Virkistysalueelle Kaihun maisemiin suunnitellut kerrostalot kuumentavat tunteita Mikkelissä. Kattilanlahden rannalle kaavaillaan kahta kerrostaloa tontille, jossa nykyään on omakotitalo. Tontti on yksityisessä omistuksessa, ja rakennuttaja ja tontin nykyinen omistaja ovat solmineet tonttikaupasta esisopimuksen.

– Rakennusmaan etsiminen on jokapäiväistä työtäni. Kun itse asun Mikkelissä, tuli mieleen, että voisiko tuohon rakentaa, ja otin yhteyttä maanomistajaan ja teimme esisopimuksen. Todettiin, että tämmöisille asunnoille olisi kysyntää Mikkelissä, kertoo toimitusjohtaja Antti Viskari FH Invest Oy:stä.

Kerrostaloihin tulisi huoneistoalaa 3350 neliömetriä, mikä tarkottaisi myös rakennusoikeuden kasvattamista nykyisestä huomattavasti. Tällä hetkellä tontilla on omakotitalo ja sauna- ja talousrakennukset, jotka eivät täytä tontin koko nykyistä rakennusoikeutta. Tontin koko on 0,8 hehtaaria, ja rakennuttajan mukaan suunnitellut rakennukset sopivat sille hyvin.

– Tontin koko on normaali kahdelle kerrostalolle. Onhan siinä haastetta ilman muuta, että rakennukset istuvat tuohon rinteeseen niin muodoltaan kuin väreiltään, jotta se ei näytä pahalta tuolta harjulta tai uimarannalta katsottunakaan, mutta haasteet on tehty voitettavaksi, sanoo Viskari. 

Kaavamuutoksen valmistelu jakoikin syksyllä 2013 kaupunginhallituksen rivit. Rakennuttaja oli jo varhaisessa vaiheessa käynyt keskustelua myös kaupungin virkamiesten kanssa tontin rakentamismahdollisuuksista. Tontilla on AO-merkintä, mikä kerrostalorakentamista varten pitäisi muuttaa AK-merkinnäksi. Rakennuttaja hankkii itse konsultin tekemään muutosta asemakaavaan tontille.

– Vaikka kaava aikanaan valmistuisi, suunnittelutyö vasta silloin alkaa. Silloin mietitään tarkalleen, miten talot maisemaan istuvat. Kaavakonsultin kanssa teemme sopimuksen luultavasti ensi viikolla. Sen jälkeen alkaa tekninen työ, eli konsultti alkaa rakentamaan luonnosta ja ottaa huomioon kaikki olosuhteet, ja on tietysti koko ajan yhteydessä kaupunkisuunnitteluun, toteaa Viskari.

Kaava tulee aikanaan tekniseen lautakuntaan käsiteltäväksi ja lopulta myös valtuustoon.

Kaupunki ja rakennuttaja ovat jo keskustelleet siitä, voisiko virkistysreitin siirtää tontin kohdalla kulkemaan Kattilanlahden rannassa. Nykyään reitti kulkee tontin kohdalla Ristiinantien varressa.

Naapurissa asuu ainakin liito-oravia

Tontin luontoselvitykset ovat vielä kesken. Se tiedetään aiempien tutkimusten perusteella, että ainakin tontin naapurissa on liito-oravia. Aiemmilta vuosilta havaintoja on myös saukoista, hillereistä ja majavista. Ne liikkuvat mahdollisesti Urpolan luonnosuojelualueen ja Kattilanlahden välillä Urpolanjokea pitkin.

– Tontti kuuluu Kaihun kokonaisuuteen, sitä ei voi tarkastella irrallaan siitä. Tuo ranta kokonaisuutena on lehtoa, joten siellä on lehdon eläimiä. Tuolla puolen Kaihua on liito-oravien tyyssija. Sieltä löytyy monia tikkalajeja. Tärkeää olisi, ettei Urpolanjokea pitkin liikkuvia eläimiä häirittäisi, sitä ikimuistoista reittiä, mikä näillä eläimillä on ollut, toteaa mikkeliläinen eläkkeellä oleva biologi Martti Hahtola.

Luonnonsuojeluväki haluaa säilyttää Kaihun maisemat ja luonnon entisellään.

– Tämä alue on luonnostaan sellainen, että tänne eivät kerrostalot kuulu. Ne luontoarvot, jotka täällä ovat niin kasviston, eläimistön että maiseman puolesta, on säilytettävä, toteaa Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Kivinen.

Adresseissa hanketta vastaan on jo yli tuhat nimeä. Nimiä on kerätty niin kauppakeskuksessa kuin netissä. Adressi aiotaan toimittaa päättäjille lähiaikoina.

Kaupungin ja rakennuttajan väliset keskustelut kiistanalaisen tontin rantakaistaleen siirtymisestä kaupungin omistukseen ja kaupunkilaisten virkistyskäyttöön ei luontoväkeä lohduta.

– Eihän se vielä ole mikään kompromissiratkaisu. Rantaraitteja on tehty muuallekin, ei siinä mitään uutta ole. Rakentaminen on rakentamista, ja kaavoittaminen ja rantaraitin rakentaminen on toinen asia, sanoo Kivinen.

Miljoonahanke rakennuttajalle

Rakennushankkeen kustannusarvio on 14 miljoonaa euroa. Jo suunnitteluvaiheessa rakennuttajalle syntyy kustannuksia, jotka Viskarin mukaan ovat alan tavanomaista riskinottoa. Kaupungille hanke toisi rahaa maankäyttömaksujen kautta jopa satoja tuhansia euroja.

– Tästä käydään aikanaan keskusteluja. Itse olen sitä mieltä, että tämän tontin kohtalo pitää ratkaista jotenkin, toteaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seija Kuikka (kesk.).

Kuikan mielestä olennaista on, että Kaihun virkistysaluetta voidaan edelleen kehittää urbaanina luontokeskuksena. Kuikan mukaan kaupungin ei ole mahdollista lunastaa tonttia itselleen. Kuikan mielestä Kaihun virkistyskäyttö ja rakentaminen eivät kuitenkaan ole toisensa pois sulkevia asioita.

Kuikka katsoo, että kaupungin kannattaa tehdä yhteistyötä tontin yksityisen omistajan kanssa joka tapauksessa, jotta tontin osalta jatkossa toteutuu ajatus Kaihun keskuspuistomaisesta ilmeestä.

– Luontoselvitys on kuitenkin vielä kesken. Siksi en tässä vaiheessa kommentoi sitä, miten selvitys vaikuttaa suunnitelmiin.

Julkisuuteen nouseet tiedot herrasmiessopimuksesta, jonka mukaan kaupunki olisi aikanaan maakauppojen yhteydessä luvannut, että Kaihulle ei rakenneta kerrostaloja, ei Kuikan tekemien selvitysten mukaan koske kyseistä tonttia. Kuikka on penkonut arkistoja yhdessä entisen kaupungingeodeetin kanssa.

– Halusin selvittää asian perin pohjin. Nämä sopimukset eivät koske tätä tonttia. Kaavassa tai papereissa ei ole merkintää mistään, mikä sitoisi nykypäättäjien kädet, toteaa Kuikka.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimen projektikoordinaattori Raija Aura sanoo, että vesistöt käyttäytyvät toisinaan yllättävästi ja tulevan kesän levätilannetta on vaikea ennustaa.

- Riski runsaisiin leväkukintoihin on olemassa, mutta mikään ei ole varmaa.

Auran mukaan tilanne nähdään vasta ensi kesänä.

Leuto sää ja sateinen talvi muodostavat yhdessä levälle suotuisat edellytykset. Leutona talvena kaikki sateet valuvat suoraan vesistöön, eikä vesistö saa talvista hengähdystaukoa ollenkaan.

- Riski runsaisiin leväkukintoihin on olemassa, tämä selvinnee helmi-maaliskuussa kun otamme seuraavia näytteitä, kertoo Lappeenrannan seudun ympäristötoimen projektikoordinaattori Raija Aura.

Leudosta talvesta voi seurata hyvääkin

Raija Aura kertoo, että jääpeitteen puute voi helpottaa alusveden hapenpuutetta.

- Tällaisena talvena alusvesi ei niinkään kärsi hapenpuutteesta ja se voi vähentää puolestaan sisäistä kuormitusta.

Mitä lajitelluille kotitalousjätteille tapahtuu, kun ne haetaan jäteastioista? Moni arvelee niiden päätyvän lopulta yhteen ja samaan säilöön.

Kainuun jätehuollon kuntayhtymän Ekokympin toimitusjohtajan Jukka Oikarisen mukaan kyse on yleisestä urbaanista legendasta.

– Nykyisissä patteriautoissa on lokerot useammalle jätejakeelle eli sama auto voi ottaa kyytiin useampia jätejakeita eri lokeroihin. Vähän kauempaa katsottuna saattaa näyttää, että kaikki jätteet kipataan samaan kuormaan.

Oikarinen kertoo kainuulaisten oppineen kierrättämiseen hyvin. Se helpottaa työtä Majasaaren jätekeskuksessa, missä jätteitä lajitellaan edelleen moneen käyttötarkoitukseen. Loppusijoitukseen kaatopaikan penkalle päätyy nykyisen enää kymmenisen prosenttia jätteistä.

– 60 prosentista seka- ja energiajätettä syntyy niin sanottua kierrätyspolttoainetta, joka toimitetaan Kainuun Voiman energialaitokselle.

– Saamme eroteltua myös metallijätettä, joka taas toimitetaan Kajaanin Romulle jatkokäsittelyyn. Noin kolmannes sekajätevirrasta on biohajoavaa materiaalia, joka kompostoidaan ja käytetään sitten maarakennusaineksena Majasaaressa, Oikarinen kertoo.

Valtakunnallisesti jätteistä 60 prosenttia arvioidaan päätyvän kaatopaikalle, kun tavoite on kerätä jätteitä materiaaleina talteen puolet ja hyödyntää kolmanne energiana. (Edu.fi, 11/2011)

Tonneittain jätteitä

Vuosittain Majasaaren jätekeskukseen tulee sekalaista yhdyskuntajätettä yli 14 000 tonnia. Oikarinen toteaa sen tarkoittavan tuhansia patteriautoja.

– Lisäksi tulee erilliskerättyä energiajätettä lähes 3 500 tonnia, yhteensä liki 18 000 tonnia.

Kaatopaikalle päätyy muun muassa teollisuusjätteitä, rakennusjätteitä sekä asbestia.

– Sinne päätyy myös murskaus- ja seulontaprosessista erottuvia aineksia, jotka eivät mene energiavirran puolelle.

Oikarinen kertoo Kainuussa olevan jo pitkät perinteet energiajätteen erilliskeräykselle.

– Kajaanissa sitä on tehty jo 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Ekokympin perustamisen myötä lajittelutehokkuutta on pyritty lisäämään. Jätehuoltomääräyksissä on jopa vähän kiristetty lajitteluvelvollisuutta, mikä tarkoittaa rivi- ja kerrostaloissa erilliskeräystä energiajätteille.

– Biojätteitä täytyy eritellä kaikissa kiinteistöissä, ja ekopisteverkostoa on laajennettu vuosi vuodelta. Näin hyötykäyttöastetta saadaan kasvatettua, Oikarinen sanoo.

Lisäys klo 6.29: Lisätty Edu.fi:n tieto valtakunnallisista kierrätysluvuista.

Esimerkiksi maanantaina aamupäivällä Alamuonion mittauspisteessä oli jo -34,7 astetta. Ilmatieteen laitos ennustaa Alamuonioon jopa -37 asteen lukemia tiistain vastaisena yönä. Kylmää ennustetaan laajemminkin läntiseen Lappiin ja Käsivarteen, lukemien vaihdellessa -35 asteen molemmin puolin.

Nämä pakkaset ovat jäämässä toiseksi kuluvan talven pakkasennätykselle. Sodankylän Vuotsossa mitattiin talven pakkasennätys jo 9. päivä joulukuuta, jolloin Ilmatieteen laitoksen mittarissa lämpötila kävi -39,7 asteessa.

Lontoon kasvitieteellisestä puutarhasta Kew Gardensista on varastettu yksi maailman viimeisistä pikkuruisista lumpeista, joiden arveltiin jo kuolleen sukupuuttoon luonnossa.

Nymphae Thermarum -lumme vietiin viime torstaina Kew'n kasvihuoneesta. Kasvi kiskottiin matalasta lummealtaasta, joka jäljittelee sen luontaista ympäristöä, lämmintä lähdettä. 

Varkaalla ei ollut vaikeuksia kätkeä saalistaan, sillä keltaheteisellä valkoisella kukalla on mittaa vain sentti eivätkä lehdetkään ole suurensuuret. Voro ei joutunut myöskään kahlaamaan, sillä kasvi kelpuuttaa vain matalan veden.

Saksalaiset tutkijat löysivät kasvin vuonna 1987 mutaisesta lähteestä Mashyuzasta Lounais-Ruandasta. Lammen kuivuminen vei lumpeelta kasvupaikan, ja kasvi ehti siten kuolla luonnossa sukupuuttoon, mutta alueelle on nyttemmin istutettu joitakin kasvihuoneessa tuotettuja yksilöitä, Kew'sta kerrotaan. 

Mashyuzan Kew'n lisäksi muutamia lumpeita on Bonnin kasvitieteellisessä puutarhassa Saksassa. Kew'ssa niitä on varkauden jälkeen noin 50 kappaletta. Missään muualla niitä ei ole saatu lisääntymään samassa määrin. 

Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila laski maanantaina Alamuoniossa –34,7 asteeseen. Viikonloppuna samassa paikassa mitattiin –34,4 astetta.

Koko talven kylmin päivä oli 9. joulukuuta Sodankylän Vuotsossa, jossa mitattiin –39,7 astetta.

Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys on tehty tammikuussa 1999 (28.1.1999) Kittilän Pokassa, jossa pakkasta oli 51,5 astetta.

Perhon kunnanhallitus halusi virka-apupyynnöllä turvata kuntalaisten elinympäristön ja vapaan liikkumismahdollisuuden. Kunnassa oli tehty useita susihavaintoja asutuksen lähellä ja pihapiireissä.

Poliisi ehdotti kuitenkin, että kunta yksin tai yhdessä riistanhoitoyhdistuksen kanssa hakisi mainitsemillaan perusteilla poikkeuslupaa Suomen riistakeskukselta. Poliisilaki antaa poliisille oikeuden ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Poliisihallituksen kirjeessä muistutetaan kuitenkin, ettei pykälää saa käyttää luontodirektiivien kiertämiseen eikä yksilöimättömän uhan tunteminen anna perustetta pykälän soveltamiseen.

Toistuvasti samassa pihassa vieraileva tai ihmisiä karttamaton petoeläin voi aiheuttaa poliisille toimintavelvollisuuden. Perhon kunnanhallituksen lähettämässä virka-apupyynnössä ei kuitenkaan ollut määritelty tarkemmin, mistä petoyksilöistä tai laumasta on kyse, totesi poliisilaitos vastatessaan Perhon virka-apupyyntöön.

Nyt kunta kääntyy riistanhoitoyhdistyksen puoleen ja toivoo sen hakevan poikkeuslupia. Riistanhoitoyhdistys päättää asiasta tammikuun lopulla.

Tampereen seudulla seurataan tarkkaan, koska Näsijärvi jäätyy. Tampereen kaupungin satamapäällikkö Matti Joki on jo vuosien ajan seurannut vedonlyöjiäkin kiinnostavaa jäätymishetkeä.

– Tänään se jäätyy. Muutama tunti täytyy vielä odottaa. Uskon, että illalla kahdeksaan mennessä se on jäässä.

Jäätymishetkeksi lasketaan se päivä, jona koko laivareitti Tampereelta Muroleen kanavalle on kokonaan ummessa.

Näsijärvellä ei sentään ole jääkameroita maanteiden kelikameroiden tapaan, mutta Joella on hyvät tietolähteet.

– Minulla on ollut jo vuosia ystäviä Murikassa, Maisansalossa ja muualla reitin varrella. Saan heiltä tietoa. Ja osaan jo näin monen vuoden jälkeen itsekin varautua. Kun tuota virtausta ei ole ja on näin tyyntä, niin oletinkin että se jäätyy näihin aikoihin.

Näsijärvi ja muutkin pirkanmaalaiset järvet ovat jäätyneet ihan muutamassa päivässä kovan pakkasen, virtauksen puuttumisen ja tyynen sään ansiosta.

– Se sai harvinaisen ilmiön aikaan eli myös Pyhäjärvellä Laukontorin satama on tällä hetkellä jäässä.

Näsijärvi jäätyy useimpina talvina juuri tammikuun puolella. Joen mukaan myöhäisin jäätymisajankohta on ollut 31. tammikuuta.

Sääennusteiden mukaan lähipäivinä on edelleen kylmää ja selkeää.

– Näin kun ei ole lunta, jää vahvistuu kolme senttiä vuorokaudessa. Kun on varovainen ja tietää, missä kulkee, niin uskon että jäälle voi mennä viikonloppuna jo.

Matti Joki kuitenkin korostaa, että Tampereella ei Pyhäjärven jäälle pidä mennä koko talvena. Kaupungin päästä aina Pyynikin saarille saakka jään vahvuus vaihtelee sentistä kahteenkymmeneen senttiin voimakkaan virtauksen takia.

Elintarviketurvallisuusvirastoon Ouluun on syksyn ja talven aikana tullut harvinaisen paljon ilmoituksia ja näytteitä sairaista kaloista. Erityisesti lohissa ja siioissa on ollut vaaleita laikkuja ja ihovaurioita. Sairaus on tutkijoille tuttu.

- Siinä on kyseessä tällainen vedessä olevan sienen aiheuttama ihotulehdus. Sieni iskee sellaisiin kohtiin ihoa missä iho on tullut jollakin tavalla alttiiksi tartunnalle. Se on voinut vaurioitua mekaanisesti, tai siihen on voinut tulla jokin bakteeritartunta.

- Erityisesti lohikalojen iho tulee kudun aikaan hyvin alttiiksi tälle vesihometartunnalle, sanoo erikoistutkija Perttu Koski Oulun Evirasta.

Yleensä infektiota näkeekin lohilla.

Sekä tänä syksynä että myös edellisenä syksynä esimerkiksi Kemijokisuulla on nähty laikukkaita laiskasti pitkin rantoja uivia lohia. Ne ovat nimenomaan vesihomeen vaivaamia.

Sairaus leviää sitä paremmin, mitä enemmän kaloja on. Vesihome-infektio on tuttu vaiva myös kalankasvattamoissa.

Sairautta tavallista useammilla lajeilla

Perämerellä on tehty vesihomeesta havaintoja Luulajasta Oulujoelle ulottuvalla alueella. Etelämpänä tautia ei ole nähty tavallista enempää.

Alueelta on löydetty myös muita sairaita kaloja kuin lohia.

- Se ei ole kovin tavanomaista. Muistan siioista aikaisemmilta vuosilta jonkun tapauksen, mutta nyt Perämerellä kalastajien pyydyksiin on uinut tällaisia villejä vesihomeisia siikaemoja.

- Samoin meille on tullut näytteitä  nousua yrittäneistä nahkiaisista, joissa on voimakas vesihometartunta, erikoistutkija Perttu Koski kertoo.

Kokemäenjokeen on muodostunut jääkansi. Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ely-keskukset arvioivat, että pelätyn hyydetulvan riski on nyt ohi.

Tyrvään ja sen alapuolisten voimalaitosten juoksutusta on lisätty aamusta alkaen vähitellen. Juoksutusta lisätään pikkuhiljaa, jotta jääkansi ei rikkoonnu.

Kokemäenjoen virtaamaa laskettiin joen alaosalla tasolle 200 kuutiometriä sekunnissa. Lisäksi joelle asetettiin hyydepuomeja Poriin, Ulvilaan ja Kokemäelle. Näin yritettiin estää hyyteen muodostumista ja tavoitteessa onnistuttiin.

Voimalaitosten ja ELY-keskusten yhteistyöllä pystyttiin estämään hyyteen muodostumista  pienentämällä virtaamaa Kokemäenjoen alaosalla tasolle 200 m³/s ja asentamalla hyydepuomeja Poriin, Ulvilaan ja Kokemäelle.

Jääkansi myös muihin vesistöihin

Juoksutusten palauttamisen jälkeen myös Pirkanmaan säännösteltyjen järvien vedenpinnat lähtevät laskuun. Näsijärven, Vanajaveden ja Pyhäjärven pinnat ovat nousseet juoksutuksen hidastamisen takia kymmenisen senttimetriä.

Myös muualla Satakunnassa ja Pirkanmaalla on vältytty vakavilta hyydeongelmilta ja vesistöihin on muodostunut tai muodostumassa jääkansi.

Jäällä liikkuvia kehotetaan nyt erityiseen varovaisuuteen, sillä säännöstelytoimenpiteistä johtuvat suuret virtaamavaihtelut hidastavat jääkannen paksuuntumista.

Susikeskustelu nousee esille aina, kun susia havaitaan tai susia kaadetaan. Susien arvioitu määrä vaihtelee Riista- ja Kalatalouden Tutkimuskeskuksen mukaan 120 ja 130 eläimen välillä. Viisikymmentä vuotta sitten tilanne oli toinen: susia metsästettiin jopa usean sadan asemiehen voimin.

Tilanne oli maaseudulla ahdistava vuonna 1961, kun susia oli liikkeellä paljon. Elettiin vielä kesäaikaa ja kotieläimiä oltiin vasta siirtämässä sisätiloihin, joten susille oli tarjolla runsaasti saalista. Myös lasten koulut olivat loman jälkeen alkamassa noihin aikoihin.

Sudet tappoivat kesälaitumella ja pihoissa olevia kotieläimiä sadoittain. Pohjois-Karjalassa Kiteellä järjestettiin suuri susijahti, jota muun muassa Yleisradiossa otsikoitiin vuosisadan suurimpana susijahtina Suomessa.

Yleisradion toimittaja Adolf Turakainen osallistui susijahtiin elokuussa 1961 ja raportoi tapahtumasta tunteikkaaseen tapaansa:

- Nyt aamun sarastaessa kello neljä, on täällä Kiteellä alkamassa vuosisadan suurin susijahti maassamme, kertoo Adolf Turakainen selostuksessaan.

Sudet tappoivat kotieläimiä päivittäin

Susijahtiin osallistui satoja metsästäjiä, sillä susi oli tuolloin merkittävä vahinkoeläin:

- Pohjois-Karjala on tänä kesänä joutunut susien todellisen hyökkäyksen kohteeksi. Jo 335 kotieläintä on joutunut petojen surmaamiksi, eli enemmän kuin miesmuistiin, selosti Turakainen.

Radio-ohjelman mukaan tilanteen odotettiin syksyn myötä vain pahenevan ja lastenkin joutuvan koulutiellään vaaraan susien vuoksi.

Laaja-alue ja paljon porukkaa

Suurta susijahtia oli valvomassa myös Pohjois-Karjalan läänin riistapäällikkö Mikko Rantanen. Hän kertoi, että jahdin alue oli laajuudeltaan noin 100 x 60 km. Porukkaa oli tullut eri puolilta Suomea, kuten toimittaja jutussaan toteaa:

- Autojen rekisterilaatoista voi päätellä, että miehiä on jopa eri puolilta Suomea, pääosin luonnollisesti pohjoiskarjalaisia autoja on eniten.

Miehiä oli jahdin alkaessa mukana yli 300.

Jahtialue ulottui etelässä, läheltä rajanpintaa Säynäjärven eteläpäästä nykyistä Runon ja rajan tietä seuraten Lautakkojärvelle ja sieltä Loukunvaaran kylään, josta ajomiehet aloittivat haravoinnin.

Mukana myös rajamiehiä konepistooleineen

Adolf Turakaisen radioreportaasi todistaa, että väkeä oli haalittu kaikkialta, mistä sitä oli vain saatu. Myös puolustusvoimista ja Rajavartiostosta. Turakainen selostaa näin:

- Jahti on alkanut. Varusmiehet ja muut ajomiehet levittäytyvät ketjuun meteliä pitäen ja lähtevät etenemään pitkin korpia.

- Mukana on myös rajavartiostoa, konepistoolein aseistettuna, havainnoi Adolf Turakainen.

Ajomiesten johtajana toimi upseeri, yliluutnantti Aimo Nurmela.

Suurjahti ei tuottanut susikaatoja tällä kertaa, ainoastaan yksi kettu ammuttiin radio-ohjelman mukaan niitylle.

Samoihin aikoihin sudet aiheuttivat tuhoa myös Kuusamon seudulla ahdistellen poroja, kertoo petotutkija ja luontoalan kouluttaja Kai-Erik Nyholm:

- Petotutkijaisäni Erik S. Nyholm on kertonut minulle, miten 1960 - luvun alussa Kuusamossa poromiehet tappoivat susien kanssa kilvan poroja, jotta heille jäisi edes lihat hyödynnettäväksi.

Kilpailussa etsitään luontoretkeilyreittiä, jonka pituus on vähintään 20 km, ja jonka varrella on maastoyöpymismahdollisuus.

Retkeilyreitit ovat alueen ylläpitäjän suunnittelemia, useammasta etapista koostuvia kokonaisuuksia, jotka on merkitty maastoon ja retkeilykarttoihin.

Usein reitit seuraavat historiallisia kulkuväyliä tai ne kulkevat merkittävien kohteiden kautta.  Reittien varrella on retkeilijälle tarkoitettuja palveluita, kuten leiriytymis- ja tulentekopaikkoja.

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa yleiso sai ehdottaa mukaan otettavia kohteita. Ehdotuksia tuli yli 130 henkilöltä ja ehdotettuja kohteita oli lähes 80.

Retkeilyalan ammattilaisista koostuva raati valitsi ehdotuksista yhdeksän finalistia. Raati huomioi valinnassa muun muassa kohteen saavutettavuuden, maaston asettamat vaatimukset, taukopaikat ja tarjolla olevat palvelut.

Vuoden Retkikohde -kilpailu järjestetään nyt kymmenettä kertaa. Kilpailulla pyritään edistämään retkeilyn ja retkeilykohteiden tunnettuutta sekä löytämään uusia, kiinnostavia kohteita.

Yleisöäänestyksen voittaja palkitaan 5 000 euron stipendillä. Palkinto on tarkoitettu kohteen toiminnan kehittämiseen ja kävijöiden hyödyksi, esimerkiksi uuden nuotiopaikan rakentamiseen tai nettisivujen parantamiseen.

Itärajan reitti on helppo ja vaikea

Kisassa mukana oleva Itärajan kesäretkeilyreitti on 160 kilometriä pitkä, Kainuun itärajan tuntumassa kulkeva erämainen vaellusreitti. Reitin voi jakaa päiväetappeihin ja kulkea kokonaan tai osittain. Reittiä ylläpitää Metsähallitus.

Reitin varrella on muun muassa vienankarjalaiset kylät ja Murhisalon ja Martinselkosen erämaiset alueet. Reitin varrelta voi havaita myös talvisodasta kertovia muistomerkkejä. Reitin päätepiste on Hossan retkeilyalue, jossa sijaitsevat muun muasa Värikallion kalliomaalaukset.

Kesäretkeilyreitti soveltuu erävaellukseen. Talvella kesäretkeilyreitillä voi harjoittaa myös umpihankihiihtoa. Kesäretkeilyreitin lisäksi itärajalla kulkee talviretkeilyreitti, jolla ei ole säännöllistä ylläpitoa. Talvi- ja kesäretkeilyreitit yhtyvät paikoin ja myötäilevät toisiaan pitkiäkin taipaleita.

Äänestys netissä helmikuun puoleenväliin saakka

Esittely jokaisesta finalistikohteesta sekä linkki äänestyslomakkeelle löytyy Messukeskuksen internet -sivuilta. Äänestys päättyy sunnuntaina 16.2. ja äänestystulos julkistetaan Retki-messujen avajaispäivänä 7.3.

Ruotsissa ei järjestetä tänä talvena sudenmetsästystä. Hallinto-oikeus on hyväksynyt asiaa koskevan ympäristöjärjestöjen valituksen, kertoo Ruotsin radio SR.

Ruotsin ympäristöhallinto, Naturvårdsverket, olisi sallinut 30 suden metsästyksen.

Petoeläinpolitiikkansa yhteydessä Ruotsin valtiopäivät on linjannut, että maan susikanta on kestävällä tasolla, jos maassa on 170 - 270 sutta. Tällä hetkellä susia on noin 400.

Ympäristöjärjestöjen mielestä susikanta ei vielä ole riittävän elinvoimainen. Järjestöt estivät valituksellaan sudenmetsästyksen myös viime vuonna.

Ruotsin susipolitiikasta käydään kädenvääntöä myös EU:ssa, jolta odotetaan linjausta susien määrästä.

Etelä-Savon ELY-keskus tarkisti viimeksi keskiviikkona Kangasniemen Läsäkosken tilanteen hyyteen varalta, koska sinne syntyi vuosi sitten hyydepato.

Muita riskikohteita maakunnassa ovat Liunan voimalaitos sekä Palokin voimalaitos Heinävedellä. ELY-keskus tarkkailee hyydepatotilannetta, mutta yleensä ranta-asukkaat huomaavat hyydepadon muodostumisen ensimmäisenä.

- Tämän viikon lopulla ja viikonloppuna on olemassa riski, että syntyy hyydepatoja. Tämä johtuu siitä, että pakkanen on kohtuullisen kireä, vesistöissä on suuret virtaamat, eikä niissä ole jääpeitettä. Jos vielä olisi voimakas tuuli, riski kasvaisi, kertoo vesistöinsinööri Varpu Rajala Etelä-Savon ELY-keskuksesta.

Pikkunisäkkäillä on talvella kaksi päätehtävää: pysyä hengissä ja saada tarpeeksi ravintoa.

– Maan sulaminen ja jäätyminen tekee sen, että niin pikkujyrsijöiden kuin lintujenkin on vaikeaa saada ravintoa. Joulukuun vesisateet ovat myös kastelleet pesäkoloja, jolloin niitten lämmöneristyskyky on todella huono, kertoo Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman johtaja, professori Hannu Ylönen.

Heikkojen olosuhteiden voisi ennakoida heikentävän myös myyräkantaa.

– Kokemus on kuitenkin se, ettei luonto aina toimi kaavamaisesti. Jostain kumman syystä eläimet saattavat säilyä. Jokunen vuosi sitten oli vähän vastaavanlainen talvi, mutta myyräporukkaa oli keväällä, Ylönen sanoo.

Myyräkanta Suomessa vaihtelee yleensä syklisesti, eli se kasvaa jonkin aikaa romahtaakseen kun kantokyky ylittyy.

– Myyrät ovat erittäin tärkeä ravintoketjun avainosa. Ilman niitä meillä ei olisi pöllöjä eikä oikein muitakaan petolintuja, Ylönen toteaa.

Kuluva talvi vaikuttaa sellaiselta kuin ilmastonmuutoksen mallit ennustavat: talven alku siirtyy, ja kevätpuolesta tulee entistä vaihtelevampi.

– Tällä ennustetaan olevan negatiivinen vaikutus moniin eliölajeihin, muun muassa pikkunisäkkäisiin, sanoo Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman johtaja, professori Hannu Ylönen

Keinovalopilareissa valonlähteenä ovat nimensä mukaisesti keinovalot, esimerkiksi kirkkaat katulamput. Ilmaan heijastuva pilari on samansävyinen kuin sen alla oleva lampun väri.

Keinovalopilareita näkyy taivaalla pakkasöinä, eli niitä on todennäköistä bongata taivaalla lähipäivinäkin.

Pienellä Vähä-Tahkon järvellä kulkijoita odotti torstaina kaunis näky, kun jään pinta oli peittynyt kuurankukkiin. Järvi sijaitsee Vilkkalan kylän liepeillä Salon itäpuolella.

Ilmiön kuvannut Jari Toivonen kertoo, ettei ole aiemmin nähnyt vastaavaa, vaikka asuu järven rannalla ja liikkuu jäällä talvella usein.

Hänen mukaansa kuurankukkia oli koostunut koko järven pinnalle. Erityisen komeita ne olivat lähellä jäässä olleita railoja.

Sää järvellä oli kirkas ja pakkasta noin 15 astetta.

Åbo Akademin tuoreen tutkimuksen mukaan haahkojen käyttäytymisestä on havaittavissa luonteenpiirteitä. Tutkija Martin Seltmann tutki ja tarkkaili yli kuuttasataa haahkanaarasta Tvärminnessä lähellä Hankoa neljän vuoden ajan. Perjantaina tarkastettavan väitöskirjansa perusteella Seltmann jakaa haahkanaaraat leikkisästi "pelkureihin" ja "huimapäihin".

- Mittasimme naaraiden rohkeutta esimerkiksi lähestymällä pesiä. Jos naaras lensi pois, sen voi tietysti olettaa olevan arka. Havaitsimme samalla, että arat naaraat hautoivat munia hyvin avoimissa pesissä. Sen sijaan rohkeita naaraita löytyi usein hyvin peitellyistä pesistä esimerkiksi puskista tai puiden alta, Seltmann sanoo.

Seltmannin mukaan on hankala arvioida, mistä ilmiö johtuu – ovatko naaraat rohkeita, koska pesä on hyvin peitelty, vai peittävätkö ne pesänsä hyvin juuri rohkeutensa takia?

- Emme löytäneet viitteitä siitä, että läsnäolomme olisi vaikuttanut haahkojen rohkeuteen. Se voi olla hieman erilaista esimerkiksi Bengtskärissä, jossa on paljon ihmisiä koko ajan. Siellä haahkat ovat ehkä tottuneet ihmisiin, Seltmann pohtii.

Arkuudesta voi olla haittaa tai hyötyä

Seltmann tutki haahkanaaraiden arkuutta ja rohkeutta mittaamalla myös lintujen stressitasoja. Haahkayksilöistä otettiin ensin yksi verinäyte kiinnioton aikana ja toinen näyte hieman myöhemmin muiden mittausten jälkeen. Kortikosteronin eli lintujen stressihormonin tasot nousivat aroilla linnuilla herkemmin.

Persoonallisuuden vaihtelut ja stressitasot vaikuttavat haahkanaaraiden elämään monin tavoin. Korkeat stressihormonitasot häiritsevät usein haahkojen hautomista. Mikäli haahkanaaraat ovat kovin stressaantuneita, ne voivat lopettaa hautomisen tai lisääntymisen.

Rohkea haahkanaaras hautoo munia pidempään, mikä taas tekee kuoriutuvista poikasista todennäköisesti paremmassa kunnossa olevia. Arka yksilö sen sijaan pyrkii lyhentämään hautomisaikaa, koska se ei halua olla paikallaan helppona saaliina petoeläimille.

- Jos elinympäristössä on saalistajia, stressaantuneisuudesta voi tietysti olla hyötyä, Seltmann sanoo.

Tutkimuksesta lisää ymmärrystä eläimiä kohtaan?

Miksi haahkojen luonteenpiirteiden tutkiminen on tärkeää? Martin Seltmannin mielestä tutkimustulokset voivat auttaa meitä ymmärtämään villieläimiä paremmin.

- Esimerkiksi kukaan tuskin olisi eri mieltä siitä, että kissoilla on luonteenpiirteitä. Se, että myös villieläimillä on luonteenpiirteitä tai jotain sellaiseen viittaavaa, voi nostaa ymmärrystä ja myötätuntoa kaikenlaisia eläimiä kohtaan. Jos kerran tietyt villieläimet käyttäytyvät kuten lemmikkieläimetkin, miksemme myös kohtelisi niitä paremmin?

Kuurankukkia näkee usein ikkunalaseissa, mutta kauniin ilmiön voi havaita myös luonnossa esimerkiksi järven pinnalla.

Kuuraa alkaa muodostua ulkona esimerkiksi tilanteessa, kun pinnasta karkaa lämpöä säteilemällä avaruuteen ja pinnan lämpötila laskee ilman kastepistelämpötilaa alhaisemmaksi, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Hannu Valta. Ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tällöin pintaan ja muuttuu jääkiteeksi.

Kuurankukkien kiderakenne alkaa rakentua jääkiteen ympärille.

– Kuurankukkien muodostuminen on tyypillistä selkeässä säässä, kun näkyy sini- tai tähtitaivas, Valta kertoo.

Kuurankukkia voi syntyä, kun pakkanen on tarpeeksi kireää. Kuurankukat voivat peittää suuria alueita, mikäli olosuhteet ovat otolliset.

Myös nopea sään lauhuminen kireiden pakkasten jälkeen synnyttää kuuraa.

Kuuraa tulee myös usein puihin. Vallan mukaan puiden oksiin alkaa muodostua kuuraa tyypillisesti esimerkiksi silloin, kun yöllä on kovat pakkaset. Nyt kuuraa on ollut lehtipuiden oksilla eteläistä Suomea myöten.

Kuura häviää myös haihtumisen kautta.

– Ohkaisia kuurakerroksia voi haihtua pakkasellakin, kun ilma on kuivaa, Valta kertoo.

Vuoden alussa uudistunut metsälaki tuo huomattavia vapauksia metsäomistajille metsänhoidon suunnitteluun. Uuden lain myötä metsänomistaja voi muun muassa harjoittaa halutessaan jatkuvaa metsänharvennusta perinteisen avohakkuun sijaan.

Metsäammattilaisten mukaan laki on hyvä metsänomistajille.

- Kokonaismetsätalouden kannalta laki ontuu niin, että metsien hakkuut vähenevät kauttaaltaan Suomessa, arvelee Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Maunu Kilpivaara.

- En usko, että lakimuutoksella saadaan valtakunnan tasolla puustopääoma kasvamaan, päinvastoin. Se voi jopa taantua.

- Kuusamon kaltaisella maisemallisesti herkällä alueella  laki voi houkutella metsänomistajia toimimaan. Esimerkiksi Rukan matkailualueen metsänomistajat voivat nyt innostua käsittelemään metsiään, kun aikaisemmin he ovat jättäneet ne kokonaan hyödyntämättä. Perusongelma meillä Kuusamossakin on metsien vajaakäyttö, Kilpivaara toteaa.

Metsänhoitomaksusta jäsenmaksuun

Uuden lain myötä poistuu metsänhoitomaksu. Viimeinen metsänhoitomaksu viime vuodelta peritään  metsänomistajilta kuluvan vuoden loppupuolella. Tämän jälkeen metsänhoitoyhdistykset perivät jäseniltään tavallisia jäsenmaksuja. Metsänomistajat hakevat metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyttä ja ilmoittavat eroamisestaan yhdistyslain mukaisesti.

- Metsänhoitoyhdistysten toimintaperiaate pysyy samana eli olemme tulevaisuudessakin metsänomistajien edunvalvojia, Maunu Kilpivaara muistuttaa.