Viikonvaihteessa luontoon laskettu Mauno-maakotka on pysytellyt vielä vapautuspaikkansa läheisyydessä Pohjois-Karjalassa. Lähettimellä varustetun linnun arvioidaan lähtevän kohti pohjoista helmi-maaliskuussa.

- Maakotkasta on tehty havainto maanantaina vapautuspaikan läheisyydessä. Se ei ihan heti lähde liikkeelle, koska kuntouttaa vielä siipeään. Oletettavasti kotka lähtee kohti pohjoista helmi-maaliskuussa, Metsähallituksen vapaaehtoistyöntekijä Olli-Pekka Karlin kertoo. 

Inarissa kuoriutunutta maakotkaa ammuttiin Sotkamossa siipeen. Kotka pelastettiin ja se hoidettiin kuntoon Pohjois-Karjalassa. Linnun siipi lastoitettiin ja annettiin luutua. Luutumisen jälkeen alumiininen lasta otettiin pois.

Seurantalaitteen avulla saadaan arvokasta tietoa nuoresta, ei-pesivästä kotkasta ja sen lentoreiteistä. Maakotkia on Suomessa noin 400 paria; niihin kohdistuvaa salametsästystä on tullut ilmi erityisesti Itä-Suomessa.

KORJATTU 7.1.2014 klo 13:10 Täsmennetty linnun siivin lastoitusta.

Hyvä myyrävuosi voi koitua pöllöperheen kohtaloksi. Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedottaja Laura Hiisivuoren mukaan pöllöt on ohjelmoitu saalistamaan niin paljon kuin ne kykenevät. Ja jos jyrsijöitä on tarjolla paljon, saattaa pöllöemon ahneus pistää pään sekaisin.

- Pöllöemo voi mennä tarjonnasta sekaisin ja se tuo ja tuo poikasilleen niin paljon myyriä, että poikaset hukkuvat niiden alle. Ne kuolevat pöntön pohjalle, kun eivät pysty syömään sitä määrää, mitä emo niille kuljettaa, Hiisivuori toteaa.

Tappoja tarpeen mukaan

Pöllö on Hiisivuoren mukaan harvemmin tunnettu esimerkki liikaa saalistavista eläimistä. Toinen pahana pidetty eläin on ahma.

- Ihmisten mukaan ahma vaikuttaa hirveältä pedolta. Mutta todellisuudessa se saalistaa siihen aikaan vuodesta, kun se pystyy. Sen kannattaa tappaa mahdollisimman paljon silloin, kun on hankikanto. Raadonsyöjänä se sitten syö saaliitaan koko loppukevään, Hiisivuori toteaa.

Hiisivuoren mukaan eläimet eivät tapa huvikseen. Hänen mukaansa niiden veriteot ovat lähes poikkeuksetta tarkoituksenmukaisia.

Havumetsät vallitsevat biologi Janne Lampolahden mukaan sellaisilla alueilla, missä on vähintään kuuden viikon yhtenäinen pakkasjakso. Myös pitkät ja kuivat kesät ovat havumetsille suotuisia. Mikäli tällaisia sääolosuhteita ei esiinny, on havumetsien tulevaisuus Lampolahden mukaan vaarassa.

- Tällä hetkellä talvet vaihtelevat äärimmäisyyksistä toiseen, mutta mikäli tällainen leutojen talvien kehitys on pysyvää, niin metsämme muuttuvat todennäköisesti lehtipuuvaltaisemmiksi, Lampolahti arvelee.

Tuhot etenevät vuosi kerrallaan

Lampolahti muistuttaa, että dramaattinen kehitys ei tapahdu muutamassa vuodessa, mutta seuraavan sadan vuoden aikana tilanne voi jo olla toinen. Havupuiden kohtaloon vaikuttaa pitkälti puita tuhoavien sienten menestyminen.

- Pitkät pakkas- ja kuivuusjaksot tappavat puita lahottavia sieniä. Esimerkiksi kuusenjuurikääpä on suuri metsänhoidollinen ongelma. Kuusikoiden kimppuun käyvän käävän tuhot etenevät jo yhdessä talvessa, Lampolahti toteaa.

Lampolahden mukaan talven alkamis- tai päättymisajankohdalla ei ole tilanteen kannalta merkitystä, kunhan pakkasta riittää kuudeksi viikoksi yhteen menoon.

Lammaspaimenten tehtäviin kuuluu vaihtaa eläimille raikas juomavesi, seurata lampaiden yleiskuntoa ja siirtää eläimet syödyltä laidunlohkolta seuraavalle. Lampaat lasketaan päivittäin, jotta mahdolliset karkulaiset saadaan kiinni.

Myös lampaat ovat luontokohteissa töissä, sillä ne ylläpitävät avoimia niittyjä ja perinnemaisemia.

Metsähallitus solmii paimenien kanssa lammaspaimensopimuksen, jonka on mallia artisti maksaa. Paimen maksaa viikostaan 400 euroa, paitsi Pyhä-Häkissä 350 euroa. Vastineeksi paimen saa majoituksen ja rajattoman lampaidenrapsutteluoikeuden. Maksut käytetään tilojen ylläpitokulujen ja luonnonhoidon kustannusten kattamiseen.

Metsähallituksen mukaan paimenilla on käytössään kauniissa maisemassa sijaitseva tila.

Aikaisempina vuosina lammaspaimeneksi on ollut paljon enemmän halukkaita kuin paimenviikkoja on tarjolla. Metsähallitus arpoo paimenvuorot halukkaiden kesken.

Ilmoittautuminen alkaa maanantaina 13. päivä luontoon.fi -sivuston kautta.

Virkistysalueelle Kaihun maisemiin suunnitellut kerrostalot kuumentavat tunteita Mikkelissä. Kattilanlahden rannalle kaavaillaan kahta kerrostaloa tontille, jossa nykyään on omakotitalo. Tontti on yksityisessä omistuksessa, ja rakennuttaja ja tontin nykyinen omistaja ovat solmineet tonttikaupasta esisopimuksen.

– Rakennusmaan etsiminen on jokapäiväistä työtäni. Kun itse asun Mikkelissä, tuli mieleen, että voisiko tuohon rakentaa, ja otin yhteyttä maanomistajaan ja teimme esisopimuksen. Todettiin, että tämmöisille asunnoille olisi kysyntää Mikkelissä, kertoo toimitusjohtaja Antti Viskari FH Invest Oy:stä.

Kerrostaloihin tulisi huoneistoalaa 3350 neliömetriä, mikä tarkottaisi myös rakennusoikeuden kasvattamista nykyisestä huomattavasti. Tällä hetkellä tontilla on omakotitalo ja sauna- ja talousrakennukset, jotka eivät täytä tontin koko nykyistä rakennusoikeutta. Tontin koko on 0,8 hehtaaria, ja rakennuttajan mukaan suunnitellut rakennukset sopivat sille hyvin.

– Tontin koko on normaali kahdelle kerrostalolle. Onhan siinä haastetta ilman muuta, että rakennukset istuvat tuohon rinteeseen niin muodoltaan kuin väreiltään, jotta se ei näytä pahalta tuolta harjulta tai uimarannalta katsottunakaan, mutta haasteet on tehty voitettavaksi, sanoo Viskari. 

Kaavamuutoksen valmistelu jakoikin syksyllä 2013 kaupunginhallituksen rivit. Rakennuttaja oli jo varhaisessa vaiheessa käynyt keskustelua myös kaupungin virkamiesten kanssa tontin rakentamismahdollisuuksista. Tontilla on AO-merkintä, mikä kerrostalorakentamista varten pitäisi muuttaa AK-merkinnäksi. Rakennuttaja hankkii itse konsultin tekemään muutosta asemakaavaan tontille.

– Vaikka kaava aikanaan valmistuisi, suunnittelutyö vasta silloin alkaa. Silloin mietitään tarkalleen, miten talot maisemaan istuvat. Kaavakonsultin kanssa teemme sopimuksen luultavasti ensi viikolla. Sen jälkeen alkaa tekninen työ, eli konsultti alkaa rakentamaan luonnosta ja ottaa huomioon kaikki olosuhteet, ja on tietysti koko ajan yhteydessä kaupunkisuunnitteluun, toteaa Viskari.

Kaava tulee aikanaan tekniseen lautakuntaan käsiteltäväksi ja lopulta myös valtuustoon.

Kaupunki ja rakennuttaja ovat jo keskustelleet siitä, voisiko virkistysreitin siirtää tontin kohdalla kulkemaan Kattilanlahden rannassa. Nykyään reitti kulkee tontin kohdalla Ristiinantien varressa.

Naapurissa asuu ainakin liito-oravia

Tontin luontoselvitykset ovat vielä kesken. Se tiedetään aiempien tutkimusten perusteella, että ainakin tontin naapurissa on liito-oravia. Aiemmilta vuosilta havaintoja on myös saukoista, hillereistä ja majavista. Ne liikkuvat mahdollisesti Urpolan luonnosuojelualueen ja Kattilanlahden välillä Urpolanjokea pitkin.

– Tontti kuuluu Kaihun kokonaisuuteen, sitä ei voi tarkastella irrallaan siitä. Tuo ranta kokonaisuutena on lehtoa, joten siellä on lehdon eläimiä. Tuolla puolen Kaihua on liito-oravien tyyssija. Sieltä löytyy monia tikkalajeja. Tärkeää olisi, ettei Urpolanjokea pitkin liikkuvia eläimiä häirittäisi, sitä ikimuistoista reittiä, mikä näillä eläimillä on ollut, toteaa mikkeliläinen eläkkeellä oleva biologi Martti Hahtola.

Luonnonsuojeluväki haluaa säilyttää Kaihun maisemat ja luonnon entisellään.

– Tämä alue on luonnostaan sellainen, että tänne eivät kerrostalot kuulu. Ne luontoarvot, jotka täällä ovat niin kasviston, eläimistön että maiseman puolesta, on säilytettävä, toteaa Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Kivinen.

Adresseissa hanketta vastaan on jo yli tuhat nimeä. Nimiä on kerätty niin kauppakeskuksessa kuin netissä. Adressi aiotaan toimittaa päättäjille lähiaikoina.

Kaupungin ja rakennuttajan väliset keskustelut kiistanalaisen tontin rantakaistaleen siirtymisestä kaupungin omistukseen ja kaupunkilaisten virkistyskäyttöön ei luontoväkeä lohduta.

– Eihän se vielä ole mikään kompromissiratkaisu. Rantaraitteja on tehty muuallekin, ei siinä mitään uutta ole. Rakentaminen on rakentamista, ja kaavoittaminen ja rantaraitin rakentaminen on toinen asia, sanoo Kivinen.

Miljoonahanke rakennuttajalle

Rakennushankkeen kustannusarvio on 14 miljoonaa euroa. Jo suunnitteluvaiheessa rakennuttajalle syntyy kustannuksia, jotka Viskarin mukaan ovat alan tavanomaista riskinottoa. Kaupungille hanke toisi rahaa maankäyttömaksujen kautta jopa satoja tuhansia euroja.

– Tästä käydään aikanaan keskusteluja. Itse olen sitä mieltä, että tämän tontin kohtalo pitää ratkaista jotenkin, toteaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seija Kuikka (kesk.).

Kuikan mielestä olennaista on, että Kaihun virkistysaluetta voidaan edelleen kehittää urbaanina luontokeskuksena. Kuikan mukaan kaupungin ei ole mahdollista lunastaa tonttia itselleen. Kuikan mielestä Kaihun virkistyskäyttö ja rakentaminen eivät kuitenkaan ole toisensa pois sulkevia asioita.

Kuikka katsoo, että kaupungin kannattaa tehdä yhteistyötä tontin yksityisen omistajan kanssa joka tapauksessa, jotta tontin osalta jatkossa toteutuu ajatus Kaihun keskuspuistomaisesta ilmeestä.

– Luontoselvitys on kuitenkin vielä kesken. Siksi en tässä vaiheessa kommentoi sitä, miten selvitys vaikuttaa suunnitelmiin.

Julkisuuteen nouseet tiedot herrasmiessopimuksesta, jonka mukaan kaupunki olisi aikanaan maakauppojen yhteydessä luvannut, että Kaihulle ei rakenneta kerrostaloja, ei Kuikan tekemien selvitysten mukaan koske kyseistä tonttia. Kuikka on penkonut arkistoja yhdessä entisen kaupungingeodeetin kanssa.

– Halusin selvittää asian perin pohjin. Nämä sopimukset eivät koske tätä tonttia. Kaavassa tai papereissa ei ole merkintää mistään, mikä sitoisi nykypäättäjien kädet, toteaa Kuikka.

Lämmin ja leuto talvi on tuonut sienet takaisin metsiin. Havaintoja muun muassa suppilovahveroista ja kantarelleista on tehty esimerkiksi Siikaisissa sekä Kakskerrassa.

- Ne kuuluvat näihin, jotka myös sinnittelevät pitkään viileinä aikoina.  Jos kelit ovat plussan puolella, niin suppilovahveroita sekä kantarelleja voidaan tavata, kertoo Turun Sieniseuran puheenjohtaja Jouni Issakainen.

Leuto talvi ei kuitenkaan ole parasta aikaa sienille. Suuresta suppilovahverosaaliista saa vain unelmoida.

- Silloin on sienten kulta-aikaa, jos on vettä ja yli plus kymmenen astetta, niin silloin menee paremmin. Kyllä täällä yksittäisiä sienten itiöitä tulee tähänkin aikaan vastaan.

Kantarellien ja suppilovahveroiden lisäksi lähimetsästä voi bongata vaikkapa oranssirouskuja, talvijuurekkaita sekä erilaisia sienirihmastoja maatuvien lehtien pinnoilta.

Talvisieniä voi syödä

Talvella löytyneitä sieniä käsitellään Issakaisen mukaan aivan samalla tavalla kuin syksylläkin.

- Jos sienen laji on varmuudella tunnistettu, on käsittely sama vuodenajasta riippumatta.

Lumen altakin löytyneen sienen kelpaa laittaa vielä paistinpannulle, jos se on kimmoisa ja hyvässä kunnossa. Ruskettunutta tai mustunutta sientä ei kannata enää ruoaksi kerätä.

Sienestys on hyvä harrastus vuoden ympäri, vaikka sieniä ei matkaan tarttuisikaan.

- Ihan ulkoilun, raikkaan ilman ja luonnon monimuotoisuudesta nauttimisen muodossa voi sienestää kaikkina vuodenaikoina. Aina voi seurata luonnon ihmeitä ja puiden lahoamista, muistuttaa Issakainen.

Siiri Arffman

Myyräkuumetta on ollut Keski-Suomessa runsaasti vuodenvaihteessa.

Tartuntatautirekisterin mukaan myyräkuumetapauksia oli Keski-Suomessa marras-joulukuussa 109, mikä on noin puolet koko viime vuoden tautitapausten määrästä. Viime vuonna tautia oli enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellisen paljon.

Lähihistorian huippuvuosi oli 2008, jolloin myyräkuumetapauksia oli Keski-Suomessa 333.

Tapauksia tulee alkuvuodesta vielä lisää.

- Yleensä myyräkuumetta esiintyy loppuvuodesta ja alkuvuodesta. Kun marras-joulukuussa on ollut yli sata tapausta, niin voisin kuvitella, että tilanne jatkuu samanlaisena tammi-maaliskuun ajan, sanoo infektiolääkäri Maija Rummukainen Keski-Suomen keskussairaalasta.

Rummukaisen mukaan keväällä tilanne yleensä tasaantuu.

- Tilastojen valossa mökkien laittaminen kesäkuntoon ei näy infektiohuippuna, vaan yleensä tautitapaukset alkavat lisääntyö heinä-elokuussa ja huippu on siellä loppuvuodessa.

Pohjoismaiden luonnonsuojeluliitot arvostelevat voimakkaasti hylkeiden metsästystä. Ruotsin, Suomen ja Tanskan  luonnonsuojeluliitot vaativat maidensa hallituksilta toimia hylkeiden metsästyksen lisääntymistä vastaan.

Suomessa harmaahylkeen pyyntikiintiö on 1 050 ja Ahvenanmaalla 450 yksilöä vuodessa. Jos Ruotsissa aloittaisiin laajamittainen hylkeenmetsästys, pyyntilupien yhteismäärä voisi kasvaa liittojen mukaan kestämättömän suureksi.

– Tehokkainta hyljevahinkojen ehkäisyä on kehittää uusia kalanpyydyksiä ja kalastustapoja, sanoo erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Korvauksia pyynnin sijaan

Hylkeet aiheuttavat vahinkoja kalastajille rikkomalla pyydyksiä. Liitot kuitenkin toivovat, että hylkeenpyynnin sijasta vahinkoihin vastataan maksamalla korvauksia.

Suomessa kalastajille maksetut hylkeiden sietopalkkiot ovat liittojen mukaan osoittautuneet toimiviksi. Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat kirjoittaneet Euroopan komissiolle ja suositelleet palkkioiden jatkamista vuosikymmenen loppuun asti.

Liitot vaativat ottamaan huomioon, että kaikki Itämeren hyljelajit , norppa, halli ja kirjohylje, kärsivät ilmeisesti ympäristömyrkkyjen aiheuttamista terveyshaitoista.

Suomen merialueella arvioidaan elävän 4 000 itämerennorppaa ja 10 000 harmaahyljettä eli hallia.

Lämmin ja sateinen alkutalvi on lisännyt selvästi järvien ravinnekuormitusta. Kun lumikerrosta ei ole, vesistöihin pääsee liukenemaan tavallista enemmän ravinteita varsinkin pelloilta, joissa ei ole kasvipeitettä suojaamassa maata. 

- Myös esimerkiksi metsätöistä voi syntyä ylimääräistä kuormitusta, kun painavat koneet mylläävät pehmeää maata ja synnyttävät puroja, joista virtaa ravinteita järviin, toteaa Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin.

Poikkeuksellisen säätilan vaikutusta muun muassa Lahden seudun järvien vedenlaatuun on kuitenkin vielä vaikea arvioida, sillä vasta keväällä on luvassa suurin kuormituspiikki.

- Siihen taas vaikuttaa se, kuinka paljon lunta sataa lopputalvesta, ja miten nopeasti lumet sulavat pois.

Särkikalat voivat lisääntyä

Leuto sää ja jääkannen puuttuminen voi olla myös myönteinen asia. Kun jäätä ei ole, happea riittää ilman koneellista hapetustakin,johon Vesijärvellä on jouduttu jo useina vjuosina turvautumaan.

- Happitilanne on tänä talvena poikkeuksellisen hyvä ja sen vaikutukset näkynevät myös ensi kesänä, sanoo Malin.

Hapen määrä vaikuttaa myös ravinteiden liukenemiseen järvessä. Jos vajetta ei ole, kiintoaines pysyy paremmin järven pohjassa. Suuri ravinnekuorma voi kuitenkin edesauttaa sinilevän syntyä ja lisätä hoitokalastuksen tarvetta.

- Roskakaloilla, joiksi yleensä lasketaan särkikalat, on nyt hyvät lisääntymisedellytykset. Toisaalta, viime kesänä, kun ennustin pahaa sinileväkesää aiempien voimakkaiden sateiden takia, levää olikin vähän. Ennustaminen on hankalaa.

Lahden seudun järvien viimeisimmät mittaustulokset ovat loka-marraskuulta. Tämän jälkeen on otettu näytteitä ojista ja niissä ravinnevirtaamat olivat Malinin mukaan suuria.

Seuraavat näytteet pitäisi ottaa tammikuun aikana jäältä käsin, mutta näillä näkymin mittaukset siirtyvät myöhemmäksi elleivät järvet jäädy nopeasti.

- Vedet ovat nyt poikkeuksellisen kylmät. Esimerkiksi Vesijärven syvissä kohdissa lämpölukema on ollut vain 0,2 astetta, kertoo Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin.

Perhosta tapaninpäivänä löytynyt maakotka jatkaa toipumistaan Mustasaaren Vallgrundissa Pohjanmaan Villieläinhoitolassa. Maakotkaa on ammuttu, ja rengas jalassa on painanut varpaan pahasti mutkalle.

Maakotka viettää sairaslomaansa Mustasaaressa vielä neljästä viikosta puoleentoista kuukauteen, mikäli sitä ei viedä Etelä-Suomeen leikattavaksi.

– Maakotka vaikuttaa ihan hyväkuntoiselta, siivet liikkuvat ja se syö hyvin, ehkä jopa paremmin kuin me ihmiset. Kotka toimii meitä kohtaan niin kuin petolinnun kuuluukin, vaikka yrittääkin välillä ystävällisesti puraista poskesta palan, naurahtaa Villieläinhoitolan yrittäjä Markku Harju.

Keskustelu kasvavasta petovihasta vakavoittaa Harjun kuitenkin nopeasti. Viime vuoden puolella otsikoitiin usein susiin ja karhuihin kohdistuvasta petovihasta, ja vastikään on paljastunut muutama tapaus ammutuista petolinnuista.

– Kyllä nämä tapaukset varmasti heijastelevat sitä, että petoviha yltää jo siivekkäisiinkin. Jos luontoa ja eläinten liikkumisia pidettäisiin tarkemmin silmällä, saattaisi se auttaa pitämään nämä metsästäjät tai saalistajat ja keräilijät pois luonnosta, toivoo Harju.

Kajaanin Nakertajassa Kylätalo Vanahiksen pihaa on tänä talvena saatu hiekoittaa ahkerasti, sillä erittäin liukkaita kelejä on ehtinyt tälle talvea riittää runsaasti. Kylätalolla käy päivittäin paljon väkeä, joten hiekoittamisella on haluttu välttää loukkaantumisriskiä.

– Pihaa on pitänyt hiekoittaa moneen kertaan. Varmaan yksi 600 litran astia hiekkaa on mennyt, eli suurin piirtein sama määrä, mitä yleensä koko talven aikana, kertoo Kylätalo Vanahista ylläpitävästä Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistyksestä toiminnanjohtaja Mauri Saastamoinen.

Kyläyhdistys pyörittää lumityörinkiä, joka tekee ikäihmisille lumityöt kylän alueella sekä muutamissa muissa kohteissa kaupungilla. Lumitöitä ei kuitenkaan viime aikoina ole juuri tarvinnut tehdä ja Saastamoinen arveleekin, että lumityöporukka odottaa jo lumen tuloa.

– Nyt on jouduttu etsimään sijaistöitä kuten kalustonhuoltoa. Myös pusikon raivauksia on tehty, mitä normaalisti ei tähän aikaan vuodesta tehdä.

Putkiston riskit hyvin tiedossa

Talven aikana taloissa olisi hyvä suojata putkistot jäätymisen estämiseksi. Siinä parhain eriste olisi lumi, mitä ei kuitenkaan tänä talvena ole liiemmälti ollut. Kylätalo Vanahiksessa tämä ei kuitenkaan ole tuottanut ongelmia, sillä talon riskikohteet on kartoitettu hyvin.

– Kovilla pakkasilla katsomme, että lämmitys on kohdallaan niissä kohteissa, missä on riski jäätymiseen. Talossa on muutamia putkia, jotka jäätyvät kovalla pakkasella. Silloin niissä kohteissa nostetaan vähän lämpöä. Kovilla, yli 30 asteen pakkasilla jätetään vesi pikkuisen tippumaan kraanasta, ettei putket pääse jäätymään, Saastamoinen selventää.

Lauhassa alkutalvessa on kuitenkin myös hyvät puolensa. Kun kova pakkanen ei pauku, selvitään talon lämmityksestä huomattavasti pienemmillä kustannuksilla. Myös Kylätalo Vanahiksessa lauha sää on ollut mieleen kustannusten puolesta, sillä kaksikerroksisen, yli kuuden sadan neliön talon lämmittäminen talvipakkasilla syö varoja.

– Lauha talvi näkyy meillä suoraan sähkölaskussa. Kylätalo lämmitetään suorasähköllä ja neliöitä on sen verran, että mittari pyörähtää kovana pakkastalvena.

Kokonainen lauha talvi tekisi aikamoisen säästön kyläyhdistyksen budjettiin.

– Uskon kuitenkin, että pakkasia tulee vielä ja eiköhän se siitä tasoitu lopputalvesta, Saastamoinen arvelee.

Susien liikkeistä kertova nettisivu on saanut satoja tuhansia käyttäjiä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos siirsi niin sanotun susipuhelimen palvelut internettiin viime vuoden syyskuussa. Sen jälkeen sivulla on käynyt yli 300 000 eri vierailijaa ja sivua on katseltu yli 1,2 miljoonaa kertaa.

RKTL:n tutkija Samuli Heikkinen sanoo, että radiopaikannuslaitetta kantavien pantasusien liikkeiden julkistamiselle on selkeä tarve. Metsästäjät voivat suunnitella toimiaan sen perusteella, millä alueella pantasudet liikkuvat, jotta metsästyskoirille ei sattuisi vahinkoja maastossa.

Heikkisen mukaan nettipalvelu toimii aiempaa susipuhelinta nopeammin ja tarkemmin.

RKTL:n pantasusipalvelu toimii metsästyskauden loppuun saakka. Toiminnan kestoon vaikuttaa tosin myös se, pysyvätkö radiolähettimet susien matkassa ja riittääkö niiden paristoissa sähköä vielä helmikuun lopun pakkasissa.

Indonesialainen oikeusistuin on tehnyt päätöksen, josta ympäristöministeriö ja -järjestöt toivovat käännekohtaa Indonesian metsien laajalle ja laittomalle hyväksikäytölle. Sumatralaisoikeuden ratkaisun mukaan palmuöljy-yhtiö joutuu maksamaan valtiolle noin 22 miljoonan euron korvaukset.

Tripan sademetsää oli hävitetty tuhannen hehtaarin alueelta, vaikka se oli raivauslupien jäädytyksen ja useiden suojelulakien vastaista. Kiellettyä on myös yhtiön käyttämä raivaustapa, maaston polttaminen.

Laittomuudestaan huolimatta polttaminen on yleistä ja aiheuttaa vakavia savuongelmia Indonesiassa ja muualla Kaakkois-Aasiassa. Indonesian metsät myös sitovat suuria määriä hiilidioksidia, joka pääsee ilmaan, kun kasvusto tuhotaan.

Korruptio nakertaa luonnonsuojelua

Kallista Alam -yhtiön saamaa langettavaa päätöstä pidetään testinä hakkuulupien jäädytyspäätökselle ja samalla maan huonomaineiselle metsäalalle yleensä.

Korruption ja huonon hallinnon vuoksi luonnonmetsiä on hävitetty nopeasti palmuöljyplantaasien ja puutavaran tuottamisen tieltä. Laajojen trooppisten sademetsien Indonesia on maailman suurin palmuöljyn tuottaja. 

Presidentti Susilo Babang Yudhoyono kielsi vuonna 2011 uusien hakkuulupien myöntämisen tietyille metsätyypeille. Lupien jäädytys oli osa Norjan kanssa solmittua yli 730 miljoonan euron suojelusopimusta. Kallista Alamin viranomaisilta saamaa lupaa pidettiin yleisesti merkkinä siitä, ettei jäädytys toimi käytännössä.

Lisää oikeuden ratkaisuja tulossa

Ympäristöministeriön lisäksi oikeuden päätöstä kiittävät ympäristöjärjestöt, muun muassa Maan ystävät. Tuomio on selvä merkki yrityksille, jotka luulevat voivansa tuhota metsiä ilman rangaistusta, järjestön Indonesian-johtaja Muhammad Nur sanoo.

Kallista Alam arvelee valittavansa tuomiosta, joka sen mukaan on uhka kansalliselle palmuöljytuotannolle. Jos Indonesian metsät jätetään kasvamaan omia aikojaan, niiden taloudellinen arvo katoaa, yhtiön lakimies sanoo.

Tripan metsän hävittämisestä on meneillään useita muitakin rikos- ja siviilioikeudenkäyntejä neljää yhtiötä vastaan.

Vuodenvaihteen aikana on tullut esiin parikin tapausta, joissa maakotkaa on aamuttu. Toinen tapauksista sattui Keski-Pohjanmaalla Perhossa. Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen biologi Harri Hongell nimeääkin Perhon ja Luodon alueen synkiksi kunniksi lintujen vahingoittamisia laskettaessa.

– Niissä ylilyöntejä tapahtunut vuodesta toiseen.

Etelä-Pohjanmaalla musta kohta on valtavan laaja peltoaukea Seinäjoen, Laihian, Kauhavan ja Ilmajoen välillä. Siellä petoviha kohdistuu kanahaukkaan, joka koetaan uhaksi fasaani- ja peltopyyistutuksille.

Lintujen tahallisia vahingoittamisia tulee ilmi muutamia vuodessa, tahti on ollut samanlainen jo pitkään. Vaiva on syyspainotteinen eli tapauksia ilmenee eniten metsästyskauden alussa. Lajeista useimmin kärsivät lokit, joita ammutaan riistanhoidon nimissä.

– Samassa rytäkässä saattaa mennä muitakin.

Mustempia kohtia on biologi Harri Hongellin mukaan pitkin Suomea siellä täällä.

– Erityisiä hot spotteja ei ole kauhean paljon, mutta niitä kuitenkin löytyy. Siellä vallallaan on vanhan kansan petoviha, summaa Hongell.

Ampumista, myrkyttämistä, pesinnän häirintää

Vahingoittaminen on muutakin ampumista. Esimerkiksi turkistarhaajat harrastavat Hongellin mukaan keväisin laittomia myrkytyksiä. Myös muninnan ja pesinnän häirintä rikkoo lakia.

– Ihmiset laittelevat esimerkiksi naurulokkien pesien estämiseksi kaikenlaisia härpäkkeitä pelottamaan lokit pois tai lankoja estämään pesintöjä. Se luokitellaan ihan samalla lailla lainvastaiseksi teoksi, muistuttaa Hongell.

Tekijät jäävät kiinni varsin harvoin. Joitakin on sentään Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen alueelle saatu tuomiollekin. Toistaiseksi suurin tuomio tuli viime vuonna, kun kahdesta uhanalaisen lajin taposta tuomittiin sakkoihin ja aseiden menetykseen.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Pietarsaaren seurakuntapuutarhuri Seija Sjöblomin mukaan kovat pakkaset voivat olla katastrofi puutarhoille, joissa maa on nyt hyvin märkää. Ongelmia aiheutuu, kun märkä maa jäätyy eivätkä juuret saa happea. Myös lumen puute tuo haasteita.

– Maan jäädyttyä juurten päälle muodostuu pelkkä routakerros – ilman minkäänlaista suojaa. Ilman suojakerrosta pakkaset vaikuttavat erityisen syvälle, Sjöblom sanoo.

Parhain tilanne on sellaisella puutarhurilla, joka ei ole halunnut tai jaksanut leikata viimevuotisia lehtiä pois perennoista. Jos lunta ei ole, voivat lehdet tarjota apua.

– Kuolleet lehdet voivat antaa tarvittavaa suojaa, Sjöblom vinkkaa.

Sipulikukkien istuttaja saattaa pettyä

Kovien pakkasten iskiessä vaikein tilanne on niillä kasveilla, joihin on jo muodostunut isoja silmuja.

– Lauhan sään vuoksi osassa voi olla jo nyt paksuja silmuja. Näille yhtäkkiset pakkaset aiheuttavat vahinkoa, Sjöblom arvioi.

Osa ihmisistä on ottanut lämpimästä säästä kaiken irti ja istuttanut vielä esimerkiksi sipulikukkia. Uudelleen istutettu sipulikukka tarvitsee kunnollisen juurtumisajan ja tietyn määrän viikkoja viileyttä. Juurtuminen ajoittuu yleensä syksyyn, jolloin talvi on vielä edessä.

– Jos nyt istuttaa, viileyskausi ei välttämättä riitä. Se on siinä ja siinä. Pakkasasteita juurtuminen ei kuitenkaan mielestäni vaadi, Sjöblom sanoo.

Lintuharrastajan talvi on tähän mennessä ollut yhtä harmaa kuin perinteinen villasukka. Maastossa liikkuminen tosin on ollut helppoa, kun ei ole tarvinnut kahlata polvenkorkuisessa hangessa.

– Eipä nämä säät ole paljon innostaneet lintuharrastajia luonnon helmaan. Muutamat ovat sentään käyneet vakiopaikkoja tarkistamassa ja näin on saatu edes joitakin lintuhavaintoja viimeisen kuukauden ajalta, kertoo aluevastaava Harri Okkonen Mikkelin Lintuharrastajat Oriolus ry:stä.

Sää passivoi myös linnut, metsät ovat melko hiljaisia.

– Valoisammalla säällä ääniä kuuluu huomattavasti enemmän ja paremmin. Joku päivä täällä Savonlinnassa kuusitiainen lauleli kevätlauluaan. Uuden vuoden aikaan Punkaharjulla metsä oli tosi hiljainen ja siellä kuului vain lentävien korppien siipien suhinaa, kertoo Okkonen.

– Tuossa ennen leutoa kautta oli pieni pakkasjakso, joka siirsi varsinaisia muuttolintuja etelään ja ne poistuivat alueelta. Vähäinen määrä myöhäisiä muuttajia ja normaaleja talvilintuja on jäänyt paikoilleen.

Piekana ja pikku-uikku harvinaisimmat lajit

Etelä-Savon erikoisimpia lintuhavaintoja alkutalven ajalta ovat vesilinnuista tavi, muutama telkkä, isokoskelo, pilkkasiipi ja jokunen joutsen.

– Nämä havainnot on tehty tämän vuoden puolella. Havaintoja on yllättävän vähän, pohtii Okkonen.

Petolinnuista harvinaisin, muuttomatkalla ollut piekana nähtiin Hirvensalmella tammikuun ensimmäisenä päivänä.

– Pikku-uikku puolestaan puljasi Enonkoskella ennen joulua ja joulun jälkeenkin. Tätä lajia ei ole tavattu kuin vähän toistakymmentä kertaa koko Etelä-Savossa, joten se lienee harvinaisin havainto kuluneelta talvelta.

Pikku-uikku on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.

– Pikku-uikku on erakko ja oleskelee itsekseen. Ruokansa se hankii matalista virtavesistä. Talvisin sitä tavataan tässä lähialueella tavallisimmin Imatran Vuoksella. Jokunen vuosi sitten yksi pikku-uikku eleli talvensa Savonlinnassa, muistelee Okkonen.

Pikkulinnuista mustapääkerttu on tavattu Sulkavalla ennen joulua.

– Niitä jää joskus talviaikaan ruokinnalle.

Tikat ja tilhet vähissä

Tikkoja on Etelä-Savon alueella yleensä ihan kohtalaisesti. Nyt tilanne on toinen. Siellä, missä käpytikkoja on normaalisti kohtuullisen runsaasti, niitä on nyt vähän. Tikat ovat luultavasti lähteneet syksyllä vaeltamaan ja menneet lounaaseen.

–  Itsellä on havainto, että käpytikka ei ole talvireviiriään pitänyt lainkaan Savonlinnassa omalla kotipaikallani. Vastaavanlaisia havaintoja muiltakin olen kuullut, sanoo Okkonen.

Myös marjalintuja on ilmatilassa kohtuullisen vähän, koska esimerkiksi pihlajanmarjasato oli heikko ja marjat syötiin jo syksyllä hyvissä ajoin tilhien ja rastaiden toimesta muuttoaikaan.

– Tilhestä on vain muutamia havaintoja Mikkelistä ja Savonlinnasta. Sekä musta- että räkättirastaasta on myös vain muutamia satunnaisia havaintoja, yllättävän vähän. Taviokuurnia on tavattu vain Heinäveden suunnalla muutama kymmen, kertoo Okkonen.

Moni lintujen ystävä on huomannut myös sen, että ruokintapaikalla on ollut aika hiljaista.

– Ilmeisesti luonnosta löytyy vielä ruokaa ja linnut ovat sen verran hajallaan, että ruokintapaikan linnustoa on vähemmän. Jos ruokinnan on aloittanut hyvissä ajoin, saattaa olla, että paikallisesti ruokavieraita riittää.

Harri Okkonen kertoo, että pöllöpuolella hiiripöllöjen vaellus on ollut kaikkein näyttävintä.

– Saattaa olla, että pöllöjen pesintöjä on odotettavissa Etelä-Savossa tänä vuonna kohtuullisen runsaasti.

Tutka-aineistoa hyödyntäneet brittitutkijat ovat tehneet uusia havaintoja leppäkertujen reiteistä. Tutka-aiineiston perusteella joidenkin leppäkerttujen havaittiin lentävän jopa 1 100 metrin korkeudella ja jopa 60 kilometrin tuntivauhtia. Tutkimuksessa selvitettiin kahden Britanniassa yleisen leppäkerttulajin, seitsenpistepirkon ja harlekiinileppäpirkon, toimintaa.

Asiasta kirjoittaa ynpäristötutkimuksista kertova brittiläinen Planet Earth Online -verkkosivusto.

– Nämä ovat ensimmäiset tallenteet, jotka kertovat leppäkerttujen lentävät näin erikoisen korkealla, kertoo tutkimusta johtanut Lori Lawson Handley Hullin yliopistosta verkkosivustolle.

Planet Earth Online -sivuston mukaan teoriassa mahdollisuus nopeaan siirtymiseen paikasta toiseen voisi selittää, miten esimerkiksi harlekiinileppäpirkot ovat onnistuneet leviämään Britanniassa maan osasta toiseen niin nopeasti.

Lori Lawson huomauttaa, että korkealla kovissa tuulissa leppäkertut voivat lentää nopeammin ja kauemmaksi. Selvityksen perusteella useimmat leppäkertut lensivät kuitenkin 150–500 metrin korkeudella ja keskimäärin 30 kilometrin tuntinopeudella.

Planet Earth Onlinen mukaan tutkimuksessa nostetaan esiin myös mahdollisuus, että leppäkertut voivat lentää kauemmaksi, kun lämpötilat ovat korkeita.

Tulkitakseen oikein tutka-aineistoa oikein tutkijat selvittivät laboratoriokokein, miltä leppäkerttu näyttäisi tutkassa. Sen jälkeen he kävivät läpi kymmenen vuoden aikana Rothamstedin tutkimuskeskuksessa kerätyn tutka-aineiston.

Erillisissä kokeissa tutkijat selvittivät leppäkerttujen lentonopeutta laatikossa. Keskimääräiseksi lennon kestoksi arvioitiin 36,5 minuuttia ja joidenkin lentojen havaittiin kestävän jopa kaksi tuntia. Lawson huomauttaa, että testejä on vielä tehtävä kuitenkin oikeassa ympäristössä.

Tutkimus julkaistiin alun perin Plos One -verkkosivustolla. Se on avoin tieteellisille julkaisuille tarkoitettu kanava. Tutkimuksesta on kerrottu myös Hullin yliopiston verkkosivuilla.

Tulevaksi viikonlopuksi ennustettujen pakkasten myötä vesien lämpötila laskee hyvin nopeasti ja jäätyminen sekä järvillä että joilla on todennäköistä lähipäivinä. Ely-keskus kehottaa kaikkia vesistöjen säännöstelijöitä ja voimalaitoksia varautumaan viikonlopun pakkasten aiheuttamaan hyyteen muodostumisen.

Ilman säännöstelyä Kokemäenjoen hyyderiski on suuri ja vedenkorkeus voi hyydepadon seurauksena nousta merkittävästi. Hyyteen muodostusta edistää kova pakkanen ja suuri virtaama.

Tammerkoskessa juoksutetaan vain noin puolet vedestä

Hyyteen muodostusta ehkäistään jääkannen avulla, joka syntyy pienentämällä virtaamaa Kokemäenjoen alaosalla. Tällä hetkellä juoksutukset säännöstellyistä järvistä ovat suuria, jotta järvissä olisi riittävästi varastotilaa ennen pakkasjakson alkua.

– Näsijärvessä on tällä hetkellä tilaa riittävästi, jotta voimme auttaa alajuoksua jokiosuuden jääkannen muodostamisessa. Tammerkoskessa tullaankin juoksuttamaan sunnuntaista keskiviikkoon asti vain noin puolet siitä vesimäärästä, mitä lähiviikkoina olemme tehneet, kertoo Tampereen Sähkölaitoksen energiajohtaja Markku Jaakkola, joka toimii myös Näsijärven säännöstely-yhtiön toimitusjohtajana.

Näsijärven pinnankorkeuden säännöstelyn ylärajaan on vielä noin 17 senttiä tämän hetken korkeudesta. Virtaaman pienentäminen nostaa Pirkanmaan suurimpien säännösteltyjen järvien eli Näsijärven, Vanajaveden sekä Pyhäjärven, vedenpintoja 10-20 cm muutaman päivän aikana.

Ensi viikon loppuvaiheessa jääkannen muodostuessa juoksutuksia lisätään vähitellen ja vedenkorkeuden nousu hidastuu. Jos säät lauhtuvat ja uusi pakkasjakso tulee, on Pirkanmaan säännöstellyillä järvillä varauduttu myös pienentämään juoksutusta jatkossakin.

Varo heikkoja jäitä

Ranta-asukkaita varoitetaan menemästä jäälle, vaikka joihinkin paikkoihin saattaa muodostua jopa kantavaa jäätä. Virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelu voi tehdä jäät paikoitellen yllättävän hauraiksi.

Ympäristöjärjestö Kitkan Viisaat ry kertoo keränneensä huolestuttavia vesi- ja kasvinäytteitä Dragon Mining Oy:n Juomasuon koelouhoksesta ja sen lähiympäristössä sekä Kitkajokeen laskevasta Hangaspurosta.

Näytteet on kerätty syys-lokakuussa tehdyissä valvontaiskuissa.

Yhdistyksen mukaan näytteet on analysoitu kansainvälisessä sertifioidussa AlsGlobal–laboratoriossa.

Tulosten mukaan kolmessa 2-3 metrin syvyydestä louhosveden sedimentistä otetussa näytteessä löytyi suurimmillaan yli kolminkertaisesti haitallisuusnormin ylittäviä uraanipitoisuuksia.

Järjestön mukaan vastaavia, 40 mg/kg-pitoisuuksia on löytynyt aiemmin myös Dragon Miningin Oriveden kultakaivoksen ja Talvivaaran kaivoksen vuotomittauksissa.

Juomasuon louhosvedestä mitattiin uraania 94 mikrogrammaa litraa kohti. Säteilyturvakeskus suosittelee, että uraanin pitoisuus talousvedessä saa olla enintään 100 mikrogrammaa litrassa.

"YVA on harhaanjohtava"

Kitkan Viisaat ry arvostelee Dragon Mining Oy:n Kuusamon kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointia.

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ei järjestön mukaan sisällä kaikkia lain edellyttämiä asioita, kuten radioaktiivisia ja haitallisia aineita, pohjavesihaittoja, pölyvaikutuksia, terveysvaikutuksia ja kaivannaisjätteiden aiheuttamaa saastumista.

Radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty ja muitakin asetusten vaatimien vaarallisten aineiden terveysvaikutuksia oli jätetty arvioimatta, järjestö arvostelee.

Hankkeella on järjestön mielestä terveysvaikutuksia sekä ympäristö- ja imagovaikutuksia matkailuelinkeinoon.

Kitkan Viisaat julkisti tuloksia hankkimistaan näytteistä lauantaina Kuusamon Käylän kylässä järjestön avoimessa kaivostilaisuudessa.

Juomasuon kultakaivossuunnitelmia on kritisoitu, sillä avolouhos tulisi sijaitsemaan Rukan matkailukeskuksen läheisyydessä.