaa. Hunajalle on iso markkinarako, Vilja sanoo.

Kati Ojatalo oli kymmenvuotias saadessaan sukulaiseltaan gerbiilin asumuksen ja pian sen jälkeen siihen asujankin.

– Kyllä piti vähän vääntöä käydä vanhempien kanssa, mutta sitten ne suostuivat, muistelee Kati Ojatalo, joka toimii nykyään myös Pohjois-Pohjanmaan kani- ja jyrsijäyhdistyksen gerbiilivastaavana.

Ojatalo kasvattaa gerbiilejä Marinkaisissa Keski-Pohjanmaalla, mistä eläimiä matkaa ympäri Suomen. Parhaillaan kasvattamossa touhuaa 28 eläintä kahden kuukauden ikäisestä "vanhuksiin" eli kolmivuotiaisiin.

Vaikka harrastus on Ojatalon mukaan nyt lievässä lamavaiheessa, gerbiileissä kiehtoo vaivattomuus.

– Se on tosi helppohoitoinen, kun sillä on lajitovereita. Melko hajuton – oikeastaan hajuttomin pienjyrsijöistä. Hiiret ja hamsterit virtsaavat enemmän, listaa Ojatalo.

Terraarion siivousvälikin saa venyä kolmeen viikkoon. Kunhan ihminen huolehtii gerbiilien päivittäisestä veden ja ruuan saannista, eläimet itse pitävät seuraa toisilleen.

Naaras voi syödä vialliset yksilöt

Naaraat ovat yleensä valmiita poikasten tekoon viiden kuukauden iässä. Urokset taas alkavat olla täysissä mitoissa joskus vasta vuoden iässä.

– Sitä parempi, mitä hitaammin uroskin kasvaa. Ei ole tarkoitus mitään broilerieläimiä kasvattaa, ynnää Ojatalo.

Naaraalla on kiima 4–5 päivän välein, ja kasvattaja pyrkii saamaan gerbiilin touhuilut kämppiksen kanssa ajoitettua oikein. Uroksen ja naaraan asuttaminen yhdessä johtaisi tiuhaan lisääntymiseen, mikä taas ei ole naaralle hyväksi.

Gerbiili kantaa enimmillään 24 vuorokautta. Loppuvaiheessa Ojatalo vähentää puruja ja erottaa kämppikset verkolla, jotta naaras saa olla rauhassa. Poikasia syntyy yhdestä kahdeksaan, keskimäärin kuitenkin neljästä viiteen. Kasvattaja kurkkii lopputulosta:

– Oikeastaan ensimmäinen mistä tiedän, on se, että naaraalta häviää maha. Ei jää kyllä raskauskiloja yhtään.

Pesästä kuuluva hento piippaus kertoo, että kaikki on hyvin ja poikaset ovat elossa. Joskus kokematon naaras saattaa kuitenkin jopa syödä poikasensa. Vanhemmatkin naaraat voivat syödä yksilöt, joissa on jotain vikaa.

Syntyessään gerbiilit ovat pikkusormen pään kokoisia, tulipunaisia ja karvattomia. Karvapeite kasvaa viikossa ja samalla korvatkin aukeavat. Silmät aukeavat parissa viikossa ja samalla alkaa villi rallikin. Kuuden viikon iässä poikaset ovat valmiita uuteen kotiin.

Puruja piilopaikoiksi, virikkeitä touhutarpeiksi

Tarvetta touhuamiseen gerbiileillä riittää. Virikkeiksi kelpaavat erilaiset pahvit ja pakkaukset kuten vessapaperirullien hylsyt ja kananmunakennot. Myös piiloon pitää päästä:

– Purumäärä on gerbiilille tosi tärkeä, että pääsee kaivelemaan ja toteuttamaan luonnollista tarvetta. Ja piilot ja kolot, ne ovat tärkeitä, muistuttaa Kati Ojatalo.

Gerbiilit ovat yleensä suhteellisen terveitä, joskin kasvaimia voi pieneläimillekin tulla. Riskiä kannattaa pienentää syöttämällä leimmikeille kotimaista jyväseosta, jossa ei ole väri- tai säilöntäaineita. Kirkasväriset seokset on tehty miellyttämään omistajaa, sanoo Kati Ojatalo:

– Ne on tehty ihmisen silmälle mukavaksi. Monesti ne edesauttavat sitä, että voi tulla kasvaimia tai maksavaurioita. Kannattaa katsoa, ettei ota sitä värikkäintä pussia.

Gerbiilien kanssa voi myös harrastaa: eläimet kilpailevat virallisissa luokissa ja lemmikkiluokassa. Virallisessa verrataan eläimen kokoa, väriä ja tyyppiä  rotumääritelmään. Lemmikkipuolellapuolestaan katsotaan enemmänkin käsiteltävyyttä, kuntoa ja kotihoitoa. Ojatalo toimii myös tuomarina lemmikkiluokassa.

Mies oli ampunut hirven Utsjoen Karigasniemessä syyskuussa 2012. Mies oli ampunut hirven, joka oli tullut häntä kohti. Mies koki tilanteen uhkaavaksi myös siksi, että perheen pieni lapsi oli ollut tulossa pihalle. Alueella oli liikkunut aggressiivinen hirvi useita vuosia.

Käräjäoikeus katsoi miehen kuitenkin ampuneen hirven liian lähellä asutusta ja ilman lupaa. Hän sai metsästysrikkomuksesta sakkoja yhteensä 240 euroa. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan valtiolle hirven pyyntimaksun 120 euroa ja menettämään hirven arvon 1 173 euroa.

Mies valitti hovioikeuteen, mutta lopulta perui valituksen. Käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.