Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Luonnonsuojeluliitto haluaa korvauksia järvilohen kutupesien tuhoamisesta

0
0

Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa korvauksia Vattenfallilta järvilohen kutupesien tuhoamisesta. Vattenfallin ohijuoksutukset tuhosivat äärimmäisen uhanalaisen järvilohen kutupesiä Pohjois-Karjalan Ala-Koitajoella. Vattenfall ohijuoksutti vettä seuraavana päivänä, kun kalatutkijat olivat löytäneet järvilohen luonnonvaraista kutua Ala-Koitajoesta.

Vattenfall perusteli ohijuoksutuksia patoturvallisuudella. Luonnonsuojeluliiton mukaan Joensuun Pamilonin voimalaitoksen ohi juoksutetun veden määrää lisättiin kuitenkin tarpeettoman nopeasti.

Luonnonsuojeluliitto ehdottaa energiayhtiölle, että se kompensoisi aiheuttamaansa vahinkoa esimerkiksi rahoittamalla järvilohen poikastuotannon elvyttämistä Pielisjoessa, Ala-Koitajoessa ja Lieksanjoessa.

Liiton mukaan Vattenfall on luvannut arvioida järvilohen suojelua uudella tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kalaviranomaisilla ja -tutkijoilla on enää 6 vuotta aikaa saada tuloksia aikaiseksi. Oikeus käski tammikuussa 2013 nostaa Ala-Koitajoen virtaamaa, jotta järvilohen kuteminen onnistuisi. Päätös virtaaman voimakkuudesta tehtiin 7 vuodeksi.


Ilvespentueiden jäljet pian tarkkailussa – lumijälkilaskenta odottaa sopivaa päivää

0
0

Toista tuhatta vapaaehtoista ilveskannan laskijaa odottaa lumentuloa Pohjois-Hämeen riistakeskuksen alueella. Lumijälkilaskennan tuloksena on tarkoitus saada yhden laskentapäivän aikana tarkkaa tietoa alueen ilveskannasta ja -pentueiden lukumäärästä.

Samanlaista kartoitusta ei ole tehty aiemmin Pirkanmaan alueella.

Laskenta käynnistetään sähköposti- ja tekstiviestein, kun sopivat sääolosuhteet osuvat koko laskenta-alueelle viikonlopun aikana. Pohjois-Hämeen lisäksi laskentaan on yhdistetty Etelä-Hämeen puolelta Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen alueet.

Pohjois-Hämeen suurpetojen lumijälkilaskennan mahdollinen laskenta-aika on joulukuun alusta helmikuun puoliväliin.

Jälkitarkastajat varmistavat havainnot

Laskennan luotettavuuden varmistamiseksi riippumattomat jälkitarkastajat käsittelevät vapaaehtoisten havainnot, kertoo riistasuunnittelija Marko Mikkola Riistakeskus Pohjois-Hämeestä.

– Laskentapäivän aikana on tarkoitus, kun havaitaan ilvespentueen tai suden jäljet, että koulutetut jälkitarkastajat käyvät vielä varmistamassa tällaiset havainnot. Meillä on jälkitarkastajia muun muassa Satakunnan ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiireistä, Helsingin yliopistosta ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Meillä on noin kymmenen sidostahoa edustavaa henkilöä tässä laskennassa joko jälkitarkastajina tai tarkkailijoina.

Lumijälkilaskennalla saadaan arvokasta lisätietoa ilveskannan koosta ja kannan rakenteesta. Tietoa käytetään hyödyksi ilveskantaa arvioidessa yhdessä petoyhdyshenkilöverkoston tuottaman havaintoaineiston kanssa.

Siksi on tärkeää, että ilves- ja muista suurpetohavainnoista ilmoitetaan alueen suurpetoyhdyshenkilöille, kertoo Suomen riistakeskus.

Jätevettä valui Lahden Joutjärveen melkein kuukauden

0
0

Lahdessa Joutjärven pohjoisosassa, yleisen uimarannan läheisyydessä paljastuneesta rikkoontuneesta viemäristä on päässyt jätevettä ympäristöön kolmen viikon ajan.

Vuotokohta tukittiin pikaisesti sen havaitsemisen jälkeen ja vuotavan viemärin jätevesi ohjattiin sitä varten tuotuun talteenottosäiliöön. Vielä sunnuntai-iltana alueella oli nähtävissä puro, josta valui jätevettä Joutjärveen.

Viemärivettä on siis varmuudella valunut pienikokoiseen Joutjärveen, mutta vahingot selviävät vasta näytteiden valmistuttua, Lahden terveysvalvonnan johtaja Pekka Patrikka sanoo.

- Jätevettä valui jäälle ja jään alle, hän summaa havaintojaan.

 

 

Kymmenien kotien viemärituotokset

Patrikan mukaan kyseessä ei ole pääviemärilinja, mutta ei myöskään mikään pieni muutaman asunnon viemärilinjan haara. Luontoon päässeen jäteveden määrää ei siis voi kuin arvailla tässä vaiheessa.

- Jätevesi ei ole onneksi tullut kolmea viikkoa avovirtaamana järveen. Se olisi huomattu aikaisemmin, mutta maaperään on päässyt pumppaamaan likavettä sen ajan kylläkin.

Patrikan mukaan ensimmäisiä näytteitä Joutjärvestä saadaan parin päivän kuluttua, mutta koko järven tilan arvioiminen vie hänen mukaansa aikaa useamman viikon.

- Luultavasti järven tila ei selviä ihan hetkessä. Luulen, että tässä on alkamassa aika pitkä näytteenottoprosessi. Ensimmäiset näytteet kertovat vasta avantouintipaikan veden laadusta.

Kaivinkone mahdollisen ympäristövahingon aiheuttaja?

Terveysvalvonnan johtaja Patrikan mukaan viemärilinjan rikkoontumisajankohta näyttäisi ajoittuvan samaan aikaan, jolloin Joutjärven pohjoisrannalla on tehty maansiirtotöitä kaivinkoneella.

- Alueella on tehty kaivutöitä ja samalla kohtaa on vaurio. Kaivinkoneen kuljettaja on kuitenkin kieltänyt, että hän olisi kauhalla rikkonut putken. Rikkoutumisen on voinut aiheuttaa esimerkiksi kivi, joka on kaivinkoneen painosta rikkonut putken.

Lapin luonnosta löytyi Suomelle ja Euroopalle uusia lajeja

0
0

Savukosken Törmäojalta löydetty hyönteislaji kuuluu sienisääskiin, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Boletina hymenophalloides on aiemmin tavattu vain Japanissa. Törmäoja on poikkeuksellisen hieno kokonaisuus metsineen, aroineen ja pienvesineen.

Alueen lajistotutkimus tuo jatkuvasti jotain uutta vastaan, sillä Metsähallituksen luontopalvelujen kartoituksissa sieltä on löydetty tähän mennessä jo yli 500 hyönteislajia. Niistä parikymmentä on maallemme uusia.

Urho Kekkosen kansallispuistosta löydettiin keväällä uusi sammallaji. Tunturissa viihtyvä Grimmia alpestris -sammal havaittiin kevättalvella puiston lumettomien kallioiden tarkastuksessa, ja lajin määritys varmentui syksyllä. Kesällä sama laji tunnistettiin myös Oulun yliopiston kasvimuseon kokoelmien vanhasta näytteestä.

Pallas-Yllästunturin kansallipuistosta löydetty sienilaji on ruostevinokkaisiin kuuluva laji (Crepidotus stenocystis), joka viihtyy rehevien puronvarsien lahopuissa. Löydetty laji on Euroopassa hyvin harvinainen ja huonosti tunnettu, ja sekään ei ole vielä saanut suomenkielistä nimeä. Muista pohjoismaista lajista on vain muutama havainto.

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kääväkäslajisto on monipuolista ja arvokasta. Puiston kartoituksessa tehtiin yli 1700 havaintoa 170 puulla kasvavasta sienilajista. Kaikkiaan 28 lajeista on valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Miksei Suomesta löydy fossiileja?

0
0

Kiviharrastaja Pekka Lunnikivellä on Hämeenlinnassa oma kivigalleria, Stone Gallery Lunnikivi, jossa tavanomaisten kivilajinäytteiden sekä erikoisten kivien ja mineraalien lisäksi on oma osastonsa fossiileilla. Koska Suomesta fossiileja ei löydy, näytteet kivettyneistä muinaisen elämän jäänteistä ovat pitkin muuta maailmaa.

Osa on itse kaukomatkoilla kerättyjä, osa muuten hankittuja. Lähimmät fossiilit ovat etelämpää Itämeren alueelta. Vaikkapa Viron tai eteläisen Ruotsin uimarannoilla käyneet muistavat kalkkikivirannoilla olevan fossiilipaljouden.

Suomen vanha kiinteä kallioperä ei säilytä fossiileja

Lunnikivi kertoo, että meillä ei Manner-Suomesta ole fossiililöytöjä, mutta Överbystä ja Ahvenanmaalta niitä on löytynyt runsaastikin, tosin hyvin paikallisesti.

– Ahvenanmaalla on pieniä jäännöksiä kerroksellisista kalkkikivistä, samanlaista ovat vaikka Viron, Gotlannin ja Öölannin maaperät. Meillä Suomessa kallioperä ja maalajit ovat erilaisia ja toisella tavalla syntyneitä. Meillä ei ole kerroksellisia kivilajeja, joihin fossiileja olisi päässyt syntymään. Niitä on siellä, missä liejua ja rapautuneita kiviä on saostunut vesien pohjalle ja mihin simpukoita ja muita vesien eliöitä on uponnut, selittää Pekka Lunnikivi.

– Jääkauden merkitys on meillä ollut raju. Kun se on vienyt useita metrejä kalliotakin mennessään, niin tottakai se on vienyt mennessään kaiken, mitä on sen päällä ja kallioiden välissä.

Mutta jos sittenkin, voisiko Suomesta tehdä yllätyslöydön?

– Mikäänhän ei ole tällä alalla mahdotonta. Ja sehän tiedetään, että Suomen alue on seilannut pitkin maapalloa, tiettävästi käynyt useamman kerran päiväntasaajan eteläpuolellakin, joten kyllähän täällä monenlaista elämää on ollut.

Prekambrisella kaudella Suomi oli lähellä etelänapaa, ja silloin elämä maapallolla lienee ollut runsasta, kertoo Lunnikivi.

– Ja onhan meillä sellaisia herkkupaikkoja kuin vaikka Lappajärven kraateri, johon meteoriitti mossahti 72–76 miljoonaa vuotta sitten. Kun se osuu prekambrisiin kerroksiin, se työntää elämän merkkejä syvälle maakerroksiin, mistä niitä on mikroskooppisen pieninä löydettävissä.

Fossiilit kertovat päätä pyörryttävän pitkän tarinan

Pekka Lunnikivi asettelee pöydälle rivin fossiileja, joista maallikko tunnistaa lähinnä fossiilina yleisen trilobiitin, suuren hampaan ja esihistoriallisen kalan. Mitä ne kertovat? Pöydän reunalta toiselle piirtyy huima, parin miljardin vuoden kaari elämän vaiheita ja evoluution käännekohtia.

– Tässä on näyte 2,5 miljardin vuoden takaa. Maapallolla oli sinileviä, syanobakteereita, jotka elivät kuumissa, suolaisissa merissä. Kun vesi nousi ja laski, vesi, bakteerit ja hiekka synnyttivät kauniita kuvioita, kuin erikokoisia kattilankansia pinossa. Syntytapa on sama kuin kynttilää tehtäessä.

– Tuohon aikaan oli vain yksisoluisia. Stromatoliitit hävisivät, kun kehittyi uusia eläimiä, jotka käyttivät ravintonaan näitä stromatoliitteja. Niitä syntyi vain prekambrisella kaudella, kertoo Lunnikivi.

Sitten hypätään aikamoinen matka mosasauruksen kitaan. Aluksi sillä oli pitkät, terävät hampaat, jotka katkeilivat panssarikaloja purtaessa. Hampaita putoili meren pohjaan ja siksi se on yleisimpiä fossiileja, sanoo Lunnikivi.

– Niitä on säilynyt runsaasti Saharan hiekan alla, silloisessa meren pohjassa. Kehityshistoria muutti mosasauruksen hampaan lyhyemmäksi ja pyöremmäksi, jolloin ne lakkasivat katkeilemasta. Tässä on äärimmäisen harvinainen pala sauruksen pehmytkudosta kitalaesta, tyyny, joita kitalaessa oli noin sata kappaletta, näyttää Pekka Lunnikivi yhtä ylpeyden aihettaan.

– Tuossa on yksi ensimmäisiä kaloja, jo aivan täydellisen näköinen kala, jos vaikka vertaa nykysärkeen, samannäköinen.

Trilobiitit vallassa parisataa miljoonaa vuotta

Trilobiitit ovat tunnetuimpia fossiileja, joita löytyy massoittain erikokoisina muinaisten merien pohjista. Ne hävisivät noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Niiden valtakausi kesti parisataa miljoonaa vuotta.

– Tässä on kerroksellinen kalkkikivi Suomesta, Ahvenanmaalta. Se kertoo siitä, että Suomi on todella ollut joskus lämpimässä meressä, jossa kalkki on päässyt kerrostumaan meren pohjaan. Siinä on nähtävissä pieniä fossiileja.

– Lopuksi tässä on branchiosaurus, maailman ensimmäinen maalle noussut eläin. Todennäköisesti ne 4–5 senttimetrin mittaisina olivat meressä niin helppoja saaliita pedoille, että kiipeämällä maalle ne jättivät viholliset taakseen.

– Sillä on kaksi tekijää, jotka tekivät siitä voittajan. Sillä on iso pää ja isot aivot sekä selkäranka. Väitetään, että se ensimmäisenä maaeläimenä olisi meidän esi-isiämme. Pienestä se aikoinaan alkoi.

Tunturilintujen määrä vähenee

0
0

Lintukantoja on selvitetty ensimmäistä kertaa koko pohjoisella tunturialueella kaikissa kolmessa maassa. Tutkimus kertoo, että yhdeksän lintulajia 14 lajista on taantunut.

Heikoin tilanne oli tuntureiden linnuilla Norjassa. Suomessa yhdeksästä lintulajista kolmen kanta on hiipunut.

Syynä tutkijat pitävät ilmaston muutosta. Kesälämpötilat ovat nousseet ja sateet lisääntyneet tutkimusjakson aikana. Eniten kannat ovat vähentyneet linnuilla, jotka viettävät pitkiä aikoja tuntureilla.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentin Aleksi Lehikoisen mielestä monen lajien yhtäaikainen taantuminen laajalla alueella on huolestuttavaa.

Syy pesimäalueella

- Voimakkaimmin taantuivat paikkalinnut ja lyhyen matkan muuttajat – eli ne lajit, jotka viettävät eniten aikaa tuntureilla. Hieman paremmin meni kaukomuuttajilla, jotka vain piipahtavat tuntureilla pesimässä. Siksi vaikuttaa, että syy taantumiseen olisi pesimäalueilla, Lehikoinen sanoo

Riekko- ja kiirunamäärät vähenivät kolmen maan seurannassa neljäsosalla reilun vuosikymmenen aikana. Lehikoisen mukaan syynä ei ole tavanomainen kannanvaihtelu.

- Yksittäisillä tunturilajeilla on aikaisemminkin todettu voimakkaita kannanvaihteluita, mutta näin monen lajin samanaikainen taantuminen laajalla alueella on todella huolestuttavaa, Lehikoinen kertoo.

Pohjoismaisessa yhteisprojektissa lintutietoja kerättiiin yli 260 paikalta, jotka olivat jopa 1 600 kilometrin päässä tosistaan. Suomen lintulaskennoista vastasi Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Täydennetty juttuun koko sisältö väliotsikosta lähtien kello 10.31.

Vattenfallin juoksutuksista poliisille tutkintapyyntö

0
0

Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle on tehty tutkintapyyntö koskien Vattenfall Oy:n tekemiä ohijuoksutuksia Ilomantsin Ala-Koitajoella marraskuussa. Poliisi selvittää alkuvaiheessa onko asiassa syytä epäillä tapahtuneen rikosta.

- Pyydämme poliisia suorittamaan esitutkinnan sen selvittämiseksi, onko Vattenfall Oy toiminut lainvastaisesti. Pyydän poliisia selvittämään 21.11.2013 Hiiskosken padon alapuolisessa Ala-Koitajoessa tapahtuneen onnettomuuden syyn ja liittyykö onnettomuuteen mahdollisesti tahallinen tai tuottamuksellinen teko tai laiminlyönti, joka rikkoo Ympäristölakia. Asia on kiireellinen syyteoikeuden vanhenemisen takia, rääkkyläläinen ylikonstaapeli Kari Kulmala ja polvijärveläinen kunnallispoliitikko Seppo Lavikainen (ps.) toteavat pyynnössään.

 - Mielestämme asialla on hyvin laaja yhteiskunnallinen merkitys kaikkien hyvinvoinnin, oikeuksien ja erittäin uhanalaiseksi luokitellun Saimaan järvilohen tulevaisuuden kannalta. On myös huomioitava, että ympäristörikoksiin liittyy usen myös talousrikollisuus tai vastaavasti ympäristön tuhoamisella ja sen luonnollisen jatkumon tuhoamisesta saatava taloudellinen hyöty, miehet sanovat.

Tutkintapyynnöstä kertoi ensimmäisenä sanomalehti Karjalainen. Vesivoimayhtiö kertoi tiistaina 3.12  käynnistävänsä kutupesien ennallistamis- ja suojeluhankkeen yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton ja viranomaisten kanssa.

Osmo Kokko tivaa hallitukselta vastausta

Joensuulainen kansanedustaja, perussuomalaisten Osmo Kokko on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Vattenfallin ohijuoksutuksista.

- Mitä mieltä hallitus on, onko vesivoimayhtiö toiminut lain ja määräysten mukaisesti, ja mitä suunnitelmia hallituksella on, että tulevaisuudessa tämänkaltaisilta ympäristölle ja elinkeinollekin haitallisilta virheiltä välytytään, Kokko kysyy.

Järveen vuoti 600 ihmisen jätevedet - vaikutukset voivat näkyä vielä pitkään

0
0

Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo, että jätevesiputken rikkoutumisen johdosta on Lahden Joutjärveen päässyt arviolta 200–300 kuutiota jätevettä. Vahinko on pelättyä pienempi, sillä aluksi epäiltiin, että vuoto olisi jatkunut jopa kolme viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoto olisi kestänyt vain pari päivää.

Viemäriputkilinja rikkoutui vanhan omakotitalon perustusten purkutöiden yhteydessä.

Lähes päivittäin alueella koiraansa ulkoiluttava Hannu Salminen törmäsi sunnuntaina erikoiseen näkyyn. 

- Rinteen uumenista pulppusi lietevettä. Koirahan siitä kiinnostui ensimmäisenä hajun perusteella. Menimme lähemmäs katsomaan, ja kyllähän se sitä itseään oli, kuvailee ohi kulkenut Hannu Salminen.

Vuotaneen viemärilinjan kautta on kulkenut noin 600 ihmisen jätevedet.

- Torjunta on jo pitkällä. Viemäri on saatu korjattua ja vuotoa Joutjärveen ei enää ole, Malin korostaa.

Fosfori voi lisätä levien määrää

Ensimmäiset bakteeritulokset vesinäytteistä ovat valmistuneet, ja niiden perusteella avantouintipaikan veden laadussa ei ollut ongelmia. Avantouintia ei suositella, sillä jätevedet voivat levitä vähitellen.

Vasta tarkempien näytteiden jälkeen päätetään jatkotoimista.

- Tänään otetaan vielä ravinne- ja bakteerinäytteitä lähempää purkupaikkaa niin tiedetään miltä vesi muuten näyttää, sanoo Lahden vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin.

Joutjävi on hyvin pieni järvi, pinta-alaltaan noin 40 hehtaaria ja keskisyvyydeltään noin 3 metriä. Pienen valuma-alueen takia vesi vaihtuu suunnilleen kerran neljässä vuodessa.

- Näin ollen myös jätevesien vaikutukset näkyvät vedessä pitkään, huomauttaa vesiensuojelupäällikkö.

Järvi on kärsinyt rehevöitymisestä aiemminkin, ja vedessä on havaittu useana kesänä sinilevää.

- Pienikin fosforilisä voi näkyä nopeasti levien määrässä. Toivottavasti nämä ravinteet ehtivät sedimentoitua talven aikana eivätkä kasvata leviä ensi kesänä, Malin miettii.


Maakotkan pesän perustana on ihmisen reiden paksuisia oksia

0
0

Talven kiristäessä otetta maakotka ei joudu lähtemään kylmää pakoon. Syy on biologi Vesa Hyyryläisen mukaan ravintokäyttäymisessä.

- Se syö pääasiassa jäniksiä ja niitä meillä riittää.

Vanhat maakotkat ovat paikkalintuja, toisin kuin nuoremmat lajitoverinsa. Nuoret maakotkat kulkevat pitkiäkin matkoja.

- Pitkään yhdessä olleen kotkapariskunnan suhde voi olla hyvinkin kiinteä. Ne voivat olla yhdessä jopa 15 vuotta.

Hyyryläisen mukaan on  tosin todettu sellainen pesä, josta vanha koiras lähti aina monina talvina Kainuusta etelään. Lintu oli merkitty renkaalla, joten se pystyttiin valokuvista tunnistamaan ja paikantamaan Etelä-Karjalan haaskoilta.

- Se jätti siis rouvansa tänne ja lähti itse syömään toisaalle syömään. Herra halusi vissiin vähän vaihtelua, mutta kyllä se aina palasi kotiin, naureskelee Hyyryläinen.

Kuninkaalla on kuninkaallinen pesä

Järeä maakotkan pesä painaa tavallisesti yli tuhat kiloa. Lintu rakentaakin sitä ympäri vuoden.

- Niillä on vakituinen reviiri ja sillä reviirillä yhdestä kolmeen pesää. Maakotkan pesä on komeimmillaan kolme kertaa kolme metrinen pallo ja lintu osaa rakentaa sen erittäin järeistä puista, jatkaa Hyyryläinen.

Liialllinen paino voi johtaa myös pesän maahan rysähtämiseen. Lumi nostaa maakotkan pesän painon jopa 3000 kiloon.

- Sellaisella painolla korkealta tipahtava pesä on melkoinen näky, kun pesää kannattelevien oksien pito loppuu. Siksi linnuille rakennetaan tekopesiä. Tällaisissa tapauksissa korostuu sen varapesän merkitys. Että linnuilla on uusi paikka jonne mennä.

Vesa Hyyryläinen on työssään nähnyt kotkanpesän ja ihmettelee linnun voimia.

- Ne oksat voivat olla miehen reiden paksuisia ja puolitoista metriä pitkiä.

Kotkan pesä sijaitsee kolmanneksen latvasta.

- Se on tavallaan suojassa. Kotkan on hyvä välillä tulla sinne lepäilemään, vaikka nukkumaan.

Kotkan silmä poimii ravinnon vaikka kilometrin päästä

Pesässään maakotka ei vietä aikaansa, vaan suurimman osan ajastaan lintu käyttää ravinnon etsimiseen.

- Se on vahva ja kestävä lintu, joka tehty kestämään karuja olosuhteita. Se pystyy näkemään ravintonsa jo kilometrin päästä. Ja sen havainnon perusteella maakotka tekee päätöksen, että tuosta tulee sapuskaa, kuvailee biologi Hyyryläinen.

Uljaat linnut lentelevät säännöllisesti reviirialueellaan etsien esimerkiksi haaskoja.

- Hirvenmetsästysaikana metsästäjät kertoivat, että he ovat tehneet monia havaintoja, joissa maakotka on ollut hirvenperkeillä. Nämä kaikki kertovat maakotkan erinomaisesta sopeutumasta tänne. Jos ravinto riittää, sillä ei ole mitään hätää.

Outoja kalakuolemia joulukuussa

0
0

Riihimäen kaupungin ympäristöyksikkö tutkii Juppalan lammen kalakuolemia. Asiasta kertoi ensimmäisenä Aamuposti.

Lampeen tulee avo-oja, joka haiskahtaa lievästi viemäriltä. Lampi on suurimmaksi osaksi jäässä mutta ojan puoleinen ranta on sulana. Lampi yhdistyy Riihiviidanojan kautta Puujokeen ja Vanajaveden vesistöön.

Aamupostin mukaan ympäristötarkastaja Riina Tamminen sanoo, että avoimia kysymyksiä on vielä useita. Lammesta on saatu ainakin haukea, särkeä, ahventa ja ruutanaa.

Lampi on syntynyt aikoinaan, kun paikalta on otettu savea. Riihimäen vankilan vangit kuljettivat saven vankilan pelloille. Juppalan lampi oli yleinen uimapaikka vielä 1950-luvulla.

Vuoden luontovapaaehtoiseksi maakotkamies Lapista

0
0

Tunnustuksella Metsähallituksen luontopalvelut haluaa kiittää vapaaehtoisten suurta joukkoa heidän korvaamattomasta työstään yhteisen luontomme puolesta. Samalla kannustetaan uusia ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan.

Uhanalaisten lajien seuranta on tärkeä osa lajien suojelutyötä. Metsähallitus koordinoi muutto- ja tunturihaukan sekä maa- ja merikotkan kantojen seurantaa ja suojelua. Tähän työhön osallistuu vuosittain 48 vapaaehtoista pesätarkastajaa.

- Tärkein ja suoraan sanottuna aivan korvaamaton apu petolintujen suojelulle ovat vapaaehtoiset lintuharrastajat, jotka jaksavat vuodesta toiseen rämpiä reviireillään, sanoo petolintujen vapaaehtoisista pesäntarkastuksista Metsähallituksen luontopalveluissa vastaava ylitarkastaja Tuomo Ollila.

Pesätarkastus on elämäntapa

Nyt palkittu Jarmo Ahtinen on pitkäaikainen maakotkamies. Hän on osallistunut vuodesta 1990 asti maakotkan ja muuttohaukan seurantatöihin vapaaehtoisena pesätarkastajana. Vuosien varrella hän on rengastanut Itä-Lapista 398 maakotkan ja kohta yhtä monta muuttohaukan poikasta. Jarmon maakotkien rengastusmäärä on suurin yhden henkilön rengastusmäärä Suomessa ja Pohjoismaissa. Työ jatkuu edelleen.

- Tämä on elämäntapa, ja tuntuu että olen etuoikeutettu, kun pääsen tekemään näitä hommia upeilla alueilla. Jo kevättalvella polttelee päästä hangille hiihtelemään ja kotkanpesiä etsimään. Palkinto on kunnianosoitus kaikille meille vapaaehtoisille pesätarkastajille, sanoo Jarmo Ahtinen.

Oskari-myrskyn jälkiä siivotaan Lahdessa vielä viikkoja - satoja kuutioita puuta raivattavana

0
0

Viikonloppuna riehuneen Oskari-myrskyn jälkien siivous kestää Lahdessa useita viikkoja.

Aikaisempi Eino-myrsky säästi Lahden suurilta tuhoilta, mutta Oskari niitti metsää runsaasti. Muun muassa Takkulassa, Holmassa ja Liipolassa maastosta on raivattu toistasataa kuutiota tukkipuuta, mutta satoja puita on edelleen raivaamatta. Töitä hidastavat puiden seassa kulkevat sähköjohdot. 

Metsätoimi muistuttaa, että omatoimiseen raivaukseen ei kenelläkään ole asiaa, sillä kaatuneiden puiden rungoista voi saada sähköiskun.

Myrsky hankaloittaa paikoin myös lenkkeilijöiden arkea kun puut tukkivat ulkoilureittejä.

- Maanantai-iltapäivästä tilanne alkoi hahmottua. Ilmoituksia on tullut valtavan paljon ja puhelimet ovat soineet tauotta. Oma henkilökuntamme on kiertänyt ympäri kaupunkia, ja isoja tuhoja on yllättävän paljon, myöntää vs. metsäpäällikkö Markus Niemelä.

Suurin osa puista kaatui juurineen

Sähkölinjojen ja autojen päälle kaatuneiden puiden lisäksi myrsky oli aiheuttanut tuhoja rakennuksille.

- Tiealueille kaatuneita puita on raivattu jo 200 kuutiometriä. Varmasti 300 kuutiometriä on tullut jo lisää puuta, Niemelä arvioi.

Puut ovat kaatuneet pääasiassa juurineen, joten niitä voidaan vielä hyödyntää tukkipuuna. Metsässä liikkuvien kannattaa kuitenkin yhä olla varuillaan.

- Myrskypuut ovat aina vaarallisia ohikulkijoille, joten ne pitää kiertää kaukaa. Lenkillä voi käydä, mutta jos tie on poikki, niin kannattaa käyttää toista reittiä. Ei pidä lähteä ryömimään juurakkojen alitse tai koskea sähköjohtoihin, koska ne ovat hengenvaarallisia, korostaa metsäpäällikkö.

Kirjanpainajan takia ennätysmäärä metsää nurin

0
0

Lokakuun loppuun mennessä ilmoituksia hyönteistuhohakkuista on koko Suomesta tullut Metsäkeskukselle jo yli 2 300 hehtaarin alalta. Lähes puolet niistä on tullut Kaakkois-Suomen alueelta.

Joillakin alueilla kirjanpainajan levittäytyminen näkyy erityisen selvästi. Metsien hyönteistuhohakkuita on ilmoitettu Etelä-Savossa kaksikymmentä kertaa niin paljon kuin viime vuonna. Etelä-Savosta joudutaan kirjanpainajan siivittämänä kaatamaan 380 hehtaaria metsää.

Hyönteistuhohakkuut keskittyvät niihin kohtiin metsissä, jossa viime vuosien myrskyt ovat riehuneet. Tämä vahvistavaa käsitystä, että hyönteistuhojen riski kasvaa tuulituhojen myötä.

- Kirjanpainajakanta on ollut viime kesänä epidemiatasolla myös Etelä-Savossa. Voidaan arvioida, että tuhot jatkuvat vähintään samassa laajuudessa myös ensi kesänä. Jos tulee lämmin kesä, tuhoja tulee enemmän, jos tulee viileä kesä, vähemmän, sanoo valmiuspäällikkö Yrjö Niskanen Metsäkeskuksesta.

Tuulituhot tarjoavat pesäpaikkoja tuhohyönteisille

Marraskuun 17. päivä riehuneen Eino-myrskyn jäljiltä on ilmoitettu jo 2650 hehtaaria tuulituhoista aiheutuvia hakkuita. Noin kolmannes on uudistamishakkuita ja loput harvennuksia. Kaikista tuulituhojen takia suunnitelluista hakkuista liki puolet on Etelä-Savossa.

Metsäkeskus on tehnyt varautumissuunnitelman poikkeuksellisen laajojen tuuli- ja tuhohyönteistuhojen varalta. Metsäkeskus seuraa tuhoja yhdessä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa paikkatietoaineiston perusteella.

Kaarnakuoriaistuhoista ja niiden ehkäisystä on tiedotettu säännöllisesti metsäammattilaisille, muille viranomaisille ja metsänomistajille. Kaarnakuoriaisten määrää on tutkittu yhdessä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa perustamalla koealoja Joensuu-Kokkola -linjan eteläpuolelle.

Kellokkaan miljoonas kävijä kukitettiin

0
0

Luontokeskus Kellokas rakennettiin Ylläksen Äkäslompoloon 90-luvun puolivälissä, jolloin Ylläksellä rakennettiin vain vähän uutta.

Silloisessa opastuskeskuksessa kävi alkuun yli 20 000 asiakasta vuosittain ja kävijämäärä on jatkuvasti kasvanut. Nykyään Kellokkaassa vierailee vuosittain yli 75 000 ihmistä.

Siikaverkkojen silmäkoko halutaan vieläkin suuremmaksi

0
0

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Erkki Jokikokon mukaan lohikeskustelun lisäksi tulisi huomioda myös vaellussiian tila.

– Lohi on ollut jo pitkään tapetilla ja sen tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivottavasti nyt myös siikaan keskitytään enemmän ja sen tilanne saadaan korjaantumaan, Jokikokko huomauttaa.

Siikojen velvoiteistutuksista johtuen kalakanta on ollut tasainen. Raju verkkokalastus on kuitenkin verottanut kantaa ja tutkijoiden mukaan siian luonnollinen lisääntyminen on vähentynyt merkittävästi.

– Etelämpänä siian pyynti on ollut kovaa ja osittain istutusten ylläpitämää. Eteläisemmät vaellussiikakannat ovat pysyneet pieninä, Jokikokko summaa.

Siika on pienentynyt puolella

Syitä vaellussiikojen vähentymiseen on monia. Jokikokko kertoo, että voimatalouden rakentamat padot estävät vaellussiian jokeen vaeltamisen ja vuosien saatossa myös ympäristö on muuttunut.

– Myös merikalastus ja verkolla pyytäminen ovat merkittäviä tekijä. Verkkopyytäminen on valikoivaa ja valitettavasti siiat pyydetään keskenkasvuisina, mistä johtuen jokeen kutemaan jää vain pienempiä yksilöitä, mikä taas on aiheuttanut siian keskikoon pienentymistä, Jokikokko selventää.

Siian keskikoko on laskenut 80-luvulta alkaen merkittävästi. Esimerkiksi Tornionjoesta lipottujen siikojen keskipaino oli 80-luvulla 600 grammaa, kun viime vuosina mittaustulokset ovat olleet enää 250 gramman tienoilla.

Myös siian nousurytmi on vaihtunut yhä myöhäisemmäksi syksyyn.

Ammattikalastajat huolissaan

Jokikokon mukaan siika on jopa lohta merkittävämpi pyyntikohde merellä. Istutusten ansiosta siikaa on pyydettäväksi jopa satoja tonneja vuosittain mutta luonnolliseen lisääntymiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Tutkijan mielestä tuloksia syntyy kalastuksen säätelyllä.

– Elokuussa ministeriö määräsi kalastusasetuksen, jonka mukaan verkkosilmien kokoa kasvatettiin 43 millimetriin, mutta pidemmälle meneviä tekoja tarvitaan vielä.

Jokikokon mukaan verkon silmäkokoa tulisi suurentaa edelleen.

– Kalastajat ovat siiasta huolissaan. Uskon että ilman siikaa meillä ei olisi ammattikalastusta merellä niin paljon, Jokikokko miettii.


Jätevesi koitui kalojen tuhoksi

0
0

Riihimäen Veden raviradan pumppaamon tukos johti siihen, että jätevettä pääsi juoksemaan ojaan ja siitä edelleen Juppalan lampeen.

Kalakuolemat paljastuivat viime viikonvaihteessa. Hämeen ELY-keskus haluaa vesilaitokselta selvityksen päästöstä. Luontoon päässeen jäteveden määrästä ei ole tietoa.

Juppalan lampi syntyi aikoinaan, kun paikalta otettiin savea.

WWF vaatii: Jättäkää myrskyn kaatamat puut metsään

0
0

Luonnonsuojelujärjestö WWF toivoo, että metsänomistajat jättävät myrskyjen kaatamia puita metsiin.

WWF:n mukaan myrskyn runtelemia metsikköjä kannattaa muuttaa suojelualueiksi. Kaatuneet puut ovat WWF:n mukaan arvokkaita elinpaikkoja tuhansille lahopuissa viihtyville lajeille.

– Neljännes metsälajeistamme elää lahopuun varassa, ja sadat lajit ovat uhanalaisia lahopuun liian vähäisen määrän takia. Lahopuun korvaamaton rooli metsäluonnossa ja tarve sen lisäämiseen on määritetty monissa valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa, sanoo WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu.

WWF:n mukaan eteläisen Suomen metsissä lahopuuta on keskimäärin vain kolme kuutiota hehtaarilla, kun taas luonnonmetsissä määrä on 20–120 kuutiota hehtaaria kohti. Tutkimuksissa on WWF:n mukaan todettu, että monet uhanalaiset lajit tarvitsevat vähintään 20 kuutiota järeää lahopuuta hehtaarilla.

Metsätaloudelle voi olla haittaa

WWF kertoo, että lahopuu edistää monenlaisten lajien elämää: sillä viihtyy sieniä, kovakuoriaisia, pistiäisiä, sammalia, jäkäliä ja lintuja.

Voimassaolevan metsätuholain mukaan kuolleita puita ei tarvitse korjata pois, jos niitä on alle 10 prosenttia puuston runkoluvusta tai alle 20 rungon ryhmä. Laissa kuitenkin todetaan, että jos puiden korjuu muodostuu kustannuksiltaan tai muutoin kohtuuttomaksi, ei maanomistaja ole velvollinen toimenpiteitä suorittamaan.

Metsäntutkimuslaitos puolestaan on monta kertaa muistuttanut, että myrskyjen kaatamat puut kannattaa kerätä metsistä. Erityisesti ongelmia on tullut kuusen kirjanpainajasta. Myrkyt ovat lisänneet tuhohyönteisten määriä Suomen metsissä.

Kuvagalleria: Näkinkenkä pakkasessa ja hyytävä Rappukallio

Lintulaudoilla on opittu nirsoiksi

0
0

Kaikki pikkulinnut eivät kursaile kaurankaan suhteen, sillä esimerkiksi keltasirkulle se kelpaa ja miten kuten myös varpusille. Muutoin ihmisten halu tarjota parasta on otettu lintumaailmassa ilolla vastaan, kemijärveläinen lintuharrastaja Pirkka Aalto sanoo.

- Kun kaupoissa on kaikenlaista mitä lintulaudalle laittaa, niin linnut ovat oppineet nirsoiksi. Kuoritut auringonkukansiemenet ja muut helposti syötävät tekevät kauppansa.

Älä anna suolaa

Suola on lintujen ruokavaliossa kiistanalainen, mutta suositusten mukaan sitä ei pidä antaa.

- Lintuharrastajat keskustelevat nyt siitä, että linnut syövät kuitenkin tiesuolaa. Johonkin ne sitä siis tarvitsevat, mutta kyllä ne etsivät suola-annoksensa itse. Ihmisen sitä ei kannata missään muodossa tarjota, Pirkka Aalto opastaa.

Talipallot, maapähkinät, kuoritut auringonkukansiemenet ja esimerkiksi hirssiä sisältävät pikkusiemenseokset ovat Pirkka Aallon havaintojen mukaan pikkulintujen mieleen.

- Pikkusiementen suosio piilee varmaan siinä, ettei niitä tarvitse kuoria vaan ne voi popsia sellaisenaan.

Ruokinta ei lisää talvehtijoita, mutta lajeja kyllä

Lappiin jää joka vuosi talvehtimaan lajeja, joiden periaatteessa kuuluisi lentää lämpimään, mutta ruokinta ei ole syy niiden jäämiseen.

- Oikeastaan se on täysin päinvastoin. Ruokinta helpottaa viimeistenkin muuttolintujen reissuun lähtöä. Ruokinnan avulla ne saavat kerättyä energiaa, jota ne matkallaan tarvitsevat. Harvinaisemmat Lapin talvehtijat ovat yleensä muuttomatkallaan eksyneitä, heikkokuntoisia tai sairaita, jotka jäävät tänne vastoin tahtoaan sinnittelemään talven armoille. Näitä ovat esimerkiksi raanakot vesilinnut, Pirkka Aalto kertoo.

Ruokinnasta ei ole haittaa ja sillä saattaa Pirkka Aallon mukaan jopa lisätä Lapin talvilintulajistoa.

- Esimerkiksi harmaapäätikka on tullut uutena lajina Lapin linnustoon ruokintojen ansiosta. Sinitiainen, viherpeippo ja pikkuvarpunen ovat nyt viimeisimpinä levittäytyneet koko Lapin alueelle.

Lapin talven vakiovieraat

Tänäkin vuonna peräti yhdeksän joutsenen parvi yrittää talvehtimista Muonion Kutunivassa. Pirkka Aallon mukaan se on ihan tarkoituksellista.

- Yksi ajatus siinä voi olla, että kun talvehtii kaikkein lähimpänä pesimäalueita, pääsee keväällä valtaamaan kaikkein parhaat pesimäpaikat.

Talvehtiville joutsenille voi käydä kippaamassa ruuanlisää sulan reunalle tai lähialueelle. Varsinkin jos se on yksinäinen reppana, kuten Rovaniemen Vikajärvellä kuunvaihteessa havaittu.

- Kaura tai ohra käy hyvin. Niistä joutsen saa palanpainiketta niiden vesikasvien lisäksi, joita se tonkii pohjasta, Pirkka Aalto neuvoo.

Pilkkijät kuopivat lähtökuopissaan - Saimaan jäätyminen myöhässä

0
0

Pilkkijät saavat vielä odottaa Saimaan selille pääsyä. Saimaan jäätyminen on myöhässä keskimääräisestä ajankohdastaan.

Pysyvää jäätä on Etelä-Savon ELY-keskuksen havaintopisteillä ollut yleensä jo ennen itsenäisyyspäivää, mutta nyt osassa Saimaata edes rannat eivät vielä ole jäässä. Esimerkiksi Pihlajavedellä heti Savonlinnan alapuolella sijaitsevalla havaintopaikalla rannat eivät vielä ole jäätyneet. Muualla Pihlajavedellä lahdet ovat kuitenkin jo monin paikoin jäässä.

Viime vuonna Haukiveden mittauspaikalla oli pysyvää jäätä jo 2. päivä joulukuuta, ja Yöveden mittauspisteellä 5. päivä joulukuuta. Pihlajavedellä oli pysyvää jäätä viime vuonna 16. joulukuuta.

- Haitari havaintopaikkojen jäätymisessä eri vuosina on kuitenkin suuri. Esimerkiksi Pihlajaveden havaintopaikalla pysyvää jää on ollut parhaimmillaan jo marraskuussa, myöhäisimmillään vasta tammikuussa, kertoo erikoissuunnittelija Juho Kotanen Etelä-Savon ELY-keskuksesta.

Jäätymistä on tänä talvena hidastanut lauha sää ja se, että pakkaspäivien väliin on aina osunut suojakelejä. Jo viikon pakkasjakso nopeuttaisi selkävesien jäätymistä.

Ilman lämpötila on suurin tekijä jääpeitteen muodostumisessa. Myös tuuli, virtaukset ja pintaveden lämpötila sekä järven rakenne vaikuttavat jäätymisnopeuteen.

Saimaan jää muodostuu tavanomaista korkeammalle

Saimaan pinta on jatkanut nousuaan niin, että se nousee ennusteen mukaan ajankohdan keskitason yläpuolelle ennen kuin se saa pysyvän jääkannen.

Nousua ennustetaan kertyvän tammikuun puoliväliin mennessä 15-30 senttimetriä.

 

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live