Haminalainen Veikko Järvenpää on herännyt varhain. Mateen kutuaika on käsillä ja silloin on päästävä pilkille.

Kello seitsemältä aamulla hän on jo löytänyt Suomenlahden itärannikolta hyvän pilkkipaikan, porannut jäähän reiän  ja pudottanut omatekoisen, kuusikoukkuisen vieheen reiän uumeniin.

– Nyt tehdään pientä heilutusliikettä. Kun koukku ottaa pohjaan ja tuntuu, että siihen tarttuu joku, pitää nykäistä kunnolla. Mateen nahka on niin kova ettei siitä ei meinaa mennä koukku läpi. Siksi pitää nykäistä rajusti, Järvenpää kertoo.

Yli seitsemänkiloista ei toivo pilkkimieskään

Syöttejä ei kutuaikana tarvita.

– Kun made kutee, se ei syö. Se tekee vain kutuhommaa ja ajaa kavereita pois tieltä. Se luulee koukkuakin kaveriksi.

Parhaiten made tulee ylös, kun koukku jää sen leuan alle kiinni. Isoja kaloja varten Järvenpäällä on saappaanvarressa on apukoukku.

– Isoin saamani made painoi 7125 grammaa. Niin isoa kalaa ei toivo pilkkimieskään, koska sen kanssa pitää tehdä niin paljon töitä. Yli seitsemänkiloinen made on puolet isompi kuin reikä jäässä.

Mateen maksa on herkkua

Saaliin kanssa Järvenpää menee kotiin laittamaan ruokaa. Ensin hän häätää emännän pois keittiöstä.

– Kun meillä tehdään kalasta ruokaa, niin emäntä laitetaan keittiöstä pois. Se on tapana.

Made päätyy usein keitoksi.

– Nahka pois, pää pois, suolet pois. Itse tykkään maksasta. Olen nuorena syönyt niitä paljon. Eihän niitä nykyään syödä, kun niissä voi olla loisia tai muuta.

Madekeitto – ja muutkin kalakeitot – on Järvenpään mukaan tehtävä aina veteen. Hän sanoo, ettei kalakeittoon saa missään nimessä laittaa maitoa eikä kermaa.

– Näin olen kuullut ammattikalastajilta. Vettä sen pitää olla. Aikanaan äiti keitti kotona kermaan ja maitoon, mutta kirkas liemi on paras. Ei yhtään kermaa sekaan, pelkkää vettä.

Kaikki tarpeet yhtä aikaa kattilaan

Makua keittoon tuovat kasvikset ja mausteet.

– Kalat, sipulit, porkkanat ja lanttu pannaan kaikki yhtä aikaa kalan kanssa kattilaan. Lopuksi maustetaan. Olen käyttänyt laakerinlehteä ja pippuria. Tilli vielä sinne viimeiseksi kellumaan.

Sitten kutsutaan emäntä syömään.

Itämeren roskaantumista selvitettiin ensimmäisen kerran Pidä Saaristo Siistinä ry:n kaksivuotisessa tutkimuksessa. Rantojen roskamääriä laskettiin Suomen lisäksi Ruotsissa, Virossa ja Latviassa.

Kävi ilmi, että Suomen rannat ovat huomattavasti ulkomaisia verrokkejaan roskaisempia, ja peräti 75 prosenttia niille päätyneestä jätteestä on muovia. Varsinkin kaupunkirannoilta jätettä kertyi siivousiskuissa säkkikaupalla.

- Roskaa on todella paljon täällä urbaaneilla rannoilla. Sitä ei ole ollenkaan niin paljon meren tuomana ulkorannoilla, vaan ongelma on nimenomaan kaupungin läheisyydessä, kertoo Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikkö Hanna Haaksi.

Ulkorannoilla kaupunkeja puhtaampaa

Suomessa tutkimusrantoja oli yhdeksän. Paraisilta mukana olivat Utö, Björkö ja Mustfinn, Turusta Ruissalon Kansanpuisto, Kaarinasta Hovirinta, Raaseporista Jussarö, Helsingistä Pihlajasaari ja Kotkasta Lehmäsaaren kaksi rantaa.

Pihlajasaaresta löydettiin lokakuussa valtavat röykkiöt rakennusjätettä, joka oli päätynyt mereen Jätkäsaaren täytön yhteydessä. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta kaupunkirantojen suurimmaksi sotkijaksi osoittautui kertakäyttöelämäntyyli.

- Rannoilta löytyvä roska liittyy aika paljon take away -kulttuuriin. On paljon erilaisia ruokailuun liittyviä muovisia ja metallisia juttuja, on pullonkorkkeja, haarukoita ja ruokakääreitä, Haaksi luettelee.

Hän pohtiikin, ovatko roskaamiseen liittyvät asenteet viime vuosina löyhentyneet.

- Ollaanko vieraannuttu luonnosta sen verran, että koetaan, ettei kaupunkiympäristöstä tarvitse pitää huolta? Onko vastuu ulkoistettu kaupungin puhtaanapidolle, että kyllä ne siivoavat?

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos uskoo, että Kymijoen lohenpoikasistutukset voidaan jopa lopettaa Korkeakosken kalatien valmistuttua. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että lohet oppivat käyttämään kalatietä ja luonnollinen lisääntyminen Kymijoessa onnistuu.

- Jos kaikki menee hyvin, en näe mitään syytä, miksi istutuksista ei voitaisi luopua, sillä Korkeakosken yläpuolella on paljon lupaavia luisääntymisalueita, sanoo tutkija Panu Orell Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

Kalatien valmistumisenkin jälkeen lohen lisääntymistä tullaan tukemaan joitakin vuosia poikasistutuksin. Tutkijoiden mukaan kestää joitakin vuosia, ennen kuin kalat oppivat käyttämään kalaporrasta ja hakeutumaan lisääntymisalueille.

- Poikasistutuksilla saadaan kalat leimaantumaan lisääntymisalueisiin, joka saa ne sukukypsiksi tultuaan palaamaan synnyinpaikoilleen kutemaan, Orell muistuttaa.

Istukasmäärät ovat arvioiden mukaan joitakin kymmeniä tuhansia poikasia. RKTL uskoo, että yksi kalatie riittäisi Kymijoen osalta elvyttämään Suomenlahden lohikantoja. Pitkällä aikavälillä esimerkiksi Ahvenkosken voimalaitokseen voitaisiin rakentaa kalatie tukemaan lohen nousua ylävirtaan.

- Jo nyt meillä on hyvää näyttöä siitä, että Koivukoskesta nousee lupaavia määriä kaloja kutemaan, Orell sanoo.

RKTL on selvittänyt rakennettujen lohijokien kalatalousvelvoitteiden muuttamista. Laitos selvittää tämän vuoden aikana, kuinka paljon poikasia tarvitsee jatkossa istuttaa, jotta lohen lisääntyminen ei vaarannu.

- Kymijoella on parhaat mahdollisuudet saada aikaan toimiva lisääntymisalue. Se olisi tärkein lisääntymisalue Suomenlahden mittakaavassa, Orell korostaa.

Ely-keskus perustelee vaatimusta sillä, että vältytään erikseen vaelluskalavesistöjen määrittämiseltä, joka on käytännössä erittäin hankala tehtävä. Uudistettu kalastuslakiehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella.

Kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen on kuitenkin sitä mieltä, että ehdotetun mukainen kalastuslain uudistus ei käytännössä vaikuta pilkkimiseen Lapin vesistöissä mitenkään.

- Siinä tietysti pieniä muutoksia tulee. Lähinnä tuo vaelluskalavesistöt tulee uutena määritelmänä sinne. Sehän tavallaan korvaa Lapissa nykyisessä kalastuslaissa puhuttavasta lohi- ja siikapitoisista vesistöistä. Sitten puhutaan vaelluskalavesistöistä.

Näistä lähtökohdista Pasanen perustelee näkemystään, ettei uudella lailla ole vaikutusta pilkkimiseen Lapissa.

- Jos Lappia ajatellaan niin nämä vesistöt ovat samat kuin aiemmin määritellyt lohi- ja siikapitoiset vesistöt ja näiden vesistöjen koski- ja virtapaikoissahan nämä jokamiehen oikeuteen perustuvat kalastustavat eivät ole olleet mahdollisisa nykylain aikana, eivätkä ole sitten jatkossakaan.

Pasanen on sitä mieltä ettei isoja muutoksia tavallisen kalastajan kannalta ei pilkkimiseen liity.

- Laissahan on lähdetty siitä, että valtioneuvosto määrää asetuksella nämä vaelluskalavesistöt tai vahvistaa ne. Uskoisin, että Lapissa on näitä vaelluskaloja lohta, taimenta, siikaa ja harjusta lähes kaikkialla ja uskoisin, että sama käytäntö tulee olemaan tulevaisuudessa kuin nyt.

Ilves hyökkäsi pihalle kytketyn koiran kimppuun viime lauantaina Pyhäjärvellä. Kovia kokenut koira jouduttiin lopettamaan raatelussa syntyneiden vammojen seurauksena.

Paikallisen metsästysseuran puheenjohtajan Heikki Pylväksen mukaan lupia ilvesten kaatamiseen tulisi myöntää enemmän.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tietojen mukaan Suomen ilveskanta on ollut kasvussa jo useamman vuoden ajan. Kannan kasvaminen on huomattu myös Pyhäjärvellä.

– Ilvekset ovat lisääntyneet muutaman vuoden aikana. Pyhäjärven alueelle myönnettiin tänä vuonna neljä kaatolupaa. Eivät ilvekset niillä ainakaan vähentyneet ole, toteaa Pylväs.

Yhteentörmäyksiltä on mahdotonta välttyä

Ilvesten suuri lukumäärä ja asutuksen levinneisyys johtavat väistämättä siihen, että villieläimiä eksyy silloin tällöin asutusalueille. Pihapiireissä tupsukorvaa saattavat houkutella lemmikkieläimet tai vaikkapa pikkulinnuille tarkoitettu talipallo. Pyhäjärven eränkävijöiden puheenjohtaja kertoo näkevänsä metsätöissä tuoreita jälkiä jopa päivittäin.

– Suoraan sanoen kanta on jo niin iso, että kukaan ei edes viitsi ilmoittaa näistä yksittäisistä ilveksen jäljistä petoyhdysmiehelle. Tietoja tulisi kirjata rekisteriin, että tulisi jonkinlainen selvyys siitä lukumäärästä.

Pylväksen mukaan viime vuosina kasvanutta kantaa voisi vähentää reilusti.

– Jos lupamäärä vaikka tuplattaisiin ensi talvelle, niin sekään ei vielä vaikuttaisi kovin paljon. Muutaman ilveksen vähentäminen ei sitä kantaa hyvin suuresti heilauta.

Riistanhoitoyhdistys samoilla linjoilla

Ilveskannan lisääntyminen on huomattu myös alueen riistanhoitoyhdistyksessä. Toiminnanjohtaja Heikki Kopponen kertoo tehdyistä havainnoista.

– Pyhäjärveltä on mennyt RKTL:n ylläpitämään suurpetojen tassujärjestelmään yli kolmesataa ilvesmerkintää viime vuonna. Viitisenkymmentä oli pentuemerkintöjä. Toki mukana on myös samoja ilveksiä.

Maa- ja metsätyöministeriön asettamat lupamäärät painottuvat alueille, joilla ilveskanta on runsaslukuinen. Oulun eteläpuolella sijaitsevilla alueilla koetaan kuitenkin lupamäärien jäävän pieniksi.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että alueen ilveskanta kestäisi huomattavasti kovemman verotuksen. Neljä lupaa on kantaan nähden alakantissa.

Suomen ilveskanta on huomattavasti esimerkiksi susikantaa suurempi, mutta se ei yleensä aiheuta ihmisissä samanlaista pelkoa.

– Suurpetoasiat ovat kuumia perunoita, Koponen toteaa.

Taneli Kärki / Yle Oulu

Kapia sairastavista susista ei ole enää tehty havaintoja eteläisessä Satakunnassa. RKTL:n tutkimusapulaisen Antti Härkälän mukaan havainnot loppuivat tammikuun pakkasjaksoon.

Köyliöstä löydettiin tammikuussa todennäköisesti kapiin kuollut susi syrjäisellä alueella sijaitsevasta ulkorakennuksesta. Tutkimukset suden kuolinsyyn varmistamiseksi ovat yhä  kesken.

Alueella tehtiin sairaasta sudesta runsaasti havaintoja ennen pakkasjakson alkua. Sudet liikkuvat pääasiassa Köyliön, Kokemäen ja Huittisten alueella.

Yhdeksän miekkavalaan kuolema askarruttaa uusiseelantilaisia tutkijoita. Nyt havaittua valaiden joukkokuolemaa kuvaillaan yhtenä merkittävimmistä valaiden rantautumisista Uudessa-Seelannissa.

Rantautuneet miekkavalaat löydettiin keskiviikkona syrjäiseltä rannalta lähellä Tuatapereä Uuden-Seelannin Eteläsaarella.

Aiemmin tällä viikolla valaiden oli vielä havaittu käyttäytyvän normaalisti rannikon tuntumassa. Valastutkijat ovatkin ihmeissään, miksi ne ajautuivat rantaan.

– Kaltaiselleni ihmiselle, joka on viettänyt koko uransa tutkien niitä ja joka tunnistaa ne jopa yksilötasolla, tämä on järkyttävää, valaidensuojelujärjestöä edustava Ingrid Visser kuvaili.

Kun ihminen kaamoksen jälkeen käy toiveikkaana tähyämään kohti kesää ja koettaa löytää ilmasta kevään merkkejä, on lintujen kevät jo pitkällä. Jo tammikuun muutamat kirkkaat päivät ja yöt sekä pienikin valon lisääntyminen huomataan siivekkäiden suunnalla. Liikehdintä vilkastuu ruokintapaikoilla ja reviireillä.

- Korpit ja käpylinnut ovat ensimmäisten joukossa kääntämässä käytöstään kevätpuuhien suuntaan. Pikkukäpylinnuthan saattavat pesiä miltei ympäri vuoden, mutta helmikuu on sellaista aikaa, että suurempi populaatio virittäytyy pesintäpuuhiin, kertoo Pohjois-Karjalassa Kontiolahden Pyytivaaralla asuva ja lintuja työkseenkin seuraava Veli-Matti Sorvari.

- Korppien soidinaika on hyvässä vauhdissa jo, ja muninta alkaa maaliskuulla. Aikaisimmat korpin poikaset ovat siivillään meidän maakunnassamme jo huhtikuun viimeisten päivien aikaan. Olen itsekin niitä rengastanut tuolla hieman pohjoisempana aivan toukokuun alussa, Sorvari kertoo.

Sorvari kertoo, että kirjosieppo ilmaantuu keväisiin pihapiireihin vapun tienoilla ja siinä vaiheessa tiaisetkin uskaltavat viimein valita pesäpaikkansa. Kirjosieppo ei seikkaile häätää muita mieleisestään pesäpaikasta, joten tiaisten on syytäkin katsoa ensin, mihin kirjosiepon munat munitaan.

- Viimeiset tiaiset aloittavat pesintänsä toukokuun lopulla, mutta talitiainen pesii usein toisenkin kerran kesän aikana, Veli-Matti Sorvari kertoo.

Siraukset erottuvat vaikka silmät kiinni

Pitkän linjan lintuharrastaja tunnistaa linnut paitsi ulkonäöltä, myös ääntelyn perusteella. Lajityypilllinen ääntely on lintuja pitkään harrastaneelle yhtä paljastavaa, kuin linnun näkeminen. Sorvarikaan ei hämäänny, kun pihapiirin puunrungolta alkaa kuulua kiivas koputtelu.

- Tässä meidän pihassa liikkuu tällä hetkellä muun muassa valkoselkätikka, pohjantikka ja käpytikkoja, mutta esimerkiksi tuo ääni ei ole tikan tekemää. Koputtelun tunnistaa hieman toisenlaisesta rytmistä tiaisten aikaan saamaksi. Kyllä linnut erottuvat äänistään hyvinkin tarkasti, joskus jotkut korkeat siraukset voivat olla sellaisia, ettei ihan saa selvää.

- Jotkut lajit, ja lintuyksilöt ovat myös aika taitavia imitoimaan muita lajeja. Se on joskus aiheuttanut hilpeitäkin hetkiä, kun linnun lopulta näkee ja se onkin aivan muun lajin siivekäs kuin on olettanut, Sorvari kertoo.

Sorvari kertoo, että punatulkut juttelevat keskenään pitkin talvea aivan yhteydenpidon merkeissäkin, mutta helmikuussa niiden viheltelyyn on selvästi ilmaantunut jo keväinen sävy. Laumaeläiminä saman ruokintapaikan linnut viestittävät toisilleen ääntelyllään paitsi sen että ovat paikanpäällä, myös sen että kaikki on maisemassa ihan hyvin ja kohdallaan, petoja ei näy ja ruokailla voi rauhassa.

Iso mies pienessä kojussa

Luontokuvaaja Mauri Leivo kävi sukulointimatkalla Porvoosta Pohjois-Karjalassa, ja kävi samalla Pyytivaaralla Sorvarin pihapiirissä kuvaamassa valkoselkätikkaa piilokojusta.

- Onhan tämä hieman haastavaa, kun tämänmittainen mies ahtaa itsensä pieneen telttakojuun ihan sykkyrälle. Lintujen ruokintapaikalla on kuitenkin niin paljon tapahtumia seurattavaksi, ettei puutuvia jäseniään huomaa, ennen kuin alkaa vääntäytyä ulos kojusta, Leivo naurahtaa.

Valkoselkätikka on edelleen niin harvinainen siivekäs, että sen eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa. Veli-Matti Sorvari kertoo saaneensa houkuteltua tänä talvena valkoselkätikan pihalleen kaulaamalle sille lehtipuita koputeltavaksi. Linnun reviiri on osoittautunut yllättävän laajaksi, ja yhden päivän aikaa se vierailee todennäköisesti vain yhdellä ruokintapaikalla kerrallaan.

- Moni ruokkii lintuja omaksi ilokseen, ja se onkin hyvä tapa tutustua eri lajeihin. Ruokinnan voi huoletta päättää viimeistään kun lumet lähtevät, linnut ovat kyllä mestareita löytämään omat eväänsä luonnostakin, Sorvari toteaa.

Lauha sää ja vesisateet ovat lisänneet  jokien virtaamia  Satakunnassa. Tulvalukemia ei kuitenkaan vielä hätyytellä.

- Leuto sää on lisännyt jokien virtaamia. Suuremmat järvet sen sijaan eivät ole vielä lähteneet uuteen nousuun, kertoo vanhempi insinööri Olli-Matti Verta Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Kokemäen jääkansi on kesänyt leudon sään hyvin.

- Joen jääkannen kestäminen onvähän huolettanut, mutta mittausten mukaan sen paksuus on edelleen 30-40 senttiä eli se on kestänyt hyvin. Toki jään paksuus vaihtelee paikoittain.

Ely-keskuskesta muistutetaan kuitenkin,  että jokien ja järvien jäillä kannattaa nyt olla erityisen varovainen.

Tulvakeskuksen ennusteen mukaan virtaamat kasvavat edelleen lähipäivien aikana, mutta ainakaan Satakunnassa ei ole odotettavissa suuria ongelmia.

- Näköpiirissä ei ole olennaista muutosta lähipäivinä tai viikonloppuna. Toki kaikki on säästä kiinni, mutta näillä näkymin tämä lauha ja sateisempi jakso päättyy ensi viikolla.

Suomen 37 kansallispuistossa vierailtiin viime vuonna runsaat 2,2 miljoonaa kertaa. Kävijöiden rahankäytön kokonaistulo- ja työllisyysvaikutukset olivat Metsähallituksen mukaan yhteensä 115,5 miljoonaa euroa ja 1 484 henkilötyövuotta. Valtion seitsemällä retkeilyalueella vastaavat vaikutukset olivat 15,4 miljoonaa euroa ja 199 henkilötyövuotta.

Valtio rahoittaa budjettivaroin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden infrastruktuurin eli esimerkiksi reitit ja taukopaikat. Tämä luo elinkeinosektorille edellytyksiä luoda lähiseudulle maksullisia matkailupalveluja.

- Kansallispuistoihin suuntautuva luontomatkailu tuottaa euroja, jotka jäävät niiden lähiseudulle. Kansallispuistojen suosio on myös kasvanut pitkällä aikavälillä, joten on syytä olettaa, että jatkossakin niiden hyöty paikallistalouteen on vakaata ja peräti nousujohteista, päällikkö Anneli Leivo Metsähallituksen luontopalveluista toteaa.

Kansallispuistoilla on myös hyvä panos-tuotto-suhde: kun valtio eli Metsähallituksen luontopalvelut sijoittaa euron kansallispuistojen retkeilypalveluihin, poikii tämä keskimäärin 10 euroa lähiseudulle. Matkailualueilla sijaitsevissa kansallispuistoissa hyötysuhde on vielä tätä korkeampi, keskimäärin 14 euroa.

Kävijäryntäys Nuuksioon

Pääkaupunkiseudun kupeessa sijaitsevan Nuuksion kansallispuiston käyntimäärä kasvoi peräti 43 prosenttia 267 400 käyntiin. Kasvun tärkein syy on puiston kupeeseen toukokuussa avattu Suomen luontokeskus Haltia. Kansallispuiston ulkopuolella sijaitsevat Haltian lähipolut eivät ole kansallispuiston käyntimäärissä mukana, joten retkeilijöiden määrä seudulla on vieläkin suurempi.

Suosituimman kansallispuiston titteli meni myös viime vuonna Pallas–Yllästunturin kansallispuistolle, jonne tehtiin 488 400 käyntiä. Kasvua oli kolme prosenttia. Metsähallituksen mukaan puisto myös tuotti eniten rahaa paikallistalouteen: 34,3 miljoonaa eli kuuden loton jättipotin verran.

Metsähallituksen luontopalvelut uskoo kansallispuistojen kestävän vieläkin suuremmat kävijämäärät. Metsähallituksen mukaan hyvällä retkeilyreittien ja palvelujen suunnittelulla voidaan ehkäistä kielteiset vaikutukset luontoon.

Samalla voidaan lisätä matkailuyritysten tuloja. Esimerkiksi Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt reiteistä kestävämmät, jotta maasto ei kuluisi. Samalla reittejä on vedetty alueen kyliin, niin että retkeilijöiden on helppo vaeltaa yöpymään paikallisten yritysten ja yrittäjien huomaan. 

Uudet luontokeskukset vetivät väkeä

Myös luontokeskusten käyntimäärä kasvoi viime vuonna 13 prosentilla. Suomen luontokeskus Haltiaan tehtiin vain seitsemän aukiolokuukautensa aikana 95 000 vierailua. Myös kaksi muuta uutta, vuoden 2012 aikana avattua luontokeskusta, Pyhä–Luoston Naava ja Liminganlahden lintuluontokeskus, saavuttivat erinomaiset käyntitulokset: Naavaan tehtiin 89 000 ja Liminganlahdelle 56 000 käyntiä.

Vaikka Haltiasta ei vielä ole tarkkoja arvioita siitä, miten sen avaaminen on lisännyt alueelle tulevia euroja, alueen yritysten arviot kertovat kasvua tapahtuneen, osalle jopa 50 prosenttia. Erityisesti Haltian kokousasiakkaat käyttävät alueen ohjelmapalveluyritysten palveluja.

Useiden suurien järvien vesi on vuodenaikaan nähden harvinaisen korkealla. Päijänteen vedenpinta on noin puoli metriä korkeammalla kuin tähän vuodenaikaan keskimäärin.

Hyytötilanteen helpotettua Päijänteen juoksutusta on kasvatettu. Vedenpinnan arvioidaan laskevan hitaasti maaliskuun loppua kohti.

Kymijoen koskissa vedenpinta on laskenut selvästi sään lauhduttua ja hyydeongelmien väistyttyä.

Konniveden pinta on tavanomaisella tasolla, joskin sitä aletaan todennäköisesti pian laskea kohti kevätkorkeutta. Yläpuolisen Ruotsalaisen vedenkorkeus on hiukan noussut Päijänteen kasvaneen juoksutuksen vuoksi. Iitissä Pyhäjärven pinta on tyypillisessä talvikorkeudessa.

Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan järvien vesi pysyy koko kevään tavanomaista korkeammalla, mutta laskenee alkukesästä hieman normaalia alemmas vähäisen lumen takia.

Etelä-Afrikassa puhdistetaan paikallista järveä lahtelaiseen tyyliin. Lahdessa Vesijärven rehevöitymisongelmiin on käytetty biomanipulaatiota. Myös Bojanala Platinumin seutu on saavuttanut menetelmällä hyviä tuloksia pahoin rehevöityneen Hartbeesportin patojärven puhdistamisessa.

Veden puhdistaminen on tärkeää, sillä paikalliset saavat siitä juomavetensä.

Järvestä on muun muassa poistettu levää ja roskaa. Lisäksi veteen on istutettu petokaloja. Lahtelaista perua on myös käyttöön otettu ympäristöneuvonta ja -valistus.

Lahden ympäristöjohtaja Kari Porra kertoo, että paikalliset ovat kehittäneet menestyksekkäästi myös uusia keinoja veden puhdistamiseen.

- He käyttävät tehokasta kompostointia ja ovat istuttaneet järveen ravinteita siivilöiviä saarekkeita, Porra kuvailee.

Lahden kaupunki käynnisti ympäristöalan yhteistyön Etelä-Afrikassa jo vuonna 1997. Tällä hetkellä esimerkiksi Rustenburgin kaupungin jätejärjestelmää kehitetään ottamalla mallia Lahden kierrätystoiminnasta.

Yksi ilmaston lämpenemisen seurauksista on, että eteläiset kasvit alkavat levittäytyä pohjoisemmaksi kartalla ja ylemmäksi vuoristoissa.

Ekologi Elina Kaarlejärven väitöstutkimuksen mukaan kasvinsyöjät pystyvät kuitenkin estämään leviämisen, sillä tulokkaat ovat kookkaampia ja ravintoarvoltaan parempia kuin tundrakasvit, joten kasvinsyöjät - erityisesti porot - suosivat niitä ruokavaliossaan. Vaikutus on suurempi siellä, missä porot laiduntavat.

Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa maitohorsman käyttäytymistä tilanteissa, joissa kasvinsyöjät pääsivät syömään sitä tai ne olivat suojattu aidalla.

Lappilaislähtöinen Elina Kaarlejärvi väittelee asiasta Ruotsissa Uumajan yliopistossa 21. päivä helmikuuta. Hänen tutkimusalueensa olivat Kilpisjärvellä ja Abiskossa, Pohjois-Ruotsissa. Lisäksi vastaavia tutkimuksia tehtiin Ruijassa (Finnmarksviddassa) ja Keski-Norjan vuoristossa.

Metsähallituksen suojelubiologi Tero Sipilä kertoo, että norpan pesintäalueilla ei ole ainuttakaan luonnon muovaamaa kinosta, joka soveltuisi norpan pesintään ja kuuttien synnyttämiseen.

- Ainoat ovat vapaaehtoisten ja aktiivien kolaamat 200 kinosta, Sipilä sanoo.

Täysin uusi tilanne

Pesiä on kolattu ympäri Saimaata paikkoihin, joihin saimaannorpan tiedetään pesineen edellisvuosina. Sipilän mukaan torstaina julistettu saimaannorpan pesintärauha on tänä vuonna erityisen tärkeä.

- Tilanne on täysin poikkeava aikaisesta. Nyt on tärkeintä saada aikaan täydellinen pesimärauha ja seuraavan kerran pesille on asiaa huhtikuussa pesälaskentojen aikaan. Näemme sitten vasta vuoden päästä, kuinka pesintä onnistui.

Sata vapaaehtoista töissä

Keinokinokset on rakennettu Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden, Metsähallituksen pesälaskentajoukon ja reilun sadan vapaaehtoisen voimin. Ilman kinoksia kuutit syntyisivät avojäälle, jossa ne olisivat vaarassa joutua petoeläinten suihin tai pakkasen puremiksi.

- Kaikki emot olisivat joutuneet synnyttämään avojäille. Vähälumisina talvina myös ihmisen aiheuttama häiriö korostuu, muistuttaa Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela.

- Usko on kova, että moni norppa löytää apukinokset ja rakentaa sinne pesänsä, sanoo saimaannorpan pesärauhan Joensuussa julistanut väitöskirjatutkija Miina Auttila.

Aulangon luonnonsuojelualue Hämeenlinnassa on säilyttänyt asemansa suosituimpien retkeilykohteiden joukossa. Viime vuonna puistossa vieraili runsaat 330 000 kävijää.

Vaikka kävijämäärä laski edellisvuodesta yli 50 000 kävijällä, on Aulanko edelleen toiseksi suosituin Metsähallituksen hallinnoimista retkeilykohteista. Vain Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijöitä on enemmän. Kolmanneksi suosituin kohde on Urho Kekkosen kansallispuisto.

Yksi Etelä-Suomen suurimmista metsäalueista eli Lammin Evo houkutteli viime vuonna 68 100 retkeilijää. Myös Tammelan molemmissa kansallispuistoissa eli Liesjärvellä ja Torronsuolla riitti hyvin kävijöitä. Metsähallituksen luontopalveluiden mukaan Liesjärven kansallispuistossa vieraili 23 200 ja Torronsuon kansallispuistossa 17 900 kävijää.

Käyntimäärien keruu tapahtuu muun muassa kävijälaskureiden avulla. Niillä saadaan tietoa eri reittejä tai maastopalveluja käyttävistä retkeilijöistä.

Retkeilijät tuovat euroja tullessaan

Luontopalveluiden selvityksen mukaan kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla vierailevat tuovat lähialueelle noin 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti.

Viime vuonna Liesjärven kansallispuisto tuotti Tammelan lähialueen paikallistalouteen 200 000 ja Torronsuo 300 000 euroa. Sen sijaan Evon retkeilyalueen tuotto alueensa paikallistalouteen oli miljoona euroa.

Polvijärveläinen pitkän linjan petotutkija ja luonto-opettaja Kai-Erik Nyholm kouluttaa Joensuun Niittylahdessa tulevia luonto- ja ympäristöalan ammattilaisia. Nyholm on huolestunut ihmisten vieraantumisesta luonnosta.

-  Luontoalan koulutusta karsitaan jatkuvasti ja samalla ihmiset vieraantuvat luonnosta. Kyllähän meillä alkaa aikuisissakin olla paljon sellaista sukupolvea, joka ei kovin paljon liiku luonnossa.

- Aikaisemmin tieto luonnossa liikkumisesta siirtyi sukupolvelta toiselle. Muun muassa se, kuinka tulet tehdään. Monesti perimätieto ei enää kulje, joten luontokoulutusta ei enää nykypäivänä voi olla liikaa, toteaa Nyholm.

Myös tekniikan kehitys on Nyholmin mukaan vaikuttanut siihen, että luonnossa liikkuminen ei enää ole niin houkuttelevaa vapaa-ajanviettoa kuin ennen tietokonepelejä ja älykännyköitä.

Monia asioita pelätään suotta

Kai-Erik Nyholm arvelee ihmisten pelkäävän luonnossa esimerkiksi eksymistä tai petoja. Varsinkin pedot aiheuttavat ristiriitaisia tunteita:

- Meillä on hyvin hankala tilanne suurpetojen hoidossa, koska meillä on niin paljon ääripäitä mielipiteidensä suhteen.

-  Asiallinen tiedonlevitys näistä hienoista metsäneläimistä olisi erittäin tärkeää. Itse olen ollut tekemisissä niiden kanssa niin kauan, että minkäänlaiseen hysteriaan ei mielestäni ole aihetta. Petojen ominaisuudet on kuitenkin hyvä tiedostaa, korostaa Nyholm.

Lapset ovat tärkeitä

Petotutkija ja luonto-opettaja Kai-Erik Nyholm pitää tärkeänä, että lapsille tehdään luonnossa liikkumisesta ja luonnosta ylipäätään luonnollinen asia. Koulu olisi hyvä ympäristö tähän:

- Minä toisin kouluun lisää tällaista kokemuksellista oppimista niin paljon kuin suinkin mahdollista. Sen ei tarvitse olla mitään suurempaa kuin aitoja kokemuksia aidossa luonnossa.

Kai-Erik Nyholm muistuttaa myös siitä, että ehkä vanhempienkin kannattaisi harkita sitä, miten paljon lapsia holhotaan kodin seinien ulkopuolella.

- Esimerkiksi puissa kiipeily ja muukin vastaavanlainen tekeminen kehittää lapsen koordinaatiokykyä ja ylipäätään suhdetta luontoon.

Kai-Erik Nyholm on ympäristö- ja luontoalan lehtorina Pohjois-Karjalan ammattiopiston Niittylahden oppilaitoksessa. (Niittylahdessa ei enää ensi syksynä ole alalle uusia opiskelupaikkoja). Nyholm on myös tehnyt vuosia tutkimustyötä petojen kanssa.

Lumen puute voi viivästyttää peltojen roudan sulamista jopa parilla kuukaudella. MTT on selvittänyt lumipeitteen vaikutusta routaan Halolan tutkimustilalla Maaningalla.

Halolan pellon tutkimuskohta putsattiin puhtaaksi lumesta harjan kanssa. Talven aikana huomattiin, että roudan paksuus kasvoi huomattavasti.

Tutkimusprofessori Perttu Virkajärven mukaan kaikki lumesta auratun peltoalueen kasvit kuolivat totaalisesti ja routa ylsi kahteen metriin.

- Routa alkoi sulaa vasta juhannuksen jälkeen. Normaalisti sulaminen alkaa huhtikuun puolessavälissä. Tutkimuksessa näkyi selvästi, kuinka suuri merkitys lumella on maan fysikaalisen rakenteen, kasvien sekä mikrobiston kannalta.

Virkajärvi sanoo, että routa voi sulaa sekä alhaalta että ylhäältä, ja sillä on merkitystä kevätvalumien syntymisessä. Kevätvaluma tarkoittaa sulamisvesien mukanaan huuhtomaa kasvustosta irronnutta fosforia.

- Jos routa sulaa ennen lunta, pintavaluma jää pieneksi kun vesi pääsee läpäisemään maan. Jos taas lumi sulaa ennen routaa, vesi kulkee maan pintaa pitkin ja silloin syntyy haitallinen maanpinnan pintavesikuormitus, Virkajärvi kertoo.

Routaputki koostuu kahdesta sisäkkäin olevasta putkesta. Ulompi putki mittaa lumen syvyyttä ja sisällä oleva putki routaa.

- Putken sisällä on tummansinistä metyleeninestettä. Sitä mukaan kun maa jäätyy ja routaa tulee, neste vaalenee. Putken mittataulukosta nähdään kohta, johon vaalea neste ylettyy. Se kertoo kuinka syvä routa on, Kanninen kertoo.

"Hötölumi eristi kasvit kovimmilta pakkasilta"

Virkajärvi kertoo, että roudan määrä riippuu useimmiten kasvustosta ja siitä, miten lumi kertyy alueelle. Myös se, millaiseen kohtaan routaputki on porattu syksyllä, vaikuttaa mittaustulokseen.

- Jos maa on kosteampaa ja lämpösuhteet vaihtelevat, niin routa tunkeutuu eri lailla. Siksi olemme laittaneet maahan yhteensä kymmenen routaputkea, jotta voimme laskea keskimääräisen tuloksen.

- Lunta on tällä hetkellä melko vähän, joten on yllättävää, että maan tasossa lumen alla on vain noin kolme astetta pakkasta. Neljässäkymmenessä sentissä lämpötila vaihtuu nollaan ja sen jälkeen ollaan pikkuisen plussan puolella.

Vaikka maa on roudassa, siellä voi olla siitä huolimatta mikrobibakteereja.

- Hötölumi eristi kasvit kovimmilta kolmenkymmenen asteen pakkasilta. Talvehtivat kasvit kestävät mainiosti tällaisen pakkasen, kunhan vain on lunta, Virkajärvi sanoo.

Hän muistuttaa, että roudalla on Suomessa ollut perinteisesti positiiviinen merkitys myös peltoviljelyn kyntöviilujen mureuttajana.

- Suurin vaikutus roudalla on hyvin tiiviissä savimaassa.

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan taajaman asukkaat kokeilevat tänä talvena lehtokotilo-ongelman ratkaisemista pakkasajan tamppauksella. Kun tammikuussa oli jopa 30 asteen pakkasia, tamppasivat asukkaat tonteillaan ohutta lumikerrosta, jotta lehtikasoissa ja heinikoissa talvehtivien kotiloiden lämpötila laskisi niille tuhoisan alas.

Tamppauksella ei siis ole tarkoitus yrittää murskata kotiloita, kertoo juukalainen terveystarkastaja Ari Laukkanen:

- Tamppasimme lunta kovilla pakkasilla ohueksi kerrokseksi, joten sen eristysvaikutus kotiloille jäi mahdollisimman ohueksi. Täällä Juuassa on nimittäin tänä talvena ollut poikkeuksellisen vähän lunta, sanoo Laukkanen.

Lumentamppaajat ovat tampatessaan varoneet, etteivät tamppaa puutarhakasvien ympäryksiä, jotta kasvit saavat lumesta suojaa kylmää vastaan.

Tutkija tukee juukalaisten toimia

Emeritustutkija Ilmari Valovirta on perehtynyt muun muassa kotiloiden elämään. Hän pitää juukalaisten tekemisiä jopa hyvinkin järkevinä:

- Juukalaisilla on erittäin suuri mahdollisuus onnistua. Jos lehtokotilon talvehtimispaikan yllä on enintään 5 – 10 cm lunta ja pakkaset paukkuvat siten, että kotilon tasolla lämpötila on noin -20 astetta, voi se johtaa kotilon kuolemaan.

- Talvihorroksessa oleva kotilo ei varsinaisesti kuole vielä kylmään, vaan vasta sitten, kun lämpötila nousee ja kylmän kotilon solurakenne rikkoutuu nesteen kiteytymisen myötä, sanoo Valovirta.

Tänä vuonna kotiloilla on erityisen vaikeaa, jos lunta on vähän, sillä maa on routaantunut paikoin hyvin, eikä kotilo saa maastakaan lisälämpöä.

Juuassa lunta on tampattu jalkatyön lisäksi muun muassa traktorilla ja moottorikelkalla. Ilmari Valovirta puolestaan sanoo että jossain päin Suomea on kokeiltu lumipeitteen ohentamiseen kotiloalueella myös harjakonetta.

Lumen tamppausta siis voi harrastaa myöhemminkin, kunhan vain tampatun lumikerroksen aikaan myös pakkanen on kireää. Tamppaus voi tehota myös etanoihin.

Juuassa lehtokotilot jo vuosien ongelma

Pielisen länsirannalla, noin 90 km Joensuusta pohjoiseen sijaitsevassa Juuassa on lehtokotiloista kärsitty jo vuosikymmeniä. Ongelma on vain pahentunut ja nyt erityisen paljon kotiloita havaitaan lähes koko Juuan taajaman alueella.

Tutkija Ilmari Valovirran mukaan lehtokotilot syövät puutarhoista kaikkea vihreää ja niiden hävittäminen voi olla hyvinkin vaivalloista. Lumipeitteen ohentamisesta kotiloiden kylmettämiseksi on vielä melko vähän kokemuksia, joten Valovirran mukaan kaikki tulokset ovat kiinnostavia.

Repoveden kansallispuistossa kävi ennätysmäärä retkeilijöitä viime vuonna. Puistossa kävi kaikkiaan reilut 93 200 kävijää. Vuotta aiemmin kävijöitä oli vajaat 89 200.

Kouvolassa ja Mäntyharjulla sijaitsevassa puistossa tehtiin viime kesänä kävijätutkimus, jonka mukaan neljäsosa kävijöistä tuli pääkaupunkiseudulta. Kouvolalaisia kävijöistä oli 23 prosenttia.

Ulkomaalaisten osuus kaikista kävijöistä oli seitsemän prosenttia, joista venäläiset olivat suurin ryhmä. Metsähallituksen projektikoordinaattorin Mirja Nylanderin mukaan venäläisiä kävijöitä oli puistossa viime vuonna noin kaksi tuhatta. Seuraavaksi eniten ulkomaisia tulijoita oli Ranskasta ja Saksasta.

Nylander kertoo, että puisto oli varsinkin perheiden ja aloittelevien retkeilijöiden suosiossa.

Nylander kertoo tutkimuksesta käyvän selvästi ilmi, että Repoveden puisto tuo rahaan Kouvolaa, koska yli kolme neljäsosaa kävijöistä tuli muualta kuin Kouvolasta.

– Kyselyssä 77 prosenttia ilmoitti Repoveden olleen ainoa tai tärkein syy matkalleen, Nylander kertoo.

Kyselyyn vastasi 901 retkeilijää viime kesänä. Haastattelupäiviä oli kaikkiaan neljäkymmentä. Haastateltavat täyttivät vastauskaavakkeet paikan päällä puistossa. Haastattelupaikat ja ajat arvottiin. Kokonaiskävijämäärät on saatu kansallispuiston porteilla olevilla laskureilla.

Muista Kymenlaakson kansallispuistosta Pyhtään Valkmusa veti viime vuonna 9 600 kävijää ja Itäisen Suomenlahden kansallispuisto 16 400.

Ilvesten laskeminen jää väliin tänä talvena. Syynä on talven lumiolosuhteet.  Laskenta vaatii riittävästi lunta ja hyvät eläinten jäljittämisolosuhteet. Näin ei ole ollut tänä talvena millään niistä viidestä alueesta, jotka olisivat olleet laskentävuorossa. Ilvespentueita oli tarkoitus laskea muun muassa Rannikko-Pohjanmaan ja Pohjanmaan riistakeskusten alueilla.

Suurpetojen lumijälkien laskentakausi päättyy helmikuun puolivälissä. Tämän jälkeen kiima-aika muuttaa ilveksen liikkumista niin paljon, ettei laskentaa voida luotettavasti suorittaa. Ilveslaskenta siirtyy ensi talven lumille. Lumijälkilaskennan tuloksena saadaan ilvespentueista entistä tarkempi tieto.

Suurpetojen lumijälkilaskenta toteutettiin onnistuneesti kahtena edellisenä talvena yhdeksällä Suomen riistakeskuksen alueella. Tänä talvena laskentavuorossa olisivat olleet Pohjanmaa, Pohjois-Häme, Pohjois-Karjala, Rannikko-Pohjanmaa ja Oulun eteläosa.

Tuhansien vapaaehtoisten laskijoiden organisaatio on koulutettu ja valmiina ensi talven laskentoihin. Laskennat tehdään maa- ja metsätalousministeriön tuella.