Tuore tutkimus tukee Charles Darwinin jo aikoinaan tekemää havaintoa siitä, että saarilla elävät eläimet olisivat vähemmän säikkyjä kuin mannermaalla elävät.
Proceedings of Royal Society -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että liskot antoivat saarilla ihmisten tulla lähemmäs niitä kuin mannermaalla ennen kuin lähtivät pakoon.
Indianan ja Fort Waynen Purduen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin 66 eri liskolajin säikkyyttä Atlantin, Tyynenmeren, Karibianmeren ja Välimeren alueilla mittaamalla sitä, miten lähelle liskot päästivät ihmisen ennen pakenemista.
Vaikka Darwin arvioi jo 150 vuotta sitten saarelaiseläinten olevan mannermaalaisia vähemmän säikkyjä ja samanlaisia arvioita ovat esittäneet myöhemmin muutkin, asiaa ei ole aiemmin kokeellisesti tutkittu.
– Hänen näkemyksensä on jälleen kerran osoittautunut oikeaksi, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, Theodore Garland Kalifornian yliopistosta Live Science -lehden mukaan.
Tutkijat havaitsivat samanlaisen trendin analysoidessaan olemassaolevia tietoja muista petoeläinten ja saaliseläinten suhteista. Mitä kauempana mannermaasta eläin eli, sitä lähemmäs se antoi petoeläimen tulla ennen pakenemista.
Saaren koolla ei sen sijaan havaittu olevan merkittävää vaikutusta säikkyyteen.
Darwin selitti eroa sillä, että saarilla on vähemmän petoeläimiä kuin useiden uhkien mannermaalla.
Tuoreen tutkimuksen tekijät uskovat, että selittäviä tekijöitä voi olla muitakin. Garland pitää mahdollisena, että jos ruokaa on niukasti, ruoan jättämisestä aiheutunut haitta voi suosia lyhempää pakoetäisyyttä.
Tutkijat eivät kuitenkaan lähestyneet liskoja eläinten syödessä, joten todisteita tämän teorian tueksi ei toistaiseksi ole.